WAB + 20

LISTA
Synnyttäneet:
26.10.06 Anna vm82, ensimmäinen POIKA 26.10 3140g 50cm
27.10.06 Aurora vm80, toinen (tyttö 03/05) POIKA 27.10 3810g 51cm(?)
8.11.06 Mari vm83, ensimmäinen POIKA 3.11. 2890g 49,5cm
10.12.06 Kira vm76, ensimmäinen TYTTÖ 26.12. 3780g 52 cm
1.2.07 Aqua vm76, ensimmäinen POIKA 25.1. 2850g 48cm
2.4.07 Minttu, vm85, ensimmäinen TYTTÖ 3890g 49cm
7.4.07 Hena, vm79, ensimmäinen POIKA 4630g 53cm
13.4.07 Helmiina, vm77, ensimmäinen TYTTÖ 2955g 47 cm
27.4.07 Tyrni1, vm75, ensimmäinen POIKA 3450g 49 cm

Odottajat:

11.5.07 Kk, vm84, toinen (poika 09/04)
21.5.07 Syysmarja, vm80, ensimmäinen (km 6/06)
25.5.07 Pikkutiikeri, vm80, ensimmäinen
26.5.07 Peppi, vm80, ensimmäinen
23.7.07 Limee, vm82, ensimmäinen
30.7.07 Viivi, vm78, ensimmäinen
19.8.07 Meirami vm82, ensimmäinen
11.9.07 Piparminttu-Pipsa, vm83, ensimmäinen
6.10.07 Lumi81, vm81, toinen (miehelle ensimmäinen)
20.10.07 Sunni, -79, ensimmäinen
10.12.07 Omppu -75, toinen
7.1.08 Piitu1 -81, toinen (poika 12/04)

 

Uutta ketjua kehiin, en huomannut että viestiketju tuli täyteen jo edellisestä =)

Toivottavasti saadaan odottajiin lisää porukkaa, näyttää lista siltä meinaan, että piakkoin 4 siirtyy synnyttäjien listalle =)

Syysmarja rv 38+0

 

Moikka pitkästä aikaa

Täällä oltiin reipas viikko saikkuilemassa, kun meinas vatsa kipeytyä ja tuli omituista painon tunnetta alapäähän.
Lepo auttoi, ja nyt on sitten olo taas ihan normaali. Saas nyt vaan nähdä, että miten käy kun palaa normaaliin työrytmiin.

Töissäkin ois ihan p*rusti homaa, mutta jotenkin ei vain jaksa kiinnostaa

Tyrnille isot onnittelut pojasta )))

Täällä on tosiaan nyt tooosi monta pian synnyttävää!!
Hurjaa
Ja viimekuussakin ketjuun syntyi kokonaiset neljä vauvaa oih, kun ihanaa!

Niin!!! Ja Piitulle onnea plussasta ))

Onkos muuten kenellään vaunuissa kantokassia?
Meillä suunnitellaan että hommattais yhdistelmät just moisella vemputtimella, eikä sillä kopalla...
No saas nyt nähä sitten mihin sitä päätyy...

On niin tyhjyyttään humiseva nuppi, että pakko koittaa kehitellä jotain enemmän tai vähemmän kehittävää työpäivän ratoksi...

meirami rv 25+1

 

Laitanpa nyt pitkästä aikaa minunkin kuulumiset tänne. Koko raskausaika on siis mennyt melkoisen mukavasti noin fyysisesti. Mitään supistusten kaltaisia en ole tähänkään mennessä ainakaan tunnistanut. Pari viikkoa sitten neuvolalääkäri kertoi kohdunsuun olevan sormelle auki. Maha ei tunnu ollenkaan häiritsevän isolta, vaikka sf-mitta on mennyt koko ajan yläkäyrää pitkin. Toisinaan vatsa ja alaselkä hieman kipuilevat, mikä aiheuttaa ärtymystä. Kaikki arvot ovat olleet koko ajan hyvät, mutta verenpaine on ollut pari viimeistä viikkoa hiukkasen koholla.

Sairaalakassi on ollut pakattuna jo jonkin aikaa (minähän en jätä mitään viime tippaan). Omia varusteita tuli niin vähän, että vauvan vaatteet mahtuivat hyvin samaan reppuun. Meiltä on niin lyhyt matka sairaalaan, että eiköhän mies voi sitten tuoda jos jotain puuttuu. Imetysliivejä en ole vielä hankkinut enkä tiedä hankinkokaan... Kai sitä ensimmäiset päivät pärjää ilmankin ja ne voi sitten käydä myöhemmin ostamassa jos tarvetta näyttäisi olevan. Olen mennyt koko raskausajan entisillä liiveillä eli koko ei juuri ole tähän mennessä muuttunut. Mahtavatkohan rinnat oleellisesti kasvaa maidon noustua?

Tänään olen siivonnut ja saunonut ja eilen harrastettiin seksiäkin, mutta tuskinpa synnytys on aivan lähiaikoina alkamassa. Vatsa on ollut muutaman päivän melko löysällä, mutta ei nyt kuitenkaan ihan "kuralla". Ylihuomenna olen menossa sairaalaan synnytystapa-arvioon, kun oma lääkäri ei ollut ihan varma riittääkö lantion mitta. Siellä varmaankin katsotaan taas kohdunsuun tilannekin. Meillä on kyllä kaikki jo valmista vauvan tulla... Yritän silti ajatella, että ainakin neljä viikkoa tässä vielä menee =)

t: Peppi rv 37+2

 

Tervehdys leidit!

Kiva kun Syysmarja on reippaana avannut uuden ketjun! Sun hommahan se on tainnut usein olla ihan haaveilijoista saakka, vai mitä? Kohta tulee muuten vuosi siitä, kun ekaa kertaa uskalsin kirjoittaa Wish A Baby-ketjuun! Pitäis kaivaa se ketju esiin ja oottaa eka juttu talteen ennen kuin se katoaa bittiavaruuteen. Ajatella, et vuosi sitten söin vielä pilsuja eikä yrityksen aloittamisesta ollut tietoakaan. Ja nyt oon kohta 23. viikolla raskaana! Ihmeellistä

Viivi, kiitos luottamuksesta äitienpäiväkortin suhteen. Paha juttu on vaan se, et mullakaan ei ole oikeastaan hyviä ideoita korttiin! Yks työkaveri ehdotti sellaista ruusukorttia, et ne ruusut tehdään paperisuikaleista. -> Leikataan kuviosaksilla paperisuikaleen TOINEN reuna aaltoilevaksi ja sitten rullataan se suikale ruusuksi ja liimataan korttiin. Ruusuille voi tehdä esim. köynnöksen tai asetella ne riviin (esim. 3 kpl vois näyttää kivalta) jne. Taidan itsekin toteuttaa tuon, kun on helppo ja nopea. Ainoa ongelma saattaa olla se kuviosaksien puute, mut veikkaisin et tavallisillakin saksilla saa ihan kivan reunan aikaiseksi. Ymmärsitköhän yhtään millasista ruusuista oli kyse?

Hui, on kyllä jännää kun niin moni on menossa lähiaikoina synnärille! Kovasti tsemppiä kaikille teille viimeisiin päiviin, koittakaa kestää niitä vaivoja vielä hetki. Pian saatte sit ihanat palkinnot syliin.

Meiramille jaksuja, hyvä että saikku auttoi ja olet taas paremmassa kunnossa. Koita jaksaa töissä, eihän sulla ole enää kovin kauaa töitä jäljellä, vai mitä? Millon sulla alkaakaan äippäloma?

Mitäs vielä, synnyttäneiden kuulumisia on aina mukava lukea! Ihana kuulla, että se kantoliina oikeasti tuntuu toimivan eikä ne jutut sen hyvyydestä ole pelkkää mainospuhetta. Miekin olen jo katsellut netistä sopivaa liinaa, mut en oikein tiedä mikä olis hyvä. Ilmeisesti trikoinen liina on aloittelijalle parempi ja sopii nimenomaan sisäkäyttöön? Hug a bub ( http://www.babyidea.fi/kantoliinoista/hugabub.html ) vaikuttaa mahtavalta mutta niin on sen hintakin aika mahtava... :/ En taida raaskia uutena ostaa, mut jos jostain saisi käytettynä hyväkuntoisen...

Mulle on iskenyt jonkinasteinen pesänrakennusvimma. Tilailen jatkuvasti kestovaippoja ja vaatteita netistä ja suunnittelen muita hankintoja, mittailen makkaria ja sommittelen mielessäni sinne pinnistä ja hoitopöytää... Olo on hyvä, ei pahempia vaivoja *koputtaa puuta*. Torstaina olis neuvola, mieskin pääsee sinne nyt ekaa kertaa mukaan.

Ai nii, Syysmarjako se puhui siitä, että mies masentui Vauva-lehden jutusta, jossa kerrottiin vaimon hemmottelusta. Meillä tapahtui ihan sama, mies vaipui epätoivoon kun luki, miten ne "unelmamiehet" passasi vaimoaan. Totta puhuen oon kaivannut mieheltä enemmän huomiota ja just sellasta huolenpitoa, että sinänsä ihan hyvä, jos se otti onkeensa. Mutta ei sen nyt ihan niin paljo olis tarvinnu masentua, kun on se kuitenkin pitänyt musta ja pojasta tosi hyvää huolta.

Jeps, kauppaan pitäis lähteä. Ihana ilma, tuntuu jo niin kesältä!

Hyvät voinnit kaikille!

PP ja Poju rv 21+6

 

Jostain kummasta löytyi taas aikaa tulla tänne moikkaamaan, ja tekee kyllä itsellekkin hyvää kun on samanhenkistä porukkaa jakamassa tätä loppuraskauden "ahdistusta"

Synnytyskassista: Turhaa stressiä ei kannata ottaa, sillä kaikki "perus"tarvikkeet löytyy sairaalasta, eli vaikka kassi vahingossa unohtuisi kotiinkin niin ei tarvitse ihan kurjana olla sairaala-aikana. Omat tarvikkeet on kuiteskin ihan mukava juttu ja tässä mielestäni tarpeellisimmat tarvikkeet jo kerran synnyttäneenä:
-hammasharja ja tahna
-hyvä hoitoaine hiuksille (meidän sairaalassa aivan ihanaa shampoota, joka tuoksu hyvälle ja oli muutenkin tosi laadukasta, en käyttäny omaa shampoota koko aikana)
-hiusharja ja ponnarit (pitkille hiuksille ainakin)
-kasvoille puhdistusainetta ja rasvaa
-imetysliivit ja liivinsuojia


Näitä juttuja itse käytin sairaalassaoloaikana, kaikki muu jäi käyttämättä mitä kassiin oli pakattu. Tietysti jokainen tietää lisäksi mitä itse välttämättä haluaa käyttää, joten jokainen tietysti pakkaa kassiin mitä arvelee tarvitsevansa. Mielestäni kuitenkin esim. meikit yms. oli turhia (Vauva-lehdessä neuvottiin pakkaamaan meikitkin), sillä meikkaaminen ei tosiaankaan ole sairaala-aikana päällimmäisenä mielessä ja kyllä kotimatkakin pitäisi onnistua "naturena", mutta tottapahan jokainen ratkaisee tämänkin asian mieltymyksensä mukaan Sairaalan vaatteet on "tosi" muodikkaita, mutta omissa vaatteissa on se huono puoli että ne pitää sitten itse pestä kotona, ja sitä pyykkiä on varmasti ihan tarpeeks muutenki, joten kannattaa hyödyntää sairaalan pesupalvelua ja käyttää sairaalan vaatteita. Kaikki siellä kuitenkin on ihan yhtä tyhmännäköisissä vaatteissa, mutta mitä väliä, kun kärrissä uinuu se oma pikku tuhisija Sairaalasta saa samoin vaipat itselle ja vauvalle, ja taisipa aikamoinen kasa vauvanvaippoja tarttua mukaan esikoisen aikana sairaalasta lähtiessäkin

Syysmarja: Meidän vauvat varmaan syntyy aika lähekkäin, joten tässä mun ehdotukseni vauvan kotiutumisvaatteiksi, jos se vähän auttaa pakkaamishommassa:
pitkähihainen (kietaisu)body, pitkät "kalsarit", vai miksi niitä housuja sanotaan joissa jalkaterät mukana (?!), sukat, fleeceväliasu, kevytvanupuku (50cm), töppöset, tumput käsiin ja kypärämyssy(+pipo). Mutta jos kotiutumispäivä on yhtä lämmin kuin esim. tänään (meillä varjossa yli15 astetta), niin jätän sitten välistä fleecepuvun ja pipon päästä, autossa kuitenkin on lämmin matkustaa ja turhaa kitinää tulee kotimatkalle jos vauva on ylipuettu (kuten meillä esikoisen aikana) ja sitä sitten löysäillään pitkin matkaa.

Galluppia laitan pystyyn: Kuinka pitkä matka muilla on synnytyssairaalaan ja miten (koti)matka taittuu jos ei autolla? Meillä matkaa synnärille on kotipihasta 120km ja kotimatka tehdään autolla, synnytykseen lähdettiin esikoisen aikana omalla autolla ja tällä toisella kertaa todennäköisimmin ambulanssilla.

Kk rv 39+3

 

Hei, tässä nyt viimein synnytyskertomus. Tuli aika pitkä, mutta ei sitä lyhemminkään voi kertoa:

Supistukset alkoivat (jälleen kerran) perjantai-iltana 6.4.2007. Siitä ne pikku hiljaa voimistuivat ja klo 20 jälkeen tulivat säännöllisinä ja voimistuen. Kello 23 aikoihin alkoi olo olla niin tukala, että päätin soittaa Kättärille. Sain luvan lähteä tulemaan, kun en enää jaksaisi olla kotona. Mies söi nopeasti ja sitten soittelinkin jo taksia, supistukset tekivät jo kipeää.
Kättärille saavuttiin muutamaa minuuttia yli puolen yön. Papereihin merkattiin synnytyksen alkaneen klo 23. Pääsin heti synnytyssaliin käyrälle, jolla seurattiin supistusten tuloa. Köllöttelin siinä varmaan noin puolisen tuntia, miehen lähetin isien huoneeseen nukkumaan. Lääkäri teki sisätutkimuksen, paikat ehkä parille sormelle auki, eli ei muuta kun odottelemaan. Seuraavaksi menin suihkuun, joka vähän helpotti kipuja. Suihkun jälkeen kokeilin myös vähän aikaa pallon päällä istumista, mutta en kokenut sitä omakseni. Palasin sänkyyn makaamaan kyljelläni ja päätin että on aika ottaa ilokaasua. Kello tuolloin noin 5 aamulla. Mies kävi aina välillä kurkkimassa miten voin, mutta jotenkin pystyin rentoutumaan paremmin kun hän ei ollut paikalla. Sen sijaan kätilöharjoittelijan läsnäolo oli todella positiivista! Harjoittelija olikin kanssani (tai yhteensä 3 eri harjoittelijaa) lähes koko ajan. Kätilö teki jälleen sisätutkimuksen, paikat vasta noin 4 cm auki. Eli odottelemaan vaan, tässä vaiheessa laitettiin muistaakseni myös jotain supistuksia voimistavaa piikillä, en nyt muista sen nimeä.
Klo11 aikaan supistukset alkoivat tehdä aivan järkyttävän kipeää ja pyysin saada epiduraalin. Sen saaminen kesti kuitenkin lähes tunnin, sillä samaan aikaa oli kahdessa muussakin huoneessa täysi tohina päällä. Kun lääkäri vihdoin tuli laittamaan epiduraalia, olin jo niin kipeä että huusin vaan suoraa huutoa. Mies seisoi vieressä aivan avuttomana, piti vaan kädestä kiinni. Tarvittiin kaksi pitämään minua paikoillaan, jotta epiduraali saatiin laitettua, ja sitten kivut hävisivät... Voi mikä taivaallinen tunne! Jossain vaiheessa puhkaistiin kalvot jotta synnytys saataisiin etenemään. Samalla vauvan päähän laitettiin anturi seuraamaan hänen sydämensykettä. Epiduraalin vaikutus kesti kerrallaan noin kolme tuntia, tosin jo kahden tunnin jälkeen aloin ottaa sekaan ilokaasua kun supistukset alkoivat taas tuntua kipeinä. Toisen epiduraalin laitto myöhästyi jälleen johtuen viereisen huoneen tapahtumista ja mies sai taas katsoa vierestä kun minä huusin suoraa huutoa ilokaasumaskiin. Toisen epiduraalin sain noin klo 15. Samalla kätilö tarkasti taas tilanteen kohdunsuulla, auki muistaakseni noin 7 cm tässä vaiheessa. Ja taas odoteltiin ja hengittelin ilokaasua.
Aloin jo miettimään, että syntyykö tämä lapsi ollenkaan!! Klo 18 lähestyessä alkoi epiduraalin vaikutus taas lakata ja pyysin lisä annoksen. Ilokseni sain annoksen tällä kertaa ajoissa ja kätilö sanoi minun olevan auki jo 9 cm. Saisin alkaa valmistautua ponnistamaan. Kului noin 40 minuuttia ja vauvan syke kiihtyi yht äkkiä yli 180, kävi pari kertaa lähellä 200. Myös EKG-ssa oli poikkeavuuksia. Kätilö kutsui lääkärin paikalle, joka saman tien ilmoitti minulle, että lapsi on saatava ulos 20 minuutin kuluessa, sektio olisi ainoa vaihtoehto. Saman tien huoneeseen tuotiin toinen sänky jolle minut nostettiin ja lähdettiin kärräämään kohti leikkaussalia, ehdin vaan vilaukselta näkemään mieheni kauhistuneen ilmeen ja purskahdin itkuun. Onko vauvalla kaikki kunnossa?!?
Leikkaussalissa kaikki tapahtui nopeasti, makasin vaan aivan velttona muiden siirrellessä ja käännellessä minua. Sain spinaalipuudutuksen joka vaikutti todella nopeasti. Luulin jo, ettei mieheni ehdi mukaan, mutta juuri ennen kuin leikkaus aloitettiin tunsin mieheni kädet päälaellani. Sitten vaan epämääräistiä tuntemuksia alavartalossa, kun vauva otettiin ulos. Klo 19.13 parkaisu. Ainoa kommentti, jonka muistan: ”Katsokaa miten jäntevät reidet!”. Vauvaa vilautettiin meille nopeasti liinan takaa ja vietiin sitten tarkkailtavaksi. Minua alettiin kursia kasaan ja mies meni takaisin synnytyshuoneeseen odottamaan vauvaa. Minut kärrättiin heräämöön tokenemaan.
Noin klo 21.30 pääsin osastolle, jossa mies odotti minua. Nopeasti saimme tervehtiä toisiamme, vauva käytiin näyttämässä minulle taas kerran ja vietiin sitten yöksi hoitoon. Joskus aamuyöstä minut herätettiin imettämään vauvaa ensimmäisen kerran, omat muistikuvani tästä ovat todella hatarat.
Seuraavana aamuna halusin heti päästä nousemaan ylös. Matkalla vessaan meinasin pyörtyä, mutta halu päästä kotiin oli jo kova! Hoitaja sanoikin minun olevan ensimmäinen leikkauksesta toipuva potilas, joka heti seuraavana aamuna vaatimalla vaati päästä ylös. Muut muistikuvat ensimmäisen päivän tapahtumista ovat hatarat, päivät ovat jo sekoittuneet toisiinsa mielessäni. Päällimmäisenä mielessäni on se, miten yksin minut jätettiin vauvan kanssa selviämään, vaikka tuskin pääsin sängystä ylös. Imettäminen oli jotain aivan kamalaa enkä tuntenut vauvaakaan kohtaan kovin rakastavia tunteita. Suoraan sanoen olisin halunnut antaa hänet pois ja muille hoidettavaksi. Halusin vaan saada itseni kuntoon ja päästä kotiin. Ilman vauvaa. Montaa tuntia en sairaalassa ollessani nukkunut, vauva itki lähes jatkuvasti ja halusi vaan riippua kipeissä rinnoissani. Lopetinkin imetyksen heti kotiin päästyäni. Pumppasin kaksi viikkoa, mutta lopetin sitten senkin. Kokeilin antaa rintaa vauvalle vielä muutaman kerran, mutta kokemus oli molemmille yhtä epämiellyttävä. Eli se siitä sitten.
Kamalimmat mielikuvat minulle jäivät osastolla vietetystä ajasta. Synnytys ja sektio kaikkine kipuineen kestivät vaan aikansa ja olivat tarkoituksen mukaisia, kyllähän minä tiesin mihin olin ryhtynyt kun raskaaksi tulin. Mutta kohtelu jota sain osastolla oli mielestäni kamalaa. Vauva-arki kotona kompasteli ensimmäiset kaksi viikkoa ja olin todella rikki. Nyt vähitellen alkaa taas näkemään valoa tunnelin päässä. Enkä antaisi poikaa pois mistään hinnasta!!

 

Huomenta ketjuun!

Kiitos Hena ihanasta, koskettavasta ja ralistisesta synnytyskeromuksesta... Tuli itselle ihan tippa linssiin viimeisiä rivejä lukiessa. Ja ihanaa että oot alkanut toipumaan ikävistä kokemuksista huolimatta. Huh, tässä alkaa jo ihan jännittämään mitä onkaan tulossa seuraavien viikkojen aikana!

Meiramikin oli käväissyt saikulla, hyvähyvä Meinaan että ihan järkevää tossa vaiheessa ottaa iisimmin jos siltä tuntuu, jaksaa paremmin tän loppuajan kun ei vedä itseänsä ihan piippuun töissä. Kantokassista kyselit? Meillä ei sellaista ole, vaan yhä odotellaan sitä koppaa saapuvaksi (toimitus myöhässä vasta n. kuukauden...), mutta useammalla kaverilla on juurikin pehmeä kantokassi ja ovat olleet tyytyväisiä. On ilmeisesti pitkäikäisempi kuin kova koppa, kun niistä saa yleensä ne "kovikkeet" pois ja sinne mahtuuu sit hiukan isompikin vauva. Itsekin ajattelin huuto.netistä tms. katsastella käytettyä kassia talven varalle.

Peppikin oli käynyt moikkailemassa, kiva! Kumpikohan meistä poksahtaa ensin?? Lasketut ajat sen verran lähekkäin... Mulla ei ole sairaalakassi lähimainkaan vielä pakattu, ajattelin sen siinä synnytyssupistusten lomassa pakkailla kaikenkattavan listan avustuksella. Mies saa todennäköisesti tuoda mulle ja vauvalle kotiutumisvaatteet vasta sit kotiutumispäivänä, vaikka ajattelin nekin kyllä pakata valmiiksi jahka ehdin... Olis niin paljon muutakin hommaa. =D

Mites muilla pesänrakennusvietin kanssa? Varsinkin äitiyslomalaisilla? Meinaan että itsellä meinaa stressi pukata päälle, kun vielä on osa kaapeista siivoamatta, ikkunat pesemättä, muutama vauvalakana ompelematta jne. jne. Ja kaikki pitäis hoitaa viikon-kahden sisällä, ja lähtö voi siltikin tulla koska vaan! perjantaina meille tulee sellainen remontti-reiska kiinnittelemään hyllyjä yms. jotka on muutosta asti (eli n. puoli vuotta..) lojuneet lattioilla ja kaapeissa. Itse olisin jo aikapäiviä sitten kiinnittänyt ne, mut meillä on ihan ihme kerrostalo-asunto, kun KAIKKI seinät on kantavia elikäs betonia... Ja omat kokemukset iskuporakoneen kanssa säätämisestä on huonot... Onnistuisin kuitenkin saamaan sellaisia nyrkin mentäviä aukkoja seinään. Nimim. kokemusta löytyy. Ja meillä valitettavasti mies ei ole sen lahjakkaampi tuollaisten tehokkaiden koneiden kanssa, ei todellakaan...

Kiitos PP tsempityksistä synnytyksen suhteen. Eikä aikaakaan kun itsekin oot näillä viikoilla, ja jännäilet tulevaa koitosta... Itsestä tuntuu ainakin nyt, että loppujen lopuksi raskausaika on sitten kuitenkin mennyt aika nopeasti ja ihan ihmetyttää että nytkö se vauva jo liittyykin meidän perheeseen??! Välillä sitä niin keskittyy vaan itse odotukseen, että unohtaa kokonaan sen "lopputuloksen". Ja ihanaa kun jaksat suunnitella ja haaveilla vauvaan liittyvästä sisustuksesta, se miettimisurakka onkin tavallaan isoin, toteutus sujuu aika näppärästi kun tietää mitä haluaa.

Mahan aktiivisesta toiminnasta oli moni maininnut. Hmm, itsellä ihan noi kivuttomat supistukset & mahankovettumiset (kohdun painaessa ilmeisesti suolistoa kasaan) aiheuttaa sen, että maha on toiminut viimeisen kuukauden sellaisen 2-3 krt/pv, eli ei välttämättä todellakaan ennusta synnytystä... Ja tietty kun maha niin usein toimii, ei tuotoskaan kovin kiinteää ole, mut ei sentään mitään "varpusparvi"-tavaraakaan... Huh mitkä jutut Mut uskoisin, että synnytyssupistusten alettua maha toimii entistä "paremmin". Itse olin silti ajatellut tehdä mahdollisesti suolihuuhtelun ennen synnärille lähtöä, mut kattoo sitten. Onko muilla samoja aikomuksia? Ystävä (kolmen lapsen äiti) vaan suositteli sitä oloa helpottamaan.

Kk:n sairaala-galluppiin vastaan, että meillä matkaa sairaalaan ehkäpä sellaiset 5-6 kilometriä, ja matka taittuu sitten h-hetkellä omalla autolla n. 10-15 minuutissa, yöaikaan vielä nopeammin.

Ihanaista päivänjatkoa kaikille!!! Mun täytyy rientää tukkaa kuivaamaan kun lupauduin kaverille lastenhoitoavuksi lääkärireissulle...

Pikkutiikeri rv 37+4

 

Heipat!

Eka koneellinen pyykkiä pesty tältä päivältä, mukana mm. vauvan lakanoita ja pienen pieniä sukkia ;-) vielä toinen mokoma olisi likaisia vaatteita odottamassa koneen käynnistämistä.

Kk: kiitti noista vaatevinkeistä, mitä vauvalle laittaa päälle, mulla onkin jo tuollaiset ihan selvänä mielessä, mutta AINOA ONGELMA mulla tällä hetkellä on se, mitkä noista IHANISTA pienistä vaatteista laittaisi päälle ;-) eli siis juurikin tuota vaatekokoelmaa olin ajatellut, ainoastaan mitkä?!?!? Ja myssy on tosiaan jo pakattuna, aion kyllä laittaa sen päähän, mutta otetaan sitten vaikka autossa pois, jos on ihan "sikalämmintä" =)

SairaalaG: matkaa noin 45 km/suunta, omalla autolla -toivottavasti!-mennään ja tullaan myös kotiin. MIes vaan on ihan hermona, kun on tietty töissä nyt, niin miten nopeaan ehtii tulemaan -hän oli siis raksamies, työmaat vaihtelee aika kivasti, samoin työmatka- ettei tule sitten sairaalaan kiirusta =)

Meirami: meillä on sellainen kantokassi -jos siis tarkoitat sitä toista vaihtoehtoa, mikä ei ole kova koppa?!?! =) - ja itse ainakin tykkään enemmän siitä, vie vähemmän tilaa autossa. Käytännön kokemusta tietty ei vielä ole ;-) mutta eiköhän sekin tule kk:n päästä sitten jo todennettua, miten toimii.

Samoin täällä on vähän sellaista "paniikkipesänrakennusta", ikkunat osin vielä pesemättä sisältä -meillä siis sellaiset lämpöikkunat, jotka ei aukea, vaan ulkopuoli pitää pestä sitten ulkona -ja muutama kaappikin on siivoamatta. Äsken just aamupalalla päätin, että jääkaappi on pestävä, ja se iänikuinen pakastinkin on vielä sulattamatta -piti jo talven kovilla pakkasilla toteuttaa, mutta se jäi, jostain kumman syystä ;p. Mulla ei muuten sellaista ole, kun en ole mikään sisustajaihminen enkä todellakaan mikään ompeluihminen, äiti hoitaa sen mun puolesta =)

Muuten olen kyllä miestä yrittänyt patistaa hommiin, on sen verta kaikkea tuolla pihalla touhuamista, sadevesikaivojen kaivamista, ulko-ovi pitäisi vaihtaa, katto pitäisi putsata....kyllä te tiedätte, ainakin ne joilla on oma talo ja oma piha *huh*
Ja nyt mullakin on ensimmäistä kertaa sellainen olo, että voisi laittaa jotain amppelikukkia tms...muuta puutarhaa meillä ei ole, vain nurmikkoa ja hiekkapihaa.

Henalle kiitokset ihanasta ja koskettavasta synnärikertomuksesta! Hyvä kuitenkin, että elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa ja toivottavasti ikävä kohtelu osastolla jää pian jo unholaan.

Pp: minähän se olen juu aika useasti availlut uutta ketjua, mutta tällä puolen vähän harvemmin kuin tuolla haaveilijoissa aikanaan =)

Peppi: mullakaan ei ole rinnat suuremmin kasvaneet raskauden myötä -vaikka miehen mielestä kyllä ovat turvonneet. Omilla liiveillä olen tähän asti ainakin mennyt, mutta epäilen kyllä, että maidon noustua tarviin vähän isompia jo, yhdet imetysliivit olen ostanut ja toiset aion ostaa vielä.

Hei, siitä tulikin mieleeni, että mites teillä on tullut noita raskausarpia? Mulla on tullut mahaan tasan kaksi hailakkaa viivaa, toivottavasti jäävät siihen. Vaikka eihän niille sitten mitään voi, jos ovat tullakseen niin tulevat. Rasvannut olen kyllä masua lähes joka päivä, joten ehkä silläkin on ollut osuutta asiaan. Rintojen sivuille ei vielä ole tullut arpia -äidilleni kuulemma tuli aikanaan vain niihin arpia, ei minnekään muualle.

Joopa joo, taaskaan ei mitään asiaa ollut, huomenna neuvola -taas! -ja sieltä sitten kuulumisia, vaikka tuskin mitään ihmeellistä on, kun kaikki arvot on koko ajan olleet ihan ok ja painokin noussut mukiinmenevän vähän. Nyt kyllä vähän jännittää, meneekö 10 kiloa rikki, siis kokonaisuudessaan, nyt siis viime ma neuvolan mukaan kokonaispainonnousu 6,6 kiloa.

Syysmarja rv 38+1

 

Ai niin, sitä vielä piti kertoa teille että eilen tuli kohdattua sitten myös tuolla vällyjen välissä *oih* ja kyllä teki kutaa, vaikka vähän hankalaahan se tässä tilassa näin pitkällä jo onkin ;-)
Ei se kyllä mitään suppareita tuonut, mutta tulipahan molemmille hyvä mieli! *heh*

Syysmarja 38+1

 

Ai että kun täällä alkaa olemaan taas monta jännää paikkaa!! Tsempitykset vaan teille, jotka olette viime metreillä .

Eilen muuten luin uutta Vauva-lehteä ja kappas kun alkoi itkettämään ihan kauheesti! Onneks olin yksin kotona . Mä olen muutenkin luonteeltani tosi herkkä, niin ärsyttävää, kun nyt vielä herkistyy entisestään. Ja apua, tänään on pojan kevätjuhlat päiväkodissa, miten niitä onnen kyyneleitä saa pidäteltyä??! Nyt jo silmät vesittyy pelkästä ajatuksesta, että oma pikkuinen siellä esiintyy.. viime vuonnahan tuo löi liinat kiinni viime metreillä, että silloin säästyin kyyneleiltä.

Meillä on aika hiljaista ollut makuuhuoneen puolella... kauheeta, ettei olis peräti hedelmöityksen aikaan viimeks hellitelty! Alkuun mä en uskaltanut, ja nyt on aina niin huono olo ja nukahdan ajoissa, että se siitä.. . Noh, katotaas, lähetään meinaan perjantaina risteilylle, että jospa sitä vaikka yllättäis ukon!

Näin täällä. Panadolia sain just haettua apteekista, kun muutamana päivänä nyppinyt takaraivosta. Jos vaikka kohta paketin korkkais..

Hyviä vointeja!

Omppu 9+1

 

Moikka,
ja kiitos Henalle synnytyskokemuksesta.

Minullakin esikoisen synnytys oli yhtä yllätyksellinen ja järkyttävä, kun lähdettiin kiireellä leikkaussaliin ja lopulta pistettiin taju kankaalle. Vaikka selitettiin että sectioriski oli ja miksi, niin tuntui ettei meitä vanhempia huomioitu tarpeeksi tilanteessa. No, ymmärtäähän sen että oli kiire.

Tuntuu jotenkin siltä että sun kannattaisi olla yhteyksissä Kättäriin (siellähän sä synnytit?) kohtelustasi osastolla, sillä sectioäitiä ei ikinä saisi jättää tuolla tavalla yksin! Ehkä sitten vaikutit niin hyvinvoivalta kun halusit heti pystyyn... Mutta silti täysin tuomittavaa toimintaa henkilökunnalta. On ollut kiva lukea teksteistäsi miten mielesi kohenee. =)

Peppikö pohti rintojen koon muuttumista. No, kyllä ne on meikäläisellä muuttuneet ilmeisesti lopullisesti, tosin painoakin on yli 10 kg enemmän kuin reilut kaksi vuotta sitten, ennen lapsia. Mulla oli ennen koko 80/85C, nyt 85/90D/DD, vaikka imetin 3 sekä 5 kk ja silloinkin vain osittain. Vaikka rinnat ovat tyhjentyneet (ja lurpahtaneet entisestään...), niin kaarituen koko on kasvanut paljon. Imetysliivejä tarvitsin ekat pari kuukautta, varsinkin alussa kun rinnat painoivat, vuotivat ja olivat hellinä. Kotona en pitänyt niitä sen jälkeen ja kylilläkin pärjäsi usein venyvillä perusliiveillä.

Anteeksi kovasti että olen jumittunut tänne Odotuspuolelle kirjoittelemaan... Odottajien juttuja on niin kiva seurailla, tulee ihan himpun verran vauvakuumetta itsellekin. Ja tietysti synnyttäneiden ilouutisia on aina ihana lukea!

 

Hei taas...

oli pakko kirjoittaa ja purkaa mieltä tänne, kun neuvolan täti soitti tossa puolilta päivin; elisestä verikokeesta näkyi että uraatti-arvo lähtenyt nousuun (edellisestä verikokeesta n. 1,5 vkoa silloin vielä viitearvojen sisällä) ja nyt sitten laitettu lähete äitipolille jonne pitäisi mennä jatkotutkimuksiin. Raskausmyrkytys se sitten vaan vääjäämättä ilmeisesti yrittää pukata päälle, tai ainakaan itse en arvaa muuta syytä tuon arvon kohoamiseen. Noh, pääseepähän tutkimuksiin ja varmaan lisä-ultraankin. On vaan alkanut mietityttää se meidän masuasukin pieni koko, ettei vaan kielisi istukan rappeutumisesta tms... *huoh* Huoli on kova oman masuvauvan puolesta. :´(

 

Heippa hei!

Ihan ekana hurjasti haleja ja tsempityksiä Pikkutiikerille! Toivottavasti teidän masuasukilla on kaikki kunnossa ja selviäisitte säikähdyksellä! Onneksi niiden arvojen nousu on huomattu ja varmasti tehdään kaikki voitava, että tilanne ei pahene. Ja onhan sulla kohta h-hetki muutenkin käsillä eli ei haittaisi, vaikka vauva jo aiemmin syntyisi. Tsemppiä! Pidähän meidät ajantasalla kuulumisista!

Henalle kiitokset synnytyskertomuksen jakamisesta. Luetutin sen miehelläkin ja kauhistelimme molemmat, että miten tuollaista voi tapahtua. Tosiaan aivan törkeää hylätä juuri sektiosta toipuva ensisynnyttäjä tuolla tavalla! Ja meitä kauhistuttaa tietysti myös se, että meilläkin on edessä synnytys Kättärillä... :/ Onkohan siellä meininki yleensäkin tuollainen? Me pähkäillään yhä, ilmoittaudutaanko Haikaranpesään vai ei. Mua arveluttaa siinä se, että joutuuko siellä pärjäämään aivan omillaan, jos tavallisellakin osastolla tuolla lailla jätetään oman onnen nojaan.

RintaG: Mulla on rinnat tosiaan kasvaneet jo tähän mennessä aivan sikana: ennen raskautta oli 75C, nyt mennään 75DD:ssä! Ja mikä mahtaa olla kuppikoko, kun alan imettää???? Varmaan pitää jo pitää jotain sankkoja tai jätesäkkejä rinnoilla, kun ei varmaan oo olemassakaan riittävän isoja liivejä. :/

MatkaG: Meiltä on Kättärille noin 8km, matka sinne taittuu taksilla sitten kun synnytys alkaa, kun meillä ei ole sitä omaa autoa.

VällyG: Meillä on puuhailtu vällyjen alla aikalailla tasaisesti noin pari kertaa viikossa koko raskauden ajan. Jaksoin ihmeen hyvin innostua jopa silloin ekan kolmanneksen aikana, vaikka pahoinvointia olikin. Saa nähdä, miten käy kun masu kasvaa entisestään ja asentovaihtoehdot käy vähiin...

jipii, tänään alkoi 23. viikko Taidanpa mennä sängylle köllöttelemään ja kuulostelemaan, josko Piipi innostuisi potkimaan.

Aurinkoa kaikkien iltaan!

PP ja Piipi rv 22+0

 

Morjensta! =)

Pikkutiikeri: peukut on pystyssä täälläkin! Toivotaan, ettei tuo arvon nouseminen kerro mistään vakavammasta. bd *lohtuhali*

Hena: kiitos synnytyskokemuksen jakamisesta! Mulla oli kyyneleet silmissä melkein alusta loppuun asti. On hienoa lukea tuollaista tekstiä, mihin pystyy helposti samaistumaan! (Samoin kuin Helmiinankin kirjoitus.) Kuulosti kyllä tosi rankalta kokemukselta kaikenkaikkiaan ja suorastaan anteeksiantamatonta tuo kohtelu synnytyksen jälkeen! Mulla on ollut tässä sama ajatus mielessä kuin Aurorallakin, eli on ollut kiva lukea, miten nopeasti loppujen lopuksi olet selvinnyt noista huonoista kokemuksista ja järkytyksestä! *Halii*

SairaalaG: Meiltä on matkaa synnytyssairaalaan n. 15 km ja omalla autolla mennään mitä todennäköisimmin. Matkaan menee aikaa n. 10-15 min. Jännitystä mun tilanteeseen tuo se, että miehellä on niitä työmatkoja... Eli jos meidän ipana päättää tulla maailmaan ennen laskettua aikaa, ei ole takuita että mies on maisemissa! :-O Miehen kesäloma alkaa muutamia päiviä ennen la:a.

RintaG: Mulla etuvarustus paisui heti alkumetreillä jonkun verran, mutta kahdet entiset rintsikat mahtuvat edelleen, enkä ole viitsinyt ostaa uusia. Imetysliivejä olen miettinyt, mutten jotenkin vielä ole osannut lähteä niitä ostamaan. Mistä ihmeestä mä tiedän minkälaiset on hyvät ja toimivat?!

Eilen ostin Anita-merkkisen tukivyön, kun tuo ristiselkä kipeytyy päivä päivältä enemmän töissä. Vyö oli tänään heti käytössä, mutta ei se nyt ainakaan näin äkkiä tuntunut juurikaan helpottavan kipua. Vatsan painavaan tunteeseen tuosta alhaalta se kyllä helpotti!

Meillä on muutenkin tehty hankintoja viime päivinä: Tänään haettiin Gracon matkarattaat, joihin sen turvakaukalon saa kiinni niin ettei sitä tarvitse esim. kaupassa raahata käsi pitkänä. Me valittiin Mirage-malliset, väreinä suklaanruskeaa ja harmaata (en taaskaan muista värin nimeä). Lisäksi olen ostanut joitakin vaatteita, uniriepukaverin ja pehmoisen soittorasian. Soittorasia pimpotti tuossa mahan ääressä eilen pitkin iltaa ja sama jatkuu tänään. Jospa pikkukaveri sitten rauhoittuisi myöhemmin tuohon tuttuun pimpotukseen.

PP:lle kiitos tuosta helposta ja kivasta kortti-ideasta! Tänään heti kokeiltiin ja hienoja tuli! Mä annoin lapsille vaan idean että tällaisia ruusuja tehdään tällä tekniikalla ja suunnittelivat itse lopun, kahta samanlaista korttia ei porukasta löydy. -Laitettiin vielä vihreästä paperinarusta kukille varret tai köynnös.

Mulla on samaa vaivaa kuin Ompulla: niskat jumissa ja päätä särkee. Jomotus alkoi jo töissä, enkä olisi mitenkään jaksanut kuunnella sitä melskaamista. Tietty sitten tänään oli jos jonkinmoista ekstrapuuhaa joihin piti todella keskittyä ja pidempi päivä... Nyt olenkin sitten ihan katkipoikki. Viime yönä tuli valvottua 4.30- 5.30 kun en vessakäynnin ja raudan nappaamisen jälkeen saanut unta, ärsyttävää! Yritän tässä sinnitellä hereillä tän alkuillan, mutta tiedän kyllä miten käy kun tuohon sohvalle asettaudun mukavaan asentoon...

Sori, tähän loppuun tuli nyt tuollainen valitusvirsi...

Nyt sinne sohvalle, pitää kai laittaa kello soimaan!

Viivi ja Napero, rv 28+1

 

Iltaa ketjuun!

Pikkutiikerille iso tsempitys hali! Toivotaan, että arvojen nousu ei todellakaan viitta mihinkään vakavaan ja pikkuinen voi hyvin masussa hyvin. Hyvä kuitenkin, että pääset jatkotutkimuksiin ja saat asiaan toivottavasti pian jotain selkoa.

Henalle ja muillekin iso kiitos synnytyskokemuksen jakamisesta. Itselläkin tuo synnytys pyörii jo enemmän ja vähemmän mielessä. Onko teillä kenelläkään tietoa voiko oman äidin synnytyksestä saada jotain osviittaa omaan synnytykseen? Omalla äidilläni kaikki synnytykset ovat mennet todella nopeasti ensimmäinen syntyi 5 tunnissa ja pisin synnytys kestänyt 9 tuntia (lapsia synnyttänyt kaikkiaan 5). Sitä siis ajan takaa, että tuleeko kenties oma synnytykseni olemaan yhtä nopeaa toimintaa?

SairaalaG: Meillä matkaa synnytyssairaalaan on noin 40km ja matka taittuu omalla autolla noin puolessa tunnissa.

RintaG: Mulla etuvarustus on alkanut kasvamaan viimeisen kuukauden aikana, siihen asti ei mitään merkittävää kasvua ole ollut havaittavissa. Kuppikoko oli ennen 75c ja nyt tuntuu, että juuri ostamani 75d liivit jäävät auttamatta pieniksi. Liivikauppaan saisi siis taas marssia kovaa kyytiä.

Pesänrakennusvietti on iskenyt tännekin. Aika hyvin olen saanut jo kaappeja siivoiltua ja loppuviikosta saan viedä kaikki ylimääräiset tavarat kirpparille myyntiin. Ikkunat on pesty ja vauvan lakanoita sun muuta on ommeltu. Vaikka paljon olen saanut jo tehtyä niin tuntuu, että paljon on vielä tekemistäkin. No eikö se tästä pikkuhiljaa, kun töitäkään ei ole enää kuin 7 päivää!!

Ultrassa olin siis viikko sitten maanantaina ja kaikki näytti tällä kertaa olevan onneksi niin kuin pitääkin. Munuaisaltaiden mitat olivat normaalien mittojen kokoiset, joten siltä osin voidaan huokaista helpotuksesta. Koko arvio tuolloin oli 1100-1300g ja vastasi kuulemma hyvin viikkoja.
Muutenkin olo tuntuu olevan tällä hetkellä mitä mainioin, jos alhaisen verenpaineen aiheuttamaa ajoittaista huimasta/huonoa olo ei lasketa. Energiaa tuntuu riittävän vaikka muille jakaa ja välillä on pakotettava itsensä ottamaan rauhallisemmin.

Nyt sohvalle maate ja telkkua katsomaan..

Limee 29+1

 

Hellou leidit!

Ekaksi hurjat tsemppihalit Pikkutiikerille, onneksi kuitenkin asiaa tutkitaan ja pääset tarkkailuun.. toivotaan parasta, että pikkuisella asukilla olisi kuitenkin kaikki hyvin, ja johan sulla on viikot niin pitkällä, ettei haittaisi vaikka hän jo maailmaan tulla tupsahtaisikin! Tsmeppiä ja halauksia!!!

Aurora: totta hemmetissä saat täällä olla, ei me olla sua mihinkään ajamassa! Ja hyvähän se meidän on "kuunnella" viisaamman neuvoja, joten kiitokset niistä!
Ja vai että uutta vauvakuumetta pukkaa jo ;-) no mikäs siinä! =)

Aika hurjasti joillakuilla teistä on tuo rintavarustus kasvanut, toivottavasti omani EI kasvaisi, kun nyt ollaan jo siinä 85c --> koossa :/ mutta eihän sille minkään sitten mahda. Mulla on muuten rinnat -kokeilin just taas! =) - hirmu pehmeät, onko ihan normaalia?!?!?

Neuvolassa oltu sitten aamulla taas, kaikki hyvin, paitsi painoa tullut aivan liian paljon!!! Siis omasta mielestä, neuvolatäti sanoi vaan, ettei tuo mitään ole, kun nyt on tullut yht 7,5 kiloa, että hyvissä lukemissa ollaan. Oma mieli vaan oli ihan JÄRKYTTYNYT, viikossa 700 g!!!! Huh!
Pissa siis puhdas
sf-mitta sama kuin viikko sitten eli 33
vauvan syke +145, liikkeet ++, rt ja pää TODELLA alhaalla!
verenpaine 127/74
hemppa 116 --> oli noussut vähäsen viimeisestä, mutta rautaa siis edelleen *huoh*

Hei, onko täällä muita Euroviisufaneja kuin mä?!?!?!
Ollaan meinaan tuon vauvan kanssa "sovittu", että ensi viikonlopun jälkeen hän saisi tulla maailmaan, mutta josko mama saisi "rauhassa" katsoa viisut lauantaina =)
EN siis ole mikään Suomiviisu-fani, vaan ihan yleisesti tykkään koko kisasta, ja olen katsonut -tai ainakin pyrkinyt katsomaan!- viisut viimeiset 15 vuotta =)
Tänä vuonna jäi nuo esikatselut väliin, mutta onneksi huomenna saa sitten jo istua tosissaan telkun ääressä ja jännätä!

Limeellä vähenee nuo työpäivät uhkaavasti, oliko niin että jäät eka kesälomalle ja siitä suoraan sitten ä-lomalle?! Tsori, kun en muista.

Jokohan Kk on päässyt tositoimiin??! :0)

Joopa joo, nyt ei muuta kommentoitavaa tällä kertaa, haen omenan =)

Syysmarja rv 38+2

 

Pikkutiikerille piti tulla nopeasti kommentoimaan. Meillä myös Lyylin koko oli rv 36+2 2,3-2,4 kiloa. Ultrassa todettiin jo silloin, että istukka oli kalkkeutunut. Terkan mukaan se olisi ollut syynä pieneen syntymäpainoon.

 

Mulla poikaa odottaessa rv 37 painoarvio oli 2450g ja syntymäpaino oli 3200 g, syntyi siis 39+6. Eikä ollut mitään istukkavikoja todettu missään vaiheessa. Ei noi ultran perusteella tehdyt painoarviot aina osu ihan nappiin...

 

Niinpä, minäkin olen kuullut ja lukenut jopa kilon heittoja...

 

Iltoja taas.

Kyllä se Kk vaan täällä porskuttaa yhtenä kimpaleena, lupaavia supistuksiakaan ei ole tullut 1,5 vuorokauteen, liekö sitten tyyntä myrskyn edellä, vai aikooko vauva kököttää masun suojissa vielä 2 viikkoo!?

Teilläpä on lyhyet matkat sairaalaan, meillä kun on lähimpään terkkariinkin enemmän matkaa kuin useimmilla synnyttäjillä synnärille, 22km...Just tuo matkan pituus ja siihen kuluva aika tuo vähä jännitystä tähän synnytykseen, ettei vaan syntyisi välille :/

Syysmarja: Älä huoli painonousuasi, 700g/viikko on vielä vähän, mutta itse järkytyin eilen kun aina niin hoikkana ihmisenä neuvolassa mitattiin huima 1700g viikkonousu!!! Tiedän kyllä että se ei ole (ainakaan kokonaan) ole lihomista vaan nestettä on alkanu kertyä jalkoihin, alkuun turposi vaan varpaat, mutta nyt turpoo jo pohkeetkin!

Missähän vaiheessa alkavat muuten hätyyttelemään yliaikaiskontrolliin, jos tämä natiainen aikoo vielä ens viikollakin pysyä sisuksissa? Onko siihen jokin tietty päivä, esim. yks kaverini kävi yliaikaisseurannassa rv40+6? Aattelin vaan kun mulla tuo istukka oli aika huonossa kunnossa jo sillon rv37 että alkavatkohan sitten käynnistelemään jos hyvinkin paljon venyy yli la:n...

Kk rv 39+5

 

Terveppä taas

Päivät rullaa taas niin kamalan nopeasti, ettei pysy kärryillä itekkään mistää enää.
Maha on ottanut kamalan kasvupyrähdyksen! Jännä nähä kuin isoksi tässä paisutaan

G: itsellä on harmittanut se kuinka vähäksi seksi on mennyt.. alussa ei pystyny ku oli niin kipeä masu kokoajan tai väsytti, sitten oli paha olo, sitten alko yhdyntäkivut, ei kärsi enää "tökkiä pohjamutiin"... Eipä siis ihme ettei seksi oikein maistu...
Ja nyt kun paha olo on poissa, se on vaan jotenkin hanakalan tuntosta Joutuukohan meidän ukko rakas olemaan lopun ajan raskaudesta ilman jalkoväliä, vähän jopa välillä pelottaakin. Täytyy toivoa että se tästä korjaantuu kun kohtu kasvaa ja mahakin.

Jaaha, ja kiirusta pukkaa...

Vähän alakuloinen Sunni rv 17 ja jotain...

 

Kiitos kaikille tsemppauksesta. Ihan itseänikin varten kirjoitin tuon synnytyskertomuksen, pakko käydä vieläkin läpi tapahtumia. Joka päivä arki sujuu jo paremmin, mutta pienikin takapakki pudottaa mut tosi alas. Tänään on nimittäin taas ollut vaikea päivä. Kokeilin vielä kerran antaa yhden tipan Devitol D-vitamiinia huonolla tuloksella. Kaksi tuntia tipan annosta poika alkoi huutaa ja huutoa jatkui seuraavat 2 tuntia. No siitä meni sitten unirytmi sekaisin ja lopun iltaa on huudettu yliväsymystä. Nyt sain vihdoin 20 min sitten nukahtamaan kantoliinaan. Itse olen aivan rikki. Itkin tuossa kilpaa pojan kanssa yhdessä vaiheessa. Miehenkin isyysloma on jo loppu ja joudun tosi paljon olemaan iltoja yksin pojan kanssa.
Ajattelin huomenna neuvolassa puhua tästä minun mielialavaihtelusta, alan jo nimittäin itse epäilemään jonkin asteista masennusta. Olisi kiva päästä puhumaan jonkun ihan ammattilaisen kanssa.
Mutta D-vitamiinit menee vaihtoon! Pidän pari päivää taukoa ja aloitan sitten ne Jekovitit.

Aurora, olen kyllä miettinyt ottaa yhteyttä Kättäriin tästä minun kohtelusta. En siis tosiaankaan antanut sitä kuvaa, että olisin ollut mitenkään hyväkuntoinen. Sillä ekalla vessareissulla meinasin pyörtyä kahdesti! En myöskään päässyt ensimmäisenä päivänä itse sängystä ylös kunnes vasta illalla. Jotenkin en vaan halua olla enää missään tekemisissä koko laitoksen kanssa.
PP, Kättäri ja Haikaranpesä ovat varmasti ok, jos synnytys sujuu hyvin. Ja jos mies pystyy olemaan luonasi koko ajan. Haikaranpesässä täytyy käsittääkseni tulla aikalailla omillaan toimeen.. Minä menen seuraavan kerran Naistenklinikalle.

No, yritän tässä nyt päästä kohta itse nukkumaan..

 

Hena, onpa kurja kuulla että teillä on rankkaa =( Miehen äiti teki aikanaan sen päätöksen, että ei antanut lapsille koko D-vitamiinia, kun se niin aiheutti itkua ja vatsavaivoja. Ja terveitä ja hyväkuntoisia lapsia heistä on silti kasvanut... Kannattanee silti kokeilla ensin jotain toista merkkiä, mutta itseänikin kyllä arveluttaa tuommoiset vitamiinilisät. Eikös pienen vauvankin pitäisi ihan normaaliravinnolla pärjätä. Ainakin kesäaikaan, luulisin. Pystyn kyllä hyvin kuvittelemaan että äitikin on itkuinen jos ei saa koskaan nukkua =/ Ei tarvitse edes olla masennuksesta kysymys.

Omasta tilanteesta sen verran, että olin siis eilen sairaalassa synnytystapa-arviossa. Lääkärin mielestä lantiossa ei ole varsinaista ahtautta, mutta ilmeisestikin luu tekee sellaisen "kulman" jossain kohtaa, että oma lääkäri alkoi epäillä asiaa. Syytä huoleen ei kuulemma silti tässä vaiheessa ole. Vauva arvioitiin nyt 3,5-kiloiseksi ja kahden viikon päähän sovittiin uusi kontrolli. Jos pulskistuminen on huimaa, niin saatetaan harkita käynnistystä, jotta mahtuisi varmemmin tulemaan. Kohdunsuu oli pehmennyt ja sormelle auki, kaulaa jäljellä 1,5 cm. Saisi kyllä alkaa jo syntyä, alkaa nimittäin olo käymään minullakin vähän tukalaksi.

Peppi rv 37+5

 

Henalle hali sinne jonnekin!

Ota ihmeessä oma väsyneisyytesi ja masennuksesi puheeksi seuraavalla neuvolakerralla Onneksi saat välillä purkaa tuntojasi tänne, täällä ei ainakaan tuomita, lohdutetaan jos osataan ja otetaan itsekkin oppia tulevasta.
Muutenkin mielenkiintoista kuulla synnyttäneiden kokemuksia itse synnytyksestä ja sen jälkeisestä elämästä, osaapahan sitten itsekkin alkaa vaikka mesomaan jostain asiasta synnärillä ettei tule itsekin kaltoin kohdelluksi, tietää että paremminkin asiat voisi olla. Ei muuta kuin voimia sinulle Hena, väsyneisyys ja masennus vie varmasti kropasta voimat, päivä kerrallaan, pian poju kasvaa ja sysää sen masennuksesikin pois omilla pienillä vinkeillään
Toivottavasti lähipiiristäsikin löytyy apua välillä vauvan hoitoon ettet yksin joudu kamppailemaan.