Onnittelut kaikille plussasta ja tsemppiä odotukseen!
Kiitos onnitteluista, täällä ollaan nyt tytön kanssa oltu kotona vajaa viikko ja kaikki on sujunut todella hyvin! Tyttö syö ja nukkuu hyvin ja en oo tarvinut korviketta kotona vielä kertaakaan. Esikoisen kanssa sitä tarvin jatkuvasti. Mila on ottanut pikkusiskon vastaan kivasti ja hoitaa sitä aina kun vaan voi. Meille vanhemmille kiukutellaankin sitten ihan joka jutusta! Yhden kerran tyttö on jo karannut mustikkametsään ja ehdin hätääntyä, mutta hän itse sitten huusi että täällä Mila on mustikassa. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut kun pikkuneidillä oli mustikkakori kädessä, saappaat jalassa ja pissat housussa.. :/
Tässä kopio heinäkuisten ketjusta synnytyskertomusta siis... On aika pitkä, että skipatkaa jos ei kiinnosta
Pitkä synnytystarina:
25.7. Lauantaiaamuna tuli appivanhemmat kylään sillä menttaliteetillä et tulee hoitaan kotia ja laittaan ruokaa tänne kunnes vauva syntyy... Siinä sitten lepäilin lauantaipäivän ja illalla mentiin saunaan. Se voimisti vähän supistuksia, joskaan ei tehnyt niistä säännöllisiä. Piti kuitenkin jo supistusten aikana keskittyä hengittelyyn enemmän kun puhumiseen. Illalla yhdeksältä supistukset alkoi tulla säännöllisesti kymmenen minuutin välein. Jätettiin appiukko vahtimaan että neiti sai nukahdettua ja lähdettiin miehen kanssa lenkille läheisen järven maisemiin... Lenkin aikana supistuksia alkoi tulla 5 sitten 4 sitten kahden minuutin välein. Olihan ne ihan kipeitä, niin että piti pysähtyä aina hengittämään, mutta ei ne kyllä vielä siltä tuntuneet, et nyt se vauva syntyy..
Puoltoistatuntia lenkkeiltiin, pussailtiin ja sain kukkiakin lenkin aikana. Nimikin päätettiin neidille siinä samassa. Poimittiin kirsikoita omasta puusta lenkin lopuksi ja sitten sisälle kattomaan CSI:tä. Supistukset harveni heti sohvalla 10 minuuttiin. Ajattelin et juu, ei tästä minnekään synnyttämään lähetä. No sitten kuitenkin supistukset alkoi taas tihentyä 4 minuuttiin ja lähettiin sairaalaan klo 00.30
26.7 klo 01:00 oltiin sairaalassa ja synnytysvastaanotolla. Siellä oli melko tympeä nainen joka otti mut vastaan ja laittoi käyrälle. Isille sanottiin vaan et mee tonne. Eikä mitään muuta.Oli vähän hölmistynyt olo kun sille oltiin niin tylyjä. Puol tuntia olin käyrällä ja sen jälkeen kätilö teki sisätutkimuksen. Sisätutkimuksen teko teki tosi kipeetä jostain syystä ja kätilö sanoikin et kohtu on tosi korkeellä ja vielä kallistunut. Mun oli tosi vaikea rentoutua kun se teki niin kipeetä jostain syystä. Sanoin kuitenkin kätilölle että yritän rentoutua, johon hän sit tokas, että juu, yritä, kun eihän tästä nyt tuu mitään! No tulos oli siitä tutkimuksesta että 2 cm auki! VASTA! Ei muuta kun kävelemään! Kotiin ei suositeltu enää menemään kun supistuksia tuli niin tiheesti. Mentiin sitten miehen kanssa kävellen Hesburgeriin ja takaisin. Supistukset sattui jo tosi paljon ja mietin et lähettiinköhän liian kauas kävellen. Joka supistuksella tarvi ottaa miehestä tukea ja hengitellä.
Saavuttiin takasin sairaalan pääovien eteen klo 02:45. Siihen ovien eteen meni sitten lapsivedet. Takaisin käyrälle tunniksi. Mies tuli taas kysymään että mitä mun vaimolle nyt tehdään? Niin siihen kätilö vaan tokas että "Miesten paikka on tuolla"! Oli aika tahditonta käytöstä mun mielestä! Käyrillä supistukset hälveni taas 10 minuutin välein tuleviksi. Kipeässä sisätutkimuksessa todettiin et mitään edistystä ei ollu tapahtunut, vaan edelleen olin 2 cm auki! Äh! Menin sit nukkumaan sellaselle sängylle. Supistuksia tuli puoli seittemään saakka 10 minuutin välein, sit en jaksanu enää sitä kipua, vaan pyysin sisätutkimusta. 4 cm auki! Oikeesti niin vähän! Päästiin kuitenkin saliin.
Seittemältä salissa pääsin käyrälle ja sain ilokaasua ensin puolella teholla. Kyllähän se vähän petti luulemaan et kivut olis pienemmät, mut todellista helpotusta siitä ei ollut. Jossain vaiheessa mies soitti hälytysnappia, kun olin niin kipee että sitä pelotti. Sit laitettiin ilokaasu täysille ja se toimi jonkun aikaa. Päässä vaan pyöri ja teki mieli ottaa sitä kaasua koko ajan. Vauvan sykkeitä ei saatu kunnolla kuulumaan mahan päältä, joten kätilö laittoi anturin vauvan päähän. Siitä kivut sitten yltyi ja kutsuttiin anestesia lääkäri antamaan epiduraalia. Kello oli vähän jälkeen yhdeksän aamulla. Epparin laitto tuntui siltä kun muutama ampiainen olis pistänyt selkään
Sellasta kirvelyä.. Sain kuitenkin hengitellä ilokaasua samalla, joten senkin nipistelyn kesti. Anestesialääkäri oli nuori, Palestiinasta kotoisin olevan mieslääkäri. Hän jutteli mieheni kanssa paljon ja osasi homman. Oli siis turvallinen olo koko ajan. Epiduraalin jälkeen sain oksitosiinitipan voimistamaan supistuksia. Kello oli silloin 9.15. Oksitosiinin määrää lisättiin vielä klo 9.30 ja 10.17.
Viimeisen lisäyksen jälkeen alkoikin jo ponnistuttamaan. Vielä piti kuitenkin odottaa kun jonkun verran oli kohdun reunaa jäljellä. Ponnistuksen tarve kuitenkin koveni ja sanoin että nyt tää syntyy, voitaisko laittaa ne jalkatelineet nyt heti paikoilleen (ne on tosi hyvät tuet kun ponnistaa ainakin mun mielestä)! Kätilö laitto tavaroita valmiiksi eikä ollut ollenkaan kiireisen tuntuinen. Kysyin et voinko jo ponnistaa kun tuntuu siltä, niin sain luvan, mutta kätilö ei vielä tullut ottamaan koppia. Katoin mieheeni ja hän tuli sitten siihen eteen että mulla oli turvallinen olo. Ponnistuksen tunne oli niin voimakas, että halusin ottaa epiduraalin rinnalle uudelleen ilokaasun. Se auttoi. Ponnistus alkoi klo 10:27. Muutaman kerran ponnistelin ja sitten näkyi jo hiukset. Pian kätilö pyysi, etten ponnistaisi, kun tytön käsi oli syntymässä samaan aikaan hartioitten kanssa. Kättä piti vääntää parempaan suuntaan ja mun piti odottaa hetki vaikka ponnistutti ihan pirusti! Ne sekunnit tuntui tunneilta! Klo 10:37 tyttö syntyi ja isi itki :). Oli aika liikuttavaa nähdä ensin vaan pienen vauvani varpaat. Sitten sainkin tyllerön jo syliin. Neidin mitat oli 3880g ja 50 cm. Hiukset oli ihan tumman ruskeat ja niitä oli paljon! ?
