YH-äidit ja te joiden miehet on Kosovossa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Champion
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Champion

Aktiivinen jäsen
05.04.2005
4 115
0
36
Pirkanmaa
Kuinka te pärjäätte? En tarkota rahallisesti vaan miten te elätte lasten kanssa?

Mies suunnittelee rahallisista syistä Kosovoon lähtöä puoleksi vuodeksi tai vuodeksi ja itse tässä mietin kuinka sitä pärjää jos tuo tosiaan lähtee. En aio olla esteenä kun on pitkä haave ja rahallisesti loistava työ vaikka jäänkin yksin tänne. Pelottaa vaan arki kahden lapsen (olis sillon 5 ja melkein 4vuotiaat) ja kahden ison koiran kanssa omakotitalossa... Mulla nyt on onneksi päivätyö ja paljon sukulaisia tukena ja turvana mutta kyllä se yksin jäänti hirvittää vaikka kyse onkin max. vuodesta...
 
Mie aina kuvittelin että minusta ei ois yksinhuoltajaks...mutta nyt yh:na ei mitään ongelmia...menee jopa paremmin. Eli pärjäät vaikka ajatus voi pelottaa...ja kuiteskin miehesi tulee sieltä aikanaan takas. Tsemppiä, kyllä se siitä hyvin alkaa sujumaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Neljä-viisi viikkoa Kosovossa ja viikko lomalla kotona - hyvin sen kestää. Ja aika menee uskomattoman nopeasti.

Onko sulla mies ollut siellä? Olis ihan kiva kuulla kokemuksia et muuttuiko mies vuoden aikana, miten suhteen laita - pysyikö hyvänä miehen poissa olon ajan?
 
Oli, vuoden. Henkisesti mies ei mielestäni muuttunut mutta fyysinen puoli aika paljonkin. Kosovossa on erinomaiset mahdollisuudet kuntoiluun muiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien vähyyden takia, joten vuoden päästä kotiin tuli varsin lihaksikas ja tiukkapeppuinen uros. =) Suhde meillä ollut aina hyvä ja toimiva, Kosovon vuosi paransi sitä entisestään. Huomasimme miten paljon toista rakastaakaan ja tarvitseekaan. Vaikka siis hyvin sen vuoden yksin pärjäsinkin. Toimimatonta suhdetta ei saa vuoden aikana toimivaksi eikä suhteen ongelmien korjaaminen onnistu vuoden aikana. Se on mielestäni tärkeä muistaa. "Pohja" pitää olla tukeva ja vakaa. www.holkkari.fi -sivuilta löytyy jos jonkinmoista...
 
Minulla ei mies ole Kosovossa mutta asuu Etela-Koreassa. Meilla on ollut taas vaihteeksi ollut etasuhde taman syksyn ja tulee jatkumaan viela ensi kevaan. Paatos siita lahdemmeko sinne mukaan vai mita tulee tulee tapahtumaan, tulee tapahtumaan pian.

Kylla etasuhde on haaste, mutta niin on tavallinen suhdekin. Etaisyys on suhteellista. Voihan saman katon allakin asuva pari tuntea olevansa valovuosien paassa toisistaan. Tyot ja harrastukset voivat vieda niin, ettei kayda kun kaantymassa kotona. Etasuhteessa ollaan kuitenkin turvallisimmilla vesilla, silla pari tiedostaa elavansa erikoistilanteessa. Pidemman paalle tata ei kumminkaan jaksa. En mina ainakaan eika mieskaan. Tallainen uuteen maahan tutustuminen miehen taholta etukateen, on hyva puolustus. Kylla muuten perheen on syyta asua suurimman osan aikaa samassa maassa, tai edes samalla mantereella :)

Etasuhde sisaltaa tavallista enemman sopimista vaatia asioita. Avoimuus on avainasia. Siihen kuuluu neuvottelu- ja sopimustaidot, joustamiskyky, toisen huomiointi ja kypsa harkinta. Etasuhde vaatii molemminpuolista sitoutumista ja vahvaa parisuhdetta toimiakseen. Jos luottaa toiseen ja pysyy itse luottamuksen arvoisena, etasuhdekin voi toimia. Valimatka laittaa vahvemmankin ihmissuhteen koetukselle. Etasuhteessa mitataan toisen luottamus, ikavan sietokyky seka luonteen joustavuus. Mustasukkaisuudelle ja epaluottamukselle ei ole sijaa parisuhteessa - ei ainakaan etasuhteessa. Saisin elamastani todella kurjaa jos miettisin ja murehtisin. Negatiivisilla tunteilla saadaan hellasaroa suhteeseen kuin suhteeseen.

Miehen kanssa vaihdetaan monta kertaa kuulumiset paivan aikana. Paivittaisten puheluiden, tekstareiden ja netin avulla pysymme puolin ja toisin karryilla missa mennaan. Mies tietaa tasan tarkkaan miten lapset parjaavat koulussa, mika paikka on taas kotona hajonnut. Mies kertoo puolestaan tyojuoruja, elamastaan siella . Jaksan kuunnella miehen valituksia, samoin kuin mieheni puolestaan jaksaa kuulla omia murheitani. Rutiineja on myos meilla hyvan yon seka huomenien toivotukset. Lapset puolestaan tekstaavat ja soittavat paivan aikana omia juttujansa. Niista kaikista en edes tieda, enka haluakaan tietaa. Minusta on tarkeaa, ettemme sulje toisiamme pois arjesta.

Valilla ikava on ihan fyysista kipua. Ikavasta seuraa aina jotain hyvaa. Pitkasta parisuhteesta huolimatta voi ihminen rakastua uudelleen. Miehen saapuminen kotia merkitsee aina "ensitreffeja". Vatsassa tuntuu perhosia, kadet tarisevat ja sita miettii mita laittaa paalle/nayttaako hyvalta. Etasuhde tarjoaa tilaisuuden suhteen tarkasteluun. Kaipuu ja ikava on hyva merkki. Turvallisessa suhteessa molemmat tietavat, etta toinen on toista varten. Yhteys sailyy valimatkasta huolimatta.

Kaukosuhteessa yhteinen aika tuntuu niin arvokkaalta, ettei niita kullanarvoisia yhteisia hetkia viitsi kayttaa riitelyyn. Yhteisesta ajasta pitaa ottaa kaikki hyoty irti. Kaukosuhde vaatii molemmilta sitoutumista ja tyota, mutta myos itsenaisyytta seka voimaa selvita yksin. Elama kannattaa elaa niin, etta ei tarvitse katua. En halua, että mieheni istuu vanhana kiikkutuolissa ja harmittelee sita, ettei paassyt kokeilemaan tata tilaisuutta. ja kun se tyo talla hetkella vaan on siella.Sitä paitsi, kun hän lahtee taas, mina saan jalleen ensitreffini! Ja kohta saa nauttia jalleen ensitreffeistani(viela 21 v jalkeenkin). Mies tulee kotia 2 kk jalkeen kolmeksi viikoksi tulevana sunnuntaina. Ei jaksaisi enaa odottaa yhtaan.


 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
:flower: Olipa Merlionilla viisaita sanoja.
Kulukoon se 2 kk nopeasti ja sitten taas siitä seuraavat 3 viikkoa voisi aikaa hidastaa..


Kiitos. Normaali kaytanto miehella on ollut n 5-6 vk siella ja 2 vk Suomessa. Mutta lasten syysloma ja tama joulu vahan sekoitti aikataulua pidemmaksi. Minulle henk.kohtaisesti miehen lahtopaivat seka tulopaivat ovat ne kamalimmat. Valipaivat menevat melkein omalla painollaan.
 
Kiitos MERLION hyvästä vastauksestasi! :) Meillä on onneksi suhde kunnossa eikä mustasukkaisuutta puolin ja toisin ole eikä se huolestutakaan mutta se ikävä mua huolestuttaa jo etukäteen. Pelkkä ajatuskin miehen poissaolosta saa nousemaan itkun silmään ja pisin aika erossa meillä on kaksi viikkoa ja sillonkin ikävä oli niin riipivää että itkin parina iltana kotona kun oli niin kurjaa, mutta siihenkin varmaan tottuu.
Meillä onneksi mies kuitenkin lomailee aika ajoin Suomessa ja kyse on onneksi vaan vuodesta joten eiköhän sen kestä :)
Mutta on ihanaa lukea että muitakin löytyy joilla ainakin samankaltainen tilanne enkä halua viedä mieheltä tätä haavetta pois vain sen takia että haluisin itsekkäästi apua päivittäin lasten ja kodin hoidossa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Champion:
Kiitos MERLION hyvästä vastauksestasi! :) Meillä on onneksi suhde kunnossa eikä mustasukkaisuutta puolin ja toisin ole eikä se huolestutakaan mutta se ikävä mua huolestuttaa jo etukäteen. Pelkkä ajatuskin miehen poissaolosta saa nousemaan itkun silmään ja pisin aika erossa meillä on kaksi viikkoa ja sillonkin ikävä oli niin riipivää että itkin parina iltana kotona kun oli niin kurjaa, mutta siihenkin varmaan tottuu.
Meillä onneksi mies kuitenkin lomailee aika ajoin Suomessa ja kyse on onneksi vaan vuodesta joten eiköhän sen kestä :)
Mutta on ihanaa lukea että muitakin löytyy joilla ainakin samankaltainen tilanne enkä halua viedä mieheltä tätä haavetta pois vain sen takia että haluisin itsekkäästi apua päivittäin lasten ja kodin hoidossa!

Kylla se ikava on valilla ihan fyysista kipua. Ja se etta olet yksin vastuussa lapsista koko ajan. Tietysti toinen on henkisesti mukana mutta kivaa olisi, etta olisi se olkapaa mihin nojata huonoina hetkina.

Itsestani huomaan taas, etta nama lahestyvat kotiintulopaivat ovat kertakaikkiaan kamalat. Olen kuin kissa pistoksissa. Olo on niin malttamaton.

 
onko mies jo hakenu kosovoon? vai vasta suunnitteilla?
saako udella,että paljonko siitä saa rahaa jos ihan rahallisista syistä menossa?
meillä edessä sama joskus... :/
 

Yhteistyössä