Me olimme esikoistyttären synnyttyä sitä mieltä,että yhteen saa jäädä..Kuitenkin kun neiti oli kaksivuotias niin alkoi pyörimään ajatus sisaruksen ihanuudesta mielessä..Pikkusisko syntyi sitten puoli vuotta sitten

Ja nyt jo tytöt ovat mitä mainioin pari yhdessä :heart: Joskus sitä miehen kanssa ajatellaan,että esikoinen ja me olisimme jääneet paljosta paitsi,jos emme olisi antaneet mahdollisuutta "kakkoselle".Olihan se hauska,kun ystävillekin oltiin vannotettu,että yksi lapsi riittää ja sitten kerroimme uutisen..

Nyt kuitenkin ollaan vakavasti mietitty,että enempää emme tieten tahtoen ajattele.Minullakin opiskelut edessä ja ollaan tyytyväisiä siihen,että tytöillä nyt toisensa,se riittää.Ja me emme myöskään ymmärrä sitä,että "väännetään"se iltatähti ja sitten taas ollaan vauvassa kiinni vaikka toiset lapset jo sen verran isoja,että vanhemmat voisivat vielä elää sitä kahdenkeskistäkin elämää.Ehkä se joillakin on niin,ettei osata olla kahdestaan ja lapsia tulee sitten koko ajan siihen "väliin"..Ja voihan se olla niinkin,että jotkut vain haluavat suurperheen.Me ainakin olemme tyytyväisiä sitten,kun tyttäret kasvaneet isoiksi ja kunnon kansalaisiksi ja me vanhemmat vasta reilu nelikymppisiä..Elämää vielä jäljellä

Sitten aletaan vaan odottelemaan niitä lastenlapsosia

Mutta vielä teille yhden lapsen vannoutujat:Miettikää kuitenkin kuinka paljon rakkautta ja iloa on myös sisaruksesta!Sitä ei vanhemmat tai kaverit kuitenkaan voi korvata..Mutta jokainen tietää,mikä itselleen ja toisille parasta,tietysti :wave: