H
"harmis"
Vieras
Olemme seurustelleet tämän miehen kanssa reilun vuoden. Asumme erillämme, minä vuokra-asunnossa suuren kaupungin keskustan tietämillä, mies kauempana maaseudulla omassa paritalokolmiossa, matkaa n. 30 km. Nyt on tullut ajankohtaiseksi puhua yhteenmuutosta, mutta meidän toiveet on niin äärilaidasta. Mies haluaisi minut ja lapset asumaan heidän kotitilalleen (isä ja äiti naapurissa, yhteinen sauna jne.). Asunnossa on vain kaksi makkaria joten ei me edes mahduttais. Minulla kaksi lasta ja miehellä joka toinen vkl kaksi lasta myös, joskus viikollakin. Lisäksi mies on tässä 70-luvun kotitalossaan asunut kahden aikaisemman vaimonsa kanssa, tai siis toinen oli avopuoliso, mutta kuitenkin, muistoja varmaan riittämiin. Minä vain en viihdy noin kaukana kaikesta enkä halua omia lapsiani repiä irti, he kuitenkin pieniä, ekalla ja tokalla ja heillä on paljon kavereita nykyisessä pihapiirissä. Miehen lapset teinejä. Voi huoh, mitä tästä tulee vai annanko asian olla. Toisaalta turhauttaa jatkaa ns. seurustelutasolla kun sitten tämä suhde vain junnaa paikallaan. Miten tässä vois päätyä kompromissiin, kuinka olette itse ratkaisseet asumisasiat? Tiedän että miehelle tämä kotitila on kyllä tärkeä, mutta haluaisin keskittyä MEIDÄN YHTEISEEN kotiin ja sen luomiseen. Vinkkejä?
