Yhteinen lapsi tässä iässä?

[uusperhe]

Mulla on kohta 5 v täyttävä lapsi, joka on meillä aina (lapsen isä ei tapaa ollenkaan) ja miehellä puolet-ja puolet-systeemillä oleva 3-vuotias.

Ollaan oltu yhdessä vähän aikaa, vasta viime kesästä, mutta menee tosi hyvin. Muutimme yhteen joulukuun alussa. Tunsimme aiemmin toisemme, joten oli pohjaa rakentaa nopeasti etenevää suhdetta.

Mies on ruvennut puhumaan yhteisestä lapsesta. Hän on 42 v ja minä 38 v.

Yrittäisittekö vielä? Mä ajattelin, että tuo määrä riittää... yh:na mietin joskus, että haluaisin tosi paljon lapselle sisaruksen, ettei ole yksin elämässä, mutta ei ollut miestä eikä oikeastaan rahaakaan 2 lapseen pidemmän päälle (siis jos kaikki maksaisin yksin kuin ennen). Ja nyt on kuitenkin tuo miehen lapsi, ja heille voi ehkä tulla jonkinlainen sisaruutta muistuttava suhde, vaikka eivät sukua olekaan.

 

[joo]

mikä ettei yhteinen lapsi, muttei nyt ihan vielä. Katotte ja odotatte nyt hieman että kuinka tämä yhteiselo ja arki alkaa rullaamaan enste.

 

[mie]

kattoisin nyt ainakin ens kesään edes eka. Ensi huuma kestää yhdessä asuen korkeintaan 2v. Meinaan ettei huumassa tuu tehtyy myöhemmin kaduttavia ratkasuja...

 

[ap]

Jäi kirjoittamatta että mulla on endometrioosi, jota leikattiin jo kun olin noin 25-26 v, ja että ylipäätään sain tuon yhden oli ihme. Ja ne hyvät hormonijutut mitä raskaudesta seuraa niin, että seuraava raskautuminen olisi helpompaa lienee jo menneet.

Mies tietää tämän, ja ei 38 v tästä enää nuorrukaan lapsentekomielessä. Siksi hänestä pitäisi yrittää heti, jos meinaa yrittää ollenkaan.

 

[Rapanhapakko]

Mä ajattelin, että tuo määrä riittää.

Vastasitkin jo itse =)

 

[ap]

Tiedän monta, jotka ovat tässä 30-40-iässä pyyhkäisseet avoon, avioon ja vanhemmiksi tosi salamavauhtia, parhaat kaikkea tuota tuossa puolessa vuodessa, mitä meillä on takana + se että tunsimme toisemme ennestään.

Kaipa sitä jo tietää, jos homma toimii tässä iässä, vauhtia en siis niinkään pelkää. Enkä omaa jaksamistakaan.

Mutta sitä, että en raskaudu ja siitä tulee pettymyksiä, ja pakkomielle ja kuitenkin joutuu luopumaan siitä. Mä olin ikään kuin jo tasapainossa tämän asian kanssa. Mulla on takana yksi suhde, jossa oltiin alusta asti ehkäisyttä 5 v, ei mitään. Sen jälkeen tämä lapsi sai alkunsa lyhyestä seurustelusta/tapailusta (pari kk).

Miehestä kannattaa koettaa... mutta hän ei tiedä, miten se pettymys/epäonnistuminen ottaa koville.

Jos se onnistuisi siis aika varmaan tai en epäilisi että ei onnistu, voisin ryhtyäkin vauvan äidiksi.