yhteiset reissut

[jasu]

Onko muita jotka miettivät tai tuntevat samoin kuin minä..
Olemme alta 4-kymppinen aviopari ja neljä lasta. Nuorin viisi v. Emme koskaan käy mieheni kans missään esim. yöseutureissuja kahdestaan. Siihen ovat työ ja lapsenlikan puute pitkälti syynä. Mutta toisaalta en edes kaipaa saunailtoja, illanistujaisia , yhteisiä reissuja tuttavien kans ym.Minusta tuntuu välillä että olemme ainoa pari jota ei tällaiset kekkerit kiinnosta. Tuntuu että tutut jatkuvasti ovat menossa tällaisiin juhliin tai sitten itse järjestävät niitä. Itse nautin vapaalla hyvästä ruoasta, leffasta,saunasta ja perheen seurasta ja tietenkin mieheni sitten yönkähmässä.Nykyisin vain tulee monesti ajateltua että olemmeko jotenkin erakkoluonteisia tai omituisia? Molemmat kuitenkin teemme ihmisten parissa työtä ja välillä pitkääkin päivää, jotenkin ajatus sitten vielä vapaa-ajalla seurustelusta tuntuu ahdistavalta. Ottakaa kantaa.

 

[leena]

olen jo vaha, mutta nelikymppisenä elämä oli niin hektistä, etten todellakaan kaivannut vapaalla mihinkään. kerran pari vuodessa piti miehem mukaan lähteä työpaikan reissuille. Ne olivat "pakkopulaa", ei vastenmielisä, muttei kiinnostaviakaan. Mies ei lähtenyt yksin.
Nyt liki 60:nä ei paljon kummempaa. Mahdollisuus olisi lähteä mihin vaun, muttei innostu...Oltiin nyt 3 pv kylpyläreissulla, ihan kivaa silti oli. Vaikka kotonakin olisi ollut, vaihrekua yritettiin järjestää.
Eli kyllä meitä samanlaisia on

 

[Jaana]

Me olimme myös tuollainen pari. Sitten toinen meistä alkoi menemään työporukkansa kanssa, sitten toinenkin. Nyt menemme erikseen
Yhteisiä reissuja ei ole, eikä yhteisinä koti-iltoina tehdä mitään yhdessä.
Kun vielä olimme se kiinteä kotipari, olimme onnellisia, vedimme yhtä köyttä.. siihen emme varmaankaan enää koskaan pääse, olemme jo niin kaukana toisistamme.

 

[mies]

Jasu, sinun mietteesi alkavat laukata kuin nelikymppisellä. Jääkö jotakin kokematta, kun muut tuntuvat elävänsä ikuisessa nuoruudessa. Jaana kommentoi hyvin, ei se ole mikään itseisarvo, että jättää aivonsa narikkaan ja elää uutta murrosikää. Ei ole mikään pakko bilettää, oikeastaan se on aika pinnallista, eikä ole oikeaa elämää, jos siitä tulee tapa. Minusta te olette elämäänne tyytyväisiä nyt, jos haluatte vaihtelua, niin menkää lasten kanssa reissuun keskenänne, lapsikohteita on paljon olemassa, mutta ei sekään tee elämästä onnellista.
Tärkeintä on osata elää arkea.