Y
yhteishuoltaja
Vieras
Elatus pitää tietenkin ratkaista kussakin perheessä tapauskohtaisesti, mutta en kyllä allekirjoita sitä, ettei ns. etävanhemman tarvitse maksaa elatusapua jos lähivanhempi saa lapsilisän. En edes silloin jos lapsi on puolet ajasta etävanhemmallaan. Meillä sovittiin niin, että molemmat vanhemmat ostavat sisävaatteet omaan kotiinsa ja isommat hankinnat maksetaan puoliksi. Kuitenkin lapsen tullessa minulle, hänellä on aina resut tai liian pienet vaatteet päällään vaikka lähtiessä on ollut uudet. Vaatteita ei tietenkään koskaan palauteta vaan joudun aina ostamaan uusia tilalle. Ulkovaatteista tai urheiluvälineistä en toistaiseksi ole saanut senttiäkään toiselta vanhemmalta ( Urheiluvälineet ja ulkovaatteet hän olettaa minun hankkivan kirpputorilta vaikka itse ei ole valmis näkemään etsimisen vaivaa).
Avioliittomme aikana minulla ei ollut mahdollisuutta luoda uraa, koska jouduin vastaanottamaan työtarjoukset puolisoni työmatkojen mukaan. Tämän hetkisessä työssäni palkka ei päätä huimaa joten olisi mielestäni kohtuullista että ex puolisoni maksaisi elatusta edes muutaman kymppin kuussa. Eikö ole kohtuutonta että minä asun lapsen kanssa pienessä kaksiossa, jotta rahat riittäisivät kaikkeen tarpeelliseen kun taas toinen vanhempi asuu 200 neliön talossa kaikilla mukavuuksilla, mutta ei pysty osallistumaan mihinkään lasta koskeviin hankintoihin?
Itselläni ei ole (eikä toivottavasti kovin monella muullakaan) tarkoitus käyttää lasta rahastukseen, vaan toiveena olisi, että lapsen ei tarvitse kulkea liian pienissä vaatteissa olipa sitten kumman vanhemman luona hyvänsä. Kuittien (hyödytön) kuskaaminen edes takaisin ei myöskään innosta, sillä keksin illoilleni muutakin tekemistä, kuin todistella toiselle mitä mikäkin on maksanut. Otin sosiaalihuoltoon yhteyttä ja tarjouduin hankkimaan lapsellemme kaikki tarvittavat kamppeet molempiin koteihin jos etävanhempi suostuu maksamaan jonkinmoista elatusapua. En jaksa uskoa, että kustannusten puolittaminen toimii kovinkaan monessa eroperheessä ilman ulkopuolisen apua.
Avioliittomme aikana minulla ei ollut mahdollisuutta luoda uraa, koska jouduin vastaanottamaan työtarjoukset puolisoni työmatkojen mukaan. Tämän hetkisessä työssäni palkka ei päätä huimaa joten olisi mielestäni kohtuullista että ex puolisoni maksaisi elatusta edes muutaman kymppin kuussa. Eikö ole kohtuutonta että minä asun lapsen kanssa pienessä kaksiossa, jotta rahat riittäisivät kaikkeen tarpeelliseen kun taas toinen vanhempi asuu 200 neliön talossa kaikilla mukavuuksilla, mutta ei pysty osallistumaan mihinkään lasta koskeviin hankintoihin?
Itselläni ei ole (eikä toivottavasti kovin monella muullakaan) tarkoitus käyttää lasta rahastukseen, vaan toiveena olisi, että lapsen ei tarvitse kulkea liian pienissä vaatteissa olipa sitten kumman vanhemman luona hyvänsä. Kuittien (hyödytön) kuskaaminen edes takaisin ei myöskään innosta, sillä keksin illoilleni muutakin tekemistä, kuin todistella toiselle mitä mikäkin on maksanut. Otin sosiaalihuoltoon yhteyttä ja tarjouduin hankkimaan lapsellemme kaikki tarvittavat kamppeet molempiin koteihin jos etävanhempi suostuu maksamaan jonkinmoista elatusapua. En jaksa uskoa, että kustannusten puolittaminen toimii kovinkaan monessa eroperheessä ilman ulkopuolisen apua.
