Yhteishuoltajuus käytännössä eron jälkeen, pohdinpa vain..

[Nennukkainen]

Erosimme aviomieheni kanssa monen inhottavan ja sotkuisen vaiheen jälkeen alkukesästä, asuttuamme ensin vuoden erillämme. Meillä on kohta vuoden täyttävä pieni ja olemmekin pitkän ajatusprosessin jälkeen saaneet jotenkin toimivaksi yhteishuoltajuuden niin, että pieni on tällä hetkellä yhden kokonaisen päivän isänsä luona viikossa ja joka ilta isä soittaa kuulumiset ja juttelee pienelle. Asumme siis isän reissuhommien takia eri paikkakunnilla.

Eilen kuitenkin sukulaiset olivat hyvinkin ihmeissään järjestelystämme Mutta meillä tämä toimii tällä hetkellä näin ja tulevaisuudessa katsotaan miten jatketaan.

Joten varsinainen kysymys kuuluukin, miten teillä on yhteishuoltajuus eron jälkeen käytännössä toiminut? Vai onko toiminut?

 

["hmm"]

Pääasiassa ihan hyvin on sujunut. Joskus tosi harvoin on erimielisyyttä. Meillä lapsi papereiden mukaan joka toinen vkl isällä, mutta tosiasiassa toisinaan melkeen joka vkl, toisinaan harvemmin. Joskus myös pidennettyjä viikonloppuja. MEillä myös sukulaiset kattoo vähän kieroon, mutta tuo on meidän ratkaisu ja toimii ihan hyvin, mitäpä se silloin kellekkään muulle kuuluu

 

["Henni"]

Ihan uteliasuuttani kyselen, että mikä niitä sukulaisia kummeksuttaa? Siis se yhteishuoltajuus vai se paljonko lapsi on isällään? Minusta teidän kummankin tapaus kuulostaa ihan tavanomaiselta yhteishuoltajuudelta, vai olenko ymmärtänyt jotakin väärin...

 

[as if]

Mitä ne sukulaiset sit kummastelee?

Meillä on exän kanssa yhteishuoltajuus ja papereissa sovittuna että lapset (10v ja 12v) ois isällään joka toinen vkl. Oikeesti ovat siellä ehkä kerran tai kaks vuodessa, toisen ex vei kesällä 2 viikoksi reissuun.

Mun puolesta sais olla kokonaan pitämättä yhteyttä muksuihin, aiheuttaa vaan enemmän pahaa mieltä turhilla lupauksillaan yms. Ja mä oon aina huolissani kun muksut on siellä että miten menee, onneksi ovat jo suht isoja.

 

[ei toiminut]

Meillä isä kieltäytyi täysin kiusantekomielessä antamasta lupaa hankkia lapselle passia. Menin poliisiasemalle puhumaan tästä. Poliisi soitti isälle ja kysyi syytä miksei anna lupaa. Isä ei osannut sanoa mitään syytä, lupasi poliisille, että allekirjoittaa passihakemuksen. Ei kuitenkaan allekirjoittanut. Poliisi pyysi sossulta selvitystä meistä, että onko vaaraa, että vien lapsen pysyvästi ulkomaille. Ei ollut ja sitä mieltä sossukin oli. Lopulta sai passin isän luvan puutteesta huolimatta. Sittemmin sain sain sellaisen yhteishuoltosopimuksen oikeudesta, että minulla on yksin lapsen perushuolto ja oikeus päättää kaikista muista asioista yksin, paitsi lapsen sukunimen ja uskontokunnan muuttamiseen ja lapsen viemiseen pysyvästi ulkomaille tarvitaan isän suostumus ja isä sai tiedonsaantioikeuden koulu-ja terveysasioista.

 

["Anne"]

Meillä on toiminut ihan hyvin. Ei päädytty yleiseen joka toinen viikonloppusysteemiin aikanaan siksi, kun lapsi oli niin pieni, ettei ala vierastamaan. Lapsi oli siin joka viikonloppu isällään kaksi yötä.
On edelleen. Jossain vaiheessa ajattelimme viikko-viikkoa, mutta vaikka asumme aika lähekkäin niin siihen ei vain päädytty. Kun itse pääsen työelämään niin vaihdamme systeemin sellaiseksi, että lapsi on yhden yön viikonloppuna isällään ja toisen viikolla. Jos isän töiden kanssa ei sovi (esim klo5. töihin) niin kaksi iltaa viikolla pari tuntia isällä.
Hyvin on sujunut, jutellaan paljon, sovitaan yhdessä, ei ole kukaan ihmetellyt.

 

["kerttu"]

Kyllä munkin sukulaiset kummastelisi, jos lapsi olisi noin vähän isällään. Kyllähän isällä on oikeus olla toinen vanhempi lapselle siinä missä äitikin. Kyllähän tuon ikäistä voi pitää jo pidempäänkin isän luona.

 

["vieras"]

Meillä ei toiminut yhteishuoltajuus. Isä halus tehdä kiusaa. Lasta hän ei ottanut luokseen. Hankalin oli kans toi passin saaminen, mutta onneksi sen saa sossun avulla. Aika moneen asiaan tarvitaan myös isän suostumut jos on yhteishuoltajuus eli jos isä haluaa tehdä kiusaa niin toi onnistuu hyvin. Musta ap;n kysymys koski enemmänkin tapaamisoikeutta kuin yhteishuoltajuutta.

 

["vieras"]

Yhteishuoltajuushan on aina lähtökohtana. Meillä on toiminut hyvin. Ei meillä ole lapsen kasvatukseen liittyviä erimielisyyksiä.

 

[Nennukkainen]

Niin tosiaan, tämän aloituksen tarkoituksena ei ollut saada suitsutusta meidän tavallemme hoitaa yhteishuoltajuus, vaan se että saisin tuntumaa siihen, miten muilla asiat sujuu.

Mutta vielä omasta tilanteestani, entinen mies on tosiaan reissuhommissa ma-pe, joten meillä on sen takia tämä yksi päivä per viikko + päivittäinen yhteydenpito päälle.

Meidän ero oli niin sotkuinen (toinen nainen yms.), niin sitähän ne sukulaiset ihmettelee, että ollaan päivittäin silti pienen asioista yhteydessä ja ettei noin pienen (10kk) tarvisi vielä olla koko päivää äidin luota pois joka viikko. Eli aika vanhoillista porukkaa..

Mutta meitä on moneen junaan ja niin kauan kun ollaan vanhempina molemmat tyytyväisiä järjestelyyn ja ennen kaikkea pieni saa pitää molemmat elämässään, niin tyytyväinen olen. Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee

 

[Criminal Mind harmaana]

Huonosti ja toivottavasti jatkuis yksinhuoltajuutenani.

 

[newbie]

Mikä teillä toimii, se toimii teillä. Ei muiden asia ollenkaan. Kun lapsi sitten kasvaa toivottavasi ei ole mitään viikko-viikko systeemiä, se on kaikkien tutkimusten mukaan huono vaihtoehto. Itsellä ainoastaan tosi läheisiä lapsia hoidossa, ja yhdelle esmerkiksi tuli raivokohtaus kesken hauskan leikin. "merirosvot jäivät isän luo! turha sun on jane (lähellä mun nimee) soitella äitille kun muistan et ne jäi isin luo. Kun tilanne rauhoittui taisin itkeä muuteman kyyneleen.