Hae Anna.fi-sivustolta

Yhteishuoltajuus vs. yksinhuoltajuus

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä MarjukkaAnneli, 14.03.2009.

  1. MarjukkaAnneli Vierailija

    Olen kuullut että yhteishuoltajuudessa toinen osapuoli voi halutessaan hankaloittaa toisen elämää hyvinkin pitkälle, onko teillä tästä kokemuksia?

    Tulin raskaaksi lyhyestä suhteesta joka päättyi jo ennen tietoa raskaaksi tulemisesta, aika riitaisasti.

    Mies haluaa yhteishuoltajuuden, vaikka tulemme asumaan satojen kilometrien päässä toisistamme. En haluaisi alkaa riitelemään tästä asiasta, joten onko asia periaatteessa "yksi ja sama"? Vai pidänkö pintani ja vaadin yksinhuoltajuutta? Se ei tulisi estämään miehen tapaamisia yms. koska haluan että isä pysyy kuvioissa mukana.

     
  2. jbk Vierailija

    Aika hankala on tie lähteä vaatimaan yksinhuoltajuutta... Ei sitä niin vain anneta ilman tosi hyvää syytä tai jos toinen suostuu siihen.
     
  3. Lisää kokemuksia Vierailija

    Vähän sama tilanne kuin ap:lla. Haluaisin ehdottomasti yksinhuoltajuuden, lapsen isä muuttanut pysyvästi ulkomaille, joten käytännössäkin asioiden hoitaminen olisi ongelmallista välimatkan takia.
     
  4. koskinen81 Vierailija

    Ite olin eronnut jo exästäni kun tulin raskaaksi. Miehen piti olla hyvä isä lapselleen mutta ennen syntymää mies vaan jo häipyi. Livenä siis miestä ei näkynyt mutta hankaloitti elämäämme huolella siihen asti kun tytär oli n. puoli vuotias. Vaati myös yhteishuoltajuutta mutta olen virallisesti yksinhuoltaja. Isyyttä ei ole tunnustettu koska mies ei suostunut sitä tunnustamaan ilman dna-testejä ja minä en testeihin mennyt. Lopulta tein isyydenselvityskiellon. Asia jäi tähän ja siitä on kulunut kohta 3 vuotta. Enään en ole pariin vuoteen kuullut miehestä sanaakaan.

    Suosittelen siis että jos välit ovat tulehtuneet niin eivät ne siitä lapsen myötä parane, varsinkaan kun yövalvomisen ja sairastelut yms tulevat kehiin. Yksinhuoltajana on rankkaa mutta ei niin rankkaa jos joku koko ajan olisi haastamassa vieressä riitaa. Kaikki riitatilanteet kannattaa minimoida lapsen syntymän jälkeen. Mä ne osannut sitä heti aluksi tehdä koska toivoin parasta mutta turhaan. Lopulta lopetin vastaamisen ja vaihdoin puhelinnumeron ja lopulta vuoden päästä muutin. Eikä tyttäreni ole joutunut tappelua kuuntelemaan sen jälkeen.

    Tiedän kyllä liian paljon pariskuntia jotka ovat eronneet ja entisellä pariskunnalla on yhteishuoltajuus, jossa sitten usein mies on ruvennut hankalaksi. JA lapset tästä myös kärsivät. Äiti on yrittänyt selvittää tilannetta sossulla mutta turhaan. Kun tällaisen sopimuksen aikoinaan on tehnyt ja allekirjoittanut niin sitä ei helposti lähdetä muuttamaan ilman "hankalan" osapuolen suostumusta. Ainoat syyt ehkä muuttamiselle on huumeet, alkoholi ja väkivalta. Ei riitä että muuten laiminlyö lapsen etua tai toinen osapuoli on narsisti ja/tai jäädyttää lastaan pihamaalla eikä auta tarvittaessa... näissä on aina toisen sana toista vastaan ja sossu ei näitä lähde selvitteleen ja kaikkien elämä on hankalaa niin kauan kunnes lapset ovat 18v.

    Jos siis vaan tilanne sallii niin yksinhuoltajuus on kaikkien mielenterveydelle paras ratkasu. Asioita voi jatkossa muuttaa yhteishuoltajuudeksi, jos niin haluaa mutta yhetisestä yksinhuoltajuuteen harvoin tapahtuu.
     
  5. Miten sellainen isyydenselvityskielto saadaan?
     
  6. Kannattaa taistella yksinhuoltajuuden puolesta, yhteishuoltajuudesta ei todellakaan mitään hyötyä. Jos ei nyt mitään mainittavaa haittaakaan ole mun tapauksessa ollut, paitsi että nimiä kaikkiin papereihin pitää aina metsästää ja odottaa, koska exä ei hoida edes tätä velvollisuuttaan, hänellä on vain oikeuksia ilman mitään velvollisuuksia. Eli kokemuksesta: kannattaa tehdä kaikkensa yksinhuoltajuuden saamiseksi.
     
  7. Riippuu todellakin lapsen etävanhemmasta kumpi on oikea ratkaisu. Itse halusin yhteishuoltajuuden ja siten myös vastuun jakamisen lapsen isän kanssa. Ja on hyvin toiminut. Mies on ollut lapselleni hyvä isä, ja tyttö on aivan 'rakastunut' isukkiinsa. En voi valittaa, eikä niitä käytännön paperiasioita ole juurikaan ollut allekirjoitettavaksi. Passi hankitaan tytölle yhdessä mutta ei siitäkään haittaa ole. Tulee matkustelemaan meidän molempien mukana.

    Ehkä on hieman eri juttu jos lapsen etävanhempi on epäluotettava eikä halua kantaa lapsestaan vastuuta tai jotenkin on katkera minulle eli lapsen äidille ja kostaa kiusaamalla ja hankaloittamalla elämäämme. Silloin varmaan haluaisin yksinhuoltajuutta minäkin.
     
  8. Nämä asiat ovat aina tapauskohtaisia. Minulla ja ex-miehelläni on kirjallisesti tehty määräaikainen sopimus yhteishuoltajuudesta. Homma menee niin, että lapset ovat vuoroviikoin aina toisen luona. Jos lapsilla tulee ikävä, niin voivat vapaasti liikkua vanhemmalta toiselle halutessaan. Meistä vanhemmista kumpikin kokee lapset elämänsä tärkeimmäksi asiaksi ja itselleni oli itsestään selvyys, että hankin asuntoni läheltä exän asuntoa, jotta se olisi lasten koulunkäynnin kannalta helpompaa.

    Yhteishuoltajuuteen vaikuttaa hyvin paljon vanhempien välimatka sekä lasten ikä. Yleensä yhteishuoltajuus on ensimmäinen vaihtoehto ja yksinhuoltajuus on poikkeus. Kannattaa myös muistaa näiden termien ero. Esimerkiksi minä olen yksinhuoltaja, koska olen perheen ainoa aikuinen, mutta lapset hoidetaan yhteishuoltajuutena eli lasten isä hoitaa omassa kodissaan vanhemmuutta (ensiksi oli yh:na ja nyt uudelleen naimisissa eikä siis enää yh).

    Yhteishuoltajuus on yleensä lapsen etu. Lapselle on hyvä nähdä isäänsä sekä isän puolen sukulaisia. Yleensä myös se on äidille hyväksi, että lapsi saa olla välillä poissa, jotta saa itse levätä ja hoitaa lasten poissaollessa esim. omia ystäväkontakteja, harrastaa tai sitten aikanaan vaikkapa etsiä uutta miessuhdetta.

    Yksinhuoltajuus myönnetään yleensä vain silloin, jos miehessä on jotakin "vikaa" esim. vaikea alkoholismi, huumeongelma, mielenterveysongelma jne. Ei siis kannata katsoa tilannetta liian ahtaasti. Vaikka tuttavalla olisi ongelmia ex-miehen kanssa, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä, että sitä on myös sinun suhteessasi.

    Jos on pelkona, ettei systeemi toimi, niin ehdottomasti tapaamisoikeudet ja elatusmaksut jne kirjallisina.

    Omasta mielestäni ex-miehen allekirjoituksia tarvitaan tosi harvoin. Jos haet passia tai haluat avata lapsen nimellä hänelle ikioman pankkitilin, niin tarvitset miehen allekirjoituksen. Tosin pankkitili voi olla sinun nimissä ja sitä kautta vain sinun hallinnoima tili. Myös päivähoitopaikkaa hakiessa taidetaan pyytää miehen allekirjoitus, mutta en kyllä tiedä, onko se edellytys paikan saamiseksi.

    AP:n tapauksessa olisi tietysti hyvä tietää, että millä tavalla mies olisi osana lapsen elämää. Onko välimatka niin suuri, että mies ei esimerkiksi pysty vaikkapa kerran kuukaudessa tulemaan teidän luokse viettääkseen aikaa lapsen kanssa? Jos yhteishuoltajuus sovitaan, niin lapsen edun nimissä sitä isää pitäisi tietysti nähdä useammin kuin 1-2 kertaa vuodessa, jotta hyvä suhde pääsee syntymään.
     
  9. Joo siitähän se riippuu hoitaako ukko velvollisuudet, joita yhteishuoltajuuteen kuuluu. Jos ei hoida, yhteishuoltajuudesta ei ole mitään hyötyä, haittaa on joko vähän tai enemmän, mutta hyötyä ei yhtään. Siinä tapauksessa yksinhuoltajuus olisi paljon selkeämpää eikä tarvitsisi aina pettyä siihen, että toinen ei todellakaan tee mitään hyödyllistä.
     
  10. Yhteishuoltajuuden muodosta voidaan sopia ja pitääkin sopia kirjallisesti. Se, että sinä "suostut" miehen tapaamisiin vaikka olisit yksinhuoltaja, on miehen ja lapsen kannalta heikko sopimus.

    Jos välimatkaa tulee olemaan satoja kilometrejä voitte sopia milloin ja miten mies lastaan tapaa. Sopimuksen ei aina tarvitse olla perinteinen viikko/viikko tai isälle joka toinen viikonloppu. Se voi olla ihan mitä tahansa te katsotte asianmukaiseksi. Kunhan siinä täyttyy lapsen etu. Olisi kai kohtuutonta lähettää pieni lapsi esim. kerran vuodessa miehen luo viikoksi tai kahdeksi... miehen, jota lapsi ei tunne. Mutta jokin sääntö tapaamisiin pitäisi luoda. Käykää lastenvalvojan luona juttelemassa.

    Itsepintainen yksinhuoltajuuden vaatiminen voi kostautua. Olet oikeasti yksin vaikka rahat tilille saisitkin. Entä jos sairastut, tai kuolet. Tai lapsi haluaa ehdottomasti tutustua isäänsä ja tavata tätä, ja selviää, että sinä olet sen kieltänyt. Ei kannata olla jyrkkä, mutta kohtuullisuusperiaatteen voi pitää mielessä. Kaksi virallista vanhempaa on aina parempi kuin yksi.

    Sopimuksen voi tehdä määräaikaiseksi, jolloin tarkistetaan onko se toteutunut ja onko tarvetta muutoksiin suuntaan tai toiseen. Vauvan kohdalla voisi viisi? vuotta olla ensimmäinen etappi, kouluikä murrosikään jne. Johan siinä lapsen elatuksen tarvekin vaihtelee. Kenties myös vanhempien elatuskyky.
     
  11. n48 Vierailija


    En kyllä näe mitä haittaa yhteishuoltajuudesta voi olla? Ei se velvoita isää osallistumaan yhtään mihinkään sen enempää, isä tekee just sen minkä haluaa ja isällä on tapaamisoikeus vaikka äiti olisi yksinhuoltaja jne. Ei käytännössä mitään eroa.

    Meillä on ollut yhteishuoltajuus ja ainoat paikat missä isää (tai isän nimmaria) on tarvittu on ollut pankkitilin avaaminen lapselle, mopokortin ja passin hankkiminen. Siis kolme kertaa olen tarvinnut toisen huoltajan nimen paperiin. En oikein ymmärrä tuota "nimen metsästystä".

    Pidin kuitenkin turvana toista huoltajaa juuri siksi, että entä jos minulle sattuu jotain? Lapsi on sitten vailla huoltajaa, ei ole ollenkaan selvää että esim. siskosi tai veljesi perhe voi ottaa lapsen huostaansa. Se voi olla vaikka lastenkoti tai joku muu.

     
  12. minä halusin Vierailija

    yksinhuoltajuuden, (erottu jo ennen lapsen syntymää) ja jyräsin:) sen läpi jo ennenkuin mentiin sossuun. Tämä siksi että asumme eri paikkakunnilla ja käsittääkseni tiettyihin lasta koskeviin asioihin pitää olla molempien vanhempien allekirjoistus jos yhteishuoltajuus. Mutta mikäänhän ei estä lapsen isää myöhemmin hakemasta yhteishuoltajuutta jos niin haluaa. Meillä toimii näin koska en hakenut yksinhuoltajuutta kiusaamistarkoituksessa. Olemme sopineet lapsen ja isän tapaamiset keskenämme ja ne toimivat ja näkevat viikoittain. Tässähän pitäisi mun mielsestä yrittää ajatella sitä LAPSEN PARASTA ja että hänellä on oikeus myös isään. Jos siis isä suht normaali ihminen niin antakaa hyvät ihmiset lapsen viettää aikaansa myös isän kanssa.
     
  13. minä MINÄpäs Vierailija

    No se vaan voi olla vaikeaa silloin kun äiti kokee että huono aviomies on yhtä kuin kelvoton isä.
     
  14. nfdaksjhöti Vierailija


    Kannattaisi ottaa selvää eikä luottaa joihinkin epämääräisiin omiin "käsityksiin" ja naapurin eukon käsityksiin ja työkaverin käsityksiin tai mistä sitten käsityksesi olet muodostanutkin. Joo, pitää olla isän lupa, jos lapsi eroaa kirkosta esim. Onko kuinka todennäköistä, että tapahtuu ja olisitte eri mieltä? Tai saadakseen sen passin. Onko hankala toiselta paikkakunnalta saada se nimi, yleensä näitä asioita hoidetaan hyvissä ajoin, eiköhän sen ehdi hommamaan. Passiakin haetaan ehkä 2 kertaa kun lapsi on alle 18 vuotta? Isokin vaiva?

    Isän oiketeen tavata lastaan ei vaikuta huoltajuuden muoto. "Normaalilla" isällä on aina oikeus tapaamiseen, tarkoitan ettei ole lähestymiskieltoa, väkivaltaa ym takana. Siinä ei äidin mielipidettä kysellä.

     

  15. Minusta on aika järkyttävää viedä toiselta oman lapsensa huoltajuus. Joku vielä kehuu "jyränneensä" asian läpi. Kyse on kuitenkin aika vakavasta asiata, tajusikohan isä edes mistä luopui. Sosiaaliviranomaiset eivät ikinä olisi tehneet tuollaista ratkaisua ellei isä olisi "vapaaehtoisesti" luopunut oikeuksistaan. Yksinhuoltajuuden saa vain todella erityisissä tapauksissa (esim. isä ei ole kuvioissa ollenkaan) ja hyvä niin.

    Ja vielä muka ajattelet lapsen parasta, kerroppa minulle tyhmälle, miten tuo tilanne on lapselle parempi?

    Jos lapsi esim. sairastuu, isälle ei anneta sairaalasta tai lääkäristä tietoja tai lapsi joutuu onnettomuuteen ja hänelle pitäisi tehdä joku vakava toimenpide, joka vaatii vanhempien luvan -> isällä ei ole mitään sanomista, entä jos sinä olet silloin jossain tavoittamattomissa (tai tajuttomana samassa paikassa) ja asialla on kiire? Isälle ei myöskään kerrota koulusta mitään, opettajalla tai opolla ei ole oikeutta puhua lapsen asioista isän kanssa.

    Jos haluat muuttaa lapsesi uskonnon vaikka islamiin ja ympärileikkauttaa hänet, isä ei voi mitään. Jos haluat muuttaa hänen kanssaan pysyvästi Australiaan, ei isä voi mitään.

    Haluasitteko itse tuollaisen vanhemmuuden? Eikä vähimpänä tuo, että entä jos sinä, lapsen ainoa huoltaja, kuolet? Lapsella ei ole huoltajaa, muuta kuin viranomaiset.

    Ja minä kirjoittaja olen nainen ja äiti ja eronnut. Ei olisi kuuna kullan valkeana tullut mieleeni viedä isältä isän oikeuksia vaikka huonoissa väleissä erosimme. Lapsille isä on kuitenkin isä ja rakas ihminen.
     
  16. Mitä... Vierailija

    muuta eroja noilla yheysi- ja yksinhuoltajuudella ihan käytännössä on? Niinkuin täällä jo kirjoitettiinkin, jos mies ei ole väkivaltainen juoppo tms., eli toisin sanoen on ihan kelvollinen ihminen, hänellähän on oikeus tavata lastaan niinkuin esim.sopimuksessa sanotaan. Mieheni ex kiristää jatkuvasti yksinhuoltajuuden vaatimisella, vedoten omitusiin syihin. Olemme nyt muuttamassa satojen kilometrien päähän ja parin vuoden sisällä ulkomaille Euroopan ulkopuolelle mieheni töiden takia, ja tästä johtuen olemme nyt alkaneet vakavissamme miettiä yksinhuoltajuuteen siirtymistä. Ex on ainakin mennyt hiljaiseksi kun vittuiluun onkin vastattu errä "ihan kuinka vaan, ei muuta käytännössä mitään..."

    Mutta ihan mielenkiinnosta, tiedättekö esim. kuinka elatusmaksut ja muut silloin menevät (jos mies on töissä ulkomaalaisella firmalla eikä näin ollen maksa veroja palkkatuloistaan Suomeen...)? Ja miten tapaamiset ja muut voidaan sopia (siis onko kellään kokemusta) jos välimatkat ovat todella pitkät ja äidillä on yksinhuoltajuus? Ovatko esim matkakustannukset aina puoliksi maksettavia? Lapsen äiti kieltäytyy jo nyt tuomasta lasta edes puoleen väliin tai vaihtoehtoisesti tuomaan jos me viemme lapsen sitten takaisin jne...
     
  17. Jx Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    03.07.2006
    Viestejä:
    21 059
    Saadut tykkäykset:
    17
    Kyllä isän on elarit maksettava vaikka äidillä olisikin yksinhuoltajuus. Jos äidillä ei vaikkapa ole varaa matkustaa euroopan ulkopuolelle, jotta isä tapaisi lastaan niin tuskin mikään laki siihen velvoittaa vai velvoittaako?
     

  18. Kuulostaa niin tyypilliseltä "vihaisen ex-naisen logiikalta" kun halutaan tahallaan kiusata ja sabotoida lasten isän elämää ja uutta perhettä. Uhkaillaan ja kiristetään minkä keritään. Mutta jos ex-mies sitten haluaakin tehdä niin kuin toinen uhkaa, se ei käykään. Kiusaaminen on joillain naisilla verissä! Eivät käsittele omia tunteitaan ja kanna niistä vastuuta, vaan kaatavat kaiken aikaa paskaa exän niskaan. Keinoja kaihtamatta. Ja jotenkin on kuin sellainen sanaton yleismaailmallinen sääntö että nainen kyllä saa tehdä mitä haluaa ja kiusata, mutta auta armias jos miehessä on hiemankin piirteitä että uhkailisi ja vaatisi jotain, hän saa saman tien narsistin tai väkivaltaisen leiman otsaansa.

    Kaikista inhottavinta tällainen on vuosia jatkunut venkoilu ja kiusanteko on ollut lapsille.

    Meillä on hieman sama tilanne jatkunut vuosia. Ja kaikki kärsivät, mutta eniten mieheni ja hänen exänsä yhteiset lapset. Nyt tosin ovat jo niin isoja että alkavat itsekin muodostaa omia mielipiteitään ja viihtyvät, kas kummaa, hyvin usein meillä.

    Miehelläni ei ole ollut muita keinoja tällaisen tilanteen edessä kuin tehdä tiukat sopimukset lastenvalvojan kanssa sekä käytännön järjestelyistä että raha-asioista.

    Mitä tulee elatusmaksuihin niin ne sovitaan tulojen mukaan mutta onhan niissäkin tietty katto. Vaikka lisätuloja tulisikin ulkomaankomennuksessa rutkasti. Jenkeissä ja jossain muualla taitaa olla joku prosentti tuloista?
     
  19. Yksinhuoltajuus Vierailija

    alkuparäiselle kysyjälle ehdottomasti. Eihän hän ollut kuin hyvin lyhyessä suhteessa, josta raskaus alkoi ja suhde päättyi jo ennen kuin raskaus oli tiedossakaan. Tämä isäkokelas kuvittelee ainoastaan, että hän pääsee livahtamaan elatusmaksuista yhteishuoltajuuden avulla. Miten sellaisen ihmisen voi luottaa ottamaan kunnolla vastuu lapsesta, jonka kanssa yhteiset suunnitelmat loppuivat jo alkumetreillä?

    Ihan varmasti on parempi pysyä yksinhuoltajana, sillä tunnustettu lapsi tai isyystutkimuksella vahvistettu isä joutuu joka tapauksessa elatusmaksut lapsestaan maksamaan. Toki isän voi ottaa mukaan lapsen elämään siitä huolimatta vaikka miten paljon, mutta käytännössä äidille on yksinkertaisinta, että hän on yksin huoltaja ainakin aluksi. Jos aika näyttää, että isä pysyy lapsen elämässä jatkossakin, voi sen asian muuttaa myöhemminkin.

     
  20. _juristi_ Vierailija


    Jos lapsen isä ei ole kelvollinen huolehtimaan lapsesta yhdessä kanssasi, siinä on varmasti helpompi vaihtoehto yksinhuoltajuus jolloin lapsen äidillä on käytännössä yksin vastuu lasta koskevissa päätöksenteoissa eikä isältä kysytä käykö se vai ei. Mutta jos lapsen isä on vastuullinen henkilö, haluaa osallistua lapsen elämään, on kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista ja haluaa kantaa oman kortensa kekoon lapsen vanhempana ja huoltajana, on yhteishuoltajuus mahdollinen ja hyvä vaihtoehto.

    Lapsen etu on aina ensimmäisenä kun näitä asioita päätetään ja sovitaan.

    Minun mielestäni kertoo paljon miehestä jos hän haluaa olla päättämässä lapseensa liittyvistä asioista. Elatusmaksut ja tapaamiset sovitaan sitten erikseen.

    Pitää aina muistaa että LAPSELLA ON OIKEUS molempiin vanhempiin.
     
  21. _juristi_ Vierailija

    Suhteen lyhyyteen on turha vedota ellei lapsen isä ole täysin kykenemätön tai haluton vanhemmuuteen ja kantamaan lapsestaan vastuuta yhdessä lapsen äidin kanssa.

    Lapsella on periaatteessa oikeus saada huoltoa kummaltakin vanhemmaltaan lain nojalla. (Lain 5 §:ssä on huoltajien yhteistoimintaa koskeva säädös).

    Huollolla ei ole suoranaista kytkentää asumiseen eikä tapaamisoikeuteen, vaan nämä kysymykset ratkaistaan erikseen. Lapsen asumisesta voidaan määrätä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Jos vanhemmilla on yhteishuoltajuus, käytännössä vastuun lapsesta kantaa se vanhempi, jonka luona lapsi kulloinkin on, ellei kyse ole erityisen merkittävästä asiasta, jolloin siitä on yleensä päätettävä yhdessä. Tällaisia asioita voivat olla lapsen terveydenhuollolliset toimenpiteet, sukuniemi, kieli, uskontokunta ja passin hankinta.
     
  22. vaikea kysymys Vierailija

    "Olen kuullut että yhteishuoltajuudessa toinen osapuoli voi halutessaan hankaloittaa toisen elämää hyvinkin pitkälle, onko teillä tästä kokemuksia?"

    Tämä on erittäin totta. Koko huolto- ja tapaamisoikeussopimus -järjestelmä perustuu siihen ajatukseen, että sopimuksen ovat solmineet kaksi täysvaltaista aikuista, jotka vastaavat tasavertaisina huoltajina lapsen hyvinvoinnista pitäen sopimuksesta kiinni. Ja tällaisena järjestelmä toimiikin ylivoimasesti suurimmassa osassa sopimuksia.

    Avio-ja avoerot kuitenkin saavat ihmisissä aikaan suurta katkeruutta, ja jotkut ottavat lapsen välineeksi tämän katkeruuden hoidossa. Valitettavasti tämä tehdään usein niin, ettei tapaamisoikeussopimuksesta pidetäkään kiinni. Ja ongelma on tässä: millään viranomaisella ei ole oikeutta suoralta kädeltä lähteä toimeenpanemaan sopimusta ts. palauttamaan lasta vanhemmalle, jonka luona lapsen kuuluisi sopimuksen mukaan olla. Tässä kohdin lähihuoltajalla ei ole yhtään sen suurempaa toimeenpano-oikeutta kuin etähuoltajalla. Ainoa tapa puuttua asiaan on valittaa käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus määrää asiassa ensin sovittelijan, joka alkaa asiaa hoitaa. Jos sovittelussa ei onnistuta, määrätään toteutumattomille tapaamisille uhkasakko. Jos sekään ei tehoa, pannaan sopimus toimeen poliisiavusteisesti, siis pakolla. Ja tässä kaikessa menee todella kauan aikaa!

    Mutta, mutta ja yllätys yllätys! Yksinhuoltajuuskaan ei poista ongelmaa kokonaan. Viranomaisilla ei edelleenkään ole suoraa toimeenpanovaltaa, mikäli ihminen jolla on oikeus tavata lastaan, alkaa "pantata" häntä. Tosin näin toimiessaan voi kyseinen ihminen helposti menettää koko tapaamisoikeuden tai tapaamisista määrätään valvottuja. Tosin uuden sopimuksen sorvaamisessa voi toinen heittäytyä jälleen kerran erittäin hankalaksi ja pitkittää sen solmimista jopa pidempään kuin edellä kuvatussa tapaamisoikeussopimuksen toimeenpanossa kestää.

    Voi vain miettiä, miten tällaiset menettelyt vaikuttavat erityisesti pienen lapsen isä- tai äitisuhdetta. On lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan, mutta valitettavasti jotkut meistä laittavat omat kaunansa tämän oikeuden edelle.

    Eli, eli: Yksin- ja yhteishuoltajuudessa molemmissa on vanhemmalla suuret, melkein rajattomat mahdollisuudet hankaloittaa kaikkien osapuolien elämää omien intressiensä tyydyttämiseksi.
     
  23. n49** Vierailija


    Yksinhuoltajuudessa ja yhteishuoltajuudessa ei ole muuta eroa kuin että toiselta vanhemmalta viedään huoltajan oikeudet.

    Se ei siis vie häneltä tapaamisoikeutta lapseen eikä vaikuta mitenkään elatusmaksuihin. Hänellä vaan ei ole oikeutta päättää lastaan koskevista asioista mitään.

     
  24. _juristi_ Vierailija

    Juuri näin.

     
  25. Hyvä "vaikea kysymys"- kirjoittaja. On siis Harmillisinta on etteivät lapsen isä ja äiti kykene tunnustamaan toista täysivertaiseksi huoltajaksi (yhteishuoltajatilanne)- tässä on kaikilla kohentamisen varaa.. ja siksi monesti (sori vaan) äidit pyrkii kyykyttämään nyky-järjestelmän tukien häntä vaikka hamaan asti, kun määräajoin tai kun siltä tuntuu (kuun kierto huomioiden) vaaditaan taas elatusmaksujen korotuksia. Jatkuva oravanpyörä- ja huom. kuluriski on aina vastaajalla- MIKSI järjestelmän ongelmat tietäen kukaan taho ei laita asioita eteenpäin, jotta sossut ja oikeudet velvoitettaisiin tekemään päätökset tasapuolisisita lähtökohdista? Lapsia ei voi jakaa, joten jommassa kummassa paikassa on asuttava, mutta kun ja jos lapset on toisen vanhemman taholta käännytetty toista vastaan, joka heijastuu niin monesta,niin ompahan toisen vanhemman vaikea taas saada lapsia itselleen. Miksi lasten käännyttäminen on nyky-Suomessa joillekin naisille kunnia-asia eikä sitä huomioida /nähdä sairaaksi toiminnaksi ja jo sillä perusteella määrätä toiselle tasavertaiselle huoltajalle, joka ei ole todistettavasti syyllistynyt tällaiseen tekoon? Riidassa on aina vähintään kaksi osapuolta, mutta ei asiat aina voi ja saa mennä siten, että isät vain siittää sittemmin maksaa ja taas maksaa.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti