Yhteydenpito isäni puolen sukulaisiin jäi täysin kun vanhempani erosivat. Ei olla oltu tekemisissä yli 10vuoteen.

["vieras"]

Tänä aikana on ehtinyt tapahtua vaikka sun mitä. Olen saanut myös kaksi lasta joita kukaan isäni puolen suvusta ei ole nähnyt. Paitsi isän yksi siskoista joka ei myöskään pitänyt isäni tekemistä tempuista meille.
Aikaa on siis kulunut yli 10vuotta siitä kun olen heidän kanssaan missään tekemisissä ollut.
Toisaalta olen kaivannut myös isääni vaikka hän meille ja etenkin äidille teki pahasti. Mutta sit kun taas miettii niin olishan hän itse voinut kaivaa joskus minun numeroni kun esikoinen syntyi tai kuopus. Kuulin kyllä esikoisen syntymän jälkeen että hän oli tutun tutun kautta koittanut tarjota numeroaan mulle/tavallaan pyyti ottamaan yhteyttä. (noin 4v sitten) Mutta miksi hän ei itse kaivanut mun numeroa? Jos olisi niin oikeasti halunnut.

Mun suku on siis todella pieni ja mä olen kasvanut ilman isää ja se on ollut aina silloin tällöin tosi kova paikka. Varsinkin lasten myötä.. miehelläni isä, lapsille ukki.. isänpäivänä aina kaikkein haikein mieli.. miksi isä meidät jätti? Miksi sitä ei enää kiinnostanut? Miksi ei ikinä ole ottanut yhteyttä?


Olen nyt useampana iltana alkunut miettiä olisiko aivan kertakaikkisen typerää kirjoittaa vaikkapa mummolleni kirje, siis isän äidille? Kertoa hälle lapsista ja laittaa kuvat.. mutta mitä ihmettä hälle kirjoitan? Ja jo häntä ei kiinnosttakkaan tipan vertaa?
Joskus pienenä olin paljonkin mummoni luona..

Entä isä.. kirje hänelle? Vaikka hän hylkäsi meidät..

ihan sekasin näiden ajatusten kanssa.. kaikkein suurimpana nämä tunteet on nyt nousseet pintaan kun on tullut niitä kadonnutta etsimässä ohjelmia.. itku aina tulee ja mietteet menee omalle suvulle..

 

[aloittaja]

voi itku tosi sekavaa tekstiä mut tää on herkkä paikka minulle..

 

["Heidi"]

Mulla on samakaltainen tilanne. Vanhempani erosivat 22 vuotta sitten, olin silloin 8. Isäni on pahasti alkoholisoitunut. Se ja väkivalta olivat syy eroon.
En ole myöskään ollut juurikaan tekemisissä isäni kanssa sen jälkeen. Saati hänen sukunsa.
Kyllä muakin asia välillä kaihertaa. Sitä tavallaan syyttää iotseään vaikka todellakin tietää ettei ole oma vika kun isä ei pysty elämään kunnolla eikä ole kiinnostunut näkemään.

Miehelläni on normaali isäsuhde (vaikka appivanhemmat ovat myöskin eronneet). Iloitsen kovasti että lapsillani on sitä kautta mukava, normaali, kunnollinen ja luotettava vaari.

 

["hei"]

Laita joulukortit ja teidän perhekuva isällesi ja mummollesi. Luultavasti mielellään sitten ottavat yhteyttä sinuun.

 

[aloittaja]

[QUOTE="Heidi";22481443]Mulla on samakaltainen tilanne. Vanhempani erosivat 22 vuotta sitten, olin silloin 8. Isäni on pahasti alkoholisoitunut. Se ja väkivalta olivat syy eroon.
En ole myöskään ollut juurikaan tekemisissä isäni kanssa sen jälkeen. Saati hänen sukunsa.
Kyllä muakin asia välillä kaihertaa. Sitä tavallaan syyttää iotseään vaikka todellakin tietää ettei ole oma vika kun isä ei pysty elämään kunnolla eikä ole kiinnostunut näkemään.

Miehelläni on normaali isäsuhde (vaikka appivanhemmat ovat myöskin eronneet). Iloitsen kovasti että lapsillani on sitä kautta mukava, normaali, kunnollinen ja luotettava vaari.[/QUOTE]

meillä ei ole alkoholiongelma taustaa, mutta väkivaltaisuutta.

Ja onhan se kiva että lapsilla edes yksi ukki, vaikkei hänkään mikään kunnollisimmasta päästä ole. (hänelle siis alkoholi maistuu liiaksikin joskus)

 

[tärykalvo]

Eikö mummokaan pitänyt enää yhteyttä isäsi lähdön jälkeen? Miksei? Siis jos olitte kuitenkin läheisiä..? Ikävä tilanne kaiken kaikkiaan...

Toi joulukortti+perhekuva mummolle, ja miksei myös isällesikin, kuulosti mun mielestä ihan kivalta idealta.