Yksi kokemus perhepedistä

[FamilyFirst]

Perhepeti on mielestäni hyvä vaihtoehto niille, kenelle se sopii. Ärsyttää ja kiukuttaa ihan suunnattomasti täällä palstalla vallitseva musta-valkoinen ajattelutapa. On olemassa vain joko-tai.

Meillä perhepeti toimi ensimmäiset 11kk. Sitten tyttö alkoi pyörimään niin, ettemme miehemme kanssa KUMPIKAAN enää osanneet nukkua. Silti, halusin olla niin se täydellinen äiti ja jatkaa perhepetiä, koska sehän on AINOA OIKEA vaihtoehto. Hankimme "sivuvaunun". Sieltä neiti joka yö hilasi itsensä ihan viereeni.

Mies uupui töissä ja siirtyi nukkumaan vierashuoneeseen. Tämähän vasta tervettä perhe-elämää onkin, pidetään kiinni ihanteesta, vaikka ratkaisut ovat hölmöjä.

Itse makasin yöt tytön kanssa, nukkuen muutaman tunnin yöunia... Päivisin itketti väsymys, kiukuttelin tytölle, en jaksanut käydä missään.

Jossain vaiheessa kerroin tilanteesa eräälle ystävälle. Hän toi seuraavana päivänä lastensa vanhan pinnasängyn. Totesi vain "tohon ens yönä". Ensimmäiset pari yötä valvoin vielä ja mies nukkuin muualla.... päätimme siirtää pinnasängyn tytön huoneeseen.

Nyt tyttö nukkuu 11h yöunia ja minä ja mies vierekkäin omassa sängyssämme. Mies jaksaa tehdä töitä ja itse jaksan hassutella tytön kanssa ja käydä kehoissa ym. ym.

Halusin vaan jakaa oman kokemukseni siitä, kuinka päähän iskostunut "tämä on ainoa paras tapa lapselle" oli lähellä saattaa meidän perheen hullujen huoneelle. Hatunnosto niille jotka perhepedissä voivat nukkua. Ja hatunnosto niille jotka valitsevat pinnasängyn.

 

[Empuuu]

No hienosti kuitenkin nukutte melkein koko vauvavuoden perhepedissä, 11kk on ihan eri asia laittaa omaan sänkyyn kuin vastasyntynyt. Parempi noin, saatte aikki nukkua hyvin. Oma lapsi on kans 11kk ja jatketaan vielä samassa sängyssä koko sakki.

 

["mie"]

Näinhän se on, mikä opii yhdelle ei sovi toiselle. Unen tarve ja se miten väsymys vaikuttaa ihmiseen on äärimmäisen yksilöllistä. Kuten myös lapsetkin. Toiset lapset nukkuu rauhallisemmin ja toiset on eläväisempiä, kuten me aikuisetkin. Ja ompa lapsia joiden uni saattaakin häiriityä vaikkapa vanhempien kuorsaamisesta, miksi ei, häiritseehän se montaa aikuistakin.

Mä lienen kylmä äiti ja tunteeton, mutta minusta lasten ehdoton paras on se että vanhemmat saa levättyä tarpeeksi. Ja yleensäkin vanhempien hyvinvointi. Perustan pitää olla kunnossa, vasta sitten siinä voi kasvattaa uutta siementä.

 

[keskosen äiti]

Meidän esikko on tuhoon tuomittu. Nukkui ensimmäiset 2 kk 48 km päässä meistä vanhemmista. Toki hengissä ei ehkä olis jos noin ei oltas tehty...nyt fysiikka pelaa, mut psyye varmaan totaali rikki.

 

[Mama the strange]

Meillä taas kävi niin päin, että jostain olin saanut päähäni, että vauvan täytyy nukkua omassa sängyssään. Yöllä sitten heräiltiin monta kertaa kun vauva kitisi (halusi viereen). Monta kuukautta mentiin näin, kunnes luovutin ja otin lapsen ensimmäisen yöimetyksen jälkeen viereen nukkumaan. Tämän jälkeen kaikki nukuttiin paremmin. Vauva ei enää kitissyt yöllä, eikä vaatinut imetystäkään, kun sai läheisyyttä muutenkin paremmin.

Lapsi nukkui sitten vieressäni kolme ja puoli-vuotiaaksi (olin yh). Sitten siirtyi omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn, mutta yhä vieläkin 5-vuotias hipsuttelee joka yö kainaloon, eikä se minua häiritse.

 

[äiti täällä hei]

Lapset todellakin on erilaisia! Esikoinen nukkui meidän sängyssä 2 vuotiaaksi kunnes halusi omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn. Mutta kuopus ei nuku rauhallisia yöunia meidän sängyssä!
Ei vaikka mitä. Siirrettiin 7kk ikäisenä pinnasänkyyn, jonka jälkeen on nukkunut niiiin rauhallisesti ja tyytyväisesti.

 

[bedtime]

Meillä vauva nukkui ensimmäiset 6kk perhepedissä mutta kun ei enää malttanut nukkua vieressä vaan "touhusi" yöt ja alkoi liikkumaan niin siirtyi pinnasänkyyn. Viimeinen niitti oli kun vauva tippui sängyltä alas vaikka oli esteet edessä.
Sänkyä ei saanut seinään kiinni eikä pinnasänkyä mahtumaan sängyn viereen. Olihan siinä hetken oma opettelu pinnasängyssäkin mutta nopeasti vauva omaan petiin nukahti.
Meillä perhepeti sopi aluksi ja nyt toimii pinnasänky(vauva 8kk). En ole koskaan edes ajatellut ettei pinnasänky olisi hyväksi lapselle, enkä koskaan tule niin ajattelemaankaan.
Jokaisesta lastenhoitoon liittyvästä asiasta saa tekemällä pakkomielteen ja kaikki ratkaisut ovat vääriä jos niistä sellaisia haluaa tehdä. Huvittavaa vaan tällainen ylihysteria perhepedistä, pinnasängyistä, imetyksistä ym.. Terve järki se on lastenhoidossakin sallittua.

 

["sanna"]

Hei
meillä poika nukku aina vauvana samassa sängyssä kun heräili omassa sängyssa tunnin välein eikä kukaan saanu nukuttua kunnolla. samassa pedissä kaikki nukku enemmän. 1 ja puolen vuoden päästä kun lopetin imetysen niin aloin opettaa omaan sänkyyn ja huoneeseen. Ihan ok menikin kunnes tuli jotain muutosta kuten talon muutto tai flunssa tai matka sukulaisille yms. kun sillon nukku taas vieressä niin ei olis millään menny taas omaan sänkyyn yksin nukkuu. kulutin kauheesti energiaa ja aikaa saadakseni hänet nukkuun omassa sängyssä, mutta en enään. poika on nyt 3 ja puoli vuotta ja joka aamu kömpii meijän väliin nukkumaan ja vieressä pitää maata hänen sängyssä jotta illalla nukahtaa. aika aikaa kutakin, minä tykkään nukkua lähellä poikaa ainakin vielä.

 

[meillä]

meidän 2v poika nukkuu mun vieressä usein jos isä on töissä myöhään niin saan sen nukkumaan hyvin turvalliseen sänkyyn.mutta hänellä on omahuone ja oma isojenpoikien sänky omassa sängyssä nukkuu vaihtelevasti .melkein joka yö kun on omassaan nukahtanut hän siirtyy meidän sänkyyn

olisiko meillä jo pakko olla kovia ja häätää omaan huoneeseen.. ? :/