Yksi tuttu arvostelee tuntemattomia ym

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mäkämäkä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mäkämäkä

Vieras
Tämä on turhis, mutta haluan nyt purkaa.

Huoh. Käyn välillä shoppailemassa tämän 5-kymppisen naisen kanssa. Jos hän näkee jotain mielestään kummallista käytöstä tuntemattomilta niin hän katsoo tehtäväkseen alkaa puhua minulle pahaa näkemästään. Esimerkkinä: kaupassa oli melko iso lapsi rattaissa (arviolta 5-6-vuotias). En itse edes huomannut lasta mutta tämä tuttuni huomasi ja tuli oikein varta vasten minulle supattamaan että olipa ison näköinen lapsi rattaissa. Häkellyin ja sanoin vaan että pikkulapsiakin on eri kokoisia ja tuttu siihen muka muina miehinä että "niin, minä vain yllätyin". Just joo... Myöhemmin tuli mieleen että olisin sanonut että jopa lapsilla voi olla esim. vikaa jaloissa tai selässä.

Sitten tämä sama tuttu jumaloi meidän lasta, meidän lapsi on muka niin ylivertainen (ikää 1,5 vuotta) muihin verrattuna. Oikeasti lapsi on kehittynyt käyrien mukaan. Tämä tuttu hoitaa usein lasta ja hän on alusta asti kertonut juttuja mitä lapsi on nyt MUKA oppinut tekemään. Vauva-aikaan tämä oli jokapäiväistä "tiedätkö, nyt ***** käveli" (jepjep) ja jopa myöhemmin kun kerroin että nyt ***** on oppinut konttaamaan niin tämä nainen on kertonut "ihmeissään" että kyllähän se konttasi jo kuukausi sitten !?! Ihan sekoa toimintaa.

Tämä ihminen asuu yksinään ja sen huomaa. Hän ei osaa asettua ollenkaan muiden tilanteisiin. Hänen tapansa on ainoa oikea. Muistan juttuja kun hän on arvostellut saamaansa hääkutsua, tai tuttunsa tekemää remonttia (joka oli hieno mutta kun se ei ollut HÄNEN tyylisensä).

Ehkä typerin hänen juttunsa oli se kun emme pitäneet lapsellemme ristiäisiä vaan nimiäisiä ja hän sitten pettyi kovasti ja sulatteli asiaa ja lopulta kertoi meille tulleensa siihen tulokseen että emme ole silti pahoja ihmisiä :O

Kiitos kun kuuntelitte vuodatustani, tuli heti parempi mieli :D
 
En kuunnellut, luin. :p

Mutta siis miksi tämän tädin kanssa pitää olla tekemisissä?
Nimenomaan.

Sitä pitää joskus istua rauhassa alas ja miettiä, että kenestä ihmisestä saa voimaa ja kenestä ei (juu, kuulostaa lattealta), eikä vaan olla niiden ihmiten kanssa, jotka esim. tuppautuvat seuraan tai joista on tullut jonkinnäköinen tapa. Syö jaksamista, jos viettää aikaa liian erikoisten ja häiritsevien ihmisten kanssa, vaikka ikävät jutut eivät suuntautuisikaan itseen.
 
No mä oon kyllä muuten ihan samanlainen kuin toi sun ystäväs, mutta

a) en rupeis mitään ketjuu avaamaan mistään näkemästäni

b)pitäisin ajatukseni vain minun ja mieheni tiedossa, kaikenmaailman hääkutsuista ja remonteista ja olisin kysyttäessä sitä mieltä vilpittömästi, että omapa on asianne

Häiritseekö sua enemmän toi ääneen sanominen vai ajatus siitä, että ylipäänsä arvostelee, edes ajatuksissaan?
 
No mä oon kyllä muuten ihan samanlainen kuin toi sun ystäväs, mutta

a) en rupeis mitään ketjuu avaamaan mistään näkemästäni

b)pitäisin ajatukseni vain minun ja mieheni tiedossa, kaikenmaailman hääkutsuista ja remonteista ja olisin kysyttäessä sitä mieltä vilpittömästi, että omapa on asianne

Häiritseekö sua enemmän toi ääneen sanominen vai ajatus siitä, että ylipäänsä arvostelee, edes ajatuksissaan?

Se että ylipäänsä arvostelee häiritsee enemmän, koska nää asiat on sellaisia jotka aikuisen ihmisen pitäisi voida ymmärtää. Siis ei pitäisi enää olla niin mustavalkoinen ettei voi keksiä hyviä syitä muiden ratkaisuille. Sitä tää ihminen on, niin mustavalkoinen kuin voi vaan olla!

Mutta kyllä sekin ärsyttää että pitää vielä kertoa ääneen noita asioista. Olen oppinut että kuka puhuu sinulle pahaa, puhuu myös sinusta pahaa.
 

Yhteistyössä