Hae Anna.fi-sivustolta

Yksin hääpäivänä

Viestiketju osiossa 'Parisuhteessa' , käynnistäjänä Vaimo, 21.11.2006.

  1. Vaimo Vierailija

    Mieheni unohti 25-vuotis hääpäivämme.. Lähti vaan töihinsä mitään puhumatta. Jotenkin tuntuu niin pahalta kun huomaa että itse on ollut kaikki nämä vuodet se innokkaampi osapuoli kaikenlaisessa romantiikassa.
    Eikö miestä tosiaan kiinnosta mikään muu kuin arki.. Hän ei mitään merkkipäiviä muista jos en niistä muistuttele.
    Nyt en enää jaksanut ja hänellä ei ollut tietoakaan merkki
    päivästämme.
    En minä mitään lahjoja vailla ollut.. Pelkkä halaus ja kiitokset näistä vuosistakin olisi minulle merkinnyt paljon..

    Eikö miehet tosiaan pidä tällaista tärkeänä vai onko minun mieheni ainoa laatuaan..
    Tuntuu hänen elämänsä pyörivän kovin tiiviisti oman navan ympärillä.
    Olen tosi surullinen ja kyllästynyt.
     
  2. Jaakko Vierailija

    Tulee illalla kotiin ja lyö sulle nupputulppaanin käteen...olen siitä melko varma.
     
  3. teija Vierailija

    Kaikki on suhteellista. Sinä olet tuollainen, miehesi on sellainen. Jos haluat jotain tapahtuvaksi, ota tosiasiat huomioon ja toimi niiden mukaan.

    Olisit voinut ottaa asian puheeksi vaikka jo alkusyksystä ja sanoa, että ukko-kulta meillä tulee 25 vuotta täyteen... mitäs jos juhlistettais sitä jotenkin... Sen sijaan jäit hiljaa odottamaan yllätystä, vaikka arvasit, ettei mies muista koko asiaa. Nyt voit sitten märehtiä ja kieriskellä kuin kunnon marttyyri ikään.

    Kirjoitat "Jotenkin tuntuu niin pahalta kun huomaa että itse on ollut kaikki nämä vuodet se innokkaampi osapuoli kaikenlaisessa romantiikassa"... Nii-in, harvoinpa tällaiset ominaisuudet tasan jakautuvat. Haluaisitko mieluummin olla se vähemmän romanttisempi? Nauttisit tuosta ominaisuudestasi, hyödyntäisit sitä, olisit tehnyt sen pohjalta aloitteen hääpäivänne muistamiseksi... Sen sijaan haluaisit pakottaa miestä romanttisempiin tekoihin kuin häneltä luontaisesti onnistuu (vielä 25 vuoden avioliiton jälkeen!).

    Uskon, että miehesi pitää sinua ja teidän 25-vuotista liittoa tärkeänä, vaikkei hääpäivää muistakaan. Arvostatko sinä miestäsi sellaisena kuin hän on?

     
  4. mies Vierailija

    minäkin unohdin, mutta mulla oli syynsä, vaimo oli jättänyt mua monet kerrat onnittelematta ja huomasi ja onnitteli aina sukulais- ja työkaverit ja kävi niiden juhlissa, ja oli kuulemma aina hauskaa....ja hyvät miehet!!!
     
  5. Tuija Vierailija

    Kyllä on melkoinen mies, jos pitää 25 vuotta muistuttaa "kulta onkos meillä juhla marraskuussa." Mies joka ei yhtä ainoaa kertaa saa omatoimisesti mitään aikaiseksi, vaan odottaa aina naisen tekevän aloitteet, järjestää matkat/yllätykset, saa mun puolesta mennä äitinsä helmoihin kasvamaan.
     
  6. vaimo Vierailija

    Olen kyllä puhunut jo monta viikkoa ja varasin
    lomaakin yhteisesti meille että tehtäisiin jotakin mukavaa yhdessä. Olen kyllä muistuttanut vielä pari päivää sitten.
    että yritystä on ollut mutta hän ei vain taaskaan muistanut. Ei häntä kiinnosta näköjään. Ei kai kukaan voi olla noin huonomuistinen.
    En todellakaan halua olla mikään marttyyri mutta toivoisin todella joskus että hän yllättäisi myös minut joskus.

     
  7. teija Vierailija

    Anteeksi, tuli tykitettyä tiukkaa tekstiä, kun luulin, että olet sellainen ruihuava marttyyrivaimo :) Anteeksi.

    Toivotaan, että mies haluaakin jotenkin yllättää eikä sen vuoksi puhunut aamulla mitään, kun ajatteli myöhemmin paljastuvan muistamisensa menevän pilalle... Toivoa vielä on.

    Täytyy sanoa, että minä saattaisin tuossa tilanteessa suuttua niin paljon, että varaisin hotellista yön, illallisen yhdelle sekä kuohuviinin ja ruusun pöytään. Ottaisin vielä kameran mukaan ja pyytäisin tarjoilijaa ottamaan juhlastani muutamia kuvia... niitä sitten 25-vuotishääpäiväkuvina näyttäisin. Justiinsa niin -kele.

    Niin ja jos se mies sitten olisikin jotain keksinyt, niin helppohan nuo varaukset olisi illansuussa peruuttaa ;-)
     
  8. muistamisesta Vierailija

    Ehkä mies vain olettaa, että sinä hoidat loman käytännönpuolen. Varaa joku mukava matka ja laita miehelle asiasta iso lappu kaulaan, sähköpostia, tekstiviesti ja vaikka kirjoita vielä asia auton tuulilasiin lapulla.

    Kuulin lapseltani, että joku mies oli menehtynyt dementiaan 40-vuotiaana.
    Kävin eilen kaupassa, ja ostoslappu unohtui kotiin. Oli jo tarpeeksi tietämistä raahata iso roskapussi kainalokeppien kanssa hississä. Sitten liikennevaloissa soi puhelin ja jälkikasvu luetteli kahdeksan ostettava tavaraa. Kahdeksannen kohdalla muisti stoppasi, mutta hetken päästä muistinkin. Kanakeittoa.

    Unontelu on inhimillistä. Nauti hyvin mielin hääpäivästämme. Niin minäkin nautin, vaikka mies hommasi avioeron. Juhlin joka vuosi hääpäiväämme. Kun menimme naimisiin, mies oli erittäin hajamielinen. Siksi valitsin hääpäivän joka on helppo muistaa eli tuplat tuplat.

    Näin viime yönä omituisen unen. Olin menossa siinä naimisiin. Kaikki oli jo valmista, mutta sitten näin sulhasen. Minulle sanottiin, että et sinä tuon ukon kanssa ole vihille menossa.
    Sanoin siihen, että hällä väliä. Juhlat perutaan ja maksan osuuteni juhlamenoista.
    Porukka oli ihan tyytyväinen ja jäin juhlimaan. Minä poistuin maisemista. Katselin valkoisten korkokenkien kantoja. Minusta kengät näyttivät kirpputorilta ostetuilta.

    Olin suunnattoman onnellinen ja helpottunut, kun en mennyt naimisiin muiden mieliksi.
    Ehkä uni kertoo siitä, että eronneena elämä alkaa maistua hunajalta.

    Jos olisin varoissani, veisin exäni Pariisiin. Reissu jäi aikoinaan kesken lapsen sairastumisen takia. Jos elämää riittää, niin matka varmasti toteutuu.
     
  9. pessimisti Vierailija

    Jos se ei enää tulekaan kotiin.
     
  10. ap Vierailija

    Ei hän ei todellakaan muista. Jos muistaa niin pyytelee vain anteeksi että hän ei koskaan muista mitään merkkipäiviä. Se ei todellakaan ole mikään puolustus koska voihan sen laittaa vaikka kännykkään muistiin jos halua on.

    Olen tosiaan niin suutuksissa tuosta ja pahoillani että mietinkin miten juhlisin yksin päiväämme ja mies tuntisi edes jonkinlaisen piston omassatunnossaan mutta mitä syytä on juhlia yhteistä päivää yksin..

    En tiedä... luulisi hänelle edes jotain merkitsevän näinkin pitkä liitto mutta se on hänelle niin itsestään selvää ettei siihen tarvi pahemmin panostaa.. huh huh kun varmaan kuullostaa valitukselta mutta mukava purkaa tuntojaan ja toivottavasti miehellä edes vähän korvia kuumottaa..



     
  11. Vaimo Unohdus Vierailija

    No, en minäkäänmuista hääpäiväämme. Tarkistan sen aina sormuksesta jos joku kysyy. Ja kymmenen vuotta onnaimisissa oltu ja olen nainen. Ei se rakkauttamme vähennä yhtään, eikä mokomasta riidellä.
     
  12. Tasa-arvo-m40+ Vierailija

    Minkä helevetin takia se on aina mies, jonka pitää muistaa hääpäivä ja hääpäivänä puolisoaan? Miksi ei voisi vaikka vuorotella? Mies hoitaisi vaikka parittomat vuosiluvut ja vaimo parilliset.

    Miksi naiset eivät vaadi sukupuolten tasa-arvoa tällä alueella? Häh!
     
  13. vaimo myös Vierailija

    Ei minunkaan mies ole koskaan muistanut hääpäiväämme. Kerran yritin vähän leikkisästi puhua, että mikähän päivä tänään olisi? Mies ihmetteli, että mitä hänen pitäisi muistaa. Kun kerroin että on hääpäivä, hän vain murahteli että aijaa. Ensikuussa on 21. hääpäivä. En odota, että mies muistaisi sitä, mutta toivossa on hyvää elää.
     
  14. Muorikka Vierailija

    On oltu naimisissa yli 40 vuotta eikä mies ole koskaan muistanut ainuttakaan hääpäivää enkä ole muistuttanut.

    Alkuaikoina olin hengessäni loukkaantunut, mutt annoin olla ja ihan hyvä näin. Harva mies taitaa kovin romanttinen olla ja minusta vaikkapa luotettavuus on paljon tärkeämpi pitkässä juoksussa.
     
  15. Ninsku Vierailija

    Vaimohan on tässä tapauksessa muistanut asian ja koitanut suunnitella yhdessä yhteisen hääpäivän ohjelmaa:

     
  16. ss Vierailija

    Tuo on tosi.
    Minä olisin kyllä myös vähän loukkaantunut. Sano miehellesi ja ota hyvitykset kuiten vastaa.

     
  17. Hopeahääpäivä Vierailija

    No johan nyt on, onko minulla maailman ainoa romanttinen mies? Hän on aina muistanut kaikki hääpäivämme, jopa tapaamispäivämme.

    KUn seurustelumme alkamisesta oli kulunut 20 v., sain timanttisormuksen ja illallisen ihanassa ravintolassa. Hopeahääpäiväämme vietimme ensin viikon Pariisissa nauttien nähtävyyksistä, Lidon showsta sampanjaillallisineen, söimme vain Michelin-ravintoloissa, kuljimme kirjailijoiden ja taiteilijoiden jalanjäljillä Pariisin kuuluisimmissa kahviloissa ja ravintoloissa jne.

    Pariisista jatkoimme Caprille ja vietimme unohtumattoman viikon upeassa hotellissa mukavassa sviitissä; minua hemmoteltiin aamusta iltaan ja yritin toki vastata siihen parhaani mukaan... ;)

    Olenpa todella onnellinen huomaavaisesta miehestäni. Muistaa taas arvostaa, kun huomaa, että kaikki eivät todellakaan ole samanlaisia.
     
  18. Martta Vierailija

    Meillä on ensiviikolla myös hopeahääpäivä ja olen muistutellut ukkokultaani siitä jo pidemmän aikaa. Saas katsoa kuis käy mennäänkö mihinkään aikatalut on vaan vähän kiireiset, kun äitinikin täyttää 70v ensiviikolla. Johan se mies heitti leikillään, että voin mä sut viedä ABC:lle syömään =) Se kun on sellanen lupsakka mies, mutta mä sanoin, että mä en sinne lähde uudella juhlapuserollani =) vinkkinä jostain paremmasta. Olisin halunnut pitää pienet kotijuhlat, mutta työaikataulut ei oikein anna myöten. Joka vuosi on syöty hääpäivänä sydänsuklaarasia puokkiin.
     
  19. Vaimo Vierailija

    Minä en muistanut meidän 20-v hääpäiväämme. Kun mies illalla kysyi, että mikäs päivä tänään on, vastasin, että hääpäivän aatto. Erehdyin siis päivällä. Tämä on otettu huumorilla.
     
  20. Hajamielinen vaimo Vierailija

    Anteeksi, en huomannut, että alkuperäinen kirjoittaja oli myös käyttänyt Vaimo-nimimerkkiä. En ole siis tuo ap-kirjoittaja. Anteeksi vielä kerran.

     
  21. vaimo(ap) Vierailija

    Niin... ehkä tuo hopeahääpäivän unohtaminen ja siitä johtuva suru oli vain jonkinlainen jäävuoren huippu.
    Tuli niin mitta täyteen kun kyllä sitä jokainen sekä mies että nainen kaipaa sitä että jotenkin joskus osoittaa että on toiselle tärkeä eikä vaan itsestäänselvyys.

    Miksi se unohtuu niin pieni asia kuin toisen ilahduttaminen edes jonkinlaisena eleenä..
    Olisi niin ihanaa tuntea olkevansa tärkeä... siis naisena eikä kotiapulaisena
     
  22. Maan äärestä Uusi jäsen

    liittynyt:
    23.10.2006
    Viestejä:
    102
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mies ja nainen ovat nin erilaisia. Kun mies ymmärtäsii kuinka vähällä vaivalla saisi naiselleen onnea, hän varmasti muistaisi ja toimisi. Niin sinunkin miehesi. Moni mies vain luulee, että nainen on samanlainen . Siinä se iso virhe tulee. Hämmentävää, ettei miehet yleisemmin tajua hyödyntää tätä asiaa.
    Naiselle esileikki voi olla roskapussin vieminen ja tuulikaapin siivoaminen, mutta miehelle se on pyllyn heilautus tai rintsikan vilahdus.
    Ymmärrän oikein hyvin alkuperäisen tarkoituksen, mutta ei kovin monelta saa sympatiaa saati empatiaa täälläkään. Paras alkaa luetella omia timanttejaan ja lahjojaan. Siitäpä onkin paljon apua alkuperäiselle.
    Tämä on oiva foorumi opetella kuulemaan.
     
  23. nainenis Vierailija

     
  24. Biibi Vierailija

    Jos mies on saanut unohdukset anteeksi 25 vuotta niin se on jo tottunut olemaan laiska vaimonsa suhteen. Naisten on pantava kertakaikkinen ja ikimuistoinen loppu noihin unohtamisiin heti alusta alkaen ettei se tule tavaksi. Siis jos vaimolle on tarkeaa etta mies muistaa haapaivat sun muut. Kunnon 10-tuntinen itkuraivari lentavine lautasineen ekana unohdettuna haapaivana tekee kylla miehen muistille ihmeita!
     
  25. miehenis Vierailija

     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti