Lyhyesti, olen 2,5v tytön äiti ja toista odottelen syntyväksi marraskuussa. Kun esikoista odottelin, lapsen isä ei ollut mukana odotuksessa, abortin olis halunnut minun tekevän, mutta kun en suostunut niin syytti hänen elämän pilaamisesta.. Ei aikaakaan kun hän jo jonkun löysi ja koko odotusaikana ei millään tavoin kiinnostunut ollut minun eikä lapsen voinnista. Odotus meni hyvin, minulla oli paljon vertaistukea ja jaksoin hyvin yksin.
No lapsen isä tuli tyttöä katsoon eka kertaa tytön ollessa 5kk, 1v kun tyttö täytti, muutti samaan kaupunkiin meidän kanssa ja tapasi tyttöä silloin tällöin. Isyyden tunnusti tytön ollessa 1,5v. Hyvähän se on että lapsella nyt isä, mutta kyllä todella voin sanoa että häiritsee se ettei hän tytön elämästä odotusaikana/ensimmäisten kk aikana ollut lainkaan kiinnostunut.. Puhuttiin vaan ISÄN OIKEUKSISTA eikä lainkaan siitä että ISÄLLÄ ON MYÖS VELVOLLISUUKSIA!
No meillä jatkui on-off suhde, lapsen takia kaik yritettiin vaikka olikin yhtä paskaa. Mies kohteli mua huonosti, henkisesti ja fyysisesti, mutta aina joillain keinoin annoin anteeksi :headwall:
Toinen lapsi sai alkunsa, raskaustestin tein huhtikuussa. Tiesin heti että hän ei tukenani ole ja parempikin kai niin kun oli tapahtunut niin paljon.. Reilun kk:n hän oli ehkä vähän kiinnostunut tulevasta vauvasta, ainakin niin näytti.. Mut eipä siit mitään olis tullut, taas alkoi puheet "tee abortti" ja ihan päin naamaa halus että raskaus menisi kesken.
Nyt tässä odottelen onnellisesti, vauvalla on kaikki hienosti :heart: , mut toki mieltä painaa kun lapsen isä tuumaa jos vauvasta jotain yritän sanoa "ei kiinnosta".
Voin sanoa, etten halua että isä tunnustaa isyytensä jos alkaa sama paska mitä ykkösestä. Ja jos ei hällä ole mitään velvollisuuksia, vauva ei häntä kiinnosta niin miksi pitäis olla oikeuksia.
Joskus vaan se biologinen isä ei ole lapselle parhaaks!
Tällanen purkaus :$ :ashamed:
No lapsen isä tuli tyttöä katsoon eka kertaa tytön ollessa 5kk, 1v kun tyttö täytti, muutti samaan kaupunkiin meidän kanssa ja tapasi tyttöä silloin tällöin. Isyyden tunnusti tytön ollessa 1,5v. Hyvähän se on että lapsella nyt isä, mutta kyllä todella voin sanoa että häiritsee se ettei hän tytön elämästä odotusaikana/ensimmäisten kk aikana ollut lainkaan kiinnostunut.. Puhuttiin vaan ISÄN OIKEUKSISTA eikä lainkaan siitä että ISÄLLÄ ON MYÖS VELVOLLISUUKSIA!
No meillä jatkui on-off suhde, lapsen takia kaik yritettiin vaikka olikin yhtä paskaa. Mies kohteli mua huonosti, henkisesti ja fyysisesti, mutta aina joillain keinoin annoin anteeksi :headwall:
Toinen lapsi sai alkunsa, raskaustestin tein huhtikuussa. Tiesin heti että hän ei tukenani ole ja parempikin kai niin kun oli tapahtunut niin paljon.. Reilun kk:n hän oli ehkä vähän kiinnostunut tulevasta vauvasta, ainakin niin näytti.. Mut eipä siit mitään olis tullut, taas alkoi puheet "tee abortti" ja ihan päin naamaa halus että raskaus menisi kesken.
Nyt tässä odottelen onnellisesti, vauvalla on kaikki hienosti :heart: , mut toki mieltä painaa kun lapsen isä tuumaa jos vauvasta jotain yritän sanoa "ei kiinnosta".
Voin sanoa, etten halua että isä tunnustaa isyytensä jos alkaa sama paska mitä ykkösestä. Ja jos ei hällä ole mitään velvollisuuksia, vauva ei häntä kiinnosta niin miksi pitäis olla oikeuksia.
Joskus vaan se biologinen isä ei ole lapselle parhaaks!
Tällanen purkaus :$ :ashamed:
