Yksin raskaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Coffee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Coffee

Jäsen
03.06.2009
139
0
16
onko muita yksinäisiä?

sain jokin aika sit tietää et oon raskaana ja kaipaisin muita samanlaisia. en tiiä vielä että piänkö tän,mut siks kuulenki miellläni muitten kokemuksia, et miten ootte selvinneet.
 
Kaks lasta olen yksin odottanut ja saanut. (en tarkotuksella,mutta näin vaan asiat meni). Ja hyvin sitä pärjää yksin kun asennoituu oikein :) siinä on myös paljon positiivisiakin puolia. Aina vaan kaikki tuntuu keskittyvän niihin huonoihin. Itse en ole kumpaakaan lastani hetkeäkään katunut vaikka onhan se välillä rankkaakin. Mutta mikäpä tässä elämässä ei olis?!
 
Siskoni oli. Hän selvisi hyvin,sillä hänellä olikin hyvä ja tiivis tukiverkko. Sellaista voi itselleen raskausaikana 'rakentaa' ihan vaan pyytämällä läheisiltä erityistä tukea ja apua. Äitini kanssa sisko järjesti niin, että hän muutti varsin lähelle äitiä asumaan. Äitimme pääsi auttamaan nopeastikin vauva-aikana. Äiti meni myös synnytykseen mukaan.

Tsemppiä! kyllä siitä selviää!
 
Täältä löytyy, tosin omani olen jo saanu. Mieti tosi tarkkaan, ei se lapsi elämää vie vaan se antaa niin paljon, vaikka tuut välillä olemaan niin väsyny ja välillä tekis mieli peruuttaa koko homma. Itse olin yksin koko raskausajan. Lapsen isä ei ole meidän elämässä mitenkään. Minun perhe ja suku on tukena. Välillä on saanu ilkeitäkin kommentteja kuulla, mutta pää pystyyn vain. Lapsi on paras lahja minkä voi saada! Taloudellisesti pärjää ihan hyvin jos taviselämä riittää, neuvolasta ja kunnalta saat apua ja tukea jos tarpeen.

Onnea!
 
Minä oon. Yks lapsi on entuudestaan ja palattiin eksän kans yhteen, sitä kesti pari kk ja sinä aikana kerkesin pamahtaa paksuks.

Oon siis viikoilla 17+2 nyt, joten en vielä itsekään tiedä miten tuun pärjäämään. Välillä kauhistuttaa eikä samanlaista innostusta meinaa löytyä kun esikoista odottaessa, mutta eiköhän se sieltä jossain vaiheessa tule. Kiva kuitenkin saada esikoiselle sisarus.
 
Eipä meille mitään apua ole annettu kunnalta.. sanoin että olisko mahdollista saada esim tukiperhe tms. niin on niin pitkä prosessi ettei hän jaksanut nyt lähteä siihen |O
No yksin olen, lapsia kolme + nyt tämä masussa oleva. Opiskelen. Se vaan on jaksettava, vaikka nyt varsinkin kun työharjottelua ja päivät on pitkiä. illalla on niin väsy jo klo 21 ja aamulla ei meinaa saada silmäänsä auki.. pakko vaan jaksaa.
 
kun musta tuntuu, että sossu ei ymmärrä yhtään, vaan lykkää vaan paperieta täytettäväksi. ja mulla ei oo oikein tukiverkkoo, niin en oikeesti tiedä että kannattaako mun pitää tätä, mut ajatus siitä toisesta vaihtoehdosta pelottaa.
 

Yhteistyössä