Yksin - silti yhdessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tiinana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Tiinana"

Vieras
Kymmenen vuotta sitten alettiin seurustemaan, pian kihlauduttiin, perhehaaveita, muutettiin yhteen, keskenmeno...mies etääntyi fyysisesti täysin, hankittiin lemmikki...koskemattomuus kaikkinensa kesti liki kuusi vuotta, ero, lemmikin kuolema, paikkakunnan vaihdos...paluu yhteen, perhehaaveita, ja jälleen mies etääntyi fyysisesti täysin...tätä nyt kestänyt kolme vuotta, ja musta tuntuu etten jaksa enää!
Hirveetä olla fyysisesti täysin yksin, mutta silti elää parina.
Kuinka kauan minun on jaksettava vielä...ei ole kainaloa eikä syliä joka lohduttaisi.
 
Melkein kymmenen vuotta yhdessä.Pusuja,haleja,seksiä,vakavia keskusteluja,ilottelua,hauskuutta,ystävien ja toistensa kansa nauttimista.Kiukuttelua,etäisyyttä,halua olla yksin,epäilyä,puhelimen tutkimista,toisen naisen viestien ja soittojen näkeminen.Syyttelyä,ei tunnustusta,mutta kun selvät todisteet löytyy mitä ei voi kieltää niin krokotiilin teeskentely itkua,ei tiedä syytä,on katuvinaan,molemmat haluaa erota.Pettäjä on katuvinaan ja soittelee ja sanoo että olen tärkeä ja rakas,mutta ei halua yhteen mutta haluaa että en hylkää vaan että tapaillaan ja ollaan ystäviä ja että rakas silti.Ikuiset haavat.ikuinen epäluottamus.ikuisesti epävarma itsestään ettei kelpaa ja kaikki pettää,satuttaa ja valehtelee.Haluaa rakkautta ja rakastaa,mutta ei voi ei uskalla ettei sydän hajoaisi tuhansiksi paloiksi,koska kerrran ja toisen uskoi,luotti,antoi koko sielunsaa,sydämensä,elämänsä ja se vietiin ja petettiin ja kaiken tämän tapahtuman jälkeen kun uskalsi vähäsen antaa sydäntään ja itsestään ja sielustaan tuli taas pettäjä,hyväksikäyttäjä joka vei kaiken uskon ja hyvän hellyyteen,läheisyyteen ja rakkauteeen.Miksi kun avaat sydämesi,vuodaatat kyyneleesi ja sielusi ja näytät etttä välität ja rakastat sinut petetään,satutetaan ja unohdetaan ja sitten pitäisi uskoa että jokaiselle on luotu ja annettu joku ja että jokaiselle on annettu joku joka rakastaa.En usko enää,en luota enää,en anna sydäntä enää,en en anna kehoani enää, en rakasta enää,koska ne tunteet on tapettu sydämesstäni ja kehostani
 
Elämä on oikeasti niin epäoikeudenmukaista. Miksi toiset saa niin paljon onnea ja toiset joutuu kärsimään? En tajua. Ja kauheinta on se toivo, että kuitenkin järjettömästi jaksaa toivoa, että kyllä se päivä vielä risukasaankin paistaa. Kun voisi vaan antaa periksi ja lakata toivomasti. Olisi helpompaa itselleenkin kun voisi vaan hyväksyä sen, että en kelpaa kenellekään.
 
"En usko enää,en luota enää,en anna sydäntä enää,en en anna kehoani enää, en rakasta enää,koska ne tunteet on tapettu sydämesstäni ja kehostani"

Voimakkaasti ja traagisesti sanottu. Ikävää. Minua ei nainen ole ikinä pettänyt, tosin valitsen kyllä kumppanini huolella. Voimakas vakaumus uskollisuudesta miehen kunniana takaa, että pettämistä ei tule. Tällainen ajattelutapa on vain tänään aika harvinainen menneisiin vuosisatoihin nähden. Toisaalta naisetkin arvostavat vahvasti sosiaalisesti taitavaa miestä - jolloin niitä potentiaalisia pettämistilaisuuksia tulee myös enemmän.

Vilpitön sydän ei petä, mutta se vaatii voimakasta omistautumista yhdelle asialle ja vaikeuksien kestokykyä. Nämäkään ominaisuudet eivät ole yhteiskunnan suosimia.
 

Yhteistyössä