yksin yhdessä

[pinnapanna]

Minun mieheni on hyvin itsekäs. Sitä ei huomaa usein, sillä hän on luonteeltaan kiltti jopa mielistelyyn taipuvainen. Hän näyttää kuuntelevan toisinaan hyvin keskittyneesti mitä satutkin hänelle kertomaan, mutta keskustelu paljastaa että hänen ajatteluunsa puheesi ei ole yltänyt.

Itsekkyys ilmenee sillä tavalla että hän ei osaa tuntea oikein empatiaa, asennoitua toisen asemaan, myötäelää. Toisen tuntema väsymys, mielen pahoittaminen ja tunteet yleensäkin eivät kuulu hänen käsityskykynsä piiriin ilmeisesti koska ne eivät aiheuta hänelle vastaavia tunteita. Hän ymmärtää vain oman väsymyksensä mutta toisen väsymystä hänen on vaikeaa kuvitella. Tukea häneltä on mahdotonta odottaa mikäli hän ei juuri sillä hetkellä itse satu kaipaamaan läheisyyttä.

Kun olen uupunut työstä, jossa olisin kaivannut kipeästi hänen apuaan, hän esittää marttyyria joka on joutunut sillä välin tekemään jonkin kotiaskareen IHAN YKSIN. Jos hän joskus auttaa (minun suostuteltua häntä aikani) hän muistaa joka ainoan hetken kuin ne olisivat syöpyneet tulikirjaimin hänen sieluunsa. Vaikka kysymys on ihan yhteisistä asioista ja vastuista.

Minun antamani tuki,apu ja arvonanto häntä kohtaan eivät merkitse mitään. Turha luulla että "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa."

Laskujen maksamisessa minun pitää valvoa että hän huolehtii edes auttavasti oman osansa, ettei yhteydet katkea tai jouduta ulosottotoimenpiteiden kohteiksi.

Perhe- ja elämäntilanteemme on sen laatuinen että on vaikeaa edetä jos mitään asioita ei tehdä yhdessä. Raskasta jatkaa ilman elämänkumppanin tukea. Onneksi ei ole aivan pieniä lapsia.

Paras puoli suhteessamme on että saan olla erittäin itsenäinen nainen.

 

[RJV]

Kirjoitus tyyli loistava, suorastaan säteilevä.

 

[kannattaisikohan]

lähestyä ongelmaa ensin omasta näkökulmasta. OK ymmärrän kyllä, että miestä kohtaan on kritisoitavaa ja aiheestakin, mutta voiko olla mitään omassa käytöksessä tai yhteisissä tavoissa, että tilanne on mennyt tuollaiseksi ja mies ei ole oppinut huomioimaan. Koko elämä on uuden oppimista, ei nuo asiat ole miehelle mahdottomia omaksua myöhemminkään.
Se on harmi, että pari etääntyy toisistaan, kun ei osaa käsitellä asioita ja helposti käsitteleminen menee riidaksikin.

Se oma osuus voi olla mitä tahansa, joka ruokkii ongelmaa; itse sitä tuskin edes tiedostat. Siksi kysyn omasta osuudesta, kun se pitäisi olla helpoiten ensiksi muutettavissa?

Kerro vähän teidän arjesta, kuka tekee mitä ja mitä mies ei tee, kuka päättää milloinkin ja mistä. Suurimmat miehen virheet ja mitä sillä hetkellä sinä ap teet. Nukkumaan meno? Herääminen? puheet?

Vasta arjesta voisi jotakin keksiä ulkopuolinenkin, jos keksii)

 

[helppo vastaus]

äitin poika, ihan niinkuin mieheni. Vielä toistaiseksi.Kun äiti on tuntenut, ajatellut, kirjoittanut joulukortitkin valmiiksi... elänyt poikansa puolesta, tässä on tulos. Mutta annas olla, kun poika erehtyi aikuisena perustamaan perheen. Jo alkoi savustus, pelaaminen, miten saisi perheen rikottua. Jopa valehtelemalla. Ja kas kummaa, poika asuu kohta äitskän kaa nisukahvia ryystämässä.

 

[pinnapanna]

On varmasti omassa käytöksessänikin vikaa, sillä olen aika voimakastahtoinen.

Olimme alussa yrittäjiä yhdessä. Hänessä oli kiinnostavinta juuri hänen "kylähulluutensa", hän toteutti mielettömän mielenkiintoisia asioita, joissa minäkin olin mukana. Sitten tuli vaihe että perustimme yhteisen yrityksen, jossa hän teki käytännön tuotantoa ja minä hoidin kaikki kirjalliset asiat kuten markkinoinnin, maksuliikenteen, kirjanpitoon liittyvät selvitykset yms. Sitten tuli vaikeuksia. Toimimme vuokratiloissa ja vuokranantaja vaihtui, toiminnan toteutukseen tuli vaikeuksia. Myöskään yritystoiminnan myyminen ei ollut enää mahdollista. Menetimme rahaa mutta omaisuuttamme emme sentään. Ei tullut vararikkoa.
Minusta tuntui että hän syytti minua siitä että jouduimme luopumaan yritystoiminnasta entisessä paikassa. Hän koki että oli yksin tehnyt työn ja minä olin ollut siinä siivellä. Minusta se ei ollut totta, sillä kannoin vastuun mm. rahatilanteesta, joka oli hyvin tiukka ajoittain. Mielestäni toiminnan jatkamiselle ei niissä olosuhteissa ollut edellytyksiä. Hän ei esittänyt mitään ratkaisuvaihtoehtoja. Lisäksi oli syntynyt yhteinen lapsi, jota olin hoitanut yrityksen toiminnan ohella...

Perin tilan, johon muutimme. Muutto oli minun päätökseni koska näin sen loistavana mahdollisuutena jatkaa eteenpäin. Perin myös rahaa, ja saatoin tehdä muutoksia jotka mahdollistivat yritystoiminnan jatkumisen. Olin hyvin helpottunut, sillä näin mahdollisuuden rakentaa omannäköisemme elämän, ihan itse! Nyt minulla oli visioita, tavoitteita ja haasteita joihin innolla tartuin. Hän ei halunnut lähteä mukaan, vaikka minun oli käsittämätöntä tajuta sitä. Yritin ymmärtää mutta keskustelua ei oikein saatu syntymään hänen näkemyksistään tai näkemyksiemme yhdistämisestä.

Kustansin talon ja yrityksen remontteja ja loin mielestäni loistavat puitteet myös hänelle toteuttaa hänen visioitaan ja taitojaan. Hän ei lähtenyt mukaan. Ajattelin että jos odottaisin ja antaisin hänen tulla mukaan sitten kun hän on kypsä. Mutta hän näytti vain katkeroituvan minulle.

Minä siis nyt omistan kaiken. Hän ei halua osallistua mihinkään kiinteistöjen kuluihin, koska ei omista niitä. Hän ei haluakaan omistaa eikä ole suostunut kompromisseihin.
Minulle alkaa tulla tilauksia ja erilaisia mahdollisuuksia viedä toimintaa eteenpäin, mutta hän ei halua olla mukana. Hän on töissä ulkopuolisella ja vapaa-aikanansa harrastaa milloin mitäkin ja jättää minut kamppailemaan yksin, vaikka nimenomaan hänen ammattiapunsa on sitä, jota tarvittaisiin yrityksen kehittämisessä.

Ok. Hyväksyn että palkkaan henkilön niihin töihin joita hän voisi tehdä. Yritän hankkia yhteistyökumppania ulkopuolelta.

Mutta kun minä olen tiukoilla, hän jättää myös kotityöt tekemättä, varsinkin kun minulla on erityisen paljon työtä (silloin erityisesti). Kun minulla on hiljaista, hänen vahingonilonsa pilkahtelee sivulauseissa.

Minusta tuntuu että olen liian vahva hänen kumppanikseen. Olen liian voimakastahtoinen kenenkään kumppaniksi. Niin se vain taitaa olla.

 

[kannattaisikohan]

Minusta sinä syytät liikaa voimakastahtoisuuttasi. Tottahan ihmisen pitää olla voimakastahtoinen ja varsinkin yrittäjän. Se on taas eri asia miten suhtautuu puolisoonsa, mutta en minä sitä usko, että sinä huonosti käyttäytyisit hänelle.

Jos tain syystä mies on antanut periksi ja toisaalta sen "ymmärtääkin" kun tulee vaikeuksia. On voinut jopa masentua siinä hänen oman yritystoiminnan kaatumisessa.
Jotenkin vaikuttaa siltä , että miehesi on katkera ja kateellinen.

Sano hänelle, että tuossa on ovi, riippakiveä ei ole mukava mukanaan kuljettaa, voipi olla , että hän siitä ryhdistäytyy, kun tajuaa typeryytensä.

Annoin aika rajun ohjeen, mieti itse mitä teet, kovin hyvältä tuo tilanne ei kuulostanut parisuhteen kannalta.

 

[pikku tipuli]

Teidän pitäisi puhaltaa yhteen hiileen eikä olla toisianne vastaan. Itse ihailen äärettömästi aina niitä perheitä, joista näkee, että he viihtyvät hyvin yhdessä ja jokaisella on tilaa olla oma persoonallisuutensa. Valitettavasti vain kaupoissa, uimahalleissa jne näkee pariskuntia ja perheitä, joissa ollaan äkkipikaisia, tuskastuneita, tiukkapipoisia yms. epämiellyttävää.

Teidän kommunikaationne ei pelaa. Taitaapi olla niin, että nykyisellä tavalla suhteenne menee väkisinkin päin metsää. Ennenkuin vauhti kiihtyy liian kovaksi, kannattaisi yrittää estää katastrofia. Tosin se vaatii kummaltakin tahtoa, että haluatte yrittää. Jos jompikumpi on jo luovuttanut ja mielessään jo elää uutta elämää ilman nykyistä puolisoa, niin sitten ei ole paljon enää tehtävissä.

Kummankin pitää kantaa vastuunsa perheestä ja kotitöistä sovitulla tavalla. Sovittu tapa ei ole se, missä kiistellään ja tapellaan niin kauan, että heikompi alistuu ja luovuttaa. Perheennekin on yhteinen "yritys", jonka eteen pitää nähdä vaivaa, huolehtia, ruokkia ja antaa mahdollisuus riittävänä lepoon.

Perhe-elämässä ei pitäisi mitata asioita sen mukaan, kumpi tekee enemmän. Usein varsinkin miehet mittaavat panoksensa ansiotyön määrällä tai kotiin kannetun rahan määrällä, kun taas nainen arvostaa paljon enemmän pieniä asioita. Tämän vuoksi kumpikin saattaa olla ihan täysin sitä mieltä, että itse tekee enemmän, vaikka kumpikin tekee eri tavalla asioita ja arvostaa itse enemmän asioita omalta näkökannaltaan.

 

[pinnapanna]

Ilmeisesti asian käsittely nousi pinnalle alitajunnan syövereistä, sillä nyt kun olen kirjoittanut asiasta tänne, olen myös nähnyt kumpanakin yönä voimakkaita unia parisuhteestamme - ja erosta.
Taas kohti työmaata, kiitos vastauksista.

 

[lue kirjoituksesi tarkasti]

Ap:lle, sinun kirjoituksesi vilisee "minulla oli visioita, minun päätökseni, minun rahani, minun näkemykseni meidän omannäköisestä elämästä" Hui!

Miehesi käyttäytyy lapsellisesti. Mutta mieti syitä. Olisiko kenties kokenut jäävänsä syrjään? Pettunyt oman unelmansa kaatumisesta? Montako kertaa olet sanonut "minun rahoillani tätäkin pyöritetään"?

Vahva ja voimakas tahto voi olla hyvä tai huono asia. Voimakastahtoinen ihminen voi jyrätä täysin toisen ihmisen. Tai sitten vahvempi voi olla viisaampi ja osaa välillä taipua jos toinen ei pysty. Kumpaa sinä edustat? Jyräävää vai viisasta vahvuutta?

 

[pinnapanna]

Se on ongelma jonka itsekin tiedostan. Minulla on visioita, minulla on sitä ja tätä. Olen impulsiivinen ja ilmeisen minä-keskeinen. Tuon asian on todennut moni muukin läheiseni enkä kiellä sitä. Kun sen itse huomaan, yritän korjata, mutta en ole onnistunut karsimaan minusta tuota ärsyttävää piirrettä.
Tässä sitä mennään.

 

[Sepä se]

Olet itsekin ilmeisesti tiedostanut,että sinä olet teidän perheessä se joka on pomo,joka määrää,jolla on näkemyksiä ja visioita,joka sanoo,mitä ja miten tehdään,ja joka omistaa kaiken.Koetko omistavasi jopa miehesi ajatuksetkin? Jospa häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta olla renki avioliitossakin...

Voisi olla viisainta,että palkkaisit ulkopuolisen työntekijän ja miehesi olisi vieraalla töissä.Tai erota.

 

[Punainen Päärynä]

On varmasti omassa käytöksessänikin vikaa, sillä olen aika voimakastahtoinen.

Minusta tuntuu että olen liian vahva hänen kumppanikseen. Olen liian voimakastahtoinen kenenkään kumppaniksi. Niin se vain taitaa olla.

Voimakas tahto ja se mitä tekee, eivät automaattisesti ole yksi yhteen.

Tilanteesi on raskas, mutta missään tapauksessa mielestäni sinun ei tulisi syyttää itseäsi tai ominaisuuksiasi, joiden kanssa olet sattunut syntymään tai jotka ovat sinuun muovautuneet elämäsi aikana.
Mikä olisi ollut sinun vaihtoehtosi? Romahtaa kumppanisi keralla? Yritystoiminnassa on aivan yhtä tärkeää hoitaa se kaikki 'sälä', paperityö, kuin varsinainen 'yrityskin', käytännön tuotanto. Ilman toista ei ole edellytyksiä toisellekaan.

Sanot, että muutto oli sinun päätöksesi. Miehesi kuitenkin päätti muuttaa sinun mukanasi, tuskin häntä kiedoit pakkausteippiin ja nostit muuttokuorman päälle, halutessaan hän olisi voinut jättää muuttamatta mukana. Ihan samoin hänellä olisi ollut mahdollisuus osoittaa oma vahvuutensa, missä tahansa vaiheessa yhteistä elämäänne, ja nousta tilanteen tasalle tekemällä esimerkiksi kotityöt silloin kun sinä teit työt jolla saitte leipää pöytään.
Kertomasi perusteella ei heti näytä siltä, että sinä olisit tehnyt mitään 'väärää', päinvastoin, olet kantanut vastuuta perheestäsi ja hoitanut valtavan suuria asioita ilman kumppanin tukea. Yritys ja sen loppuminen ja lopettaminen, läheisen kuolema ja siitä seuraava perintö, lapsen syntymä, muutto... Se on vaatinut valtavia voimavaroja.

On totta, että vahva kumppani tai muutoin vahva persoonallisuus on haaste joillekin. On myös ihmisiä, jotka haluavat itselleen vahvan kumppanin ja tekevät sen jälkeen lähes mitä tahansa saadakseen kumppaninsa nujerretuksi. Vika ei ole kuitenkaan vahvan ihmisen, ainakaan yksin, vaan myös sen joka ei toisen vahvuutta (erilaisuutta) siedä.

Sinulla on kuitenkin oikeus olla sellainen kuin olet ja myös kumppanillasi on oikeus olla omanlaisensa. Hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta sabotoida sinun tekemisiäsi jättämällä oman osuutensa hoitamatta ja kaatamalla kaikkea käytännön työtä sinun niskoillesi.

 

[kannatt.]

hyvä kirjoitus päärynältä

Kyllä ihminen , joka tiedostaa vaikka vahvuutensa on ihan oikealla tavalla vahva, eikä saa syyttää siitä itseään, eikä tehdä itsestään syntipukkia

 

[qsetettu]

Voimakas ja voimakas.. oma mieheni on paljastunut tällaiseksi heikko-peikoksi. Esittää hiljaista, ujoa, vaatimatonta. Mutta kuoren alla piilee mitä pirullisin, häikäilemättömin pelaaja. Vuosien yhteiselon jälkeen, kuviot ovat auenneet. JA nyt raukka on tosissaan piss sukassa, kun tajuaa, että peli on menetetty ja kuvio on paljastunut. Jos tänä päivänä voisin siirtyä näine tietoineni hetkeen, jolloin tapasin "hyvän ja kunnollisen" miehen, juoksisin kovaa.

 

[pinnapanna]

Ihan mielenkiintoista kommenttia. Myös nuo arvostelevat, on hyvä yrittää nähdä itseä vähän muiden perspektiivistäkin.

En kuitenkaan halua ohjata miestäni ja pidän hänen tavastaan nähdä maailmaa ja asioita. Siihen juuri aikoinaan ihastuin; hänen tapaansa havainnoida ja ihmetellä. Parasta yhteiselämässämme on juuri keskustelut - mutta ne eivät koske koti- tai perheasioita.

Olen joskus toivonut että minulla olisi semmoinen mies, että kun kulkisimme yhdessä, niin ihmiset säikähtäisivät enemmän miestä kuin minua... Toisin sanoen olisi välillä mukavaa kun joku pistäisi kunnolla vastaan tai että olisi edes joku johon nojata.

 

[ahaaa]

Nimenomaan, miehistä tulee helposti nössöjä, jotka menettävät aloitekykynsä, ja valitettavasti esim. parisuhteen hyvä tulkitaan usein miehen alistumiseksi, mikä taas sotii koko suhteen tasapainoa vastaan. Miehen on oltava päättäväinen silläkin uhalla, että nainen urputtaa vastaan, sillä jos mies tuntee olevansa oikeassa, niin hänen on pidettäväkin mielipiteensä. Se on tervettä äijämäisyyttä, tietysti pitää kunnioittaa naista, mutta ei saa alistua joka asiassa.

 

[Pinnapanna]

Voihan olla että alistuva mies etsii helposti kumppanikseen dominoivan naisen. En kuitenkaan halua olla dominoiva, vaan olosuhteet pakottavat minut sellaiseksi. Jonkunhan on päätettävä asiat loppujen lopuksi. Asiat on hoidettava ja niistä on kannettava vastuu.

Minun tilanteessani minä satun omistamaan maata ja rakennuksia. Olisin valmis jakamaan em. omaisuuksia perheeni kanssa, mutta toisia vastuunkantajia ei näy ilmoittautuvan vahvuuteen. Ne ovat vaikeita asioita, jos ei niihin ole millään tavalla perehtynyt tai ole asioista kiinnostunut. Kuin Niskavuori-elokuvissa.

Aamulla taas töihin. Yö kutsuu kuin meri hukkujaa (Timo K. Mukka)

 

[kannatt.]

Elämä on joka hetki valintoja....jokaisella.

 

[Sivupersoona.]

Nimenomaan, miehistä tulee helposti nössöjä, jotka menettävät aloitekykynsä, ja valitettavasti esim. parisuhteen hyvä tulkitaan usein miehen alistumiseksi, mikä taas sotii koko suhteen tasapainoa vastaan. Miehen on oltava päättäväinen silläkin uhalla, että nainen urputtaa vastaan, sillä jos mies tuntee olevansa oikeassa, niin hänen on pidettäväkin mielipiteensä. Se on tervettä äijämäisyyttä, tietysti pitää kunnioittaa naista, mutta ei saa alistua joka asiassa.

Tekis mieli sanoa, mutta kun on kielletty.

 

[Sano vaan]

Anteeksi ap, nyt lähtee sivuraiteelle...

Siis nainen toivoo kilttiä ja alistuvaa miestä alkupeleissä ja loppupeleissä eron syynä on kun mies on nössö alistuvainen ilman omaa tahtoa.

 

[Kysyn vaan...]

Pinnapanna,rutisisitko sittenkin,jos miehesi olisi yhtä voimakastahtoinen (määräilevä,dominoiva) kuin sinäkin tai vielä hiukan yli? Jos joutuisit joka päivä ja hetki taistelemaan vallasta työssä ja perheessä?Tämä on teoreettinen kysymys,mutta pystytkö kuvittelemaan tilanteen,etenkin pun peräsit muilta toisen perspektiivistä näkemistä...?

Parisuhteessa joko hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on tai sitten ei.

 

[Punainen Päärynä]

Voihan olla että alistuva mies etsii helposti kumppanikseen dominoivan naisen. En kuitenkaan halua olla dominoiva, vaan olosuhteet pakottavat minut sellaiseksi. Jonkunhan on päätettävä asiat loppujen lopuksi. Asiat on hoidettava ja niistä on kannettava vastuu.

Minun tilanteessani minä satun omistamaan maata ja rakennuksia. Olisin valmis jakamaan em. omaisuuksia perheeni kanssa, mutta toisia vastuunkantajia ei näy ilmoittautuvan vahvuuteen. Ne ovat vaikeita asioita, jos ei niihin ole millään tavalla perehtynyt tai ole asioista kiinnostunut. Kuin Niskavuori-elokuvissa.

Aamulla taas töihin. Yö kutsuu kuin meri hukkujaa (Timo K. Mukka)

Parisuhteessa on oikeus odottaa molempien osallistuvan täysipainoisesti elämän perusasioihin: Laskut on maksettava, ruokaa on saatava, lapsi hoidettava, koti on pidettävä riittävän siistinä, on saatava tarpeeksi lepoa. Nämä ovat asioita, jokainen ihminen joutuu tekemään elämässään, riippumatta siitä, asuvatko yksin vai yhdessä.

Jos toinen ei kuitenkaan hoida osuuttaan, on pettymys valtava. Silloin joutuu miettimään kohdallaan, kumpi on raskaampaa; hoitaa kaikki yksin, kun tietää ettei muita ole asioita hoitamaan vai se että yrittää pakottaa toisen nousemaan vastuunsa tasalle ja pettyä odotuksissaan jatkuvasti.

 

[kannatt.]

Kyllä ja kaiken lisäksi on joskus helpompaa hoitaa itsensä ja lapsi, kuin itsensä ja kaksi lasta.

Voimakas persoona vaatii tilaa ja on mahdottoman raskasta hyväksyttää kaiken tekemisensä ja olemisensa vastarannan kiiskellä. Erityisesti silloin pitää kemioiden pelata.

En pidä mahdottomuutena miehen muuttumista, on sekin kova komennus, kun joutuu eroon rakkaistaan, ja varsinkin mies voi menettää siinä terveytensäkin.

mieti tavoitteesi ja mitä haluat suhteelta, puhukaa niistä sitten yhdessä ja pidä heti alusta alkaen selvä linja, että haluat muutosta, nyt ei kiemurrella

 

[Pinnapanna]

Miestäni kiinnostaa omien töidensä esille laittamista minun tiloihin. (Kertoi tänään) Toivottavasti siitä saadaan kiinni langanpäästä, että hän alkaisi olla enemmän mukana minun toiminnassani ja muussakin yhteisessä. Saa nähdä miten tämä etenee.
Toivoisin hänen löytävän oman paikkansa minun hommissani, sillä hänelläkin on omat taitonsa. Olisi mukavaa jos hänkin pääsisi omana ainutlaatuisenaan huuhentaalina esille.
Yksinäinen puurtaminen on välillä ylivoimaista. Ei ehdi edes aina vastaamaan tarjouspyyntöihin ja tekemään valmiita tilauksia ajallaan.