Yksinään synnyttäneitä?

[Naneni]

Löytyykö täältä ilman miestä tai muuta tukihenkilöä synnyttäneitä? Miksi synnytit yksin (kätilöä ja lääkäriä lukuunottamatta) ja millainen kokemus oli?

Meillä nyt tilanne, että mies on olosuhteiden pakosta muualla, eikä välttämättä pääse mukaan synnytykseen Olen siis yksin kotona tällä hetkellä. Kun supistukset alkaa tai vedet menee, niin soitan pikkuveljeni hakemaan minut sairaalaan tai sitten, tilanteesta riippuen, ajan sinne itse. Tai soitan taksin tai hätätilanteessa ambulanssin. En halua ketään muuta synnytykseen mukaan kuin miehen, ja jos hän ei pääse paikalle, vedän homman kotiin yksinäni kätilön avustuksella.

Nyt kuitenkin kun viikkoja on jo 41+2 ja synnytys vääjäämättä lähestyy, olen alkanut miettiä miten mahdan selvitä tilanteesta yksin. Tokihan muksu pihalle tulee, tavalla tai toisella, ilman miehen läsnäoloakin, mutta lähinnä mietityttää henkinen puoli, jos kivut ovat todella kovat tai tulee joku hätä itselle tai vauvalle, niin miten sitä jaksaa ajatella positiivisesti ja puskea toukan pihalle, kun ei ole ketään pitämässä kädestä kiinni. Kaiken lisäksi kun on vielä mun esikoinen kyseessä, niin en yhtään tiedä mitä tuleman pitää. Miestä harmittaa todella paljon, ettei hän mahdollisesti voi olla paikalla, mutta minkäs teet. Tilanne voi kuitenkin vielä muuttua ja nämä huoleni ovat turhia, mutta kunhan mietin onko kukaan kokenut samaa. Vielä ei ole mulla mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta, maanantaina soittelen klinikalle, että milloin pääsisi yliaikakontrolliin ja mahdolliseen käynnistykseen.

Löytyykö kohtalotovereita?

 

[yh]

2/3 synnytyksestä yksin, hyvin meni, ei siinä ketää kaivannut, kivut oli niin helvetilliset...ilman mitään lievitystä synnytin

 

[hjk]

Mulla oli mies kyllä mukana, mutta enpä mä paljon sen olemassaoloa huomannut tai kaivannut... Kivut oli aikamoiset, sitä oli ihan sumussa ilokaasusta ja sitten nukahdinkin hetkeksi kun sain epiduraalin. Sitten kun vauva oli syntynyt, oli kiva kun mies oli siinä, se oli meinaan aika tylsää odotella se pakollinen aika siellä. Ota mukaan urheilujuomapullo, niin saat helposti itse juotua vettä (on meinaan aika vaikeeta sekin puuha tavallisesta mukista niissä kivuissa).

 

[yksi lapsi]

Minulle ei ollut varsinaista apua miehestäni. Hän ei osannut hieroa minua oikeasta paikasta, joten annoin olla. Hän myöskin jutteli minulle niitä näitä, eikä huomannut milloin iski oikein paha supistus, joten joudui siinä kivun keskellä huutamaan: "Nyt sattuu, en pysty juttelemaan!". Ainoa todellinen apu oli silloin kun ponnistin kaksi tuntia ja olin yltä päältä hiessä. Silloin hän pyyhki hien pois kasvoiltani ja rinnaltani märällä pyyhkeellä, mutta sitäkin jouduin pyytämään monta kertaa uudelleeen, kun hän ei ällännyt, että sitä hikeä tulee todella jokaisen ponnistuksen jälkeen. Taidan olla sen sorttinen ihminen, että pärjään paremmin yksin kovien kipujen kanssa, kuin että joku höpöttää siinä vieressä tai hivelee selkää. Ehkä jotkut miehet ovat parempia noissa hommissa, mutta kaikki eivät ole. Miehen läsnäolo oli tietysti tärkeä siinä mielessä, että saimme jakaa tuon yhteisen kokemuksen ja pidän myös siitä ihanasta videonpätkästä, jonka mies otti minusta ja parin minuutin vanhasta pojastamme, jotenkin sitä oli niin sumussa siinä kohtaa että on ihana kun nyytistä on parin minuutin dokumentti ihan vastasyntyneenä minun paitani sisällä Itse synnytyksen aikana ei kuvattu.

 

["Mie vaan"]

Mä olin 95% synnytyksestä silmät kiinni ja keskityin itse asiaan joten miehen virka salissa oli hakea mulle juotavaa. Samasta hommasta suoriutuu joku muukin. Olen itse ajatellut että jos ensi kerta tulee niin vois olla kiva olla ihan yksinkin, saispa ainakin leikata napanuoran

 

["vieras"]

synnytin yksin ( 2 kätilöä). En tosiaan kaivannut ukkoa mukaan. En tarvinnut hierontoja tai heijauksia sinne tai tänne. Isä tuli 30 min päästä synnytyksestä.

 

["ansku"]

Minun siskoni synnytti yksin ihan tarkoituksella. Hänen miehensä on niin vahvaluontoinen ja olisi varmasti hermoillut liikaa ja tapellut kätilöiden kanssa, kun vaimo kärsii. Hyvin oli mennyt synnytys omassa rauhassa

 

["ansku"]

...siis kiivasluontoinen.

 

[Rva Luna]

Mä kävin synnyttämässä meidän toisen lapsen yksin. Yöllä meillä ei ollut mahdollisuutta saada lapsenvahtia, joten yksin läksin. Hyvin meni. Taitaa tää kolmaskin syntyä silleen et yksin meen.. Mun mies on kanssa sellanen, et ei siit oikeen ole apua itse tilanteessa. Mutta kyllähän se harmittaa ettei päässy..

 

["mikki"]

kyl mä luulisin et se onnistuu

 

["mikki"]

kuvittelisin ainakin

 

["vieras"]

Synnytin, eikä ahistanu ollenkaan. Sain olla yksin oikeastaan ihan kalvojen puhkeamiseen ja tositoimiin saakka, koska synnytin kesällä ja siellä oli pikkasen ruuhkaa... Mihin hittoon sitä miestä olis siinä tarvittu? :O Olen muutenkin vähän sellanen erakkoluonne, että olen yksinäni selvinnyt monistakin tilanteista, eikä tämäkään mikään sellanen ollut, että olis tarvinnut panikoida mitenkään.

 

[...]

Saanko kysyä miksei mies pääse mukaan? Toivottavasti saisitte asian järjestymään ja mies olisi paikalla jos se sinulle on tärkeää! Itse en ole yksin synnyttänyt, minulla oli 2tukihenkilöä (mies ja sisko) ja kyllä heitä tarvitsinkin. Osasivat hyvin hieroa selkää, tuoda juotavaa, auttaa vessaan (tippaletkujenkanssa melko vaikeaa yksin) ja ennen kaikkea tiesin etten ollut yksin jos jotakin tapahtuisi, Pelkäsin synnytystä etukäteen paljon. Mutta nyt siitä muutama vuosi kulunut, ja ei yhtään kauheaa olisi synnyttää yksin. Kyllä synnytys äidiltä keskittymistä vaatii ja siihen pystyy yksinkin. Itselläni kätilöt eivät paljoa olleet läsnä, eivätkä välttämättä kerkeäkkään jos on paljon potilaita mutta yksin synnyttäjä ja varsinkin jos ensimmäinen lapsi kyseessä niin ovat varmasti enemmän läsnä ja toiveitahan aina saat kätilöille esittää kivunlievityksestä ja kaikesta muustakin. Joten rohkeasti vaan avaat suusi Mutta ymmärrän sinua todella hyvin, eikö olisi ketään ketä voisit huolia mukaan miehesi sijaista?

 

[-]

Olen synnyttänyt kaki 4 lasta yksin. Ensin mis ei ehtinyt kun oli töissä sitten ei pystynyt kun oli lapsenvahtina. Enkä olisikaan halunut häntä sinne enkä ketään muutakaan.
Hoitajat ja lääkäri riitti hyvin mulle.
Siinä keskittyy niin itseensä että muut on turhaa hössöttämässä.

 

[heidiS23]

meillä synnytin kuopuksen yksin kun mies vei neitiä hoitoon ja kätilö ilmotti hänelle liian myöhään että on aika tulla ja luuli että vielä on aikaa mutta olinkin täysin auki kun tuli takasin ja 10 min synnytyksestä isä tuli paikalle .mukavasti meni aika kätilön kanssa jutellessa ja manatessa miehet syvimpään rotkoon .Mutta tosiaan hyvin pärjäs ilman isää ja huomasin että kun olin yksin synnyttämässä kätilö auttoi paljon enemmän ja synnytys oli rauhallinen kun kätilö ei luottanut että isä auttaa.

 

[tälleen]

Luomuna olen yksin synnyttänyt kolme, neljännellä oli mies mukana, viides sektiolla.

 

[ulB3]

olin synnärillä yksin jos ei kätilöitä lasketa. Olin siis yksinodottava ja nyttemmin totaaliyh. Ei ahdistanu ja jos myöhemmin vielä lisää suodaan, aion mennä yksin

 

[Kokenut]

Vain yksi neuvo. ÄLÄ AJA ITSE SYNNYTTÄMÄÄN! Siinä tilanteessa et ole mitenkään ajokuntoinen jos supistuksilla lähtee tulemaan.

 

[minäkin]

Luomuna yksin olen kaksi tehnyt, no silloin ei ollut vielä muotia ottaa sinne muita. En toki olisi ottanutkaan.

 

["vieras"]

Kolmannen tein yksin kun ei ollut lapsenvahtia... Ei siinä mitään kädestä pitelijää kaivannutkaan.

 

[Naneni]

Miehellä on työhönsä liittyviä asioita, joille ei itse voi mitään. Mutta eipä tämä toukka edelleenkään osoita minkäänlaisia etenemisen merkkejä Kiitos kaikille, tämä rauhoittaa vähän mieltä, enkä sitä kyllä epäillytkään, ettenkö selviäisi. Olisi vain tärkeää meille molemmille, että voisimme jakaa ensimmäisen yhteisen lapsemme syntymän hetken yhdessä. No, aika näyttää miten käy

 

["jenna"]

ekan synnytyksessä oli mies mukana.
toisen ja kolmannen synnytin yksin. hyvin meni kaikki kätilö olisi ollut paikalla enemmän jos olisin halunnut,mutta enpä häntä kaipaillut paljoa!!
hyvin se menee, tsemppiä

 

[SininenSatutar]

3/5 yksin synnyttänyt, ekassa mulla oli tukihenkilö mukana, ja neljännessä silloin mies.
Mun kolmen vanhimman lapsen isä ei ollut mitään sellasta tyyppiä et olis sairaalaan tullut, joten menin yksin. Ja sit tuon kuopuksen kohdalla ex oli muka sen verta huonossa kunnossa (ei toki alkoholilla osuutta) ettei voinut tulla.

Mutta eipä noista tukihenkilöistä oo paljon iloa ollut... Tosin tuossa ekassa jossa oli tuo tukihenkilöä niin oli "mukava" haukkua mies maasta taivaaseen