Hae Anna.fi-sivustolta

yksinäinen kotiäiti

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä höh, 15.01.2007.

  1. höh Vierailija

    Nykyään minä ja kaksi vuotias tyttäremme olemme kahden hiekkalaatikolla. Vielä viime kesänä siellä oli paljon pieniä ystäviä äiteineen. Juttelimme lapsista ja meillä oli oikein mukavaa. Sitten he lopettiva hoitovapaansa yksitellen ja pikkuiset menivät tarhaan. Emme ole nähneet ainuttakaan hiekkalaatikko kaveria kuin ohimennen sen jälkeen. Kulema ei ehdi enää ulkoilemaan, kun tarhasta tullaan kotio ja töistä. Surettaa pieni tyttäreni, joka kyselee kadonneiden leikkikavereidensa perään. Ajattelen vain, että:" Äitisi on niin "hirveä", että tahtoo hoitaa sinua kotona vielä kaksi vuotta..." Tuntuu kyllä yksinäiseltä, kun ei ole ketään äiti kaveria jutustelu seuraksi. Työt ovat alkaneet ja aikaa ei ole mihinkään. Surullista. Ymmärrän heitä pienempiä lapsia kotona hoitavia, jotka vievät vanhemmat lapset tarhaan. Jos pihalla ei ole ketään muuta leikkikaveria, kuin äiti tai vauva ja olet yli 3v, niin kyllä sitä aika yksinäistä lapsella varmasti on. Meillä jo kaksi vuotias osaa surra ja kysellä ystäviään vieläkin, vaikka luulisi jo unohtaneen.

    Ihmettelen, kuinka eräs äitiystäväni sanoi, että ei usko työnteon rajoittavan lapsen kanssa oloaikaa kovinkaan. Miksi he eivät sitten enää ehdi edes ulkoilemaan yhdessä ? Kyllähän se rajoittaa siis kovinkin paljon, kun aikaisemmat pitkät ulkoilut ja leikit naapurin lasten kanssa ovat historiaa. Viikonloppusinkaan ei kulema jaksa ulkoilla, kun on niin poikki töiden jälkeen, että tahtoo vain rentoutua ja viedä lapsen mummolaan. Pelottaa, että näinkö itsellekkin käy sitten, kun työelämä kutsuu.
     
  2. Varmaan tuollainen ongelma onkin ja jonkinlainen kotona lasta hoitavien verkosto olisi hyvä.

    Työssäkäyvän perheen tarve ajankäytön suhteen vain on ihan toinen. Perhe ei koe olevansa yhdessä hiekkiksellä vaan nimenomaan arkisissa askareissa kotona.

    Perheessä, jossa ollaan töissä ja tarhassa hoidetaan nimenomaan sosiaaliset suhteet päivällä - lapsi ulkoilee ja leikkii tarhassa, äiti seurustelee töissä.

    Kun tullaan kotiin, aika on yhteistä. Jos mennään pihalle, siellä taas äidit ovat keskenään ja lapset keskenään.

    Siis työssäkäyvälle perheelle ainoa tapa saada todella yhteistä aikaa, on viettää illat keskenään.

    Viikonloppuisin ulkoilu hoidetaan koko perheen voimin (ei siis haeta tuttuja mukaan) tai sitten lapsilla on aikaa käydä mummolassa ja vanhemmat ottavat hiukan kahdenkeskistä aikaa. Siis ihan viisaita ratkaisuja.
     
  3. Rita7486456 Vierailija

    Kyllä meillä ulkoillaan viikonloppuisin koko perheenvoimin, vaikka ollaan viikolla molemmat töissä! Iltaisin päiväkodin ja töiden jälkeen ei kyllä yleensä enää ulos lähdetä. Lapsi on ulkoillut tarhassa ja kun syödään, hoidetaan kotia ja vietetään aikaa yhdessä, niin ei siinä enää oikein ulos ehdi. Ja ei ole oikein tarvekaan.

    Ap:lle sanoisin, että jos asut jossain isommassa kaupungissa, mene mukaan johonkin äiti-lapsi jumppaan, muskariin, seurakunnan äiti-lapsi tapaamisiin, avoimeen päiväkotiin, asukaspuistoon tms. Niissä varmasti tapaat muita koti-äitejä ja voit saada seuraa sekä itsellesi että lapselle.
     
  4. Rita7486456 Vierailija

    Kyllä meillä ulkoillaan viikonloppuisin koko perheenvoimin, vaikka ollaan viikolla molemmat töissä! Iltaisin päiväkodin ja töiden jälkeen ei kyllä yleensä enää ulos lähdetä. Lapsi on ulkoillut tarhassa ja kun syödään, hoidetaan kotia ja vietetään aikaa yhdessä, niin ei siinä enää oikein ulos ehdi. Ja ei ole oikein tarvekaan.

    Ap:lle sanoisin, että jos asut jossain isommassa kaupungissa, mene mukaan johonkin äiti-lapsi jumppaan, muskariin, seurakunnan äiti-lapsi tapaamisiin, avoimeen päiväkotiin, asukaspuistoon tms. Niissä varmasti tapaat muita koti-äitejä ja voit saada seuraa sekä itsellesi että lapselle.
     
  5. Jipuliina Vierailija

    Minä olen kotona töistä vasta klo 17 ja mies hakee sitä ennen lapset tarhasta ja laittaa/lämmittää ruokaa. Kun on syöty ja siivottu jäljet keittiöstä, niin kello onkin herkästi jo 18. Jos vielä pitää käydä kaupassa, niin ei siinä sitten enää tule lähdettyä puistoon, sillä lapsethan ovat päivähoidossa ulkoilemassa sekä aamupäivällä että iltapäivällä. Saatamme kyllä käydä kävelyllä vielä koko perheen kera illalla, jos sää on hyvä. Esimerkiksi lumisina päivinä teemme kävelylenkin, jossa matkalla on pieni mäennyppylä liukurilla laskemista varten.

    Viikonloppuisin ulkoilemme kahdesti päivässä, koska jos ulkoilee vain kerran, niin lapset ovat liian levottomat. Ainakin meillä päin paljon pienten lasten perheitä on puistossa varsinkin sunnuntaiaamuisin.

    Kokeilepa, olisiko hieman kauempana toista puistoa, jossa olisi enemmän porukkaa. Ainakin meidän kaupungissa puistotädin ylläpitämä puisto on kaikista suosituin. Jos sattuisit löytämään sellaisen puiston, missä esim. perhepäivähoitajat ovat, niin sellaisia lapsia ainakin käy puistossa päivästä toiseen ilman, että on pelkona, että lapset katoavat "maisemista".

    Ehkäpä kävelymatkan/julkisten kulkuneuvojen/auton tavoitettavissa olisi myös joku seurakunnan kerho tms, josta löytyisi seuraa äidille ja lapselle.
     
  6. eihän hän lapsiperheiden ajankäytöstä ole huolissaan vaan siitä, ettei itsellään ole seuraa.

    Mikä estää alkuperäistä menemästä töihin ja elämästä kuten muutkin? Lapsellekin olisi varmaan parempi olla ikäistensä seurassa kuin yksin äidin kanssa.
     
  7. Goo Vierailija

    tyhmä vastaus edelliseltä!

    Kyllä ne puistot alkavat olla enemmän käytössä, kunhan säät lämpenevät. Silloin ihmiset alkavat olemaan pidempiä aikoja ulkona. Nyt kylmillä säillä ainakin me enimmäkseen kävellään, käydään pulkkailemassa jne, sillä vaikka laittaisin kuinka paljon vaatetta päälle, niin en kerta kaikkiaan tarkene esim. puoltatoista tuntia olla puistossa. Kesäaikaan puistossa oleskelu ei ole mikään ongelma.

    Minäkin suosittelen, että selvität kotipaikkakuntasi tarjonnan lapsiperheille. Olisko jotakin seurakunnan kerhoa, Mannerheimin lastensuojeluliiton tms. yhdistyksen avointa kokoontumispaikkaa tms? Meillä esim. kirjastossa on satutunti, jossa näkee muita kotiäitejä lapsineen.

    Jos asut sellaisella alueella, jossa ei paljon kotiäitejä ole, niin voisitko ajatella, että esim. vaikka aluksi kerran viikossa kävelisi jollekin toiseen puistoon, jonka läheisyydessä asuu enemmän lapsiperheitä?
     
  8. No pöh taas Vierailija

    Miten niin tyhmä vastaus: kyllä töihin meno tuo niitä aikuiskontakteja, tekemistä ja sisältöä tuo elämään, jos kotiäitiys alkaa jo maistua puulta.
     
  9. Ja pöh Vierailija

    Ei meidänkään talomme hiekkalaatikolla tammikuussa leikkijöitä näy, vaikka vähäluminen talvi onkin.
     
  10. .,., Vierailija

    ONhan niitä kaikenlaisia kerhoja (MLL, muskari, srk perhekerho & päiväkerho). Niistä saa koottua vaikka joka päivälle seuraa, jos tahtoo. Eli sinne vaan.
     
  11. eräs kotiäiti Vierailija

    Hei.

    Minä valitsin aikoinani kotiäitiyden ja jäin kotiin täysipäiväisesti lasten kanssa. Täytyy myöntää, että välillä on ollut yksinäistä ja välillä pihalla on ollut paljonkin seuraa sekä lapsille että äidille! Mutta ikävä kyllä suurin osa äideistä menee takaisin töihin ja lapset tarhaan. Silloin pitää olla itse aktiivinen ja etsiä lapsille puuhaa ja niitä tärkeitä kavereita. Sillä kyllähän ne ovat tärkeitä!

    Itse olen käyttänyt lapsia uimassa (aamupäivisin uimahalleissa rauhallista) ja kerhoissa. Olemme käyneet esim srk-kerhossa ja avoimissa päiväkodeissa. Ja muskarissa olemme myös käyneet aamupäivällä. (Tässä lähellä oli sopiva ryhmä.) Ja tietenkin mummola vierailut päivällä muiden ollessa vielä tarhassa. Siinä kivaa puuhaa lapsille (ja mummille!) ja äidille kiva lepotauko lehden ja kahvin kera.
    välillä olemme nauttineet kiireettömistä aamuista ja päivistä. Luetaan kirjoja sängyssä ja syödään keksejä.. Siinä arjen eksotiikkaa!

    Muutaman kerran lasten kaverit ovat tulleet meille "päiväksi hoitoon". Eli tarhan sijasta ovat tulleet aamulla meille. (Siitä on tietenkin sovittu tuttujen äitien kanssa etukäteen.) Ja nämä päivät ovat olleet hauskoja kaikkien osapuolten mielestä. Meidän lapsilla on ollut kaveri koko päivän ja naapurin lapsi on saanut pitää "vapaata" hoidosta. Ideaa saa vapaasti käyttää.. =)

    Tosi asiassa pienet lapset eivät tarvitse kaveri seuraa joka päivä. Muutama kerta viikossa riittää. Isommilla onkin sitten aivan toisenlainen seuran kaipuu. Meillä lapset ovat jo sen verran isoja, että nuorinkin käy arkisin 4tuntia/pv kerhossa. Siellä saa tyydytettyä seuran tarpeensa muiden lasten seurassa.

    Rohkeasti vain etsimään seuraa lapsellesi ja itsellesi. Ja voimia kotona oloon. Se ei ole aina niin lokoisaa kuin miltä päällepäin näyttää! Mutta uskon, että kotona olo kannattaa pidemmän päälle. Lapset ehtivät kyllä mukaan tähän elämän oravanpyörään vanhempinakin.

     
  12. vierailija Vierailija

    Kaikki kerhot aamupäivällä tai aamulla!
    Meillä ei olla aamu virkkuja en ole itse eikä lapsi kerhot alkaa jopa klo9 (10)
    Kävellen kun mennää ollaan siinä 10.30 aikaan hirveel kiireellä. Toiset lähtee jo pois kun rytmit erinlaisia. Että harvemmin tulee kerhoihin juostua. miksi kaikki aikaisin ollaanko ainoat ei klo 7 heräävät.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti