Hae Anna.fi-sivustolta

Yksinäisyys eron jälkeen

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä vierailija, 18.07.2018.

  1. vierailija Vierailija

    Olen päälle nelikymppinen mies. Vaimo otti lähtöä ja jäin jotenkin sosiaalisesti tyhjän päälle, koska käytännössä kaikki suhteeni olivat hänen sukuunsa tai kaveripariskuntiin.

    Nyt asun asotalossa, naapurit eivät moikkaile tai jää juttelemaan, kuten rivitalossa aikaisemmin. Kaikki on täällä väliaikaisesti eikä täällä akateemiset ja muut mielenkiintoiset ihmiset asu. En tahdo katsoa alaspäin lähihoitaja ja siivoojia tai työttömiä mutta ei heidän kanssaan ole oikein mitään keskusteltavaa yleensä, kun kaikki puheenaiheet pyörii viinaseksiruokamatkailuvapaa-aika-sektorilla tai vaihtoehtoisesti tahdon talonautonveneen-sektorilla. Poikkeuksia voi olla, mutta varmaan aika vähän.

    Kaikkihan sanoo että eron jälkeen pitää opetella tulemaan yksin toimeen mutta näin yksin en ole koskaan ollut, aina kun lapset ovat poissa elo on yksinoloa aamusta iltaan. Hanki uusi harrastus, nauti sinkkuelämää, juhli nyt kun pystyt. Juu juu.

    Elämä on aika syvältä tällä hetkellä. Positiivista on kuitenkin se, että kun ei jaksa juuri syödä, paino laskee, mikä on tervetullutta.

    Naisetkin juoksevat karkuun kun erosta on alle puoli vuotta.Olen itse kristillinen, mutta melko avarakatseinen ihminen ja haluaisin olla samanhenkisen naisen kanssa. Jotenkin aina kun on yrittänyt jotain muuta katsoa, lähtökohtaisesti jotenkin olo tuntuu aina vajaalta. Ei ole samaa arvomaailmaa. Tällaisia naisia ei vain ilmeisesti ole kovin paljoa vapailla markkinoilla. Ja kai se on todettava ettei eronnut mies kristillisissä piireissä ole kuuminta hottia muutenkaan.

    Miten saisin elämääni jotain sisältöä?

    Saipahan ainakin avautua jos ei muuta
     
  2. vierailija2 Vierailija

    Miten olisi jokin harrastuspaikka tai kirkkokonsertti,jossa tapaisit ihmisiä ihan tuttavuuspohjalta.
     
  3. vierailija Vierailija

    Jos kristilliset arvot ovat tärkeitä, suosittelen menemään vapaiden suuntien tilaisuuksiin, kuten helluntai- tai vapaaseurakunnan ym. tilaisuuksiin, joissa on viikossa useita erilaisia tapahtumia. Niissä voi käydä vaikkei kuuluisikaan juuri siihen srk:aan. Sanomalehdistä ja netistä löytyy tietoja. Hengellisiä kesäfestareita on myös paljon, mutta yleensä ovat keskikesällä. Katso TV7 (www.tv7.fi) ohjelmia, esim. rukousohjelmia, jolloin voit rukoilla arvomaailmaasi vastaavaa uutta puolisoa. Tiedän monta tapausta kun Jumala on johdattanut puolison rukouksen kautta.
     
  4. Erosta puoli vuotta... Kyllähän se saattaa olla yksinäistä, jos kääriytyy surkuttelemaan itseään eikä muuta tee. Jokaisella, jolla päättyy tärkeä ihmissuhde, on "suruaikansa", jonka kesto vaihtelee. Puoli vuotta on vielä tosi lyhyt. Ei kannata kiiruhtaa, vaan antaa ajan hoitaa.

    Omalla kohdallani päätin jo heti aluksi, että vuoteen en pyri mihinkään, en aseta tavoitteita saatikka haikaile uutta suhdetta tai haali kavereita umpärilleni. Lepäilen ja huilin vain, syön ja nukun hyvin sekä ulkoilen miten huvittaa. Opettelen tuntemaan itseni. Se todella kannatti! Olihan se välillä yksinäistä ja pitkästyttävääkin, mutta jäipähän aikaa ja rauhaa pääkopalle käydä asioita läpi, jotta viisastuisin.

    On terveellistä olla jonkin aikaa ihan yksin ja itsekäskin varsinkin, jos siihen ei ennen ole ollut tilaisuutta. Pitää opetella näkemään elämästä sen eri puolia ja vaiheita, sillä jokaiselle meistä tulee matkan varrella tilanteita, että joutuu luopumaan tärkeistä asioista ja ihmisistä.

    Jos nyt ihan mahdottomalta tuntuu kestää, on olemassa tahoja, joiden puoleen voi kääntyä. Oma terveyskeskus voi olla ensimmäinen.

    Raakileena entisestä ei kannata haikailla uutta kumppania, siitä tulee vain harmia. Laastarisuhteen alla haava hautuu ja alkaa märkiä.
     
  5. vierailija Vierailija

    Meinasin sanoa että kirjoita minulle. Mutta ehkä sitten ei.
    T. hottis lähäri :)))
     
  6. vierailija Vierailija

    Kiitos viesteistä. Elämää vain se on, hyvältä kuulostavia neuvoja, mutta mielestäni vähän ristiriitaisia. Ei saa kääriytyä itseensä mutta ei saa myös vuorata itseään ja kavereilla?

    Vapistyypille, eronneet ovat hellari-ja vapispiireissä jakojäännöstä jotka hyvällä tuurilla saattaa kelvata jollekin hyvälle eroamattomalle kristitylle. Tai sitten kakso eronnuttaeromuodostaa toisen luokan parin. Kiitos ei.

    Hottis Kähäri, kiitos mielenkiinnosta, mutta ei kiinnosta hottikset sen enempää kuin lähiövalaat, jos pään sisällä ei raksuta mikään. Toki poikkeuksiakin on lähäreiden joukossa, kuten jo mainitsin. Mulla on kyllä tunne että yrität vetää mua höplästä muutenkin :d
     
  7. vierailija Vierailija

    Ymmärrän sinua hyvin. Koen kuuluvani samaan marginaaliin.
    Samanlaisia ihmisiä ei tule ihan heti vastaan.
     
  8. ennakkoluulot pois Vierailija

    [​IMG]

    2018 International Meeting

    Helsinki, Finland
    July 30 - August 3


    Click here for all meeting informationViikon pituinen konferenssi antaa tilaisuuden tavata sivistyneitä kristittyjä. Ei muuta kuin sinne katselemaan ja osallistumaan, yli 1000 kansainvälistä osallistujaa.
     
  9. vierailija Vierailija

    Mistä esimerkiksi sinut löytäisi?
    Minusta olisi oltava sinkkukahviloita
    Baari ei sovi meille kaikille.
     
  10. vierailija Vierailija

    Hei, tässä aloittaja. Haluan kertoa yhdestä kohtalon ivasta. Seurustelen nykyään hottiksen lähärin kanssa.

    Minä ja suuri suuni. On muuten mukava ja sivistynyt, ei materialisti.
     
  11. vierailija Vierailija

    hei tässä ap jälleen uudestaan. Aika on taas kulunut. Viimeisin lähäri paljastui säätäjäksi, joka oli heti karkaamassa exän syliin vaikka niin oli tarkka siitä että miehen on päästävä existä yli.

    No, onneksi hänen kanssaan ei päästy vakavampaan suhteeseen joten ihan hyvä vain että asian luonne paljastui aika pian. Toivottavasti on exänsä kanssa onnellinen.

    Muuten elämä kyllä menee ihan hyvin. Olen kaksi kuukautta seurustellut kivan maalaistytön kanssa, kaikki tuntuu mätsäävän. Ihana lastentarhantäti, jolla tosi kiva lapsi myös. Exän kanssa on asiat hyvin, kummallakin meillä talousasiat kunnossa mikä on elintärkeää lasten hyvinvoinnin kannalta.

    Kahdeksat treffit tuli läpi käytyä ennen kuin tällainen helmi sattui haaviin, onneksi nyt sattui toivottavasti loppuelämän tapaus:)

    Myönnän että puoli vuotta on vielä varsin lyhyt aika mutta ei tässä enää nuoremmaksi muutu (olen yli 40 vuotta) ja on varsin kiire lähteä viettämään täyttä elämää:)
     
  12. vierailija Vierailija

    On kaksi tapaa aloittaa suhde.

    A) Tavataan ihminen, tutustutaan ja todetaan, että tämän ihmisen kanssa haluan olla.

    B) Halutaan suhde, etsimällä etsitään siihen sopiva ihminen ja todetaan, että tämä ihminen kelpaa minulle.

    Ap. kuuluu selvästi joukkoon B. Onko se oikein/reilua kumpaakaan kohtaan? Kumpi suhde todennäköisemmin kestää?
     
  13. vierailija Vierailija

    Eli toisten ihmisten rakkaus on tuomittava asia, koska se ei ole mielestäsi oikealla tavalla muodostunutta rakkautta. Rakkaus on reilua vain jos se on muodostunut spontaanisti kohtaamisesta ja syventynyt ystävyydestä rakkaudeksi, muutoin se on epäreilua, tuomittavaa ja vailla pohjaa. Ymmärrätkö miten naiivilta ja mustavalkoiselta tämä kuulostaa?

    Mitä jos perustaisit se profiilin itsekin Tinderiin, kuitenkin haluat:)
     
  14. vierailija Vierailija

    Esimerkiksi treffeille meno on totaalisen hyi hyi-asia josta ei tietenkään voi syntyä mitään rakkautta, koska treffeille useimmiten mennään sillä mielellä että sieltä voi löytyä kumppani. Kaikki tietävät että tosirakkautta löytyy vain sieltä kauppojen hyllyjen välistä, harrastuksista tai muuten sattumalta, eihän se muuten voi olla oikeaa rakkautta vaan pelkkä suhteen aloittamista väkisin, josta ei seuraa kuin sydänsuruja.
     
  15. vierailija Vierailija

    Mielestäni miehen kanssa voidaan päätyä yhteen kahdella tavalla:

    A) Uskotaan omia himoja ja haluja ja mennään minne nenä näyttää

    B) Annetaan vanhempien ja muiden elämänkokemusta omaavien päättää, kuka olisi oikea minulle ja tyydytään tähän päätökseen.

    Epäilemättä metodi A on pääasiallinen syypää siihen, että länsimaissa erotaan, hakatan ja juopotellaan aivan hirveitä määriä. Mikäli uskoisimme viisaampiamme, jotka varmasti paljon paremmin tietävät mitä rakkaus on ja millainen mies on kunnollinen mies, kuten sukuamme ja vanhempiamme, nämäkin luvut olisivat varsin erilaisia kuin mitä ne nykysuomessa ovat.

    Jo muinaisessa Intiassa on ammoisista ajoista asti noudatettu metodia B, ja kuten saamme nähdä, tulokset ovat loistavia, sillä eivät Intiassa ihmiset eroa vaan viettävät rakkaudellista yhteiselämää aamusta iltaan.

    Miksi länsimaiset naiset haluavat olla onnettomia, sietää aviomiestensä lyöntejä ja lentää kukasta kukkaan omien himojensa mukaan kun tähän asiaan olisi näin yksinkertainen ratkaisu?
     
  16. vierailija Vierailija

    Itsekin yksin jääneenä tiedän tunteen. Ei tässä enää nuorene mutta nelikymppisenä ehtii vielä vaikka kuinka. Älä siis sure. Itse olen viittä vaille 60!
    Yksin osaan olla mutta yksinäisyyden tunne on toisinaan varsin raastavaa.
    Harrastukset joissa voisi kohdata uuden ihmisen/miehe: en golfaa, en käy lätkämatseissa, ei bodaa... Leffassa käyn mutta siellä pimeydessä ei näe toista :), kävelylenkeillä voisi moikata jos uskaltaisi.
    Älyllinen keskustelu olisi toki hienoa ja hauska huumorikin siinä sivussa.

    Jakselehan, yksin jäänyt mies!
     
  17. vierailija Vierailija

    Kiitos jaksamisen toivotuksista, lämmitti sydäntä vaikkei ole enää ajankohtainen aloituksen tarkoittamalla tavalla. Tämän hetken tilanne on tosi hyvä, mikä ilmenee mikäli ketjua pidemmälle jaksaa lukea. Jaksamista piisaa ja exän kanssa välit vain paranevat kun uusi suhde lujittuu.

    Toki joku latvalaho rupeaa välillä kommentoimaan etten ole rakastunut hänen mielestään "oikealla" enkä "reilulla" tavalla, mutta ongelmansa kullakin. Ja saa kai mielipiteet olla idiooteillakin. Siihenhän vapaa yhteiskunta perustuu.

    Noo... katellaan eteenpäin. Elämässä ei ole mitään varmaa.

    ap
     
  18. vierailija Vierailija

    No mä en välttämättä ole samaa mieltä tuon "latvalahon" kanssa, mutta ihan asiallista pohdintaahan se oli. En mä ehkä haluaisi aloittaa suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka heti eron jälkeen lähtee hakemalla hakemaan jotain jolla täyttää eksän jättämä aukko.

    Enkä ainakaan rupea idiootiksi haukkumaan erilaisesta mielipiteestä. Mitäs se kertoo ap:n asentesta...?

    Mutta hei, hienoa jos kaikki on nyt ok, toivottavasti kestää!
     
  19. vierailija Vierailija

    Mielestäni on kohtuullista kutsua idiootiksi ihmistä joka kyseenalaistaa toisen ihmisen rakkauden ja hänen motiivinsa tuntematta toista käytännössä ollenkaan. Kumpikohan loukkaa toista pahemmin, ihminen joka kutsuu toista idiootiksi vai ihminen, joka kyseenalaistaa toisen ihmisen rakkauden aitouden?

    Se, että ihminen ei halua aloittaa suhdetta vastaeronneen kanssa on henkilökohtainen mielipide ja sellaisenaan täysin hyväksyttävä.

    Mielestäni näiden kahden välinen ero on vain niin selvä kuin voi olla. Toinen on idiootin mielipide, toinen normaali mielipide.

    Kiitos, toivotaan että säilyy.
     
  20. vierailija Vierailija

    Mutta ajattelin vielä jatkaa tätä epäaidon, epäreilun ja väärällä tavalla muodostuneen rakkauteni tarinaa:

    En voi kieltää etteikö jotain olisi toisin kuin silloin 18-vuotiaana, mutta kyllä toinen parisuhde on auttanut silti avaamaan silmiä ja toteamaan, että moni asia jota on pitänyt ihan normaalina ei olekaan normaali. Kun ei ole vertailukohdetta, on vaikea sanoa mikä olisi normaalia. Esimerkiksi 17 aoviliittovuoden aikana minulle on sanottu että naisen itsemurhauhkaukset ovat aivan normaali tapa reagoida pettymyksiin, joille ei oikeastaan mitään mahda koska hormonit. Nyksäni oli aivan kauhuissaan kun asia tuli ilmi.

    Synkkää. Mitä kaikkea sitä on kestänytkään ja kuinka paljon luurankoja vielä kaapissa onkaan, joita ei pidä luurankoina ollenkaan.
     
  21. Todella ilahduttavaa lukea ajattelevien ihmisten keskustelua vs. mitä sekalaisemmat "keskustelupalstat" netissä.

    Tuohon metodi B:n liittyen. Tullenee huomioida kyseisen yhteiskunnan normit/tavat, avioero ei liene kovinkaan helppo saada ja mikä seuraus sosiaaliselle statukselle tästä olisi jatkon kannalta elämässä. En uskalla väittää että ovat siellä ns. pakosta sitten naimisissa mutta ihan helpolla ei erottane. Nyt sitten voidaan pohtia onko romanttinen rakkaus vs. järjestetty rakkaus jotenkin erilaista toisen ollen toista parempi? Länsimaissa, kuten yllä todettiin, romanttinen rakkaus johtaa ~50% eroihin, tilastoista tämän näkee ja se on puhdasta matematiikka ja objektiivista faktaa. Mitä tulee sitten yksittäisiin ihmisiin ja pariskuntiin, lienee juuri jossain tietyssä tapauksessa mahdotonta sanoa millainen tapa pariutua sopisi juuri hänelle/heille? Onhan romattisessakin rakkaudessa kuitenkin kyse valinnasta "tyydyit" juuri häneen vaikkakin teit sen kenties pääpilvissä huumaantuneisuuden tunteessa mutta päätit, etkä lähtenyt etsimään parempaa.

    Kenties tavassa B, kasvetaan pikkuhiljaa yhteen kun monet muut asiat ovat jo mallillaan eli olette kenties samanlaisella taustalla ja sosioekonomisella statuksella varustettuja. Olettaen tuossa että samanlainen tausta ja viiteryhmä mahdollistaa paremman yhteensopivuuden kuin kovin erilaiset elämäntarinat. Onko näin, en tiedä.

    Kaikkea hyvää aloittajalle omassa parisuhteessaan ja elämässä muutenkin.
     
  22. vierailija Vierailija

    Mielestäni asiassa ei muuta epäselvyyttä ole kuin että alunperin A:n ja B:n eritellyt katkera ämmä on selvästi häiriintynyt. Kukaan selväjärkinen ihminen ei ala tuomitsemaan, onko toisen rakkaus aitoa vai epäaitoa. On hämmästyttävää, että Afghanistania sivistyneemmässä ihmiskunnassa asiasta täytyy edes keskustella.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti