Yksinäinen

[Yksin jänyt]

Miten te torjutte tai selätätte yksinäisyyden? Miten kestätte ihmisten pilkan, ivan ja ylenkatseen? Miten olette onnistuneet ylläpitämään kaverisuhteenne?

Olen yksinhuoltaja ja mulla on aika vaikea sairaus. (jos nyt joku minut tunnistaa niin pitäköön omana tietonaan) Minulla oli ennen sairastumista laaja kaveripiiri ja useampi ystävä. Viimeisimmän sairaalareissun jälkeen jäljelle jäi muutama sukulainen ja yksi ystävä. Kaikki muut katosivat. Olen kommentoinut ja viestitellyt heille facebookin kautta ja mesessä. Lähetellyt tekstareita ja yrittänyt soitella, mutta kukaan ei vastaa minulle mitään. Olen muuttunut täysin näkymättömäksi heille. Yksi kaveri soitteli ja viestitteli, mutta kun en voinutkaan olla hänen muksuilleen lapsenvahtina ja pyysin osaa rahaveloista takaisin niin sekin sitten jäi.

olenko oikeasti olemassa vain hyväksikäytettävänä? Enkö kelpaa muuhun kuin rahan lainaajaksi ja lapsenlikaksi? Mikä mättää? En tajua eikä kukaan kerro. Vertaistukea en saa, siihen tarkoitettu keskustelupalsta on hiljaisempi kuin hautausmaa.

Neljä seinää on tullut niin tutuiksi viime kuukausina, ainoat ihmiset ketä tapaan on viranomaiset kun asioita hoitelen, sukulaiset ei pääse kylään (tai eivät halua tulla, mistä minä tiedän) ja ainoa joka minulle soittelee on oma poikani kun haluaa jatkoaikaa kotiintuloaikaan. Olen kaikille pelkkää ilmaa.

 

[dncc]

Onko kyse mielenterveydellisestä ongelmasta? Koska silloin kaverit kyllä häippäsee... lapsia omaavat ainakin.

 

["meeri"]

On kyllä vaikea ajatella sellaista sairautta joka lopettais ystävyyden mun puolelta. Ihmiset on niin julmia...

 

[yksin jänyt]

Fyysisestä sairaudesta on kyse. Olen huomanut että ihmiset ovat todella julmia enkä ymmärrä miksi. Se tässä on surullisinta

 

[tiedän]

Kun mun äidillä todettiin syöpä, niin se jätettiin täysin yksin vaikka tunsi tosi paljon ihmisiä. Ihmiset on pohjimmiltaan kusipäitä.

 

["minä"]

Mulla taas toisenlainen ongelma.
Olen myös yksinhuoltaja mutta häpeän sitä ihan vietävästi.
Häpeän niin paljon etten ole kertonut siitä kuin parille kaverille.
Muiden kanssa pidän sellaiset välit että asia ei tule heidän tietoonsa.
Harmittaa välillä todella paljon kun haluaisin heidän kanssaan olla enemmän tekemisissä mutta häpeän vaan niin paljon.
En edes usko heidän ajattelevan tätä mitenkään häpeällisenä tilanteena mutta itse koen sen niin =(