yksinäisyys ahdistaa

[nöööössö]

Mulla on kyllä kavereita jonkin verran. Päivisin kun mies on töissä ja iteo on lasten kans kotona, mua ahdistaa jotenkin oudosti... on sellanen kauheen stressaava/ahdistava tunne olla yksin kotona. Tai no "yksin", onhan lapset täällä.. mutta siis ilman aikuista seuraa. Tajusin et nykyään yritän aina epätoivoisesti soitella kaikki kaverit yms läpi että jos joku tulis kahville, kävelylle tai jos menisin kylään jollekin. En yhtään tykkää olla yksin. Enkä tiedä miksi. Onko jollain samaa?

 

["tjaa"]

No ei. Olen monesti miettinyt mistä se johtuu että ihminen ei osaa olla yksin?

 

[Ken guru]

Minä taas rakastan olla välillä yksin.

 

["vieras"]

Olen ihan päinvastainen ihminen, nyttenkin yksin kotona ja nautin rauhasta.

 

[suruuu]

Olet nuori ja ongelmainen ihminen kun et kestä olla yksin tai siis lasten kanssa mutta ilman aikuista turvaa.

Miksi teit lapsia kun ei ole siihen henkistä kanttia?

 

[5x]

Samoja fiiliksiä! Ei nyt joka päivä, mutta kun on ollut monta päivää yksin, tulee sellainen olo, etteikö minulla ole enää yhtään kaveria tai muuta elämää kuin lapset! (Suurin osa kavereista työelämässä, minä hoitovapaalla). Tekisin mieli lähteä koko talveksi anoppilaan Afrikkaan, siellä ei tarvitse olla ikinä yksin! Minua on aina ahdistanut tämä masentava yksinäisyys Suomessa + pimeys ja kylmyys.

 

[dööö]

sama täällä... mulla ei ole mitään ongelmaa lastenhoidossa, en arkota etten jaksais tai ei huvittais tms.. hoidan kyllä itse omat lapseni mut olis niin kiva jos olis aikuista ihan juttuseuraa päivisin kai mä olen jotenkin yltiösosiaalinen..

 

["ruusa"]

Muistaakseni tuo periytyy ihan luolamiesajoilta Siis se, että pienten lasten äiti mielellään hakeutuu turvalliseen "laumaan".