Yksinhuoltaja avioliitossa

[Yksinäinen]

Mitä tehdä, kun on yksinhuoltajana avioliitossa? Lapset ja koti on täysin mun vastuulla. Mies ei tee mitään kotona, saan hänenkin jäljet korjata, kuin olisi kolmas lapsi. Mies on päivätöissä, itse olen ollut 6 vuotta kotona kasvattamassa kahta lasta. Nyt on kotihoidontuki loppumassa, ja pitäisi löytää töitä. Voimat on vain niin loppu, ettei oikein jaksa edes töitä etsiä. Erokin on käynyt mielessä, mutten haluais hajottaa lasten kotia. Tosin ei isä nykyisinkään ole lasten kanssa, eikä hänen kärsivällisyys edes riitä. Mies vain istuu telkkarin ääressä iltasin tai ottaa torkkuja töistä tullesssaan. Yhtenäkään viikonloppuna tai lomalla ei ole noussut lasten kanssa aamulla että olisin voinut nukkua univelkaa pois, meillä kun on molemmmat ollut/on edelleen yökukkujia. En taida edes rakastaa miestäni kaiken tämän jälkeen, haluaisin jatkaa elämääni lasten kanssa. Mutta mikä on oikein lasten vuoksi? Panenko oman elämäni sivuun, kunnes lapset on aikuisia?

 

[minävaan]

Ehdottomasti heitä pihalle jos mies ei halua muuttua tai yrittää jotain. Sain elämäniloni takaisin kun tein tuon päätöksen. Mikä malli tuollainen retku on lapsilleen? Haluatko lapsistasi myös tuollaisia.
Meillä oli ihanaa reipasta, rauhallista ja ihanaa elämä sen jälkeen kun kolmisin muutettiin.
Myös minä tein ennen kaiken kotona ja lasten kanssa ja siivosin ja "hoidin" sitä ukkoa. Kun nyt asumme kolmisin, tiedän että minä ne työt ja asiat teen yksin eikä tarvi keneltäkään odottaa sitä osallistumista. Kertaakaan en ole katunut. Olen löytänyt nyt miehen joka todella osallistuu kaikkeen ja haluaa tehdä sen, että kyllä niitä kultakimpaleita vielä löytyy jostain kiven alta.
Nyt pistät sen nahjuksen koville ja annat vaihtoehdot. Tai ala nauttia omasta elämästäsi.
Meillä huima muutos lasten käytöksessä ja perhe oli taas täynnä iloa ja naurua kun ei tarvinut sen ukon kanssa kokoajan tapella ja olettaa että se ahterinsa siitä sohvalta joskus nostaisi!!!

 

[taustalla]

Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Miksi suostut tuommoiseen? Jaat vaan kotityöt ja pistät miehen hommiin. Jos ei miehelle sovi, niin sitten et miestä mihinkään tarvitsekaan. Pääset paljon helpommalla kun lopetat tuommoisen miehen passaamisen.

Eronnut, jonka elämä helpottui yksinhuoltajana, nykyään kylläkin hyvässä parisuhteessa taas ja hommat sujuu.

 

[Nyt harmaana]

Meillä on ihan samanlaista täällä, lapsia vaan on yksi. Kaiken kukkuraksi mies juo... Nytkin on jossain "poikien" kanssa.

Ollaan puhuttu erosta jo, mutta aina se vaan saa mun pään käännettyä tyhjillä lupauksillaan. On vaikeaa kun tavallaan kuitenkin haluais olla yhdessä ja uskoa, että se oikeasti muuttuu... vaikka mitään merkkejä muuttumiseen ei ole.

Tilannettani vaikeuttaa se, että asutaan pääkaupunkiseudulla ja isovanhemmat maalla. Jos ja kun saisin eropäätöksen tehtyä ja pitäydyttyä siinä täytyisi oma asunto etsiä varmaan samasta kaupungista missä isovanhemmat asuvat, siis siinä toivossa, että pääsisin itse joskus lepäämään, en rilluttelemaan. No juu helppo homma etsiä sieltä kaupungista asunto, mutta kun minulla on vakituinen työpaikka odottamassa täällä... Sit oisin työttömänä siellä... matkaa on kuitenkin niin paljon, ettei viitsisi niin pitkää työmatkaakaan ajatella...

 

[taustalla]

Nyt harmaana...

Muistathan että sanat ovat halpoja ja teot ovat ne jotka ratkaisee. Minun mies petti ja lupasi aina parannusta ja petti vaan. Halu uskoa sanoja on mieletön ihmisellä, mutta totuus on se, että teot puhuvat rakkaudesta, lupauksista ja siitä, mitä ihminen oikeasti ajattelee ja arvostaa. Ja mennyt käytös ennustaa parhaiten tulevaa.

 

[Nyt harmaana]

\

Nyt harmaana...

Muistathan että sanat ovat halpoja ja teot ovat ne jotka ratkaisee. Minun mies petti ja lupasi aina parannusta ja petti vaan. Halu uskoa sanoja on mieletön ihmisellä, mutta totuus on se, että teot puhuvat rakkaudesta, lupauksista ja siitä, mitä ihminen oikeasti ajattelee ja arvostaa. Ja mennyt käytös ennustaa parhaiten tulevaa.

Näin mä olen tätä asiaa järkeillyt, mutta... silti mä vaan olen jumissa tässä suhteessa. Oman itseni ja lapsen vuoksi olisi todellakin parasta muuttaa pois ja aloittaa ihan oma elämä. Tämä kuullostaa niin tyhmältä, mutta en vain osaa lähteä :headwall: Jos tuo työpuoli järjestyisi helpommin, luulisin, että olisi helpompi mennä... Kuitenkaan en haluaisi jääädä tänne pääkaupunkiseudulle, mutta en myöskään mennä maalle työttömäksi...

 

[mr conzales]

Yhteinen kotihan se on, pitäisihän se nyt ymmärtää normaalilla järjelläkin, että ydessä sitä myös hoidetaan.

Sano suoraan yhteisymmärryksessä niin, että hän ymmärtää mistä on kysymys.

 

[taustalla]

Tuo teksti oli niin tuttua... Itsekin koen olevani yksinhuoltaja avioliitossa. Mies on yrittäjä ja aivan jatkuvaan töissä, ne hetket kun on kotona niin nukkuu, kattoo telkkaria, puhuu puhelimessa..Ei osallistu lasten eikä kodinhoitoon..Itse käyn töissä. En tiedä mitä tässä pitäis tehdä mut ei tää näinkään voi jatkua.. Toisaalta lohduttavaa huomata, että teitä on muitakin vastaavassa tilanteessa..

 

[synkkä]

\

Tuo teksti oli niin tuttua... Itsekin koen olevani yksinhuoltaja avioliitossa. Mies on yrittäjä ja aivan jatkuvaan töissä, ne hetket kun on kotona niin nukkuu, kattoo telkkaria, puhuu puhelimessa..Ei osallistu lasten eikä kodinhoitoon..Itse käyn töissä. En tiedä mitä tässä pitäis tehdä mut ei tää näinkään voi jatkua.. Toisaalta lohduttavaa huomata, että teitä on muitakin vastaavassa tilanteessa..

veit jalat suustani! Tosin mieheni tekee reissutyötä..ei ole yksitysiyrittäjä. Kun hän palaa reissusta niin \|O kolme huollettavaa mulla on. En edes kaipaa häntä kotiin kun ei ole paikalla. Kun on paikalla toivon hänen olevan jossakin ihan muualla :x