YKSiNHUOLTAJAT!! Miten raskausaika meni ja jälkenen sujuu?..(erityisesti nuoret)

[Ehkä nuori~äiti]

Tilanne on siis tämä, että kun poikaystävä sai kuulla raskaudestani olli vaihtoehtona joko abortti tai että hän lähtee.. No, hän sai lähtä.
En tiedä oliko tämä sittenkään viisas päätös.. Mulla ei nyt ole edes asuntoa, koska se oli meidän yhteinen kämppä.
Asun siis väliaikaisesti porukoillani ja pyrin saamaan oman kodin.

Kävin lääkärissä tällä viikolla ja juttelimme "vaihtoehdoista".Siitä että haluaisin pitää lapsen, mutta mun on vielä pakko saada miettiä sitä toistakin vaihtoehtoa.. Kerroin olevani aivan yksin ja että tulevaisuus pelottaa. En voinut olla itkemättä sillä lääkärikäynnillä. Kaikki kaverit ovat joko muuttuneet niin paljon ihmisinä, ettei kaveruus oikein suju tai lähteneet toisille paikkakunnille opiskelemaan..
Musta tuntuu että olen huono ihminen, poikaystävä haukkui minua niin pahasti kun sanoin pitäväni taman lapsen.. Pilaan kuulemma oman, hänen (mies) ja lapsenkin elämän jos nyt päädyn äidiksi. "Se on elämäsi pahin virhe." Kyllä mä tiedän että olen työtön ja en valmistu ammattiin, kun loptin sen opiskelut ensimmäisen vuoden aikana tajutessani että se on lähes turhaa kun sillä alalla ei työllisty. Tottakai, mua huolettaa miten saisin vauvalle leipää pöytään ja udet rattaat, vaatteet jne., jne.,.. .

Vauva oli rehellinen vahinko. En ajatellut hankkia poikuetta vielä ainakaan viiteen vuoteen ikäni takia. Täytän vuoden vaihteessa 21 vuotta.

Musta tuntuu että oli parempi että se k*sipää jätkä painuu vaan mahdollisimman kauas meidän elämästä. Herra ei osaa vastuutaan kantaa, mutta mä en edes haluaiskaan sitä lapsen lähelle. Sillä varmaan on jo uusi tyttöystäväkin. Biletys, ryyppääminen ja muut meni kaiken edelle. Kuvottaa..

Mua nyt vaan siis huolettaa se, miten pärjään mahdollisen synnytyksen jälkeen lapsen kanssa yksin?
Kaipaisisinkin siksi teiltä muilta kokemuksia, ajatuksia, mietteitä.. Ihan mitä vaan! Tiedän että on olemassa nuorille äideille suunnattuja rinkejä, mutta sosiaalisten kontaktejen luominen on mulle hieman vaikeaa.. Haluaisin toki hyvin suuresti vertaistyukea. Ja suurinosa kun kaikista ryhmistä tuntuu aina olevan etelä-suomessa ja en asu siellä. Oma äitini varmastikkin tukisi minua ja tulisi mukaan synnytykseen, mutta kun en ole vielä edes kertonut hänelle tästä..

Niin ja olen vasta 8 + 2, eli "kaikkki on siis vielä mahdollista" (lähinnä abortti siis). Haluaisin todella pitää lapsen mutta en tiedä miten pärjään, taloudellinen tilanne toki huolettaa ja olisi se mukava löytää joskus joku kunnon mieskin itselleni rinnalle. Abortin miettimisessä mua eniten huolettaa se, että miten tulisin katumaan asiaa.. :/

Sori jos tämä teksti on ikävän sekavaa, mutta sain tässä taasen juuri 'ehkä tulevalta' "isältä" ikäviä tekstiviestejä siitä, miten lapsi ei ole tervettullut hänen puolestaan maailmaan ja miten pilaan kaiken.. :'(
Olen niin sekaisin, johtuu varmaan osaksi myös näistä hormooneista.
Kiitos jos vastaatte ja hyvää kesää, kesän jatkoa ja kaikkea kaikille..

 

[tägi]

Muuta en osaa sanoa,kun et jos pidät lapsen,niin tulet varmasti pärjäämään jotenkin. Ja se ei ole elämäsi suurin virhe pitää se lapsi Huomaat sen viimeistään kun se lapsi nostetaan sun syliin Usko pois,asiat järjestyy Saatko tukea vanhemmiltasi?

 

["äippä"]

Itse olin vasta 17v.täytin pian 18v. kun jäin raskaaksi ja se oli todellakin vahinko. ajatukset oli todella sekavat,varsin samaa kun sulla. opiskelut piti lopettaa,vanhemmille kertominen jännitti kanssa eikä me edes asuttu vielä yhdessä poikaystävän kanssa. Mulla kuitenkin poikaystävä oli 4v.vanhempi eikä jättänyt joten siinä mielessä tilanne oli toinen. Abortin kannalla hän kuitenkin oli ja sen selkeästi minulle sanoi.
Minusta alkoi kuitenkin yhä enemmän tuntua,etten pysty keskeyttämään raskautta.olen aina ollut äitityyppi.
Poikaystäväkin sopeutui aikaa myöten ajatukseen, muutimme yhteen aika pian. nyt tämä vauva on 16v.teinipoika,itse olen 34v. Lapsen isän kanssa olemme edelleen yhdessä ja meillä on 5poikaa. Opiskelut jäi kesken mutta hetkeäkään en ole katunut. Nyt tuntuu että aika on mennyt todella nopeasti,päivääkään en vaihtaisi pois. tilanne on siis toinen kun sulla mutta myös tämä raskaus oli alunperin vahinko ja koko tulevaisuus auki. mutta tässä nyt ollaan,onnellinen perhe. joten vahinkoraskauskin voi päättyä onnellisesti.

 

["Kiira"]

Haistata sille ukolle pitkä paska ja vaihda puhelinnumerosi.

Pidä lapsi jos sinusta vähääkään tuntuu siltä. Itse kamppailin saman asian kanssa koko viime kesän. Nyt minulla on ihana pieni lapsi ja hän on elämäni tarkoitus. Kaikki järjestyy kyllä, kuuntele sydäntäsi!

 

["Kiira"]

Varmasti sinulle tyrkytetään vauvan synnyttyä vaunuja, sittereitä ja vauvan vaatteita, usko pois Kirpparillakin on aina hyvä tarjonta. Raha ei ole este.

 

[Katylina]

Itse olin 18, täytin 19 vähän ennen lapsen syntymää. Noin kolmannella kuulla mies lähti ja jäin liian suureen asuntoon yksin asumaan. Lapsen syntymään asti kituutin hyvin vähällä, mutta tilanne helpotti kun lapsi syntyi. Yksin lapsesta huolehtiminen ei minusta ollutkaan niin vaikeaa kuin alunperin luulin ja se tuli aika luonnostaan.


Myös minusta tuntui, etteivät aikaisemmat kaverini olleet kovinkaan samalla elämäntilanteella kanssani joten pidin enemmän yhteyttä niihin kavereihin, jotka eivät ryypänneet hulluna ja sukulaisiini. Lapsen syntymän jälkeen kävin paljon kylässä ja kahviloissa, olinhan itse lapselle kävelevä jääkaappi, joten hyvin päästiin bussilla kulkemaan.

Myöskään minulla ei ole vielä ammattia, sitä ollaan tässä suunnittelemassa ja minulla on "uusi" poikaystävä. Tyttöni on yhteydessä isäänsä n. 3 kk välein kuten isä haluaa (tai lähinnä hänen sukulaisensa) ja järjestely toimii ihan hyvin.

Loppuen lopuksi uskon että kaikki järjestyy aina, varsinkin suomen kaltaisessa valtiossa, jossa toimeentulo on taattu.

 

[Lokki]

Muuta en osaa sanoa,kun et jos pidät lapsen,niin tulet varmasti pärjäämään jotenkin. Ja se ei ole elämäsi suurin virhe pitää se lapsi Huomaat sen viimeistään kun se lapsi nostetaan sun syliin Usko pois,asiat järjestyy Saatko tukea vanhemmiltasi?

Samoin. Blogissa Kaksin kaunihimpi on tarina yksin äidiksi tulleesta ja hänen ihanasta tyttärestään.

Vauva ei tarvitse juuri mitään uutena, joten varmasti pärjää jos käytetty tavara kelpaa =)

 

["..."]

sossukin varmasti auttaa sinua noiden isojen hankintojen kanssa.. muista, että älä tee aborttia KENENKÄÄN pianostuksesta, ja jos siihen päädyt, ole päätöksestäsi 100% varma. tsemppiä! kyllä kaikki järjestyy!

 

["vieras"]

Olipa hyvä, että pääsit siitä typerästä poikaystävästä. Kukaan järkevä mies ei uhkaile tai painosta millään ja kaikkein vähiten noin vakavalla asialla. Päätös lapsen pitämisestä tai abortista on yksin sinun, älä tee mitään kenenkään painostuksesta. Jos päätät pitää lapsen, tulet pärjäämään, vaikka aina ei varmaankaan kovin helppoa ole. Tsemppiä!

 

[Joxu]

Älä tee aborttia vaan sen takia mitä joku vastuuton ukon retale sanoo ja jolla ei ole aikomustakaan kantaa vastuuta omasta tulevasta lapsesta. Äläkä myöskään tee aborttia sen takia, että koet että et pärjää taloudellisesti. Varmasti pärjäät kun haet ajoissa oikeat tuet, apua voit pyytää oman paikkakunnan sossusta tai äitiysneuvolasta. Mun kaveri oli 16v kun rupes odottamaan poikaansa, hällä oli vahinko tuo raskaus ja piti lapsen. On ollu omistautuva äiti ja noihin aikoihin asu poikaystävänsä kanssa yhdessä ja ovat yhdessä tämän miehen kanssa edelleen. Mammalomalta palattuaan jatko opiskelut loppuun ja on vissiin jo töissäkin. On kyllä ollu pojalleen erinomanen äiti, ollu läsnä ja ajattelee ennen kaikkea lastaan .

Eli jos päätät pitää lapsen ja se päätös tuntuu myös oikealta, niin kyllä sä pärjäät ja lapselle saat ruokaa pöytään. Rohkeesti otat asioista selvää. Älä pelkää sitä mitä, sun vanhemmat sanoo, alun hämmästyksen jälkeen voivat olla innoissaan . Lasta suurempaa lahjaa ei voi saada, sen tajuu kun saat sen synnytyksen päätteeks syliin, aivan mieletön hetki. Itkukin oli semmonen, ettei tienny oliko se sittenkin naurua . Älä tee aborttia hetken mielijohteesta, jos vähänkin epäröit sillä saatat katua sitä joko loppuelämäs tai jossakin elämäsi vaiheessa. Voimia sulle tulevaan ja :hug:. Sä pärjäät kyllä, usko itsees ja kykyihis selviytyä.

 

["vieras"]

Itse tulin myös vahingossa raskaaksi 21-vuotiaana. Olimme seurustelleet vain alle puoli vuotta, emmekä edes vielä miettineet yhteen muuttoa. Aluksi mietimme kumpikin mitä teemme, mutta aika äkkiä itse kallistuin siihen vaihtoehtoon, että aborttiin en pysty. Sanoin tämän myös miehelle suoraan, että hän saa päättää jääkö vai lähteekö, mutta lapsi tulee. No, mies jäi, joten siinä mielessä vähän eri tilanne kuin sinulla.

mutta siis, kannattaa ehdottomasti kertoa asiasta mahdollisimman pian vanhemmillesi. Voit heidän kanssaan järjellä miettiä asioita, ja esim. että tulisitko lapsen kanssa saamaan heiltä tukea minkä verran. Totuus on se, että kyllä lapsen kanssa aina jotenkin pärjää, yhteiskunta pitää siitä huolen onneksi. Tavaroita, vaatteita ym. löytyy käytettyinä, ja niitä saa kyllä tosi paljon lahjaksikin. Ja varmasti löytyy myös asunto, kunhan vain laitat hakemukset menemään. Kyllä lapsi kasvaa isommaksi, ja voit sitten kun lapsi on tarhaikäinen esim. hakea kouluun tai mennä töihin. Ei lapsen saaminen tarkoita että loppuelämä pitää olla kotiäitinä. Mieheen ei kannata olla yhteydessä, koska hänestä ei selvästikään ole isäksi. Ja äitinä oleminen ei tarkoita sitä, että kukaan mies ei enää kiinnostuisi sinusta ikinä.

Jos jo tuossa vaiheessa ajattelet, että tulisit katumaan aborttia paljon, luultavasti niin myös käy, jos siihen päädyt. Ja luultavasti se syyllisyys on päällä loppuelämän. Voimia sinulle paljon, ja kerro ihmeessä äidillesi asiasta mahdollisimman pian.

 

[mgkdg]

Anteeksi mutta kuulostat jotenkin lapselliselta 20-vuotiaaksi... kirjoitus voisi olla 16-vuotiaan. :/ Kannattanee vielä todellakin miettiä sitä aborttia

 

[Ano]

Kuule, hyvin se menee, jos päätät lapsen pitää! Sitte vaan rohkeutta lähteä puistoon ja vauvakerhoihin/kahviloihin, että saat vertaistukea, seura ja muut aikuiset on oikeasti tärkeä juttu sitten lapsen synnyttyä Vähän tiukkaa tekee tietty varmasti lapsen kanssa (noin niinkuin rahallisesti ainakin), mut kyllähän sitä pärjää kun pistää asiat tärkeysjärjestykseen

Mulla on vähän reilu vuoden ikäinen maailman paras vahinko <3 Eli parikymppisenä minäkin raskaaksi. Eikä kaduta, ei sitten tippaakaan

Jos kaipaat sitte jotain seuraa tai vaikka rattaita/vaunuja halvalla, niin pistäpä mulle kuule meiliä vaikka:
nefenena@gmail.com
Jos pidät lapsen niin meiltä jää varmaan noi toiset vaunut/rattaat (yhdistelmät) ylimääräiseksi tai pois käytöstä, kun sinun syntyy
Ja jos asut hei lähellä (jossain pk-seudulla) ni uudet ystäväthän on hieno juttu, mennään kahville!

 

[sama tilanne]

Hei.

Minä oli 24 kun tulin raskaaksi... avomieheni lähti toisen naisen matkaan, kun olin 24 viikolla raskaana.. se oli ihan katastrofi mulle.. olin ihan paniikissa ja toivoin melkein, ettei lapsi syntyisikään.... mutta onneksi oli aikaa vielä sopeutua tilanteeseen vaikka abortti ei enää ollutkaan mahdollinen... päivääkään en ole katunut <3 nyt minulla on maailman ihanin 4 vuotias tytär ja uusi aviomies ja hänen kanssan poika kaikki järjestyy kyllä!! miellä tyttö näkee isäänsä ehkä 6kk välein muutaman tunnin ajan. Sanoo isäkseen tuota aviomiestäni luota itseesi ja kerro vanhemmillesi!

 

[tartsika]

Mä tulin raskaaksi 19-vuotiaana, mies oli ensin sitä mieltä että ei ole valmis isäksi ja sanoi myös lähtevänsä jos en tee aborttia. En tehnyt, eikä se mieskään lähtenyt. Nyt meillä 1-vuotias ihana poika, päivääkään en ole katunut