yksinhuoltajia, joilla vajaa 2v lapsi ja vastasyntynyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hemuli5"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"hemuli5"

Vieras
onko semmosia ihmenaisia paikalla? :)
*miten olette selvinny arjesta yksin kahden pienen lapsen kanssa?
*oletteko saaneet huomioitua myös vanhempaa lasta tarpeeksi paljon?
*miten jouduitte tuohon tilanteeseen?
 
Itse olin tuossa tilanteessa kun mies Yks kaks otti ja lähti kuukausi ennen vauvan syntymää kun arki alkoi ahdistamaan. Alku oli raskasta kun ero oli kova paikka ja vauva itkuinen, mikä varmasti osaltaan johtui omasta pahasta olostani. Yritin antaa isommalle huomiota parhaani mukaan mutta itkuinen vauva siitä vei ison osan... Sain onneksi paljon apua vanhemmiltani ja isomman kummilta.. Ihan arkisia asioita yritin helpottaa esim. Valmistelemalla edellis iltana isomman nukkuessa seuraavan päivän ruokia jne.. Olihan välillä todella raskasta mutta myös paljon hyvää :) kyllä lapset auttaa jaksamaan. En kuitenkaan halunnut isompaa hoitoon kun oli niin isoja muutoksia raukalla elämässä muutenkin :|
 
Minun lapsilla ikäeroa 1v5kk, aina olen hoitanut yksin kun isää ei ole kiinnostanut. Olisi naurettavaa väittää että ei olisi ollut raskasta. tottakai se on! Mutta kyllä siitä selviää! :) Hyvällä asenteella pääsee jo pitkälle. Turha jäädä surkuttelemaan vaan nauttia ja rakastaa sitä mitä on. Itse koin vauva-aikaa raskaammaksi sen ajan kun nuorempikin lähti kunnolla liikkeelle. 2 vilkasta pientä paimennettavana niin kyllä saisi olla silmät selässäkin. Suhteellisen tarkka päivärytmi on helpottanut meidän arkea. Apuakin saa kun osaa pyytää (itse olen siinä vähän huono) Tsemppiä sulle! :)
 
itse en ole vielä "päässyt" tuohon tilanteeseen, sain vasta tietää olevani raskaana ja mies ei tätä lasta halua, enkä minä halua aborttia tehdä. muutenkin eropuheet ollu esillä jo tovin..
hirvittää vain tulevaisuus, nimittäin esikoinenkaan ei ollut vauvana mikään helpoin tapaus.(itki erittäin paljon 5kk). ei tietenkään kannattaisi maalailla piruja seinille, että tuleva vauva olisi yhtä hankala, mutta eipä sitä koskaan tiedä... :/
 
olen aina sanonut että aborttia en tee ellei raskaus ala raiskauksesta. tiedän olevani sen verran herkkä tai jotain, että tulisin katumaan ja miettimään koko loppuelämäni aborttia ja sitä mahdollisuutta että esikoisellani olisi sisko tai veli ja se olisi nyt sen ja sen ikäinen.
ymmärrän (tai luulen ymmärtäväni) myös miehen kannan tähän asiaan, ja jos/kun hän joka tapauksessa lähtee meidän perheestä niinkuin on jo ilmoittanut, niin haluanko menettää sekä miehen, että toisen lapseni? joo, on se väärin ehkä miestä kohtaan pakottaa hänet toistamiseen isäksi, mutta on myös väärin häneltä pakottaa minut tekemään abortti.. vai?
 
[QUOTE="hemuli5";29768665]olen aina sanonut että aborttia en tee ellei raskaus ala raiskauksesta. tiedän olevani sen verran herkkä tai jotain, että tulisin katumaan ja miettimään koko loppuelämäni aborttia ja sitä mahdollisuutta että esikoisellani olisi sisko tai veli ja se olisi nyt sen ja sen ikäinen.
ymmärrän (tai luulen ymmärtäväni) myös miehen kannan tähän asiaan, ja jos/kun hän joka tapauksessa lähtee meidän perheestä niinkuin on jo ilmoittanut, niin haluanko menettää sekä miehen, että toisen lapseni? joo, on se väärin ehkä miestä kohtaan pakottaa hänet toistamiseen isäksi, mutta on myös väärin häneltä pakottaa minut tekemään abortti.. vai?[/QUOTE]

Itse kokisin abortin oikeaksi ratkaisuksi,koska silloin jo syntynyt lapsi ei menettäisi isäänsä ja vaikka kaikki täällä palstalla hokee että pärjäät kahden pienen kanssa yksin voi myös niin käydä ettet pärjää. Vauva voi olla todella haastava, voi olla koliikkia,refluksia yms.
 
siis mies aikoo lähteä joka tapauksessa, tuli sitä toista vauvaa tai ei..
entä jos sitten tekisinki abortin, mies lähtis, minä masentuisin, mites jo syntynyt lapsi..? hänhän siinä myös kärsii..
 
[QUOTE="hemuli5";29768692]siis mies aikoo lähteä joka tapauksessa, tuli sitä toista vauvaa tai ei..
entä jos sitten tekisinki abortin, mies lähtis, minä masentuisin, mites jo syntynyt lapsi..? hänhän siinä myös kärsii..[/QUOTE]

No sinähän sen päätät. Rankkaa varmasti tulee olemaan.
 
[QUOTE="hemuli5";29768692]siis mies aikoo lähteä joka tapauksessa, tuli sitä toista vauvaa tai ei..
entä jos sitten tekisinki abortin, mies lähtis, minä masentuisin, mites jo syntynyt lapsi..? hänhän siinä myös kärsii..[/QUOTE]

Eli mieskö ei aio kantaa mitään vastuuta jo syntyneestä lapsestaan? Ei edes nähdä tai ikinä hoitaa häntä? Jo on mies. Mutta päätöshän on toki sinun miten tilanteessa jatkat eteenpäin.
 
[QUOTE="hemuli5";29768959]joo siis kyllä hän tästä jo syntyneestä lapsesta aiko huolta piettää, mutta toista lasta ei aio huolehtia millään tavalla..[/QUOTE]

No varmasti tästä tulevasta vauvasta tuntuu isona pahalta kun isä pitää veljeen/siskoon yhteyttä mutta ei häneen,oletko sitä miettinyt?
 
[QUOTE="hemuli5";29768959]joo siis kyllä hän tästä jo syntyneestä lapsesta aiko huolta piettää, mutta toista lasta ei aio huolehtia millään tavalla..[/QUOTE]

Mieli voi muuttua. Meillä mies jätti kun en suostunut tekemään aborttia, koska raskaus alkoi ehkäisystä huolimatta. Ei aikonut koskaan edes nähdä vauvaa jos sen pidän, mutta esikoisesta kyllä halusi säännölliset tapaamiset. Vauva oli 3 viikon ikäinen kun mies halusikin nähdä vauvan ja rakastui pieneen niin syvästi että pikkuhiljaa muutettiin takas yhteen ja yhdessä oltu tuon eron jälkeen nyt 3 vuotta ja onpa meillä nyt kolmaskin lapsi kun miehellä iski vauvakuume :D

Rankkaa oli huolehtia taaperosta ja olla raskaana sekä vauvan ekat 3 viikkoa ilman miestä. Mutta ihmeen hyvin sitä jaksaa lasten vuoksi.
 

Yhteistyössä