YksinOdottoja
- Viestiketjun aloittaja odottaja
- Ensimmäinen viesti
Hei.
Minulla on 2-vuotias lapsi ja olen aina ollut hänen kanssaan kahden. Tulin raskaaksi ns. yhden yön jutusta. Lapsen isän kanssa emme ole missään tekemisissä, mitä nyt kerran hän tuli lastaan tapaamaan tämän ollessa 10 kk.
Silloin kun lapseni oli aivan pieni vauva minua suretti hänen puolestaan. Ajattelin, että oli aika epäreilua saada lapsi ilman toista vanhempaa yms.
Nuo ajatukset vähenivät vauvan varttuessa.
Ihan hyvin meillä on mennyt. Lapsella on isoisä ja kummisetä miehen mallina. Mikä on mielestäni hyvä.
En ole koskaan käynyt missään yksinhuoltajien jutuissa tms. En tiedä miksi, vertaistuki voisi olla ihan mukavaakin.
Lapsi on parasta mitä minulle on tapahtunut. Arki on toki yksinäistä ja tylsää aika ajoin. Mutta niin on varmasti ydinperheilläkin.
Mukavaa odotusta sinulle!
Minulla on 2-vuotias lapsi ja olen aina ollut hänen kanssaan kahden. Tulin raskaaksi ns. yhden yön jutusta. Lapsen isän kanssa emme ole missään tekemisissä, mitä nyt kerran hän tuli lastaan tapaamaan tämän ollessa 10 kk.
Silloin kun lapseni oli aivan pieni vauva minua suretti hänen puolestaan. Ajattelin, että oli aika epäreilua saada lapsi ilman toista vanhempaa yms.
Nuo ajatukset vähenivät vauvan varttuessa.
Ihan hyvin meillä on mennyt. Lapsella on isoisä ja kummisetä miehen mallina. Mikä on mielestäni hyvä.
En ole koskaan käynyt missään yksinhuoltajien jutuissa tms. En tiedä miksi, vertaistuki voisi olla ihan mukavaakin.
Lapsi on parasta mitä minulle on tapahtunut. Arki on toki yksinäistä ja tylsää aika ajoin. Mutta niin on varmasti ydinperheilläkin.
Mukavaa odotusta sinulle!
Hei,
olen 12 kk vanhan pojan yh. Ollaan oltu kaksin alusta saakka, isä ei ole kuvioissa mukana millään lailla (asuu ulkomailla). RAnkkaa on ollut, mutta myös aivan ihanaa. Minustakin lapsi on parasta mitä minulle on ikinä sattunut. Toivottavasti osaan olla lapselleni kaikin puolin hyvä äiti. Parhaani ainakin yritän.
Kehottaisin sinua laajentamaan ystäväpiiriä, jos sellaista ei ennestään ole. Apu tulee olemaan tarpeen. Minä myös ihan tietoisesti valitsin lapselle miespuolisia kummeja, että saa vähän myös miehen mallia. Tosin on mulla onneksi miespuolisia sukulaisia: veljiä ja ukki. Sitäkin olen kovasti miettinyt mitä kerron lapselle isästä. Ja rehellinen aion olla, mutta lapsen iän mukaan tietysti pitää asiat kertoa. Isän valokuvaa olen jo nyt näyttänyt pojalle. En halua, että isästä tulee joku ihmeellinen asia, josta lapsi ei uskalla kysyä tai äiti kertoa.
Olen käynyt myös yh-yhdistyksen illoissa. Mulle vertaistuesta on ollut apua. Yksin ollessa ongelmat on vähän erilaisia kuin perheellisillä. Ja onneksi ystävissä on useampi yh.
Synnytykseenkin voi halutessaan ottaa mukaan tukihenkilön. Mulla sellaisena oli hyvä ystävä ja se oli kyllä tosi tärkeää. Tosin kyllä kätilötkin sinusta huolta pitävät.
Mummosta on ollut valtavasti apua. Ilomielin voi jättää lapsen hoitoon, kun tietää pojan jäävän hyviin käsiin. Vaikka kyllä nuo hoitokerrat ovat toistaiseksi olleet vähäisiä, mutta pääasia kuitenkin, että edes joskus pääsee vaikka yksin kauppaan tai vaikka kahvikupilliselle.
Ihanaa odotusta sinulle!
olen 12 kk vanhan pojan yh. Ollaan oltu kaksin alusta saakka, isä ei ole kuvioissa mukana millään lailla (asuu ulkomailla). RAnkkaa on ollut, mutta myös aivan ihanaa. Minustakin lapsi on parasta mitä minulle on ikinä sattunut. Toivottavasti osaan olla lapselleni kaikin puolin hyvä äiti. Parhaani ainakin yritän.
Kehottaisin sinua laajentamaan ystäväpiiriä, jos sellaista ei ennestään ole. Apu tulee olemaan tarpeen. Minä myös ihan tietoisesti valitsin lapselle miespuolisia kummeja, että saa vähän myös miehen mallia. Tosin on mulla onneksi miespuolisia sukulaisia: veljiä ja ukki. Sitäkin olen kovasti miettinyt mitä kerron lapselle isästä. Ja rehellinen aion olla, mutta lapsen iän mukaan tietysti pitää asiat kertoa. Isän valokuvaa olen jo nyt näyttänyt pojalle. En halua, että isästä tulee joku ihmeellinen asia, josta lapsi ei uskalla kysyä tai äiti kertoa.
Olen käynyt myös yh-yhdistyksen illoissa. Mulle vertaistuesta on ollut apua. Yksin ollessa ongelmat on vähän erilaisia kuin perheellisillä. Ja onneksi ystävissä on useampi yh.
Synnytykseenkin voi halutessaan ottaa mukaan tukihenkilön. Mulla sellaisena oli hyvä ystävä ja se oli kyllä tosi tärkeää. Tosin kyllä kätilötkin sinusta huolta pitävät.
Mummosta on ollut valtavasti apua. Ilomielin voi jättää lapsen hoitoon, kun tietää pojan jäävän hyviin käsiin. Vaikka kyllä nuo hoitokerrat ovat toistaiseksi olleet vähäisiä, mutta pääasia kuitenkin, että edes joskus pääsee vaikka yksin kauppaan tai vaikka kahvikupilliselle.
Ihanaa odotusta sinulle!
Tämä yksin odotus on muuten sujunut ihan hyvin,mutta alkaa kyllästyttämään myös että saa olla aina yksin.. 
Tuntuu turhauttavalta kun ei voi puhua näistä mieltä painavista asioista juuri kenenkään kanssa kun kavereillani ei vielä ole lapsia ja ensimmäistä kun odottelee kysymyksiä olisi paljon ja kaikesta on huoli. Täytyy koittaa vähentää stressiä ja koittaa nauttia raskaudesta. Jos seurustelisin lapsen isän kanssa hän olisi varmaan tullut hulluksi mun seurassa tässä odotuksen aikana ja välillä tuntuu että tulen itsekin 
Tuntuu turhauttavalta kun ei voi puhua näistä mieltä painavista asioista juuri kenenkään kanssa kun kavereillani ei vielä ole lapsia ja ensimmäistä kun odottelee kysymyksiä olisi paljon ja kaikesta on huoli. Täytyy koittaa vähentää stressiä ja koittaa nauttia raskaudesta. Jos seurustelisin lapsen isän kanssa hän olisi varmaan tullut hulluksi mun seurassa tässä odotuksen aikana ja välillä tuntuu että tulen itsekin \
Entäs jos menisit käymään jossain perhekerhossa tai yh-yhdistyksessä tai jossain, missä olisi muita äitejä?!? Ja neuvolatädille voi aina soittaa, jos jokin kovasti askarruttaa. Voimia.
Alkuperäinen kirjoittaja 19.08.2006 klo 20:48 vieras kirjoitti:Tämä yksin odotus on muuten sujunut ihan hyvin,mutta alkaa kyllästyttämään myös että saa olla aina yksin..
Entäs jos menisit käymään jossain perhekerhossa tai yh-yhdistyksessä tai jossain, missä olisi muita äitejä?!? Ja neuvolatädille voi aina soittaa, jos jokin kovasti askarruttaa. Voimia.
Itse oon ollu kans yksin jo plussatestistä asti ja puolisen vuotta tätä arkea on nyt elelty ja hienosti on mennyt. Hyvä tukiverkosto auttaa todella paljon. itse en ole varsinaista apua tarvinnut, juttukaveria lähinnä. Kahden pienen lapsen kanssa voi helposti mökkiytyä ellei kehittele riittävästi virikkeitä.
http://groups.msn.com/ainayksinyht Tuolla raskaus ajasta asti yksin olleita, hakemuksia vaan :wave:
http://groups.msn.com/ainayksinyht Tuolla raskaus ajasta asti yksin olleita, hakemuksia vaan :wave:
H
harkitseva
Vieras
Kertoisitteko, kuinka pärjäätte taloudellisesti yksin? Mitä tukia saa, jos ei ole edes isästä laillista tietoa? Siis ketään maksamassa elareita.
Y
Yksin 2lapsen kanssa
Vieras
\
Niin tiukkaa tekee mutta pärjätään kummastakin lapsesta saan kaupungilta elarit joka on 118e per lapsi. Tästä nuoremmasata ei isyyttä ole tunnustettu ja valtio silti maksaa elarit kuten kaikille muillekin samassa tilanteessa oleville.
Alkuperäinen kirjoittaja 22.08.2006 klo 19:55 harkitseva kirjoitti:
Niin tiukkaa tekee mutta pärjätään kummastakin lapsesta saan kaupungilta elarit joka on 118e per lapsi. Tästä nuoremmasata ei isyyttä ole tunnustettu ja valtio silti maksaa elarit kuten kaikille muillekin samassa tilanteessa oleville.
T
tuplayh
Vieras
Lapsilisäänhän saa yksinhuoltaja korotuksen ja kaupungin elatustukitoimistolta saa sen 118? per lapsi kun isää ei ole tunnustettu. Ja toki kannattaa hakea asumistukea kelalta.
Ja sosiaalitoimistolta voi tiukanpaikan tullen kysyä varsinkin äitiysloman aikana koska äitiys ja vanhempainpäivärahaa ei lasketa sossussa tuloiksi joten varmasti saat jotain avustusta.
Ja sosiaalitoimistolta voi tiukanpaikan tullen kysyä varsinkin äitiysloman aikana koska äitiys ja vanhempainpäivärahaa ei lasketa sossussa tuloiksi joten varmasti saat jotain avustusta.
Täällä myös yksinodottaja. Eka lapsi, rv 10 menossa ja ihan positiivisen mielin asialla. Löytyykö täältä muita yli kolmevitosia, yksinodottajia?
Itselle raskaus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, siittäjä ei tiedä asiasta mitään ja mietin tällä hetkellä kuumeisesti missä vaiheessa asiasta hänelle ilmoitan. Kysymyksessä oli lyhyt suhde jonka lopetin alkuunsa koska ei kertakaikkiaan kemiat pelanneet. En häntä siis halua tähän "sotkemaaan asioita", lapselle haluaisin kuitenkin suoda mahdollisuuden tutustua mieheen jos hän joskus vanhempana haluaa. Raskauden (kop-kop puuta koputtaen että kaikki menee hyvin) haluaisin kuitenkin kokea rauhassa ja läheisten, itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Miten te muut yksinodottajat olette tällaiset asiat ratkaisseet?
Odotellaan nyt kuitenkin että päästään sen maagisen kolmannen kuun rajan ylitse ja katsellaan sitten eteenpäin.
Itselle raskaus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, siittäjä ei tiedä asiasta mitään ja mietin tällä hetkellä kuumeisesti missä vaiheessa asiasta hänelle ilmoitan. Kysymyksessä oli lyhyt suhde jonka lopetin alkuunsa koska ei kertakaikkiaan kemiat pelanneet. En häntä siis halua tähän "sotkemaaan asioita", lapselle haluaisin kuitenkin suoda mahdollisuuden tutustua mieheen jos hän joskus vanhempana haluaa. Raskauden (kop-kop puuta koputtaen että kaikki menee hyvin) haluaisin kuitenkin kokea rauhassa ja läheisten, itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Miten te muut yksinodottajat olette tällaiset asiat ratkaisseet?
Odotellaan nyt kuitenkin että päästään sen maagisen kolmannen kuun rajan ylitse ja katsellaan sitten eteenpäin.
F
Fabulous Patsy Stone
Vieras
\
No minäpä tein sen virheen että kerroin raskaudesta miehelle ja luulin saavani häneltä tukea, mutta toisin kävi. Kännipäissään retosteli kaupungilla tulevasta isyydestään mutta siihen se sitten jäikin.
Ei lähtenyt mukaan mihinkään tutkimuksiin yms, ei osallistunut kuluihin. Kaiken huipuksi kävi vielä käsiksi odotusaikana eli páskaa haukkasin ja pahasti.
Minun tapauksessa olisi ollut parempi etten olisi kertonut yhtään mitään, kyllä kaduttaa että meni odotusaika ihan piloille.
Tämä tietenkin vain minun kokemus, jota ei voi yleistää.
Alkuperäinen kirjoittaja 25.08.2006 klo 22:15 maria69 kirjoitti:
No minäpä tein sen virheen että kerroin raskaudesta miehelle ja luulin saavani häneltä tukea, mutta toisin kävi. Kännipäissään retosteli kaupungilla tulevasta isyydestään mutta siihen se sitten jäikin.
Ei lähtenyt mukaan mihinkään tutkimuksiin yms, ei osallistunut kuluihin. Kaiken huipuksi kävi vielä käsiksi odotusaikana eli páskaa haukkasin ja pahasti.
Minun tapauksessa olisi ollut parempi etten olisi kertonut yhtään mitään, kyllä kaduttaa että meni odotusaika ihan piloille.
Tämä tietenkin vain minun kokemus, jota ei voi yleistää.
minä odotan yksin toista lastani. mies jätti mut ja poikamme. olen väärä ihminen hänelle. olis vaan kertonut vähän aikaisemmin mulle niin en ois tehny sen kanssa toista lasta. kaikki kyl sanoo et mä pärjään kyl yksinkin mut vaikeaa tulee olee sen sanon. rv 9+1 poika kohta 2v
\
Vähän kommentoisin tuota viimestä.... Siis sosiaalitoimistosta kannattaa hakea toimeentulotukea, johon olet oikeutettu, jos tulosi jäävät norminmukaisten menojen alle. Mutta tuloiksi kyllä lasketaan kaikki tulot mitä saat: lapsilisä, asumistuki, elatusapu tai -tuki, äitiys- ja vanhempainraha kuin myös kotihoidontuki ja -lisä. Ihan omakohtaisesta kokemuksesta tiiän enkä oikein usko, että jossain paikkakunnalla noita kaikkia ei tuloiksi huomioitasi. Ja sun kannattaa ottaa ajoissa yhteyttä sinne soskuun, kun jos olet esim. työtön, niin sosiaalitoimistosta saattaa saada harkinnanvaraista tukea myös mm. vaunujen ostoon.
Tsemppiä kovasti sulle odotukseen! Itsekkin alusta asti odottelin yksin maailman suloisinta prinsessaa, joka tulee viikon päästä vuoden ja 2 kk:n ikään :heart: Hyvin on menny odotus, synnytys ja elämä tähän asti, vaikka välillä kyllä rankkaa on ollu, ei käy kieltäminen.... Mutta päivääkään en pois vaihtais !!!!
Alkuperäinen kirjoittaja 25.08.2006 klo 16:22 tuplayh kirjoitti:
Vähän kommentoisin tuota viimestä.... Siis sosiaalitoimistosta kannattaa hakea toimeentulotukea, johon olet oikeutettu, jos tulosi jäävät norminmukaisten menojen alle. Mutta tuloiksi kyllä lasketaan kaikki tulot mitä saat: lapsilisä, asumistuki, elatusapu tai -tuki, äitiys- ja vanhempainraha kuin myös kotihoidontuki ja -lisä. Ihan omakohtaisesta kokemuksesta tiiän enkä oikein usko, että jossain paikkakunnalla noita kaikkia ei tuloiksi huomioitasi. Ja sun kannattaa ottaa ajoissa yhteyttä sinne soskuun, kun jos olet esim. työtön, niin sosiaalitoimistosta saattaa saada harkinnanvaraista tukea myös mm. vaunujen ostoon.
Tsemppiä kovasti sulle odotukseen! Itsekkin alusta asti odottelin yksin maailman suloisinta prinsessaa, joka tulee viikon päästä vuoden ja 2 kk:n ikään :heart: Hyvin on menny odotus, synnytys ja elämä tähän asti, vaikka välillä kyllä rankkaa on ollu, ei käy kieltäminen.... Mutta päivääkään en pois vaihtais !!!!
[/quote]
No minäpä tein sen virheen että kerroin raskaudesta miehelle ja luulin saavani häneltä tukea, mutta toisin kävi. Kännipäissään retosteli kaupungilla tulevasta isyydestään mutta siihen se sitten jäikin.
Ei lähtenyt mukaan mihinkään tutkimuksiin yms, ei osallistunut kuluihin. Kaiken huipuksi kävi vielä käsiksi odotusaikana eli páskaa haukkasin ja pahasti.
Minun tapauksessa olisi ollut parempi etten olisi kertonut yhtään mitään, kyllä kaduttaa että meni odotusaika ihan piloille.
Tämä tietenkin vain minun kokemus, jota ei voi yleistää.
[/quote]
Lähinnä pelkään minäkin että mies ei reagoi positiivisesti vaan että sieltä tulee lähinnä pelkkää negatiivista kommenttia ja käytöstä. Lisäksi totesin jo suhteemme aikana että meillä ei interessit, mielipiteet ja elämänlaatu niin millään tavoin synkkää. Olen siis enemmänkin sen kannalla, että kunhan lapsi on syntynyt niin ilmoitan miehelle vasta silloin asiasta.
Rahaa en häneltä tarvitse ja henkistä tukea saan perheeltä ja ystäviltä. Miehen mallia lapsi saa sekä isältäni että veljiltäni, joten miettimällä mietin minkä ihmeen takia miehelle yleensäkin kertoisin. Ainoat syyt ovat lähinnä yleismoraalista laatua "miehellä on oikeus tietää lapsestaan" jne.
Minulle kaikkein luonnollisin tie olisi että olen isän kanssa sen verran yhteydessä että kunhan lapsi on siinä iässä että tajuaa, voi hän ottaa isäänsä yhteyttä jos itse haluaa.
Olen ehkä joidenkin mielestä itsekäs, tiedän. Mutta toisaalta olen itse päättänyt pitää lapsen, tiedän pystyväni lapsen yksin kasvattamaan ja huoltamaan. En tiedä miksi monimutkauttaisin minun ja lapsen elämää tuomalla siihen jonkun kolmannen osapuolen josta ei meille ole mitään hyötyä, lähinnä vaan lisäongelmia.
No minäpä tein sen virheen että kerroin raskaudesta miehelle ja luulin saavani häneltä tukea, mutta toisin kävi. Kännipäissään retosteli kaupungilla tulevasta isyydestään mutta siihen se sitten jäikin.
Ei lähtenyt mukaan mihinkään tutkimuksiin yms, ei osallistunut kuluihin. Kaiken huipuksi kävi vielä käsiksi odotusaikana eli páskaa haukkasin ja pahasti.
Minun tapauksessa olisi ollut parempi etten olisi kertonut yhtään mitään, kyllä kaduttaa että meni odotusaika ihan piloille.
Tämä tietenkin vain minun kokemus, jota ei voi yleistää.
[/quote]
Lähinnä pelkään minäkin että mies ei reagoi positiivisesti vaan että sieltä tulee lähinnä pelkkää negatiivista kommenttia ja käytöstä. Lisäksi totesin jo suhteemme aikana että meillä ei interessit, mielipiteet ja elämänlaatu niin millään tavoin synkkää. Olen siis enemmänkin sen kannalla, että kunhan lapsi on syntynyt niin ilmoitan miehelle vasta silloin asiasta.
Rahaa en häneltä tarvitse ja henkistä tukea saan perheeltä ja ystäviltä. Miehen mallia lapsi saa sekä isältäni että veljiltäni, joten miettimällä mietin minkä ihmeen takia miehelle yleensäkin kertoisin. Ainoat syyt ovat lähinnä yleismoraalista laatua "miehellä on oikeus tietää lapsestaan" jne.
Minulle kaikkein luonnollisin tie olisi että olen isän kanssa sen verran yhteydessä että kunhan lapsi on siinä iässä että tajuaa, voi hän ottaa isäänsä yhteyttä jos itse haluaa.
Olen ehkä joidenkin mielestä itsekäs, tiedän. Mutta toisaalta olen itse päättänyt pitää lapsen, tiedän pystyväni lapsen yksin kasvattamaan ja huoltamaan. En tiedä miksi monimutkauttaisin minun ja lapsen elämää tuomalla siihen jonkun kolmannen osapuolen josta ei meille ole mitään hyötyä, lähinnä vaan lisäongelmia.
E
ehkäpä
Vieras
Oletko oikeasti noin naiivi...? Luuletko, että mies sanoo lapsesi ottaessa yhteyttä, että "sinua rakas lapseni olen odottanut koko ikäni!" Tuskin. Lapsesi luultavasti saa niin paljon tuskaa harteilleen vain ja ainoastaan sen takia, miten hänen äitinsä on ajatellut asioista. Olen juuri tuollaisen "naisen" uhri ja elämää elänyt. Sanokoon kuka mitä vaan, mutten voinut sietää en "lasta en #&%?$!*(lapsen"äiti)". Ja miespuolinen olen. Jatkoja sullekin vain!
E
ehkäpä
Vieras
Oletko oikeasti noin naiivi...? Luuletko, että mies sanoo lapsesi ottaessa yhteyttä, että "sinua rakas lapseni olen odottanut koko ikäni!" Tuskin. Lapsesi luultavasti saa niin paljon tuskaa harteilleen vain ja ainoastaan sen takia, miten hänen äitinsä on ajatellut asioista. Olen juuri tuollaisen "naisen" uhri ja elämää elänyt. Sanokoon kuka mitä vaan, mutten voinut sietää en "lasta en #&%?$!*(lapsen"äiti)". Ja miespuolinen olen. Jatkoja sullekin vain!
Vaikea tilanne ja tiedän sen kokemuksesta, itselläni on vuoden ikäinen lapsi ja mietin häntä odottaessani ihan samoja asioita. Päätin kuitenkin kertoa asiasta miehelle ja alkuun hän oli kanssamme tekemisissä ja yhteydessä. Sittemmin asiat mutkistuivat ja yhteyttä ei enää ole. Lapselle olen kuitenkin jo nyt kertonut isästä ja ollaan katseltu yhdessä albumia, jossa on hänenkin kuviaan. Eihän lapsi vielä paljoa ymmärrä, mutta haluan joka tapauksessa kertoa isästä. Ymmärtääkseni lapselle on pahinta, jos ei tiedä eikä myöhemmin äidin käytöksen takia uskalla edes isästä kysyä. Toki selitysten pitää olla lapsen kehitystasolle sopivia. Itse haluan aikanaan kertoa lapselle omat ajatukseni asiasta.
En osaa eikä sinua voikaan kukaan neuvoa, mutta mietithän asioita useammalta kannalta. Lapsen ja isän yhteys ei synny ilman yhteistä historiaa. Mutta kuten sanottu ymmärrän sinua oikein hyvin ja itse tiedä, mikä teille on parasta.
Sujuvaa masun kasvattelua.
En osaa eikä sinua voikaan kukaan neuvoa, mutta mietithän asioita useammalta kannalta. Lapsen ja isän yhteys ei synny ilman yhteistä historiaa. Mutta kuten sanottu ymmärrän sinua oikein hyvin ja itse tiedä, mikä teille on parasta.
Sujuvaa masun kasvattelua.
uskomatonta touhua mitä te pidätte ja ihmettelette vielä et miks ne miehet vihaa teitä!!! mietippä kuule kun joku pamauttaa sulle et ai niin muuten sä olet toin isä!! hei haloo hiukan järkeä tohon touhuun, jos ei heti voi kertoa niin on kuule paree jättää kertomatta!! tuskin se lapsi sitä sitä miestä kaipaa! ja miten voisitkaan vaatia mieheltä ylensäkään mitään, kun et ole hänelle mahdollisuutta antanut edes sanoa mielipidettä!! uskomatonta touhua, sanokoon kuka mitä tahansa!! toivon todella että oma poikani ei tule koskaan tormään tuoollaisiin naisiin!!
järjetöntä touhua!! mietippä miltä siltä miehestä tuntuu kun menet ja pamautat että hei toi on kuule sun lapses, etten sanoisi todella sairasta touhua!! ja sit täällä vielä ihmetellään et miksi ne miehet vihaa teitä ja teijän lapsia!! ja vielä tarvis jotain maksaa sellasesta josta ei oo ees tienny tai ei oo ees annettu mitään toivoa sanoo ees omaa mielipidettä! jos tohon ryhtyy on todellakin paree pitää suunsa kii ja elättää muksunsa ihan itte!! kui joku ees kehtaa vaatia mitään??? ei voi todellakaan olla kaikki ihan himassa!!! rukoilen todellakin että mun poikani ei ikinä törmää tollasiin akkoihin!!!
\
Suurin osa aiemmista kirjoittajista ei ole valittanut, vaan valinneet tiensä, jos vahingossa lyhyestä suhteestaa raskaaksi. Toki on hyvä kertoa ja miettiä, mitä tehdä tuolloin yhdessä. Mutta ymmärrän hyvin, jos yhdenyön suhteen mies/isä, ei lapsen isäksi halua. Tukia saa kuitenkin sossusta (elatus) jos biol. isä ei maksa. Ja jos lyhyestä suhteesta tulee raskaaksi ja lapsen pitää, mielestäni (pitäisi) ymmärtää myös sen, että mies ei ole vierellä iloitsemassa vatsan kasvusta yms.
Mutta suurin osa edellä olleista kirjoitti positiivisessa mielessä.
Toki eroperheissä isällä on velvollisuus huolehtia kaikinpuolin jälkeläisistään, mutta se on jo eri juttu. Ja onhan niitäkin, jotka hankkivat lapsen yksin tietoisesti ja valittamatta.
Alkuperäinen kirjoittaja 28.08.2006 klo 13:26 saunan takana tilaa kirjoitti:
Suurin osa aiemmista kirjoittajista ei ole valittanut, vaan valinneet tiensä, jos vahingossa lyhyestä suhteestaa raskaaksi. Toki on hyvä kertoa ja miettiä, mitä tehdä tuolloin yhdessä. Mutta ymmärrän hyvin, jos yhdenyön suhteen mies/isä, ei lapsen isäksi halua. Tukia saa kuitenkin sossusta (elatus) jos biol. isä ei maksa. Ja jos lyhyestä suhteesta tulee raskaaksi ja lapsen pitää, mielestäni (pitäisi) ymmärtää myös sen, että mies ei ole vierellä iloitsemassa vatsan kasvusta yms.
Mutta suurin osa edellä olleista kirjoitti positiivisessa mielessä.
Toki eroperheissä isällä on velvollisuus huolehtia kaikinpuolin jälkeläisistään, mutta se on jo eri juttu. Ja onhan niitäkin, jotka hankkivat lapsen yksin tietoisesti ja valittamatta.
M
minäkin
Vieras
olen sitä meiltä ETTÄ JOS TE HYVÄT NAISET KERROTTE MIEHELLE LAPSESTA, NIIN KERTOKAA HETI, ÄLKÄÄ MYÖHEMMIN!. tai jos ette voi kertoa siitä muksusta heti, niin älkää #&%?$!* kertoko sitte ikinä. mun mielestä tuo on pahin mahollinen tapa lasta, miestä, sekä ehkä miehen uutta perhette kohtaan.
siis tämä on just tätä, miehiä vihataan ja syytetään kuinka eivät ota vastuuta ja plaa plaa..
se on eri juttu mieheltä joka tietää lapsesta, ja ei ota vastuuta. mutta helkkari sitten nämä akat jotka tietävät lapsen oikean isä, mutta ajattelevat vain itseään ja pamauttavt pommin muutaman vuoden kuluttua. ja mitä hyötyä sitä pommia on jälkeenpäin pudottaa. saatte varmaan enempi sotkuiseksi asiat. niin no onhan ne ne elarit jotka mieheltä saa.. mutta se lapsi ei sillä rahalla saa isäänsä! :kieh:
sen mä ymmärrän jos ukko demppaa naisensa raskausaikana, ja tiedostaa raskauden. joo, en minäkään moista ukkoa halua lähelleni.
mutta sitä en ymmärrä, että sitten #&%?$!* tullaan viattomana selittään, kuinkas sulle nyt lapsi on syntynyt. "ole hyvä, tämä on sinun" tyyliin..
SIIS TOIVOTTAVASTI TEILLÄ JOKAIKISELLÄ AKALLA PÄÄTTYY RASKAUS KESKENMENOON, KUN OLETTE NOIN ITSEKKÄITÄ!
NÄISSÄ TAPAUKSISSA JUURI LAPSI TARVISI ENEMPI ISÄÄNSÄ, MITÄ NOI TYHMÄÄ ÄITIÄ.
siis tämä on just tätä, miehiä vihataan ja syytetään kuinka eivät ota vastuuta ja plaa plaa..
se on eri juttu mieheltä joka tietää lapsesta, ja ei ota vastuuta. mutta helkkari sitten nämä akat jotka tietävät lapsen oikean isä, mutta ajattelevat vain itseään ja pamauttavt pommin muutaman vuoden kuluttua. ja mitä hyötyä sitä pommia on jälkeenpäin pudottaa. saatte varmaan enempi sotkuiseksi asiat. niin no onhan ne ne elarit jotka mieheltä saa.. mutta se lapsi ei sillä rahalla saa isäänsä! :kieh:
sen mä ymmärrän jos ukko demppaa naisensa raskausaikana, ja tiedostaa raskauden. joo, en minäkään moista ukkoa halua lähelleni.
mutta sitä en ymmärrä, että sitten #&%?$!* tullaan viattomana selittään, kuinkas sulle nyt lapsi on syntynyt. "ole hyvä, tämä on sinun" tyyliin..
SIIS TOIVOTTAVASTI TEILLÄ JOKAIKISELLÄ AKALLA PÄÄTTYY RASKAUS KESKENMENOON, KUN OLETTE NOIN ITSEKKÄITÄ!
NÄISSÄ TAPAUKSISSA JUURI LAPSI TARVISI ENEMPI ISÄÄNSÄ, MITÄ NOI TYHMÄÄ ÄITIÄ.
A
Aloittaja
Vieras
Täällä on vähän muuttunut keskustelun luonne.. :/ Toivoisin edelleen muiden yksin odottavien kommentteja miten jakselette? 
Toivottavasti voitte kirjoittaa johonkin toiseen ketjuun noita `haukkuma viestejä`
Toivottavasti voitte kirjoittaa johonkin toiseen ketjuun noita `haukkuma viestejä`
P
petrifan
Vieras
\
Normaalilla miehellä ei ole syytä ahdistua siitä, että seksistä onkin seurauksena ollut lapsi.
Alkuperäinen kirjoittaja 27.08.2006 klo 23:24 ehkäpä kirjoitti:
Normaalilla miehellä ei ole syytä ahdistua siitä, että seksistä onkin seurauksena ollut lapsi.
Similar threads
- Miki-77
- Perhe-elämä
