Yläaste ja tyttöjen "hienovarainen" kiusaaminen - vai onko tämä edes kiusaamista?

["vieras"]

Kaipaisin kokemuksia tyttöjen hinovaraisesta kiusaamisesta/eristämisestä: porukan ulkopuolelle jättämisestä, kuiskuttelusta, sovittujen treffien perumisesta, viesteihin vastaamatta jättämisestä...

Meidän kasiluokkalainen luokkaa vaihtanut tyttö on nyt siinä tilanteessa, että varsinaisesti näkyvästi ei kiusata, mutta luokalla ei ole yhtään kaveria tai oikein ketään ketä tuntuisi seura kiinnostavan. Ei löydy kaveria koulumatkalle, välkille tai syömään, eikä viesteihin vastata jos tyttö kysyy esimerkiksi jotain kouluun liittyvää. Pari kertaa kun on sopinut jonkun kanssa vaikka yhtä matkaa kouluun menemisestä, tehdään oharit ja jätetään vastaamatta viestiin jne.

Voiko tähän mitenkään puuttua tai auttaa asiaa, onko tässä kyse syrjimisestä mielestänne? Vai täytyykö vain hyväksyä se, että aina ei edes kokonaiselta luokalta löydy yhtään samanhenkistä kaveria? Surkeaa katsoa vierestä, miten voimakkaasti tämä 14-vuotiaaseen vaikuttaa...

 

["vieras"]

Jos koululla kuraattori niin pyydä lasta käymään hänen luonaan. Ja sopimaan miten asian kanssa edetään. Ja on kiusaamista. Meillä kolmas luokkalaisen pojan kohdalla samanlaista. Ei oteta mukaan, ja kun luvataan ottaa mukaan kadotaankin sitte muualle jne.

 

[Cassyput]

Kyllä tuo mun mielestä jonkinlaista kiusaamista on, systemaattinen ulossulkeminen. On kyllä tosi hankala tilanne, enkä edes osaa auttaa mitenkään. En lähtis kovin herkästi aikuisena puuttumaan tilanteeseen, jotenkin tuntuis että pahentaa vain asiaa. Opettajan kanssa vois toki jutella, että olisko mitään tehtävissä.

 

["vieras"]

Tuo on kiusaamista, johon on todella paha puuttua, ennenkuin se tulee tosi näkyväksi, jolloin käsketään menemään muualle jopa toisten läheisyydestä ja eristetään kokonaan muista. Meidän poika kärsi siitä koko yläasteen ajan, nyt se onneksi ohi. Yrittivät koululla kyllä puuttua, mutta ei sitä muita voi pakottaakaan olemaan jonkun kanssa. Ainoastaan siihen selkeään poispotkimiseen voi jotenkin yrittää puuttua.

 

[Saman kokenut]

Kyllä tuo mielestäni on kiusaamista. Jotenkin siihen täytyisi puutua, mutta yhtään neuvoton olen kuin ap.
Vaikka itse olen saman kokenut yläasteella, en osaa sanoa mikä siihen auttaisi. Syvät parantumattomat arvet se on jättänyt.
Onnekseni sain rippikoulusta ihanan ystävän, joka tosin asui toisella paikkakuntaa, mutta antoi voimia jaksaa käydä kouluun kunnialla loppuun.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28966010]Tuo on kiusaamista, johon on todella paha puuttua, ennenkuin se tulee tosi näkyväksi, jolloin käsketään menemään muualle jopa toisten läheisyydestä ja eristetään kokonaan muista. Meidän poika kärsi siitä koko yläasteen ajan, nyt se onneksi ohi. Yrittivät koululla kyllä puuttua, mutta ei sitä muita voi pakottaakaan olemaan jonkun kanssa. Ainoastaan siihen selkeään poispotkimiseen voi jotenkin yrittää puuttua.[/QUOTE]

Näin olen itsekin pelännyt asian menevän Tosi surkeaa ajatella, että ennen iloisen ja sosiaalisen tytön loppu yläasteaika menisi vain odottaessa että yläaste on ohi. Kyllä voikin tuntea itsensä äitinä kädettömäksi, kun ei ole oikein keinoja auttaa asiaa!

 

["vieras"]

Voisiko kavereita löytyä muilta luokilta kuin juuri siltä omalta? Tai sitten vaan kavereita koulun ulkopuolelta?

 

["aloittaja"]

Muiden luokkien tyttöihin on tutustunut, ja vapaa-ajalla on onneksi saanut jonkin verran kavereita. Olen vaan ihmetellen katsonut vierestä, miten vanhassa koulussa ja entisellä luokalla "suosittu" (kamala sama, mutten keksi parempaakaan) tyttö on kuukaudessa uudella luokalla leimaantunut lähes kaikkien karttamaksi. Näinkö äkkiä se sitten yläasteella käy, kun on käydäkseen?

 

["Vieras"]

Samaa mieltä, löytyiskös toisilta luokilta kaveria?? Kiusaamistahan tuo on......

 

["Pah"]

Jep, semmosta se on. Tytöt tuossa näyttäisivät parhaimpia olevan. Vapaa-ajan kaverit auttavat. Pidä vaan huoli ettei tyttös rupee liikaa hakemaan suosiota koulun sisältä, se lähtee lapasesta nopeesti.

 

[kaalimaan vartija]

Toi on kiusaamista eikä mitenkään hienovarasita edes... Löytyisiköhän kulunpuolelta apua? Jos asiaan voitaisiin puuttua esim hienovaraisesti aikuistenpuolelta esim siten, että opettaja laittaisi tyttösi tekemään jotain projektia yhdessä / parina. Ainakin meillä yläasteella olevalla lapsella on todella paljon projekteja joita tehdään parityöskentelynä. Aina ei saa valita mieleistään paria vaan opettajat määräävät ryhmät/ parit. Näin ei lapset edes välttämättä huomaa että "aikuiset puuttuvat asiaan" ja jospa siitä muodostuisi jotain kestävämpää kaveruutta, kun muut tai ainakin se yksi huomaa, että "hei , ei tää uusi olekaan mitenkään kummallinen" Tsemppiä!

 

["aloittaja"]

Kiitos vastauksista! Täytyy varmaan jutella opettajan kanssa ja kysyä mielipidettä. Olin ensin sitä mieltä, etten vielä ala keulia asian kanssa, mutta tuntuu että jo kuukaudessa asiat ovat menneet huonompaan suuntaan ja tyttö alkaa seövästi olla jo vähän leimaantunut sorsittavaksi omalla luokallaan. Ennen iloinen ja rohkea tyttö myös selvästi jo jännittää kouluun menoa ja kokee, että hänessä on jotain vikaa

Hatunnosto ja virtuaalirutistus kaikille omaa tai lapsen kiusaamista kokeneille - meillä tilanne ei ole vielä edes todella huono, ja tuntuu että puolet päivästä menee asiaa miettiessä ja surressa. En ymmärrä, miten kukaan pahemmasta kiusaamisesta kärsinyt voi asian kanssa pärjätä, sen täytyy olla ihan käsittämättömän raskasta ja rankkaa!

 

[valitettavasti]

[QUOTE="aloittaja";28966191]Kiitos vastauksista! Täytyy varmaan jutella opettajan kanssa ja kysyä mielipidettä. Olin ensin sitä mieltä, etten vielä ala keulia asian kanssa, mutta tuntuu että jo kuukaudessa asiat ovat menneet huonompaan suuntaan ja tyttö alkaa seövästi olla jo vähän leimaantunut sorsittavaksi omalla luokallaan. Ennen iloinen ja rohkea tyttö myös selvästi jo jännittää kouluun menoa ja kokee, että hänessä on jotain vikaa

Hatunnosto ja virtuaalirutistus kaikille omaa tai lapsen kiusaamista kokeneille - meillä tilanne ei ole vielä edes todella huono, ja tuntuu että puolet päivästä menee asiaa miettiessä ja surressa. En ymmärrä, miten kukaan pahemmasta kiusaamisesta kärsinyt voi asian kanssa pärjätä, sen täytyy olla ihan käsittämättömän raskasta ja rankkaa![/QUOTE]

Valitettavasti kiusaaminen tuskin ainakaan ajan kanssa vähenee. Kun on kerran saanut sorsittavan aseman, niin nokkimisjärjestystä on todella vaikea muuttaa. Olet pelkkä helppo keino muiden kohottaa omaa statustaan sinun kustannuksella. Ensin ehkä varovasti, mutta vähitellen aina vain enemmän. Tiedän, koska olen sen itse kokenut kun menin uudelle luokalle, jossa ei ollut yhtään kaveria, eikä saman henkisiä ihmisiä. Päädyin ulkopuoliseksi ja käytännössä koko luokan kiusattavaksi ja osansa otti myös eräs opettaja, joka ei syystä tai toisesta voinut sietää minua. Lopulta suunnittelinkin päättäväni päiväni, jottei tarvitse enää mennä kouluun tai edes herätä uuteen aamuun.

 

[fortunate]

Ei tuo välttämättä kiusaamista ole, mutta koulussa ei saisi ikinä jättää yhtä ulos porukoista, eli siinä menee vikaan.
Systemaattisuudesta en osaa sanoa, joka tapauksessa inhottavaa tytölle.

 

["vieras"]

Jos asiaan voitaisiin puuttua esim hienovaraisesti aikuistenpuolelta esim siten, että opettaja laittaisi tyttösi tekemään jotain projektia yhdessä / parina. Ainakin meillä yläasteella olevalla lapsella on todella paljon projekteja joita tehdään parityöskentelynä. Aina ei saa valita mieleistään paria vaan opettajat määräävät ryhmät/ parit.

Mutta opettajan pitää olla aika tarkkana tuossakin, että miten muodostaa ne parit. Kävipä tuollaisessakin tapauksessa niin, että pari ilmoitti, ettei suostu tekemään mitään toisen kanssa ja lähtee vaikka kotiin, jos hänet pakotetaan. Joten tilanne vaan paheni entisestään.