Yli 20 vuotta yhdessä ja kipinä on kyllä sammunut...

["laalaa"]

Kipinä iskee silloin,kun minua v*tuttaa kympillä miehen asenne,että hänen ei tarvitse tehdä kotona mitään,koska hänen työnsä on hänen mielestään raskaampaa kuin minun. Mutta muuten.. ei seksiä pitkään pitkään aikaan, mies nukkuu sohvalla, mitään yhteistä ei tehdä, minä hoidan lapset ja kodin... tätäkö minä haluan katsoa seuraavat 20 vuotta...

Minä olen yrittänyt keskustella miehen kanssa, olen itkenyt, olen huutanut, olenolenolen.. vaan mies kuittaa kaiken sillä,että hänen elämänsä ja hänen työnsä.. ei näy kiinnostavan pätkän vertaa... alkaa jo tuntua sille,että sanoisikin,että hänellä on toinen nainen niin putoaisin varmaan polvilleni ja huutaisin hallelujaa korkealta ja kovaa ja monta kertaa....olisi edes joku selvyys,että mistä tämä johtuu...

 

["Mie"]

Me oltu 10 v, ei lapsia, eikä tuu. Mies nukkunut sohvalla 2 v, mutta siksi kun makkarissa on kuuma jos yhessä nukutaan ja se kuorsaa. Seksi on tylsää, mutta muuten menee hyvin ja juttuun tullaan. On alamäkiä ja ylämäkiä. Taas tuntuu menevän hyvin.

 

["Vieras"]

Miksi olla väkisin yhdessä? Tuota en ole ikinä ymmärtänyt, muuta kuin ehkä silloin kun lapset ovat pieniä.

 

[Mehukatti]

No entä joku parisuhdeleiri? Jos sekään ei helpota niin voi ehkä paremmalla omatunnolla alkaa puolitella lusikoita.

 

["vieras"]

Me ollaan oltu 10v yhdessä, mies nukkunut sohvalla 3v ajan milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Seksiä ehkä kerran kaksi kuussa. Toista naista sil ei ole (oiskin) kun ei ikinä käy missään. Olen sanonut erosta, ei ota mua todesta. Hyvä isähän se lapsille on, mutta minä oon onneton. Ehkä ootan kun lapset on aikuisia, en tiedä...

 

["Surku"]

Tunnistan niin tunteen... Olen oikeasti toivonut, että mies löytäisi jonkun toisen ja ilmottaisi haluavansa eron. Näin kaikki ratkeaisi parhain päin itseni kannalta. Olen onneton, ei seksiä, ei hellyyttä ja alkaa tuntua siltä pikkuhiljaa että ei ole kummemmin puhuttavaakaan. Jos noita lapsia ei tossa olisi, olisin lähtenyt jo ajat sitten. Nyt vain tuntuu että ei haluaisi olla se kodinrikkoja, koska toisesta ilmeisesti kaikki on suhteellisen ok. En vaan jaksa ja koko tilanne turhauttaa ja suututtaa.

 

[---]

[QUOTE="laalaa";26492974]Kipinä iskee silloin,kun minua v*tuttaa kympillä miehen asenne,että hänen ei tarvitse tehdä kotona mitään,koska hänen työnsä on hänen mielestään raskaampaa kuin minun. Mutta muuten.. ei seksiä pitkään pitkään aikaan, mies nukkuu sohvalla, mitään yhteistä ei tehdä, minä hoidan lapset ja kodin... tätäkö minä haluan katsoa seuraavat 20 vuotta...

Minä olen yrittänyt keskustella miehen kanssa, olen itkenyt, olen huutanut, olenolenolen.. vaan mies kuittaa kaiken sillä,että hänen elämänsä ja hänen työnsä.. ei näy kiinnostavan pätkän vertaa... alkaa jo tuntua sille,että sanoisikin,että hänellä on toinen nainen niin putoaisin varmaan polvilleni ja huutaisin hallelujaa korkealta ja kovaa ja monta kertaa....olisi edes joku selvyys,että mistä tämä johtuu...[/QUOTE]

Tuttuja juttuja! Meillä tosin on ero nyt tulossa kun mulla tunteet hävisi mieheen tämän käytöksen takia mikä kesti vuosia. Juttelin ja yritin sanoa että voisiko mitenkään auttaa kotiasioissa vaan aina oli syy se että työ on niin raskasta ettei jaksa kotona tehdä muuta kun kaivaa niitä palleja.
Nyt sitten kun olen muuttamassa niin puhuu miten muuttaa tapansa jos annan hänelle viikon aikaa. Sori vaan mut vähän myöhässä enkä nyt usko että viikossa enää häneen rakastun uudelleen.
Meillä seksi kans jäi, mutta ihan siitä syystä että minä hoidin kodin, hoidin lapsen, kävin koulua ja työharjoitteluissa ja olin ihan sippi! Ei tullut mieleenkään että hoidellaanpa se mieskin vielä.. Mut nyt helpottaa!!

 

[Pikkukaupunkilainen]

Harmi kuulla.
Me ollaan oltu 18 vuotta yhdessä ja vielä on ihan kipinää.
Nukutaan samassa sängyssä vaimon kanssa ja tehdään vähän muutakin, harrastetaan yhdessä ja perheen kanssa ja nyt odotellaan iltatähteämme.
Se on aika paljon omasta aktiivisuudesta kiinni, miten se parisuhde loppujen lopuksi toimii - ilmeisesti miehesi ei tätä aktiivisuutta harrasta, millään osa-alueella.
Miten olisi tosiaankin joku parisuhdeleiri, jota täällä jo ehdotettiin?

 

["mä"]

Meillä vielä kipinät lentelee, makkarissa on jopa kiihkeää. Tunnemme voimakasta seksuaalista vetovoimaa toisiimme. Riitelemmekin joskus. Mutta emme voisi luopua toisistamme, emme kuin kuolema meidät erottaa...

 

[Minni:)]

Mäkin liputan viel parisuhdeleirin yms. puolesta. Jos sellanen vähän herättelis miestäsi. Mua harmittaa kun niin monet (yleensä miehet, sori) kyllä periaatteessa haluaa parisuhdetta ja perhettä, mut sit kuitenkin siin ollaan just tolla asenteella et minäminäminä, mun elämä, mun työ, mun harrastukset, mun vapaa-aika, mulla on oikeus... Yhtään ei osata tehdä kompromisseja ja ajatella sitä toista osapuoltakin ja jakaa asioita.