Yli 3-vuotiaan väkivaltaisuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sissi_M
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sissi_M

Vieras
Kohta 4-vuotias poika tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Tietää, ettei saa satuttaa tai ottaa toisen omaa. Käytössä on aresti jos lyö tai ei lopeta kiusantekoa, kun käsketään. Kun huudon ja kiukkuamisen saa loppumaan, poika myös kuuntelee mitä sanottavaa minulla asiasta on ja keskusteluyhteyden auettua myös 'kärsii' nätisti arestinsa molemmin puolisen ymmärryksen vallitessa. MUTTA...

... otteet pikkusiskoa kohtaan ovat järkyttävät jo heti seuraavana päivänä. Eilen hakkasi kaksin käsin pikkuista niin kovaa, että selkään tuli punaiset läiskät. Tänään läimi kämmenellä päälakea. Syy on aina jotain aivan idioottia: "yritti ottaa lelun" tai "ei anna rauhassa lukea" jne. Eihän se ole syy satuttaa ja olen monet kerran kertonut, kuinka sellaisessa tilanteessa pitäisi toimia. Ottaa lelu ja mennä leikkimään sellaiseen paikkaan, mihin pienempi ei pääse tai muuttaa leikkiä niin, että pienempikin voi jotenkin osallistua, tai tulla sanomaan äidille, että vien pikkuisen kauemmas. Ei tunnu auttavan.

Kysymys kuuluu: mikä on tuon ikäiselle normaalia käytöstä? Mikä on normaalin ja häiriökäytöksen ero? Ei tätä tapahdu jatkuvalla syötöllä, mutta toistuvasti kyllä. Useimmiten kerran päivässä poika on arestissa satuttamisen tai kiusanteon takia. Kuinka monesti te joudutte puhuttelemaan tai rankaisemaan (jos käytössä on esim. lelun hyllyttäminen tms. rankaisu) isoveljeä/siskoa pienemmän sisaruksen satuttamisesta?

Poika ei katso televisiosta mitään väkivaltaista, on vieraiden lasten kanssa vain valvotusti, enkä ole huomannut saaneen mitään vastaavaa kohtelua itse osakseen, lasta ei lyödä kotona, sensuroin jopa tv-mainokset väkivallan pelossa. Toki annan leikkiä talvella lumisotaa, mutta siihen nämä "taistelulajit" sitten jäävätkin. Mikä jätkää riivaa??? Minua rankaistiin fyysisesti, kun itse olin pieni, joten olen todella tarkka sen suhteen, ettei toista saa satuttaa. Olenko kiinnittänyt asiaan niin paljon huomiota, että se kääntyy jo itseään vastaan?
 
Jos et ole porvoosta niin tinttaa sitä poikaa kerran niin tietää miltä se tuntuu.
Voin taata että lopettaa siihen paikaan, sulla ei kerta kaikkiaan ole homma hanskassa ja toinen lapsistasi kärsii.
 
Oma juuri 4 v täyttänyt poika on myös villi ja saattaa huitaista tai tönäistä kaveria, vaikka tietää, että niin ei saa tehdä. Täytyy myöntää, että en itsekään oikein aina tiedä, mistä tuollainen käytös tulee. Päiväkodista ei kuitenkaan raportoida mitään häiritsevää eikä yleensä mitään ongelmia ole, joskus vaan tulee kesken leikin joku kummallinen kohtaus.
Osaisinpa auttaa. Mutta voin vaan todeta, että poikasi ei ole ainoa.
 
MLL:n sivuilla on kerrottu, että lapsen väkivaltaisuutta ei pidä missään nimessä sallia. Itseään tai muita ei saa satuttaa. Järeämmät keinot heti käyttöön, kun kerran entiset eivät toimi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dsfdsf:
MLL:n sivuilla on kerrottu, että lapsen väkivaltaisuutta ei pidä missään nimessä sallia. Itseään tai muita ei saa satuttaa. Järeämmät keinot heti käyttöön, kun kerran entiset eivät toimi.

Kerropa viisaampana, että mitä sitten tehdään? Jos käytössä on jo jäähyt, keskustelut, tavaroiden takavarikot ja muut ns. tavalliset keinot. Jos on joku hokkuspokkustemppu, niin kuulen siitä mielelläni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja dsfdsf:
MLL:n sivuilla on kerrottu, että lapsen väkivaltaisuutta ei pidä missään nimessä sallia. Itseään tai muita ei saa satuttaa. Järeämmät keinot heti käyttöön, kun kerran entiset eivät toimi.

Kerropa viisaampana, että mitä sitten tehdään? Jos käytössä on jo jäähyt, keskustelut, tavaroiden takavarikot ja muut ns. tavalliset keinot. Jos on joku hokkuspokkustemppu, niin kuulen siitä mielelläni.

Lapselta pois kaikki lelut ja kivat asiat. Niitä saa takaisin vasta sitten, kun on käyttäytynyt kunnolla. Kyllä siperia opettaa. Jäähypaikka niin tylsä, ettei lasta huvita olla siellä. Väkivaltaiset lapset ovat hemmottelevien ja liian lepsujen vanhempien aikaansaannoksia.

Positiivisina keinoina palkitsemisjuttuja, kuten tarroja tai muuta, mistä lapsi tykkää. Palkitaan vaikkapa päivän päätteeksi, jos on ollut koko päivän satuttamatta muita.
 
Mitä jos ajattelisitkin asiaa juuri toisinpäin?

Sen sijaan, että pyrit asettamaan lapsen rauhalliseen 'naiselliseen' muottiin, loputtomasti keskustelemaan (vaikka lapsi varmasti tietää jo miksei saa lyödä!) ja viemään huomion pois taistelulajeista yms, kannustaisitkin lasta niiden pariin. En tarkoita mitään pelejä vaan muita luvallisia tapoja. Koska lapsella on selvästi taipumuksena purkaa fiiliksiä fyysisesti, antaisit siihen mahdollisuuden. Ja edelleen pikkusiskon kiusaamisen kanssa säilyisi ehdottoman tiukka linja.

Meillä esimerkiksi käytössä pehmeät miekat ja nyrkkeilysäkki, joiden kanssa saa 'taistella' tiettyjen sääntöjen mukaan ja joiden kanssa saa purkaa kiukkua. Mitään muuta tai ketään muuta ei saa lyödä. Myös joku fyysinen harrastus voi olla hyvä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mitä jos ajattelisitkin asiaa juuri toisinpäin?

Sen sijaan, että pyrit asettamaan lapsen rauhalliseen 'naiselliseen' muottiin, loputtomasti keskustelemaan (vaikka lapsi varmasti tietää jo miksei saa lyödä!) ja viemään huomion pois taistelulajeista yms, kannustaisitkin lasta niiden pariin. En tarkoita mitään pelejä vaan muita luvallisia tapoja. Koska lapsella on selvästi taipumuksena purkaa fiiliksiä fyysisesti, antaisit siihen mahdollisuuden. Ja edelleen pikkusiskon kiusaamisen kanssa säilyisi ehdottoman tiukka linja.

Meillä esimerkiksi käytössä pehmeät miekat ja nyrkkeilysäkki, joiden kanssa saa 'taistella' tiettyjen sääntöjen mukaan ja joiden kanssa saa purkaa kiukkua. Mitään muuta tai ketään muuta ei saa lyödä. Myös joku fyysinen harrastus voi olla hyvä.
Tämän kannalla minäkin ehdottomasti.
 
Ajatus siitä, että sallisin jonkinlaisen 'hyväksyttävän' väkivaltaisuuden, on käynyt minullakin mielessä, mutta lapsi ei varsinaisesti tunne vetoa urheilulajeja kohtaan, joten se ei ole tuottanut tyydyttävää tulosta. Fyysisyys näkyy enemmän siskon kiusaamisena. Minua ei lyö. On keskustelija -tyyppiä. Pohtii asioita mielellään. En siis aijo missään nimessä tunkea lasta mihinkään feminiiniseen muottiin, en ole järin feminiininen itsekään, mutta aijon kyllä kannustaa vastakin keskustelemaan, koska pojalla tuntuu siihen olevan enemmän luontaista halua kuin taistelulajeihin - jos ei siskon murjomista lasketa taistelulajiksi.

Olen hyvin vapaamielinen kiukun näyttämisen suhteen. En hermostu, jos poika huutaa kiukkuaan, en hermostu siitäkään, jos ulkolelut lentävät varaston seinään pojan oikein vihastuessa. Mutta toisten ihmisten ja eläinten satuttamista en missään muodossa salli. En ole lepsuilija. Päinvastoin. Minua on moitittu turhan tiukaksi. Tempperamenttisena ihmisenä kuitenkin suhtaudun myönteisesti siihen, että niin lapsi kuin aikuinenkin saa näyttää tunteensa, niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

Kiitos kaikille vastanneille. Luin vastaukset ajatuksella, mutten oikeastaan päässyt puusta pitkälle. En voi pakottaa lasta nyrkkeilemään säkin kanssa, kun lasta ei se kertakaikkiaan kiinnosta. Ei ylipäätään mikään erityisen raju tai fyysinen. Tuleva lukutoukka todennäköisesti. En myöskään keksi mitään "järeämpää" keinoa, mitä tuolla ylempänä kehoitettiin käyttöön ottamaan. Sen tiedän omista lapsuuden kokemuksista, ettei lapsen lyöminen tee muuta kuin pahaa. Lapsesta tulee joko heikko ja arka tai vihainen ja ahdistunut.
 
Tuli mieleen... et maininnut minkä ikäinen pikkusisko on? Voisiko hänellä olla oikeasti osasyyllisyyttä poikasi kiukunpurkauksissa? Miten tyttö saa huomiota? Voiko poika jollain tapaa tuntea, että jää huomiotta? Mustasukkainen? -Meillä vanhempien sisarusten (5-v. ja 2.5-v.) välillä on aika ajoin aikamoista menoa ja meininkiä, otteet välillä rajujakin. Itse huomasin, että jos en ole ehtinyt itse nähdä tilannetta, niin on oikeastaan aivan turha mennä hämmentämään soppaa lisää omilla olettamuksillani tekijästä. Ja - meillä ainakin nuorimmainen - siis tämä 2.5- v.- osaa olla sen verran juoni kaveri, että yleensä suurin osa kavereiden välisistä kahnauksista on hänen alkuunpanemia, isompi vain jää omasta reaktiostaan kiinni.. joten tarkkana saa olla, ketä syyttelee. Ei se pienempi aina puhdas pulmunen ole, varsinkin kun osaavat aika usein esittää viatonta.

Toki, jos isompi jää rysän päältä kiinni, niin jäähyä pukkaa. Meillä toiminut niinkin yksinkertainen juttu kuin nurkassa seisominen mutta käytössä myös etuisuuksien menettämiset kuin myös hyvän käytöksen palkitsemiset - ja ennen kaikkea puhuminen ja asioiden kertaaminen, vaikka samoista asioista mainitseminen alkaakin itseä tympiä... Ja joo, sama meininki voi vallan hyvin jatkua vielä rangaistuksen jälkeenkin, vaikka tietävät mikä on oikein ja väärin, ei mukulat vielä nuita moraalikäsityksiä mielessään jaksa leikin tuoksinnassa pitää.
 

Yhteistyössä