Liianko pelokasko vai ihan aiheesta?
Käyn mielessäni kamppailua siitä, että uskaltaisinko ajatella toista lasta. Esikoinen on kohta 8kk ja itse täytän 36 tänä vuonna. Olen jo ajatellut, etten uskalla ottaa riskiä, kun kaikki on mennyt niin hyvin tämän kanssa. Toisaalta mieltäni kaihertaa, että kadunko jos jätän tähän yhteen.
Perusajatuksena minulla on, että jos lapsen tähän maailmaan hankkii, niin pitää olla resursseja (taloudellisia, henkisiä ja fyysisiä) lapselle/lapsille.
Pelkoni vain sitoo ajatuksiani. Eniten pelottaa se, että vauvalla olisi jokin kehityshäiriö. Toiseksi se, että selvisin minimivammoin ekasta raskaudesta ja synnytyksestä, ja en usko, että näin kävisi toistamiseen. Olen myös kuullut ja lukenut paljon kuinka paljon resursseja ja hermoja kaksi lasta vaatii... jaksaako sitä enää "näin vanhana?" Ja sitten on tietenkin se rahapuoli...
Mies ei pistäisi pahaksi jos vauvalle tulisi kaveri.
Itse kuulisin mielläni erilaisia mielipiteitä asian tiimoilta. En osaa oikein nähdä pelkojeni taakse.
Perusajatuksena minulla on, että jos lapsen tähän maailmaan hankkii, niin pitää olla resursseja (taloudellisia, henkisiä ja fyysisiä) lapselle/lapsille.
Pelkoni vain sitoo ajatuksiani. Eniten pelottaa se, että vauvalla olisi jokin kehityshäiriö. Toiseksi se, että selvisin minimivammoin ekasta raskaudesta ja synnytyksestä, ja en usko, että näin kävisi toistamiseen. Olen myös kuullut ja lukenut paljon kuinka paljon resursseja ja hermoja kaksi lasta vaatii... jaksaako sitä enää "näin vanhana?" Ja sitten on tietenkin se rahapuoli...
Mies ei pistäisi pahaksi jos vauvalle tulisi kaveri.
Itse kuulisin mielläni erilaisia mielipiteitä asian tiimoilta. En osaa oikein nähdä pelkojeni taakse.