Hae Anna.fi-sivustolta

Yli kolme vuotta yrittäneitä

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä Joanna*, 20.05.2007.

  1. Joanna* Vierailija

    Ajattelinpa, että vois perustaa tämmösen ketjun jo pitempään yrittäneille. Täällä rupee jo tuntemaan ittensä vanhaksi konkariksi, joten toivoisin että täällä on muitakin jo näin pitkään yrittäneitä! Itsellä rupeaa jo mielessä pyörimään, että mitä tehdä, mikäli hoidot eivät tuotakaan tulosta. Haluaisinkin herättää hieman keskustelua sijaisvanhemmuudesta, adoptiosta yms. mieltä tässä vaiheessa askarruttavista aiheista.

    Laitetaan nyt vielä pikaesittely, vaikka täällä palstoilla on tullut jo pari vuotta pyörittyäkin.... Eli mä 29, mies 31, yritystä 3,5 vee, n. 7 kk clomeja, 4xIUI, 1xIVF, 2 Pas, josta toinen plussaa, mutta kesken rv 6.
     
  2. della Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    246
    Saadut tykkäykset:
    0
    Esittely: Minä 32 v, mies täyttää syksyllä 34 v, yritystä tuli maalis-huhtikuun vaihteessa täyteen 5 vuotta. 3 vuoden yrityksen jälkeen luomuplussa, kesken rv 12+5, puolitoista vuotta tuloksettomia hoitoja takana, 4xIUI, 1xIVF, 1 Pas, diagnoosi selittämätön.

    Kyllä tässä jo pakostikin alkaa miettimään, että mahtaako tämä enää hoidoillakaan onnistua. Meillä on tultu siihen lopputulokseen, että siinä tapauksessa ollaan sitten vain kahdestaan. Adoptio tai sijaisvanhemmuus ei tunnu meidän jutulta.
     
  3. Joanna* Vierailija

    Muistelinkin della, että teillä oli kans pitkä taival takana...

    Me ollaan aiemmin ajateltu adoptioa, mutta nyt vähä tilannetta selvitettyämme huomattiin, että ei se ookaan ihan niin "yksinkertaista". Esim. Kiinasta adoptoitaessa pitää olla hyvät tulot, omaisuus ja tietty se odotusaikakin on niiiin pitkä, kun tässä nyt on jo odoteltukin... Sen takia ollaan nyt ruvettu miettimään sijaisvanhemmuutta. Oon aatellu, että jos vaikka selvittelis sitä asiaa jo ens viikolla, niin pääsis sitte syksyllä niihin sijaisvanhemmuus-koulutuksiin...
     
  4. Miiamaija Vierailija

    Hei vaan, täällä ikää +40, yritystä riittänyt, hoidot lopetettu tuloksittomina vuosi sitten, niitä kokeiltiin mielestäni riittävästi, siis kolme kertaa ivf- aina nega tulos, selittämättömiä olaan, ja hyväksymis prosessi vielä kesken, adoptio ei ole vaihtoehto kohdallamme, koska siihen olemme jo liian vanhoja... Kuulumisiin...
     
  5. della Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    246
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tosi on, että adoptoiminen ei olekaan ihan niin yksinkertaista. Kyseessä on pitkä prosessi. Senkin vuoksi adoptio tuntuu meillä pois suljetulta vaihtoehdolta. En usko, että voimat riittäisi enää pitkän hoitoruljanssin jälkeen aloittaa adoptioprosessia. Ja sitten, kun tuota ikääkin alkaa pikku hiljaa olemaan. Onneksi meistä on alkanut tässä pikkuhiljaa tuntumaan, ettei se kaksin olokaan ihan täysin maailman loppu sitten ole. Näköjään aika tekee kaikessa tehtävänsä, vaikka kuinka kipeistä asioista olisi kyse. Sijaisvanhemmuus on varmasti yksi hyvä vaihtoehto, jos vain tuntee olevansa itse siihen valmis.
     
  6. Pilha78 Vierailija

    Juu viisi vuotta täälläkin täyttynyt. Minä täytän tänä vuonna 29, mies 32. Lapsettomuustoive alkuvuodesta 2002 alkaen. Matkalle ei yhtään plussaa. Perussyyt: PCO, kohdunlimakalvohäiriö, Miehen simpat ovat loistavaa tavaraa.
    -Clomeja 7 kiertoa vaihdelle annoksella 1-3 tbl/pvässä.
    -Ensimmäinen ovulaation induktio keskeytettiin epäonnistuneena.
    -Toinen ovulaation induktio muuttui IVF:ksi, mutta 11 rakkulaa solutonta. 2 jäi kerämäättä, joten inseminaatio tehty. Vuoto pp.9
    -Seuraavaksi IVF -yritelmä. 1 rakkula kasvoi joten muuttui inseminaatioksi. Vuoto pp 7.
    -Seuraavassa IVF:ssä kasvoi taas kolme rakkulaa, kaksi roskiin. Yksi siirretty, tulos nega.
    -Rei'itys tehty 03/07. Samalla kromotubaatitutkimus kertoi että toinen torvi tukossa. Hysteroskopiassa aiemmin ei tukosta nähty.
    -Käytössä metformin. Reiäityksen jälkeiset hoidot aloitetaan clomeilla seuraavaan kiertoon annoksella 1-2 tbl/pvässä.

    Adoptio-infossa käyty 02/07. Adoptioon siirrytään loppuvuonna. Annetaan vielä hoidoille mahdollisuus, vaikka en viiden vuoden aikana ole saanut plussan plussaa niin miksi nyt?!? Kuitenkin tuo rei'itys tehty niin pitää sen tuloksia nyt hetki seurailla.
    Kohdunimakalvohäiriö on vaikeuttanut hoitoja, joten jossain välissä ollut ½ vuottakin hoitotaukoa kun limakalvohiriötä yritetty korjailla.

    Kyllähän tämä alkaa jo pänniä. Kaksinjääminestä ei olla edes keskusteltu sillä lasta niin kovin toivotaan. Meidän lapsi vaan taitaa tulla lentäen.
     
  7. Joanna* Vierailija

    Meitä pitkään yrittäneitähän näyttää täällä pyörivän muitakin ja taitaa tässä meikällä olla se lyhin aika...

    Pilha: Rupes kiinnostamaan tuo puhumasi limakalvon häiriö. Miten se on todettu ja miten se ilmenee? Me ollaan siis selittämättömiä, mutta varmaan jotain vikaa on kiinnittymisessä, kun alkiot ovat kuitenkin hedelmöittyneet, kestäneet sulatuksen ja lähteneet jakautumaan. Entä mitä tarkoittaa tuo rei'itys?

    Me ollaan niin koti- ja perhekeskeisiä ihmisiä, että ei voida kuvitellakaan elämää ilman lasta, olkoon sitten biologinen tai ei. Oletteko Pilha jo suunnitelleet mistä päin haluaisitte lapsen adoptoida?
     
  8. Pilha1978 Vierailija

    Limakalvohäiriö todettiin minulla ottamalla limakalvosta koepala. Minulla häiriö esiintyy pitkittyneinä ja runsaina vuotoina. Pahimmillaan vuoto on kestänyt lähemmäs kuukauden. Ja silti siinäkin kierrossa ovuloin. Limakalvo elää siis omaa elämäänsä. Limakalvohäiriö ei kuitenkaan ole sama kuin endometrioosi, sillä limakalvo kasvaa ihan oikeassa paikassa mutta eri tahtia kierron kanssa. En muistanut edelliseen viestiin kirjata, että onhan mulla nyt todettu endoakin...


    Limakalvohäiriön takia olen välillä ollut kolmekin kuukautta putkeen hormonihoidossa, jossa olen syönyt vaihdevuosiin tarkoitettua lääkettä. Nykyään kaikki hoidot tehdään mieluusti e-pillerikierron jälkeiseen aikaan. Jotenkin muuten limakalvo ei tottele, mutta e -pillereiden jälkeinen kierto on normaali. Vaikuttaa ilmeisesti ne hormonit vielä siihen. Limakalvoa joudutaan siis aina erikseen käskyttämään jotta se toimisi oikein.

    Minulla on pco. Eli munasarjat ovat täynnä pieni munarakkuloita. Kierrossa ei siis kehity sitä yhtä vaan monta ja mikään niistä ei kasva tarpeeksi isoksi. Siksi en ovuloi (joskus sitäkin on kuitenkin sattunut!!) eikä kierto ole kunnossa. Rei'ityksessä munasarjojen pintaa poltettiin niin että sinne jäisi "vähemmän" pintaa jolta rakkulat kehittyvät. Eli toivotaan että kasvattaisi nyt vain sitä yhtä. Kuitenkaan maaliskuun jälkeen en ole kertaakaan ovuloinut, mutta lääkärin mukaan pitäisi olla vielä toiveikas. Hoito ei heti tepsi, mutta itse uskon ettei hoito minulla toiminutkaan. Aiemmin ollut tuo rei'itys toimiva pcolaisilla,

    Olemme ajatelleet tässä vaiheessa Venäjää. Emme aio katsella edes odotusaikojen pituuksia ja muita, koska ne muuttuvat niin ettei ne enää meidän kohdalla pidä varmaankaan paikkaansa. Venäjä jotenkin luonteva, koska emme ole mitään maailmanmatkaajia. Olemme myös ajatelleet asiaa lapsen kannalta, sillä asumme pienellä ja aika rasistisella paikkakunnalla. Kuitenkin tosiasiassa minulle passaa vaikka lapsi olisi oranssi lilaraidoin, kuhan se vain olisi meidän. Olipa sitten adoptiolapsi tai biologinen.
     
  9. meillä näin Vierailija

    En ole tänne ennen kirjoitellut, ainoastaan lukenut palstaa, mutta nyt päätin vastata. Meillä minä 34 ja mies 44. Lapsettomuutta nyt takana 5 vuotta. Emme ole olleet missään hoidoissa. Sen verran aikoinaan tutkittiin ettei mitään syytä kummastakaan löytynyt. Olemme adopio jonossa, lupahakemuksemme on tällä hetkellä lautakunnan jonossa. Siirryimme siis suoraan adoptioon ilman hoitoja, kun lapsettomuutta oli takana 3 vuotta.
     
  10. Joanna* Vierailija

    ^ Mistäs päin te olette adoptoimassa? Mekin ollaan vähän ajateltu Venäjää, siis jos adoptoitaisiin, niin varmaankin sieltä, just samoista syistä kuin Pilhakin eli asutaan pienellä paikkakunnalla, niin olis parempi, että lapsen ihonväri olis sama kuin valtaväestön... Oon vaan jotenkin saanu sen käsityksen, että Venäjältä adoptoiduilla olis enemmän vammaisuutta tms. kehityshäiriöitä kuin muualla adoptoiduilla. Pitääköhän tuo paikkansa?
     
  11. Miiamaija Vierailija

    Hei kaikille, Satumaarinalta kysyisin, että tiedätkö kuinka ikärajoja tulkitaan adoptiossa, vaikuttaako miehen ikä lapsen ikään? Olen ymmärtänyt, että vanhemman puolison ikä on se, mikä vaikuttaa, joten meilläkään ei olisi mahdollisuutta saada pientä lasta, minunkin mieheni on 44.v, itsellä muutama vuosi vähemmän.
     
  12. Satumaarina Vierailija

    Kyllä tosiaan miehenkin ikä vaikuttaa. Suomen adoptiolautakunnan linja on se, että lapsen ja vanhemmat ikäraja ei saa olla yli 45 vuotta. Adoptiolupaan siis laitetaan ikäehto, esimerkiksi lupa adoptoida vuonna 2006 tai sitä ennen syntynyt lapsi. Meidänkin lupaamme todennäköisesti ehto tulee, koska mies täyttää tänä vuonna 45 vuotta. Odotamme siis ehtoa syntynyt vuonna 2007 (tai 2006) tai aikaisemmin.

    Adoptiolapset ovat harvoin alle 2 -vuotiaita, joten meitä tämä ikäehto ei häiritse. Tiedän kuitenkin paljon perheitä johon on adoptoitu vanhempia lapsia juuri tämän Suomen ikärajan vuoksi. Siinä on sitten mukanaan vain vähän erilaiset haasteet kuin vauvan kanssa.

    Sillon kun prosessia aloitimme tuntui tärkeältä että saamme vauvan, en voinut kuvitellakaan vaikkapa 4 vuotiasta lasta. Adoptioneuvonnan aikana meillä, kuten niin monella muullakin, on kuitenkin ajatukset muuttuneet ja muovautuneet. Hakemuksemme tulee lähtemään maailmalle toiveella alle 4 vuotias lapsi joka on mahdolisimman terve, mutta hyväksymme joitakin lieviä sairauksia/vammoja, eli olemme valmiit myös vastaanottamaan lievästi erityistarpeisen lapsen.
     
  13. Pilha1978 Vierailija

    Minustakin on alkanut tuntumaan siltä, ettei ole enää väliä onko adoptiolapsi vauva vai jo isompi. Jotenkin minusta on alkanut tuntua, että jokin 3-4 vuotias olisi aika sopiva. Jotenkin en enää kaipaa sitä pientä vauvaa. Tämä juontaa juurensa kenties siitä ettei hoidot tuottaneet meille vauvaa. Omaa lasta on toivottu niin kauan että minulla ei taida olla mitään vaatimuksia lapsen suhteen.

    Yleensäkin adoptiolapset kärsivät loisista, ihosairauksista yms. Useimmat näistä on kuitenkin hoidettavissa. Adoptiolomakkeessa kysytään onko perha valmis erityistarpeita tarvitsevaan lapseen. Eritysitarpeitakin on sitten eri tasoja, osa voi olla hoidettavia tai sellaisia, joihin löytyy apua/keinoja. Esimerkki tällaisesta on esimerkiksi se, että lapseta voi puuttua raaja. Monessa adoptiomaassa lapsi ei saa proteesia, mutta Suomessahan proteesin saanti on mahdollinen.

    Meille ehdotettiin adoptioinfossa myös "nuoresta iästä" johtuen kotimaan adoptiota. Siihen emme kuitenkaan halua ryhtyä ihan vain noiden odotusaikojen takia. On totta, että ulkomaan adoption odotusajat ovat koko ajan pidentyneet myös. Kuitenkin jotenkin on sellainen tunne muutenkin, että meidän lapsemme tulee muualta kuin Suomesta. Tähän tunteeseen siis luotan.

    Hassua toisaalta että uskon itsekin ettei hoidoilla lasta meille siunata. Kuitenkin tuo toimenpide maaliskuussa tehtiin tavallaan siis "turhaan". Kuitenkin mies haluaa nyt katsoa nämä hoidot vielä ettei sitten voida sanoa ettei kokeiltu. Ollaan kuitenkin nyt jo kahmittu isot määrät adoptiokirjallisuutta tutustuttavaksi,
     
  14. eloveena75 Vierailija

    Yritystä takana reilu 4 vuotta, ja hoitoja yriteltiin (inssi, ivf) 3 vuoden ajan, kunnes luovutimme. Se toivon elättely ja pettyminen kuukausi toisensa jälkeen oli liian raskasta. Kohta ollaan oltu vuosi jonossa adoptioneuvontaan (HKI) eli prosessi käynnistymässä sen osalta. Tsemppiä kanssasisarille.
     
  15. Ting* Vierailija

    Minä 32 v, mies 28, yritystä takana reilut 3 vuotta.
    Hoidot: 3 inseminaatiota (puregonilla), 3 IVF-hoitoa. Neljäs IVF alkaa syksyllä. Jatkamme hoitoja niin kauan kun jaksamme. Itse voisin adoptoida, mutta mies ei ole valmis siihen..
     
  16. betty... Vierailija

    Laitampa minäkin itseni jonon jatkoksi. minä30v mies31v yritystä reilu 3,5v
    3iui , 3 ivf, 2pas. Loppuvuodesta ehkä vielä neljäs ja ehdottomasti viimeinen ivf ja sitten loppuu meidän hoidot.
     
  17. Jo75 Vierailija

    Minä 32v. ja mies 33v. Yritystä takana reilut 3 vuotta, hoidot kuitenkin alkamassa vasta nyt syksyllä eli ensimmäinen inssi edessä elo/syyskuussa. Toiveet on korkealla ainakin vielä kun varsinaiset hoidot vasta edessä... Minulla PCO ja miehellä huonot simpat.
     
  18. Bitch74 Vierailija

    Minä 33v ja mies 31v. Yritystä takana noin 5v. Kaksi IVF joista ekasta plussa mutta olikin tuulimuna. Toisessa siirrettiin kaksi alkiota mutta nega. Nyt toukokuussa olisi pitänyt tehdä kolmas IVF mutta siirrettiin se syksyyn. Ei oikein jaksa näin kesällä.
    Mulla paha endo joka leikattu kerran ja edessä on suuri saneeraus kuten lääkärini asian esitti. Syön pillereitä endon takia joten mikään ihme luomuraskaus ei ole mahdollista. En oikein usko raskauden mahdollisuuteen enää.
    Adoptiosta tai sijaisvanhemmuudesta ei olla miehen kanssa oikein puhuttu mutta adoptio on varmaan pois suljettu koska itselläni ei välttämättä pää kestä enää odottamista. Toisaalta ei elämä näin kahdestaankaan niin pahaa ole vaikka välillä ottaakin päästä kun kaikki kaverit ympärillä sikiää minkä ehtivät :)
    Välillä harmittaa miehen puolesta koska vika on minussa. Miehen simpat ovat kuulemma priimatavaraa :).
     
  19. Miiamaija Vierailija

    Ei itsensä syyttely mitään auta...
    Meilläkin vikaa ei löydetty, ja silti "tuomio" saatiin, siis selitämättömiä kiinittymisongelmia, joten täytyy keskittyä muuhun elämään. Mukavaa kesää kaikille!
     
  20. Tunnen hyvin erään pariskunnan, ketkä yrittivät lasta yli kymmenen vuotta ennenkuin päätyivät adoptioon. Asuivat tuohon aikaan ulkomailla ja kummastakaan ei löydetty yhtään mitään vikaa. Adoptoivat sitten pienen vastasyntyneen pojan, muuttivat takaisin Suomeen ja elelivät onnellisesti perhe-elämää. Jonkunajan kuluttua nainen huomasi olevansa raskaana, ilman mitään sen suurenpaa yrittämistä. Eli kun elämä asettui aloilleen ja kaikki stressi yrittämisestä hälveni, oli aika otollinen heille.
     
  21. Joanna* Vierailija

    ^ Eiköhän tähän reiluun kolmen vuoden yrittämiseen oo meille kaikille jo mahtunut sekä stressittömiä että stressillisiä aikoja! En tiedä oonko jo niin katkeroitunut, mutta mua ei ainakaan hirveesti lohduta noi tarinat, että kun ei stressaa niin tärppää! Muistaakseni monella tässäkin ketjussa on semmonen tilanne, että on biologisesti lähes mahdoton onnistua luomusti, joten ei silloin paljon stressaamattomuus auta!
     
  22. Bitch74 Vierailija

    Olen Joanna* kanssasi samaa mieltä että tuollaiset tarinat joissa on tärpännyt luomusti kun on lopettanut stressaamisen eivät lohduta. Kyllähän mekin yritimme monta vuotta ilman mitään stressiä eikä tärpännyt. Syy miksi ei tärpännyt oli endo ja vaikea sellainen.
    Monella ei ole tietoa kuinka vaikea sairaus endo on. Lääkäritkään jotka eivät ole siihen erikoistuneet eivät tiedä siitä juuri mitään. Se tarkoittaa kohdallani sitä että luomusti ei onnistu, ei vaikka kuinka lopettaa stressaamisen. Kaiken lisäksi joudun syömään e-pillereitä hoitojen välissä koska se estää endon pahenemisen ja pitää kivut edes jonkinlaisissa rajoissa niin että voin elää normaalia elämää.
    Kaikille kovasti voimia hoitoihin ja jaksamisia.
     
  23. satumarika Vierailija

    Liityn jonon jatkoksi, ehkäisy jätetty pois vuonna 2003, v. 2004 tutkimukset ja eka inssi, tehty 6 inssiä, 1 ivf ja 6 passia, ja nyt viimeisimmästä passista eka plussa ikinä, mutta päättyi valitettavasti keskenmenoon vkolla 6. Tarkoitus olisi jatkaa hoitoja taas syksyllä, hullua, mutta ei voi luovuttaakaan vielä. Ikää 32 v molemmilla. Adoptio ja sijaisvanhemmuus eivät tunnu meidän jutuilta.

    Siis ollaan selittämättömiä, tosin minulla vuotohäiriöitä, joihin ei ole löytynyt syytä.
     
  24. Lucy2 Vierailija

    7x IUI, kolmannesta raskaus, joka meni kesken vk 6, 2xIVF, Ix IVF, joka epäonnistui ja muuttui inseminaatioksi, 4x PAS. Edessä vielä yksi IVF ja sen mahdolliset passit. Siihen ajattelimme lopettaa.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti