yli vuoden yrittäneet...kysymys?

[mansikka]

hei,
minulla on hyvä ystävä joka on yrittänyt lasta miehensä kanssa nyt jo reilun vuoden. joka kuukausi tämä ystäväni on täysin varma, että hän on raskaana ja aina hän luettelee mitä kummallisempia raskausoireita. pahimmillaan hän uskoo varmasti olevansa raskaana, vaikka hänelle on tullut kuukautiset ja testikin näyttää negaa.
nyt kysyisinkin, että missä vaiheessa te muut pitkän yrittäneet olette menneet tutkimuksiin? ystäväni ei aijo kuulemma mennä ja varsinkaan miehensä spermaa he eivät aijo tutkia koska siitä tulisi vain lisästressiä. en ymmärrä mitä lisästressiä tuossa voi enää tulla, kun he kellon kanssa harrastavat seksiä ja paneksivat väkisin 5 kertaa päivässä ovulaation aikaan. eikös siinä ole jo stressiä tarpeeksi?
siis miski ei testeihin? eikös vika saata olla joku hyvinkin yksinkertainen joka hoituisi yhdellä pistoksella? olen ainakin kuullut paljon tarinoita joissa syy on ollut ihan pieni asia, esim verisyhmissä ja se on hoidettu yhdellä pistoksella ja se siitä. en tarkoita että kaikkien pitäisi mennä testeihin jos ei halua mennä, mutta onhan tuonkin nyt pakko olla rasittavaa kun joka kuukausi uskoo olevansa raskaana ja tekee mies mitä temppuja että raskaaksi tulisi..älytöntä.

 

[..]

Niin, harvoin ""vikaa"" ihan yhdellä pistoksella voidaan hoitaa, mutta useamman pistoksen sarjalla kyllä (jos ovulaatio puuttuu). Vika voi olla yksinkertainen, ja se korjaamalla homma voi hoitua. Toisaalta, vika voi olla hyvin moninainen tai mitää vikaa ei löydy, olisivat siis selittämättömästi lapsettomia.
Aivan varmasti tuo mainitsemasi elämäntapa stressaa. Ystävälläsi tuntuu olevan raskaudesta jonkinlainen pakkomielle, koska uskoo siihen aina niin vahvasti. Jos ei halua tutkimuksiin, kannattaisi homma laittaa joksikin aikaa jäähylle eli yrittää unohtaa. Se on kyllä todella vaikeaa, mutta saisipa ainakin ladattua akkuja.
Moni ei halua tutkimuksiin, koska ei pysty myöntämään itselleen, että tarvitsee apua ja että on lapseton. Tutkimuksiin hakeutuminen voi siis olla kova paikka.
Itse koin sen kyllä helpotuksena. Eipä ne tutkimukset nyt niin rankkoja ole, varsinkin jos on etukäteen jo sisäistänyt sen mahdollisuuden, että kaikki ei ole kunnossa. Jos taas elää jossain fantasiamaailmassa, että kaikki varmasti toimii, voi kolauksia tulla.
Sinä ystävänä et voi oikein muuta kuin tukea. Jos et jaksa kuunnella sitä vauhkoilua, voit sanoa, että suosittelet kyllä ehdottomasti tutkimuksia. Loppupeleissä ratkaisu on kuitenkin heidän.

 

[muuan]

samoilla linjoilla edellisen vastaajan kanssa, ei ne tutkimukset kovin kamalia ole, eri asia sitten hoidot, eikä niihin ole pakko turvautua. Tutkituttaminen kuitenkin avaa uusia mahdollisuuksia, jos luomuna ei tuota tulosta. Ja vuosi yrittämistä on aikalailla vakio, yleensähän neuvotaan vuoden yrittämisen jälkeen hakeutumaan tutkimuksiin.
Jos viisi kertaa päivässä harrastaa seksiä, ei siinä varmaan pahemmin miehen siemennesteessä laadukkaita siittiöitä esiinny! Yleensähän ""suositellaan"" noin joka toinen päivä -tahtia, siinä mieskin ehtii ns. palautua. Eli tuollainen ylenmääräinen seksi voi olla jopa haitaksi nimenomaan tässä lapsentekomielessä - muutenhan se voi olla oikein kivaakin (luulisi tosin naisenkin värkin olevan aika hellänä jytyytyksestä...)
Ehkä takana tosiaan on jokin psykologinen pelko ja haluttomuus myöntää oma mahdollinen kyvyttömyys saada lapsia, jos niitä NOIN paljon haluaa. Pitäisikö ennemminkin käydä juttelemassa vaikka psykologin kanssa ensin? Täytyyhän tämän ihmisen itsekin tajuta, että siitä on tullut pakkomielle.
Mutta näin se on helppo sanoa ja neuvoa täältä kaukaa, kun ei itse ole näkemässä oikeata tilannetta. Toivottavasti voit jotenkin saada ystäväsi ymmärtämään ja kokeilemaan jotakin apuväylää. Tsemppiä.

 

[alkuperäinen]

niin ehkä ystäväni ei halua kuulla testeissä ikäviä tuloksia ja haluaa siksi jatkaa fantasia maailmassa elämistään. no yritän tukea häntä jatkossakin ja ehkä vähän vihjailla tutkimusten tekemisestä?