Yli vuosi yritystä 17

Terttu on palannut!

Terveiset siis tältä suunnalta pitkästä aikaa. Yritin tuossa pysyä kärryillä mitä täällä on tapahtunut, kun oli niin hirveästi viestejä ja 1 (!!!!!!) plussa on pärähtänyt ketjuun, superonnittelut Anskulle! Muilla näyttää menevät samaa rataa, rähmät sentään.

Täällä päässä Terttu on tullut järkiinsä, kiitos pitkän työreissun, kun katseli tarpeeksi kaukaa tilannetta on asiat saaneet oikeat mittasuhteet. Siis tajusimpa siellä reissussa, että meikäläisellä on kyllä elämässä niin paljon muutakin kuin tämä raastava vauvantoive ja odottelu, että koskas meille semmoinen nyytti suotaisiin. Olen lähes kaksi vuotta elämästäni kuluttanut näihin tyhjiin toiveisiin ja unelmaan vauvasta; puoli vuotta taivuttelin miestäni ja lähes puolitoista vuotta yritystä, ei mitään. Vain rasittavaa kropan kyttäystä, masennusta, pääkopan hajoamista, maarakoon vajoamista kp 1-päivinä, vitamiineja, greippimehua, tutkimuksia, itkua, itkua, itkua blaah....

Nyt Terttu laittoi pisteen hommalle ja elää elämäänsä täysillä ilman kyttäilyjä. Vauva on tietysti edelleen toiveissa, mutta ei päivittäistä elämämää hallitsevana toiveena. Ja jos ei tule niin ei tule, lopetin nyt tutkimukset alkumetreille, enkä enää aio mennä, vauva tulee jos se meille suodaan.

Reissussa siis viisastuu kummasti, tajusinpa, että voin vielä muuttaa vaikka ulkomaille asumaan, mikään ei ole esteenä. Kaikki tiet ovat avoinna ja tekemistä, näkemistä ja kokemista on vielä niin paljon. Elämä on elettävä nyt, enkä voi elää ikuisessa toiveessa ja haaveessa.

Kaikki tämä liittyy tietysti vauvahaaveiden mukana kulkeneeseen kolmenkypmpin-kriisiin, joka nyt sai myös lopun. Täysillä eletään, niin kauan kun mahdollisen vauvan tulo pysäyttää vauhdin

Tämä on minun ratkaisuni tilanteelle, että pääni pysyy kasassa, enkä katkeroidu elämälle. Toivon sydämestäni kaikille vauvahaaveilijoille kauan kaivattua plussaa. Valitettavasti Terttu poistuu langoilta elämään omaa elämää täysillä. Kiitos sisaret kannustuksesta niinä hirveinä masennuspäivinä kun toiveet vauvasta valuivat viemäriin kerta toisensa jälkeen. Nyt menkat tulevat ja menevät, ei enää hetkauta.

Lämpimiä talvi-iltoja kaikille elleille, Terttu vaikenee.

 

Vai Terttu jätti meidät, nyyh Ymmärrän kyllä ja toivon hyvää jatkoa teidän tulevaisuudellenne! Kiitos itsellesi tuesta ja lohdutuksista.

Olen itse miettinyt samoja asioita, että joskopa tässä pitäisi pistää pillit pussiin. Mutta kun mulla on diagnosoitu tuo pco, niin raskautuminen ilman hoitoja on todella epätodennäköistä. Siksi en viitsi jättää tätä kohtalon varaan. Pelkään, että luomusti sitä vauvaa ei ikinä saada aikaiseksi. Olemme päättäneet kulkea tämän tien loppuun, katsoa kaikki hedelmöityshoitomahdollisuudet läpi ja kun seinä tulee vastaan, niin se on sitten siinä. Senkin jälkeen on vaihtoehtona adoptio. Ulkomaille väliaikaisesta muutosta haaveilemme mekin, minä tosin miestä enemmän, mutta olemme päättäneet, että mahdollisen lapsen tulo ei ole sen esteenä, miksipä olisikaan. Tosin onhan se vauvan kanssa paljon hankalampaa kuin näin lapsettomana.

Juuh, mutta eipä etene meillä projekti suuntaan eikä toiseen. Kp 50. Taidan kohta soittaa kättärille ja kysäistä, josko kannattaisi käynnistää menkat primoilla. Mutta toivoisin niin kovin, ettei tarvitsisi popsia hormoneja. Odottelen siis sinnikkäästi.

Manna, eikä, argh!!! Täältä rutistuslohtuhali! Koita jaksaa

Kaislaaa, huhuu?

Tentit on ohi, huhheijaa. Olihan urakka. Seuraava pyrähdys onkin sitten kuukauden päästä. Toivottavasti tällä kertaa saisin luettua niin paljon hyvissä ajoin, ettei tulisi tuollaista luku-urakkaa yhdelle viikolle. Mutta hyvin meni kuitenkin.

Viikon jatkoa!

 

Aika samantapaisia ajatuksia Terttu. Olen myös kyllästynyt pettymyksiin ja kyttäämiseen ym. Olen miettinyt ihan samaa, että alan nyt ottaa irti sen, minkä saan tästä lapsettomasta elämästä. Odotellen vaan niitä itsekkyys-kommentteja... huh

 

Pahoittelut kaikille tuhruaville ja jo vuotaville!! Se on kyllä kumma, että kun ensimmäinen tuhru ilmaantuu, niin tietää että peli on menetetty (ainakin omalla kohdallani varma merkki tulevista menkoista).
Vau Terttu! Mä kans harva se kerta kun menkat alkaa, niin päätän et nyt jätän nää vauvahaaveilut taakse, et tulee jos on tullakseen. No viimestään siinä vaiheessa, kun kierto on puolessa välissä mieli muuttuu.. kunpa voiskin noi ajatukset siirtää johonkin muualle. Elämääkin suunnittelee jo sen "tulevan vauvan" pohjalta. Mulla tyttö alottaa koulun ens syksynä, niin kaikki tällaset käytännön ongelmat, kuten kouluunheräämiset/lähtemiset niin eihän niitä tarvii miettii kun mähän oon äitiyslomalla..Juu vaan enpä taida olla.
Mulla nyt kp 18 eli kohta alkaa taas tämä oman kropan tutkailu ja mahdollisten oireiden tunnistelu. Ovis oli viikonloppuna, ei tarvinnu ees tikutella, mulla on koko alavatsa niin kipeä irtoamispäivänä, et kävelykin sattuu. Yritä siinä nyt vielä jotain touhuilla..
Miten mä onnistunkin aina narisemaan.. Yritetään nyt kuitenkin nauttia näistä syksyisistä päivistä. Mä oon ite kynttiläfriikki, eli heti kun illat pimenee niin tuikut esiin ja jotenkin nautin tästä harmaudesta ja pimeydestä!!

 

Hei
Olen kuullu jossakin puhuttavan greippi mehusta. Piileekö greippi mehussa jokin salainen ase?
Onnea Anskulle ja toivottavasti tämän koko ketjun porukka tulee rytinällä perässä. Eli nyt toivotaan tässä kuussa paljon tärppejä niin päästään porukalla tuonne onnellisten odottajien puolelle.
Suku on ehkä pahin myös tässä lapsi jutussa. Ihmiset kyselee ja naljailee, kun perheen isäntä vain lihoo, mutta emäntä se ei tunnu lihovan. Kaikki kysyy joko teille on lapsia tulossa. Olisi mukava heittää kyselijöille jauhot suuhun, mutta en oikein tiedä miten sen tekisin. Siis oikeasti haluttais vaientaa nuo lapsi kyselijät. Usein näiden kysymysten jälkeen tulee hetkeksi jotenkin tyhjä olo ja ehkä vähän haikeakin. Vaikka tuota lapsosta ei olla yrittämällä tehty niin kyllä tässä alkaa semmoinen pieni alakuloisuus aika-ajoin olemaan.
Sori muuten meikäläisellä on lukihäiriö, joten kirjoitusvirheitä saattaapi näissä meikäläisen teksteissä olla.

 

Greippimehun pitäisi vahvistaa limakalvoja ja oviksen aikaan lisätä limaneritystä, jotta olisi helpompi huomata ovulaatio. Tiedä tätä.. onko vain yksi poppakonsti muiden joukossa!

 

Tertulle ja miehelle onnea elämään! Ikävä kun jätit ketjun mutta ymmärrän myös oikeen hyvin ajatuksesi ja tunteesi. Nuo tunteet pyörii varmasti lähes jokaisen meidän mielessä. enemmän tai vähemmän..

 

Tiistaita..

Kiva Peppi, että sun mieli on parempi=) Kyllä se asiat siitä järjestyy!

Terttu, KIITOS seurastasi täällä ja oikein hyvää jatkoa. Ymmärrän kyllä sua, että haluat poistua taka-alalle ja aloittaa elämän ilman vauvastressiä. Toivon todella, että tärppi kävisi ja huomaisit yhtäkkiä olevasi raskaana=) Kirjoituksesi oli ihan hyvän näkökulman antava ja kunnioitan kyllä niitä ihmisiä, jotka voivat jättää projektin ja elää täysipainoisesti ilman jatkuvaa huolta raskaudettomuudesta. ISO halaus ja hyvää talvenalkua!!

Nasuppi; mulla on myös sellainen olo, että haluan pelata kaikki kortit, ettei jäisi siitä kiinni. Jotenkin vastakkainen ajattelutapa esim. Tertun kanssa, mutta mä olen ainakin nyt siinä vaiheessa, että haluan todella laittaa kaikki peliin. Ollaan puhuttu miehen kanssa monista vaihtoehdoista, mutta hän jaksaa vakuuttaa silti, että saamme oman lapsen. Musta tuntuu jotenkin myös siltä, että en pysty ilman apuja tulemaan raskaaksi, vaikka mitään "vikaa" ei ole vielä sinänsä löydetty, mikä todella estäisi raskautumisen. Kyllä meillekin varmasti löytyy vielä apu ja saadaan syliin täytettä. Ja toiseen asiaan... hienoa, että sait tenttejä pois! Mulla on vajaan kk:n päästä tulossa myös tenttejä ja kovasti pitäisi muitakin koulujuttuja tehdä, mutta huvitusaste ei ole kovin korkealla ;D
Hei, soita ihmeessä jo lääkärille, että saisit menkat alkamaan. Mulla alkoi primoilla vajaan 3 pvän päästä ja muutenkin tuntui, ettei ne aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia. En ollut edes pahalla tuulella, joten jos ne pikemminkin sopi mulle.Pääsisit säkin taas uuden kierron vauhtiin.

Nyt mä en muista mitä kukin muu kirjoitteli, kun olen kakkossivulla kirjoittamassa ja en pysty selaamaan tota kolmatta sivua..Plaah! Onko tää tosiaan näin hankala juttu, ettei voi selailla muita sivuja, kun kirjoittaa??

No, Kaislaa kaipailen myös? Mollya?Onko jännättäviä?

Omasta navasta vielä..Suhteellisen niukat menkat ilmeisesti on nyt menossa, hiukan kipuja ollut vatsassa tänään, mutta särkylääkkeellä oon pärjännyt. Soitin gynelle ja sh saoi, että voisin syödä toisen primokuurin perään ja sitten katsotaan UÄ.tä ja mahdollista Pregnyl-pistosta. Enpä tiedä. Vaikea vielä ajatella sinne asti, kun nämä menkat masentaa vieläkin. Eilen olin tosi maassa ja oikeastaan itkeätuhrustin koko päivän. Olo oli kyllä tosi toivoton ja pelotti ihan kamalasti, etten koskaan saa omaa lasta. Mä olen huomannut, että sellaisen kovan pettymyksen tilalle on hiipinyt tuo pelko. Onko muilla samaa? Siis pelko siitä, että mitä mussa on vikana ja voiko kukaan auttaa. Se on kamala tunne. Yleensä se helpottaa, kun menkat hiipuu ja alkaa uuden ovisajan odottelu. Toivotaan,että niin käy nytkin.

Tulipas jotenkin masentavaa tekstiä, mutta mitä muutakaan voi tässä kierronvaiheessa tulla. Eikö tämä taas tästä.

Tsemppiä naiset!

 

Terttu, kiva kun kävit kertomassa kuulumiset. Onnea päätöksellesi, olen sen saman tehnyt ja koitin tuossa remppakiireiden varjolla pysyä poissa täältä, mutta en siihen kyennyt. Olen kuitenkin tässä taipunut samansuuntaiseen päätökseen kuin sinäkin, että tulee jos on tullakseen. Clomeja syön, mutta en aio lähteä piikittämään enkä siitä pidemmälle. Meissä ei ole mitään vikaa, joten aion nauttia tästä lapsettomasta elämästä... Kyllä se lapsi sieltä siunaantuu, tai jos ei, niin adoptio on keksitty. En osaa kuitenkaan olla poissa täältä, joten jatkan entiseen malliin. Kieltämättä hieman helpottaisi, jos näitä asioita ei vatvoisi, mutta... Olette tytöt niin ihania, ettei täältä vaan voi olla poissa.

Pitäisi varmaan kokeilla tuota vyöhyketerapiaa ja heittää clomeilla vesilintua. No, niitä tuli nyt ostettua, joten napsitaan pois.

Tsemppiä naiset!!

 

Voi harmi Terttu jos lopetat aktiivikirjoittelun, mutta ymmärrän myös päätöksesi. Musta tuntuu, että mä olen ihan ok tämän asian kanssa IRL, jotenkin tässä forumissa tulee vaan valitettua ja vatvottua asiaa ja koko juttu kärjistyy jotenkin. Ns. oikeassa elämässä en ajattele vauvahaaveita tai näitä ongelmia edes joka päivä ja olen mielestäni sama vanha Molly kuin aina, huumori on kestänyt, en suunnittele lähitulevaisuutta mahdollisen raskauden tai vauvan ympärille ja elän elämääni täysillä, nautin pienistä asioista. Mutta täältä meidän ketjusta mäkään en pysty olemaan poissa, se on todettu jo aikaisemmin

Terttu, jos kuitenkin käy niin onnellisesti, että yhtäkkiä raskaudutkin ihan "vahingossa" niin tulethan ainakin piipahtamaan kertomaan meille vaikket olisi pitkään aikaan kirjoitellutkaan Utelias mikä utelias.

Hu huu Kaisla, pitäiskö sua jo alkaa jännäämään pian vai mikä olikaan tilanne, äh kun en muista missä vaiheessa te muut aina menette.

ON: Lupaavasti on pikkuisen nipistänyt alavatsasta, silleen normaalisti mitä nyt viikkoa ennen ovista yleensäkin.

 

Manna! nuo tunteet on tosi tutut. Alkuun oli turhautumista, mutta mitä pidemmälle aika kuluu niin kyllä pelko ja epätoivo valtaa mielen että saako lasta enään. Tietysti oma tilanteeni on erilainen siinä mielessä, että on ne kaksi lasta jo olemassa, joista joka päivä olen kiitollinen, mutta kun aina haaveissa on ollut isompi pesue.
Mutta pystyn kyllä samaistumaan tilanteeseesi. Esikoiseni sai alkunsa 1v 3kk yrittämisen jälkeen ja hormonihoitojen avituksella. Eli kyllä tiedän mitä se odottaminen on! Toinen tuli luomusti heti perään, koska raskautuminen oli vaikeaa jo alussa niin päätimme että toinen saa tulla heti kun vain on tullakseen. Ja hetihän tuo tuli, eli tyttäriemmee ikäero on vain 1v ja 3kk. Toisen lapsen jälkeen aloitin e-pillerit uudelleen, ja reilu vuosi sitten jätin pois. Joten nyt yli vuosi yritystä.. Yksityisellä gynellä aloitin käynnit alkusyksystä.. siellä kuitenkin hoitojen aloitus ollut tosi nihkeää, koska lapsia jo on niin mitään estettä raskautumiselle ei pitäisi olla, heidän mielestä, eivätkä nähneet aihetta aloittaa, käskivät vain odottaa!! Plus että kaikki näyttäisi toimivan..Toki itselleni lohtua tuo, että raskaus on alkanut jo kahdesti, mutta ikää on karttunut vuosien varrella..kohta 6v edellisestä raskaudesta, että onko kaikki ok???
Voimia kaikille ja plussia erityisesti..eiköhän me olla ne ansaittu!!

 

Eipä täällä mitään ihmeempiä. Nostelen vaan mein ketjua, kun on raukkaparka päässy tipahtamaan... Menkat on lusittu, ja remppahommat vie aika hyvin ajatukset muualle.. Ei muutaku tsemppiä naiset, se on taas perjantai huomenna.

 

huomenta!
tämä neiti se on lähössä kohtapuolin kuulemaan tuomiota onko munarakkuloita kehittynyt!! Jänskättää ihan pikkesem ja toiveita en ole nostanut olleskaan korkealle, niin eipä tule pettymyksiä. Muutenkin ollut koko viikon sairaslomalla, keuhkoputkentulehduksen takia. mutta ilmottelen miten ultrassa meni...

 

Huomenta!

Täällä kp 2, jesh! Soitin jo kättärille toissapäivänä ja primot olisivat eilen lykänneet, mutta onneksi kroppa päätti sanoa ei hormoneille ja käynnisti menkat luomusti. Aina parempi niin. Nyt sitten ensi maanantaista lähtien pistelemään ja ensi viikon perjantaina on ultra. Inssiin oltais siis menossa, jos kaikki menee hyvin ja ajoitus osuu arkipäivään. Peukut pystyyn. Puregon-annostusta pienennetään tässä kierrossa, koska se munis oli kehittynyt viimeksi vähän liian vauhdilla. Saas nähdä miten tässä kierrossa käy. En jaksa olla yhtään toiveikas minkään hoidon suhteen enää tässä vaiheessa, katsotaan sitten mahdollisen oviksen jälkeen, mitkä on fiilikset.

Manna, toivottavasti masennus alkaa jo helpottaa ja pääset mukaan alkukierron mukaviin fiiliksiin. Tästä vaiheesta tykkään eniten - menkoista ovikseen. Oviksen jälkeiset piinisviikot ovat pahimpia. Mulla on muuten ihan sama juttu kuin sulla Manna, että ainaisten pettymysten tilalle on hiipinyt pelko. Pelko siitä, saammeko koskaan omia lapsia ja koenko koskaan raskautta. Meillä nyt onneksi on diagnoosi, tai oikeastaan kaksikin, selvillä, mutta hoidot eivät silti ole tehonneet ja se aiheuttaa pelkoa - varsinkin kun olemme jo näin pitkällä hoidoissa. Mutta musta tuntuu, että me olemme pahimman masennuksen ja pelon täyteisen aikakauden jo ohittaneet. Nyt vaan toivotaan, että saisimme oman lapsen, mutta olemme henkisesti aloittaneet valmentautumisen siihen, että niin ei ehkä ikinä tapahdu. Eikä se enää tunnu niin pelottavalta.

Mollyn tavoin mäkään en kotioloissa, etenkään ystävien tai edes perheen kesken, vello näissä huolissani. Saatan kertoa hyville ystäville ja perheenjäsenille, missä meillä mennään näissä jutuissa ja ehkä kertoa hieman peloistani. En kuitenkaan lähde näitä märehtimaan ja yritän rasittaa muita näillä jutuilla mahdollisimman vähän. Miehen kanssa saatetaan kierron tietyissä vaiheissa asioita puida, mutta muutoin me itse ja elämämme on pysynyt aikalailla muuttumattona tämän prosessin aikana. Emme mekään suunnittele elämäämme vauvan ympärille, koska emmehän tiedä tuleeko sellaista elämää koskaan. Välillä, esim. isompaa matkaa ensi vuodelle suunniteltaessa, käy mielessä, ettei matka ehkä onnistukaan, jos on vauva tai jos olen viimeisimmilläni raskaana. Mutta emme jätä suunnittelematta elämää eteenpäin sellaisen asian takia, jota ei ikinä ehkä tule. Se toisi ihan liikaa paineita tähän asiaan. Kyllä asiat sitten järjestyvät, niinkuin on tarkoitus.

Hoidoista... Mulla on sellainen tunne, että jos ei nyt käytetä kaikkia mahdollisuuksiamme, niin jäisin jossittelemaan, että mitä jos kuitenkin olisimme menneet eteenpäin. Ja mä olen ehkä maailman suurin jossittelija! En pystyisi elämään sen kanssa, jos aina miettisin, mitä olisi voinut olla. Niinpä koemme parhaaksi kokeilla kaikki keinot ja sitten vasta lyödä pisteen tälle hommalle. Koska mulla on pco ja raskautuminen luonnollisin keinoin tosi epätodennäköistä, niin olen kyllä erittäin kiitollinen näistä lääketieteen mullistavista hedelmöityshoidoista.

No huh, olihan perjantaiaamun tilitystä kerrakseen. Päätin purkaan aatoksiani oikein urakalla

Molly on matkalla lupaavaa ovista kohti, tsemppiä!

Satuliinin tuloksia odotellaan jännityksellä, toivotaan, että siellä köllöttelisi kunnon munis!

Kaislasta alan olla jo huolissani, minne olet kadonnut? Puhuitko jostain matkasta, en muista..?

Kivaa myrskyisää viikonloppua kaikille! Kynttilät palamaan ja vällyjen väliin oman kullan kainaloon Ai niin, Emmille pitikin kommentoida, että mäkin olen ihan hirmu kynttiläfriikki. Kesälläkin poltan kynttilöitä sadesäällä ja syksyllä nautin pimeistä illoista, kun saan laittaa lyhtyjä ulos ja kynttilöitä sisälle - arkena ja viikonloppuna. Se piristää kummasti.

 

Tuntuu, että kaikenlaista tapahtuu ketjusta kaikesta huolimatta! Ei me tytöt ainakaan poljeta ihan paikallaan tässä hommassa kun on hoitoja, suunnitelmia, pistoksia, clomeja. Satuliinille megapeukutukset että ultrassa hyviä uutisia! Ootellaan kommentteja. Ja Nasupille onnea menkoista

Töissä välillä kiirettä mutta onneksi tulee myös hiljaisia hetkiä. Tänään aikalailla viikonloppufiiliksissä jo! Kivaa kun on perjantai!!

Kaikille ihanaa viikonloppua toivotellen, mollyliini

 

Huomenta
Täällä nautitaan syyslomasta kaikista huolimatta.
Mietin tässä, että missä vaiheessa te olette ottaneet yhteyttä lääkärille? Mitä siellä tapahtuu, kun menee ja kertoo, että vuosi on yritetty tuloksetta? Testataanko heti missä vika on? Itse uskon aika lujasti, että meikäläisessä on oikeasti jokin pieni vika, koska menkat on niin epäsäännölliset ja jäävätpä ne välillä kokonaankin tulematta.
Ajattelin, että odotan joulun yli ja ensi vuoden alussa menisin käymään lääkärillä.

Kavereiden kanssa ei näistä lapsi yrityksistä halua oikein puhua. Minä olen vielä semmoinen, että kaikkein mieluiten haudon ja mietin tätä asiaa itsekseen. Tämä ketju on kiva, kun ollaan kaikki kuitenkin samoissa lähtökuopissa.
Nyt on kuitenkin viikonloppu edessä ja tietysti meidän kaikkien on pidettävä lippukorkealla.

 

Saralle: Julkisella puolella tuo vuosi on juuri se raja, jonka jälkeen yleensä lähdetään tutkimaan, jos raskautta ei vuoden yrittämisestä huolimatta ole kuulunut. Meillä tutkimukset tavallaan alkoivat jo ennen sitä, koska hakeuduin hoitoon vatsakipujen ja epäsäännöllisten kuukautisten vuoksi. Skopian näytettyä, että mulla varmaan on pco, sain lähetteen perhesuunnittelupolille. Siellä ei kuitenkaan suostuttu tutkimaan, ennen kuin vuosi yritystä oli tullut täyteen. Ekalla kerralla sain siis vain terolutit kiertoja tasaamaan ja kipuja lievittämään, sitten ohjeet parin kuukauden päähän jatkotutkimuksiin, jos raskautta ei ole kuulunut (parin kuukauden päästä ekasta käyntikerrasta tuli vuosi yrittämistä täyteen). Se oli tosi turhauttavaa, koska olimme siinä vaiheessa olleet ilman ehkäisyä jo melkein kaksi vuotta, mutta koska "virallista" yrittämistä oli ollut vasta vajaa vuosi, niin ei suostuttu tutkimaan vielä siinä vaiheessa. Olisi pitänyt vähän päästellä valkoisia valheita suustaan silloin ekalla kerralla, mutta mistäpä sitä olisi tiennyt...

 

Moikka tytöt!

Ja anteeksi, taisin unohtaa kertoa, että lähdin tosiaan reissuun. Nyt kuitenkin takaisin kotona.

Täällä on näköjään monella kierto taas alkuvaiheessa, joten tsempitykset tasapuolisesti kaikille! Huippua, että Nasupillakin lopulta käynnistyi kierto itsestään!

Täällä "ei mitään uutta auringon alla", menossa jotain kp30, eikä menkkoja vielä ole kuulunut. Juilinut on pari iltaa sen oloisesti, että voivat alkaa milloin tahansa. Nyt toivon, että alkaisivat huomenna, niin ultra-aika menisi parhaiten päin maanantaille. Pitäkäähän peukkuja

Terttu ei varmaankaan enää lueskele palstaamme, mutta oikein hyvää jatkoa minunkin puolestani. Kuten muutkin, ymmärrystä löytyy päätöksellenne. Vaikka itse onkin tehnyt päätöksen yrittää hoidoilla ensin.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille, nyt täytyy rientää. Höpistään paremmalla ajalla sitten lisää!

 

Aamupäiviä naiset!

Peukut pystyyn Satuliini ja tulethan kertomaan kuulumiset tänne! Tsemppiä!
Nasuppi, olipa hienoa, että se täti nyt tuli! Onhan se aina parempi, jos ei tarvi hormonia popsia. Toivottavasti nyt kierto pikkuhiljaa tasaantuisi ja alkaisi tapahtua=) Tuossa kun luin juttuasi, niin ajattelin, että me emme ole vielä niin pitkällä pohdinnoissa, mutta kaippa se menee jonkinlaisen kaavan mukaan, että kun aikaa/hoitoja kuluu, niin ajatuksia kypsyy päässä ja kieltämättä sellainen pelonsekainen tunne on "ystävänä" aika usein ja tämä raskaudettomuus-sana muuttuu pian omassa päässä lapsettomuus-sanaksi, vaikka olen sitä tietoisesti vältellyt, koska se tuntuu niin rajulta=( Mä olen puhunut joillekin ystäville tästä ja äidille/siskolle, mutta en uskalla esim. anopilleni/isälle, koska eh alkaisivat huoestua. Kyllä kai voisi jossain vaiheessa ottaa puheeksi, mutta kun en haluaisi vielä..Olisi mielummin kiva antaa heille positiivinen yllätysuutinen raskaudesta. Voih, kun se päivä koittaisi.
Sara, saitkin Nasupilta hyviä ohjeita. Tutkimuksiin vain reippaasti; mulle se oli kynnys, mutta kun sinne meni ekan kerran, niin ei se niin "kamalaa" ollut, koska tuli toisaalta sellainen tunne, että nyt meitä yritetään auttaa. Tsemppiä!
Vippe, remppahommat kyllä vie mukavasti ajatuksia muualle=) Meidän remppa-aika oli tosi kivaa näin jälkeenpäin ajatellen. Sai toteuttaa oman kodin haaveita ja puuhastella yhdessä. Sitten oli ihana olla uudistetussa kodissa!
Mollylle myös hyvää viikonloppua ja oviksen odottelua. Aiotko ottaa tikut käyttöön?
Kaislaa myös huhuilen...hu-huuuuu??
ON: Mulla on ollut P**KA viikko jotenkin. Nämä menkat on kuitenkin olleet tosi masentavat. Sateinen ja synkkä sää ei paranna kyllä fiiliksiä ja jotenkin olen ollut tosi huolissani, surullinen ja toivoton. Vaikka nyt alkaa olemaan voiton puolella ja alkaa taas ns. toiveikas aika (menkoista-ovikseen, niinkuin joku sanoi), niin en jaksa oikein innostua. Mulla oli varmaan niin kova usko yhteen primokuuriin, mikä on ihan hassua ja sitten tulikin valtaisa pettymys. No, jospa tämä tästä. Illalla saunaan ja oman kullan kainaloon, se on maailman paras paikka=)

Oikein hyvää viikonloppua ja poltetaan kynttilöitä; mä olen oikein kynttiläpyromaani=D

 

Taas tyhmä kysymys, mutta kysyn kuitenki.
Miten bongaatte ovulaation? Eli mistä tietää, että se lähestyy tai on päällä? Tuntuu tyhmältä kysyä tämmöstä kysymystä, mutta haluttais vain tietää.
En ole vielä tutustunut minkäänlaisiin ovistikkuihin, joista olen näillä palstailla lukenut. Jotenkin tuntuu, että lisääntyykö se lapsen tekostressi, jos ottaa ne tikut käyttöön. Tuleeko siitä sitten niin pakkomielle. Vaikka kyllä nyt on semmonen vaihe, että tuntuu että olis jo pakko tapahtua jotakin.
Pitäs vain osata heittää pyyhe kehään ja antaa luojan hoidella hommat kotiin päin jos on tullakseen.
Ehkä me ihmiset tänä päivänä olemme liiän tietoisia asioista. Eikö vanha sanonta kuulukkin, että tieto lisää tuskaa.
Olis ehkä parempi, että ei tiedettäis mitään ovulaation aikataulusta sun muusta asiaan liittyvästä vaan asiat tapahtuis omalla painollaan. Oikeastaan itse toivoin, että lapsi olisi saanut alkunsa vähän niin, kuin puoli vahingossa mukavana yllätyksenä. Harmittaa ettei sitä vaan kuulu vaikka kyllä vuosi on ihmisen elämässä lyhyt aika, mutta kun oikein odottaa niin siitä vain voi tulla pitkä.
Mutta on tässä nykyajassa se hyväpuoli, että sen avulla joitakin ainakin onnistaa. Tosiaan kynttilät palamaan ja tunnelma korkealle.

 

Sunnuntaita!
Minä se sitten perjantaina sielä ultrassa kävin ja yksi munis oli kehittynyt hyvin täälä jo viikonlopun ovista tikutellut, mutta ei vielä ole plussaa tikkuihin pärähtänyt. Mulle se lääkäri sanoi että sitä ovistestiä ei tehdä aamuvirtsasta,vaan sitä seuraavasta, ja niin olen toiminutkin! Sitten kun tikku näyttää (toivottavasti)plussaa niin sueraavalle päivälle varattava se inssiaika. Mua ny käyny epäilyttämään et näinkö sitä ovista sittenkään tulee, kun sillon perjantaina munis oli sen 15mm, no ei kyllä hajua et millon yleensä olisi niinku "täysikasvuinen" ja valmis irrottautumaan... Lekuri sanoi myös sen että, jos ei 5päivän sisään tule ovisplussaa niin sitten otettava taas yhteyttä sinne ja katsottava jatkoa.... semmoisia uutisia!
Millaset viikonloput neideillä oli?! Me vaan kotona oltiin ja lepäiltiin koko viikonloppu, mitä nytten autoon talvirenkaat käytiin vaihtamassa ja siivottiin auto perusteellisesti! Mutta hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

 

Viikonloppu on mennyt ihan mukavasti kotosalla. Tänään ajateltiin hakea pitsaa ja lekotella vaan ja nauttia toisista

 

Ihanaa, kun on lunta ja paljon valoisampaa. Laitoin taas kynttilöitä sisälle ja ulos. Viikonloppu mennyt töissä ja vapaa-aika kotona oleillessa; saunoessa ja tänään käytiin ulkona syömässä. Ihan mukavaa siis=)
Satuliini, en osaa sanoa, että minkä kokoinen munis on hyvä ja miksi niitä joillekin kehittyy enemmän esim. ultratessa monilla nähdään "liikaa." Mulla on vähän perusasiat myös hukassa, vaikka ollaankin ihan hoidon piirissä. Pitäs varmaan lukea jostain infoa...Toisaalta just en kauheesti halua hamuta tietoa, kun menen ihan sekaisin ja alan ahdistua. Mutta noista tikutuksista..Mulla lukee niissä tikuissa, että ekasta aamuvirtsasta täytyy ottaa se testi. Mitä tikkuja sulla on ja mitä niissä sanotaan? Toivottavasti bongaat ovista ja jos et, niin eiköhän siihenkin ole apu tarjolla. Sanoiko se lääkäri mitään, koska ovis ultran mukaan on? Mulle tiesi sanoa silloin viimeksi lääkäri, kun se siinä laskeskeli ja sitten sanoi, että 2-3 päivän päästä..Silloin en tikuttanut, mutta eipä kyllä tärppi käynytkään=( Mutta tsemppailuja sinne teille!
Sara, mä olen ennen kuvitellut ainakin tuntevani oviksen noin puolessa kierrossa eli 14 päivää ennen tulevia menkkoja. Ne, joilla on tasainen kierto, niin se on helpompaa tietty. Mulla on "nippaillut" muniksista, mutta välttämättä ovi ei kuitenkaan ole silloin ollut..eli jotain haamutuntoja. Toisilla tulee ns. limoja enemmän, mutta mulla ei kovinkaan, mutta hiukan enemmän kuitenkin kirkasta limaa.. Kuulostaa kivalle=O Jotkut mittaa lämpöä, jolloin niiden pitäisi olla koholla. Ja sitten ne tikut..Ne on musta ihan ok ja kyllä tämä meidän 2 vuotinen proggis on jo sen verran kovaa "yrittämistä" ettei ne tikut paljon enää paineita lisää. Toisaalta voisit ottaa tikutuksen ihan "mielenkiinnosta" ja kokeilla. Jos se ei ole sun juttu, niin sitten jätä pois. Se nyt vaan on niin, ettei kuukaudessa ole 30 päivää aikaa tulla raskaaksi ja joidenkin täytyy kokeilla "täsmäiskua". Meillä tjot-raskautuminen muuttui vuoden jälkeen tuskaksi ja sillä tiellä ollaa siis edelleen.
Miten emmillä menee? Onko tuntemuksia oviksen jälkeen? Milloin saadaan jännäillä?
Onkos Mollylla mitään uutisia? Eikös sullakin ala olla kierto lopuillaan?
Ja Kaisla!!! Onko mikä tilanne? Sulla huomenna ultra?? Vitsit, että toivon kovasti kaikille kaikkea hyvää ja plussia!!!Olisi jo sen aika!!
Mulla alkaa olla menkat lopussa ja mieli on jo hiukan parempi. Hitsi, että tämä kierto otti tosi koville. Oli ihan maassa. Nyt on jo parempi ja elämä alkaa taas pian näyttämään aurinkoisempia puolia.

Pidetään lippua korkealla ja ketjua myös!

 

Huomenta tytsyt! Se on sitten taas maanantai, eikun pusketaan uutta viikkoa eteenpäin. Meikäläisellä viikko alkaa pistosten merkeissä, tänään ensimmäinen. En tiedä onko sillä mitään väliä, pistänkö aamulla vai illalla, mutta edellisessä kierrossa pistin aamulla ja vaste tuli paljon nopeammin kuin sitä edellisessä kierrossa, jossa pistin illalla. Mutta varmaan muut tekijät vaikuttivat siihen. Ihan käytännön syistä päätin kuitenkin pistää iltaisin tässä kierrossa, koska joudun lähtemään joka aamu niin anivarhain liikenteeseen ja aamu-unisena aamut on mulle aina niin vaikeita, että parempi pistää illalla rauhassa.

Kaisla, tuliko täti kylään?? Vai mikä meininki, ettei vaan olisikin varkain tärpännyt? Tuu heti kertomaan!!

Sara, valmiin johtavan munarakkulan halkaisija on normaalisti 15-20 mm. Ovistikuttelu aloitetaan yleensä siinä vaiheessa, kun munis on tuon 15 mm (jos se on tiedossa eli katsottu ultrassa, muutenhan se lasketaan kuukautiskierron päivistä). Se vaihtelee siis tuon 15-20 mm välillä, missä vaiheessa (minkä kokoisena) munarakkulan seinämä puhkeaa ja munasolu vapautuu. Itselläni se munarakkula kyllä kehittyi reippaasti yli 20 milliseksi toisen pistoshoidon aikana, mutta lääkärin mukaan se ei ollut hyvä asia. Siksi nyt pistellään pienemmällä annoksella. Ensimmäisessä pistoshoidossa meni ihan hyvin, ultra näytti 16 mm muniksen ja taisin pistää pregnylin (irrotuspiikin) päivä tai pari sen jälkeen.

Jeesh, eikun hommiin. Hyvää työ-/opiskelu-/whatever-viikkoa kaikille!

 

Luin vielä Mannan tekstiä uusiksi ja laitan vielä vähän infoa: kerran kuukaudessa kasvaa 5-10 primaarifollikkelia, ja niiden kypsyessä valmiiksi munarakkuloiksi osa jää kehityksessä jälkeen ja jäljelle jää lopulta vain yksi, paras munarakkula (jonka halkaisija on tuo em.). Alku-ultrissa näkyy ainakin noita muita primaarifollikkeleja, mutta mun ymmärtääkseni nämä hedelmöityshoidot voivat aiheuttaa sen, että niitä valmiita munarakkuloita kypsyykin useampia ja silloin on monisikiöisen raskauden vaara.

Mutta note: näin minä olen nämä asiat päässäni ymmärtänyt, kun olen aiheesta lukenut. Hyvinkin tämä pääkoppa on voinut jotain ymmärtää väärin, joten korjatkaa joku jos olen väärässä!

Limoista vielä: ekassa pistoshoitokierrossa ei olisi voinut olla kuivempaa, joten olin ihan varma, ettei ovista ollut, vaikka kivut olivat kovia. Oli se sitten kuitenkin. Tokassa taas tuli limoja tosi paljon eikä kipuja ollut yhtään - taas olin ihan varma, ettei ovista ollut, kun oli niin erilaista kuin edellisessä kierrossa. Vaan olihan ovis tapahtunut. Mitä opin tästä? Ei kannata spekuloida turhaan, kun sitä ei näköjään voi mistään tulkita Nyt vaan odottelen lopputulosta ja yritän olla miettimättä asiaa sen kummemmin (yeah right).