""Yliherkkyys""

  • Viestiketjun aloittaja cry beibe
  • Ensimmäinen viesti
cry beibe
Heippa vaan kaikille!

Onko tää ""yliherkkyys"" normaalia?

Olen huomannu olevani nykyisi jotenki liianki herkkä..
Nukkumaan mennes olen itkeä tihrustanu montaa asiaa kohtaan, ikävän ja jopa syyllistävien tunteiden vuoksi. Ja mieheni ihmetelly et mitä se vollottaa ku pitäis yrittää nukkua..

Viimeksi sitä, ku toisel rajal maata asuva sisareni kävi meil visiitil lapsineen niin mun on ollu tavallist kovempi ikävä kaikkia heijän alle kouluikäisiä lapsiaan!
Lisäks olen välil ikävöinyt itkien jo parisen vuotta sitten kuollutta koiraani, joka minulla ehti olla yli kymmenen vuotta ennekuin jouduttiin tuskien takia lopettamaan!

Ja muitakin suremisen kohteita on ollu, esim. pelko jos läheisilleni tapahtuu jotain pahaa tai joku kuolee, esim. rakas ihana mieheni!

Tää on raskasta, olen huomannu et vieraan lapsen ja jopa lelun, tai suloisen koiran näkeminen on ""laukaissut"" suruni, valokuvien katselusta puhumattakaan..

Lohduttavaa olisi kuulla et jos tää on ""normaalia"", vai onko teillä kellään muilla samanlaista?
 
Kohtalotoveri
Moikka, olet aivan normaali ""hormoonihirviö"" kuten minäkin! On kuulemma ihan normaalia, että toisena hetkenä itket täysillä ja toisena huudat raivoa. Itselläni on nyt joka kerta kun mieheni kanssa peuhataan sängyn alla tullut itku, oikein urakalla. Tiedän, että ei ole syytä itkeä, mutta tunteet valtaa niin täysin, että sieltä se vaan tulee. Aluksi mies kysyi multa, että enkai satuta sua, mutta kun siitä ei ole kyse. Ollaan molemmat kyllä osattu ottaa se rennosti ja huumorillakin=). Sille kun ei vaan voi mitään! T:Kohtalotoverisi eli myös ns. ""hormoonihirviö"" =)
 

Yhteistyössä