H
"huoh"
Vieras
Minusta tuntuu välillä että kaikkien muiden lapset käyttäytyy paremmin, malttaa odottaa vuoroaan, kykenee olemaan hiljaa jne..
Päiväkodista tulee jatkuvaa palautetta miten siirtymätilanteet hankalia, esiintyy päivittäin (useasti) puremista, potkimista, lyömistä, tönimistä..
Rivien välistä on myös luettavissa että keskittyminen ei riitä askarteluun, piirtämiseen, sadun kuunteluun.. (Ei ole muuten 8kk aikana saanut yhden yhtä askartelua/piirrustusta tehtyä, äitienpäiväkorttikin taisi olla 80% jonkun hoitajan kätösten jälkiä)
Rauhaton, aamupiirissä ei jaksa istua (voi mennä yht äkkiä esim. hakemaan soittimen ja alkaa soittamaan/pyrähtää keskelle laulamaan)
Ei jaksa istua ruokailun aikaa paikallaan, nukkumaan mennessä levoton sängyssä, pölöttää, potkii yläpuolella nukkuvaa, höpisee ja häiritsee..
Jatkuvasti äänessä, kiljuu ja kiekuu jos ei asiaa ole. (Höpöttää ja juttelee kyllä paljon)
Oman vuoron odotus/jonotus ihan mahdotonta.
Tapaturma-altis kuin mikä, jatkuvasti kiipeilee ja kohnottaa joka paikassa, kompuroi ja putoilee..
Kotona myös paljon vastaavia ongelmia, samoin kauppareissut yms.. ihan tuskaa.
Meillä on suvussa AD/HD tai ADD diagnooseja aika monella (mm.. lapsen isällä, minun isälläni, serkullani ja hänen molemmilla lapsillaan) joten jo "sukurasitteena" tulisi näitä piirteitä, ja olen pohtinut että kun meillä on nyt lastenlääkärille ja neurologille muun asian takia aika, niin pitäisikö asiat ottaa puheeksi? Päiväkodista minulla on kaikki ongelmat ja oireet paperilla muutenkin lääkärille viemisenä.
Mahtaisiko olla lapselle parempi jos varhaisessa vaiheessa jo saisi diagnoosin? Esim. mahdollisuus pienryhmään päiväkodissa?
Juujuu, saanhan minä sen pienempäänryhmään esim. pph mutta kun en halua laittaa yhden ihmisen harteille, voin kokemuksesta sanoa että on huomattavasti raskaampaa tämän yhden kanssa kahdestaan kuin muiden lastemme kanssa.
Kasvatuksesta ei ole käytös kiinni, ihan samalla tavalla on kasvatettu kuin muutkin lapsemme, mutta silti on paljon raisumpi, äänekkäämpi ja eläväisempi kuin muut yhteensä.
Päiväkodista tulee jatkuvaa palautetta miten siirtymätilanteet hankalia, esiintyy päivittäin (useasti) puremista, potkimista, lyömistä, tönimistä..
Rivien välistä on myös luettavissa että keskittyminen ei riitä askarteluun, piirtämiseen, sadun kuunteluun.. (Ei ole muuten 8kk aikana saanut yhden yhtä askartelua/piirrustusta tehtyä, äitienpäiväkorttikin taisi olla 80% jonkun hoitajan kätösten jälkiä)
Rauhaton, aamupiirissä ei jaksa istua (voi mennä yht äkkiä esim. hakemaan soittimen ja alkaa soittamaan/pyrähtää keskelle laulamaan)
Ei jaksa istua ruokailun aikaa paikallaan, nukkumaan mennessä levoton sängyssä, pölöttää, potkii yläpuolella nukkuvaa, höpisee ja häiritsee..
Jatkuvasti äänessä, kiljuu ja kiekuu jos ei asiaa ole. (Höpöttää ja juttelee kyllä paljon)
Oman vuoron odotus/jonotus ihan mahdotonta.
Tapaturma-altis kuin mikä, jatkuvasti kiipeilee ja kohnottaa joka paikassa, kompuroi ja putoilee..
Kotona myös paljon vastaavia ongelmia, samoin kauppareissut yms.. ihan tuskaa.
Meillä on suvussa AD/HD tai ADD diagnooseja aika monella (mm.. lapsen isällä, minun isälläni, serkullani ja hänen molemmilla lapsillaan) joten jo "sukurasitteena" tulisi näitä piirteitä, ja olen pohtinut että kun meillä on nyt lastenlääkärille ja neurologille muun asian takia aika, niin pitäisikö asiat ottaa puheeksi? Päiväkodista minulla on kaikki ongelmat ja oireet paperilla muutenkin lääkärille viemisenä.
Mahtaisiko olla lapselle parempi jos varhaisessa vaiheessa jo saisi diagnoosin? Esim. mahdollisuus pienryhmään päiväkodissa?
Juujuu, saanhan minä sen pienempäänryhmään esim. pph mutta kun en halua laittaa yhden ihmisen harteille, voin kokemuksesta sanoa että on huomattavasti raskaampaa tämän yhden kanssa kahdestaan kuin muiden lastemme kanssa.
Kasvatuksesta ei ole käytös kiinni, ihan samalla tavalla on kasvatettu kuin muutkin lapsemme, mutta silti on paljon raisumpi, äänekkäämpi ja eläväisempi kuin muut yhteensä.