Hae Anna.fi-sivustolta

Yllätys ero

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä kikka79, 07.12.2009.

  1. kikka79 Uusi jäsen

    liittynyt:
    06.12.2009
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tuntuu, että elämä on lopussa. Mieheni ilmoitti minulle yllättäen, ettei enää rakasta minua. Sovittiin että kuitenkin yritetään vielä lasten takia(2lasta). Kuitenkin kahden viikon kuluttua hän ilmoitti, että haluaa eron. Olemme olleet 10 vuotta yhdessä mistä 6vuotta naimisissa. Ehdotin että olisimme menneet pariterapiaan, mutta ei kuulemma kiinnosta. En ole rakastanut ketään niin paljon kuin häntä. Lapsille eikä kenellekkään muulle olla kerrottu tulevasta erosta vielä. Halutaan antaa lasten viettää joulua vielä koko perheen kanssa. Musta vaan tuntuu, että mun on kerrottava tästä jollekkin tai en jaksa muuten. Luulin että meillä oli täydellinen liitto ja olimme rakastuneita toisiimme. Lapset ovat jäämässä minulle, että siitä saan vähän voimaa jaksaa, mutta ystäviä minulla ei oikein ole ja pelkään sen vuoksi että jään yksin. Tää on nyt eka paikka missä saan sanotuksi tästä asiasta. Yh-tulevaisuus pelottaa aivan h....sti!
     
  2. ex-yh-elli Vierailija

    "Yh-tulevaisuus pelottaa aivan h....sti!"

    Minusta yksinhuoltajavuodet olivat elämäni parasta aikaa.
    Tangoon tarvitaan kaksi. Kyllä sinä ap. pärjäät. On niin moni muukin pärjännyt.
     
  3. saman kokenut Vierailija

    Ja sittenkun se luuseri on aikansa pyörinyt rakastajattarensa luona ja alkaa vinkua takaisin luoksesi, olet toivottavasti jo sen verran vahvistunut ettet enää ota häntä takaisin.
    Päivä kerrallaan, kyllä se helpottuu kun pääset oman elämäsi herraksi.
     
  4. YH-mies Vierailija

    Hyvät kommentit edellisiltä, kyllä sinä pärjäät, nyt vaan tuntuu että seinä on vastassa.
    Ja toden totta, muista 6-10-vuoden päästä kun mies haluaa takaisin niin otat ohjat käsiisi ja näytät missä se kaappi seisoo.

    Tuo vaan on jotenkin järkyttävää kun ihmiset niin rakastuvat korviaan myöten eivätkä ollenkaan ajattele että muutakin on. Kun ruusuilla elää niin pitää elää hetkessä, seuraavaan kuitenkin pitää jo varautua.
    Mutta sinä pärjäät, uskot vaan itseesi.
     
  5. Niin kipeetä... Vierailija

    Ymmärrän tasan miltä sinusta tuntuu! Itsellä samanlainen tilanne tosin nyt jo kuukausi takana...ensi järkytys on eletty, pakahduttava tunne sisällä kokoajan. Möykky joka kasvaa päivän mittaan ja sydän joka tuntuu räjähtävän rinnassa. Niin loukattu, niin lyöty olo...mutta nyt tilanne on jo tasaantunut. Usko pois, sinä selviät!!! Vaikka ensin tuntui että toisen arvostus niitä vuosia kohtaan on hukkaan heitetty mitä olet perheelle ja miehelle antanut...tuntuu nyt jo ihan uudelta näkökulmalta...se on miehen ongelma jos ei näe lähelle mitä hänellä on. Joku toinen mies antaisi kaikkensa että hänellä olisi vaimo ja lapsia. Sinulla on lapset, nauti niistä hetkistä mitä sinulla on kultakimpaleidesi kanssa ja anna miehen olla. Itse uskon etten kykene uuteen suhteeseen pitkään aikaan mutta annan itselleni aikaa toipua koska lapset tarvitsevat minua. Elä päivä kerrallaan, asia kerrallaan...itke jos itkettää ja naura jos naurattaa. Rakenna itsellesi turvaverkko...tee mitä olet aina tahtonut tehdä. Toivon sinulle paljon voimia!!! Kyllä tästä vielä selvitään!
     
  6. Selviytyjä? Uusi jäsen

    liittynyt:
    04.10.2009
    Viestejä:
    6
    Saadut tykkäykset:
    0
    Oletko varma, ettet sekoita rakkautta ja läheisriippuvuutta toisiinsa? Toki varmasti tunnet suurta kiintymystä mieheesi, mutta kirjoitat myös, ettei sinulla juurikaan ole ystäviä; olisiko niin, että olet perustanut yhden ihmisen varaan koko elämäsi?

    Parisuhteessa olisi niin äärettömän tärkeää muistaa säilyttää myös se oma sosiaalinen verkosto - sen lisäksi, että pariskunnalla on yhteisiä ystäviä, jokainen tarvitsee myös ne "ihan omat" kaverinsa, joiden kanssa jakaa asioita ja vapaa-aikaansa.

    Sä selviät kyllä - se on aivan päivän selvää! Voimia - ja tartu elämästä rohkeasti kiinni!
     
  7. TZR Vierailija

    Olen eronnut 3 vuotta sitten, minullakin on vähän ystäviä ja osa heistä on nykyisin ex:ni ystäviä.
    Päivä kerrallaan, ennen pitkää huomaat että pärjäät kyllä. Uskon, että saat voimaa lapsistasi.
     
  8. kaisuliini789 Vierailija

    Mulla on hyvin samanlainen tarina kuin sinulla. Olen vielä alkutekijöissä toipumassa tästä musertavasta uutisesta. En kerta kaikkiaa ymmärrä, miten se rakkaus vaan voi noin loppua. Oletko tutustunut eroperhe.net:iin? Sieltä saat myös vertaistukea. Ota yhteyttä vähäisiin ystäviisi, vanhempiisi ja sisaruksiisi, tarvittaessa psykologiin tai terapeuttiin.

    Kyllä me vielä selvitään, mutta kyllä tämä alku on niin raskasta. Kuitenkin olen lukenut, että toipumisen kannalta on tärkeää käydä vain kaikki tunteet rohkeasti läpi: viha, suru, pelko, murhe.

    Itse saan lapsista paljon voimaa ja iloa. Kai miehesi kuitenkin lasten elämässä pysyy, ettet ihan yksin lasten kanssa ole? Voimia sinulle!
     
  9. J.Kalmisto Uusi jäsen

    liittynyt:
    14.08.2004
    Viestejä:
    15
    Saadut tykkäykset:
    0
    Pelkkä rakkaus ei kauaa kannattele suhdetta, kaikissa suhteissa tulee eteen jossain vaiheessa että se himokas rakastumisen tunne laimenee ja jos ei jaksa tehdä töitä asian eteen niin rakkaus kyllä loppuu. Valitettavasti sinun kumppanisi ei viitsinyt enään tehdä töitä rakkautensa eteen, ehkä hänellä on joku intohimoinen ihastus tai sitten hän on vain ajautunut perhe-elämään sitä tahtomatta eikä ole saanut sanottua sitä aikoinaan vaan kärsinyt siitä vuosikaudet tai sitten hänellä on joku muu syy, mutta ilmiselvästi haluaa kuitenkin erota.
    Itse en ymmärrä sitä että hyvistä suhteista erotaan niin helposti "PIM" en rakasta sua enään *pim* tai että ne yhdessä vietetyt vuodet vedetään ns. vessasta alas.
    Kerta on 10v oltu jo yhdessä niin luulisi että sellaisen asian takia kannattais tehdä jo töitäkin eikä vain ilmoittaa teinimäisesti että en rakastakkaan enään sinua.
     
  10. Sama työn alla Vierailija

    Itse olen mies mutta erittäin samassa tilanteessa, vaimo ilmoitti että ei enään rakasta ja kaikki tunteet kadonneet, 2 ihanaa pientä lasta kotona ja parhaillaan en tiedä mitä tehdä. Järki sanoo että ota avioero jos en kerran hänelle kelpaa, sydän ihan toista. Nyt ei kukaan voi sanoa että en olisi yrittänyt, tämä kaikki tapahtui jo puolitoista vuotta sitten. En vaan jaksais aloittaa alusta kaiken ja miten lapset.... Joskus unelmoin tulevaisuudesta jossa löydän ihmisen joka välittää, rakastaa ja haluaa jakaa tulevaisuuden minun kanssani juuri sellaisena kuin olen, ihminen joka uskoo rehellisyyteen ja uskollisuuteen ja rakkauteen siihen päällä. Parhaillaan suunnittelen vaan mahdollisen ihanaa joulua lapsilleni koska sisälläni olen varma että se on viimeinen yhteinen joulu.
     
  11. minä vain Vierailija

    "Joskus unelmoin tulevaisuudesta jossa löydän ihmisen joka välittää, rakastaa ja haluaa jakaa tulevaisuuden minun kanssani juuri sellaisena kuin olen, ihminen joka uskoo rehellisyyteen ja uskollisuuteen ja rakkauteen siihen päällä."

    Iltalehden nettipalstalta luin aamulla neuvoja miten päästä eroon kaipuusta entiseen.
    Kaikesta selviää. Nauti nyt joulusta ja ajattele tulevaisuutta sitten myöhemmin.

    Roolisi isänä ei miksikään muutu. Saat viettää vielä monta ihanaa joulua perheesi parissa.
     
  12. Rikki revitty Vierailija

    Täällä yksi jonka sydän revittiin sunnuntaina. Yhdessäoloa takana yli 17 vuotta ja sitten mies kertoi muuttavansa pois koska ei rakasta minua enää niinkuin ennen. Haluaa selvittää omia tunteitaan ja mahdollisesti löytää minut uudestaan etäisyyden kautta. Elämässäni en ole tällaista kipua kokenut. Olen itkenyt sunnuntaista lähtien melkein tauotta, käynyt psykologin juttusilla, nukkunut lääkeiden avulla eikä tämä helpota millään. En tiedä olisiko ollut helpompaa toinen nainen tai jatkuvat riidat?? Mielestäni olimme kuitenkin onnellisia normaalissa arjessa. Onneksi lapsia ei ole tai toisaalta ne voisivat pitää minua pinnalla tässä tilanteessa... Minua pelottaa se päivä kun jään tähän asuntoon yksin. Minua pelottaa tulla töistä tyhjään pimeään asuntoon joka vielä viikko sitten oli koti. Välillä tuijotan saamaani nukahtamislääkepakettia miettien että jos vain tietäisin minkä verran näitä pitäisi ottaa että varmasti pääsisin irti tästä kaikesta... Ystävät olen soittanut läpi jo moneen kertaan. Kuka niistä enää jaksaisi kuunnella tätä vuodatusta? Jokaisella on kuitenkin oma elämänsä elettävänään. Olen menettänyt parhaan ystäväni, elämäni kumppanin, kaiken merkityksellisen elämässäni. Mitään muuta en näe kuin pelkkää mustaa pimeyttä.
     
  13. elämä kantaa Vierailija

    hei te kaikki joilla on tuo tosi kurja tilanne menossa nyt.
    Kokemuksen rintaäänellä voin sanoa että elämä kantaa tässäkin tilanteessa ja vahvistaa teitä seisomaan omilla jaloillanne. Te pystytte siihen, luottakaa minuun.

    Muistakaa seuraavat asiat.
    1. Keskustelkaa puolisonne kanssa asiallisesti miksi hän näin tuntee kuin on teille ilmoittanut. Sen jälkeen kerrotte oman mielipiteenne, huutamatta, itkemättä mutta suoraan. Tehkää selväksi se mitä tunnette häntä kohtaan. Muistakaa, että jos hän syyttää teitä erosta, tai siitä ette ole sellainen kuin hän haluaa, älkää välittäkö. Hän keksii syitä miksi hänen olisi helpompi lähteä.

    2. Tehkää päätös. Jos hän haluaa muuttaa pois, niin haluaa. Ei toista voi väkisin pitää.
    Muistakaa se, että elämä kantaa ilman häntäkin. Pärjäätte kyllä.

    3. Tehkää selkeä suunnitelma omaisuuden jaosta seuraavien kuukausien aikana. Älkää jättäkö tätä hamaan tulevaisuuteen. Siitä ei seuraa muuta kuin riitoja.

    4. Tehkää selkeä suunnitelma lasten hoidosta ja tapaamisesta.
    Vaatikaa, että puolisonne hoitaa yhteisiä lapsianne yhtä paljon kuin tekin. Älkää antako hänelle etävanhempimahdollisuutta. Kun puolisonne näkee että hänellä on tasan 50% lastenhoitovastuuta myös, se onni ja autuus mahdollisen uuden kumppanin kanssa ei ehkä tunnukkaan enää niin huippuhyvältä. Muista kuitenkin, että lapset eivät ole kiristyskeino.

    5. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin. Lapsilla on oikeus myös sellaisiin vanhempiin jotka pystyvät keskenään asialliseen keskusteluun. Älkää siis riidelkö lastenne nähden ainakaan heistä. Se on pahin mahdollinen virhe minkä voitte tehdä. Älkää moittiko toisianne lapsillenne. Lasten ei tarvitse ottaa osaa teidän välisiin riitoihinne.
    Molemmilla vanhemmilla on velvollisuus olla läsnä lapsiensa elämässä. Älä anna lähtevän jättää lapsiaan noin vain ja tavata kerran kahdessa viikossa. Vaadi että hän pitää lapsiin yhteyttä päivittäin ja hoitaa heitä luonaan.
    Tästä säännöstä ei saa tinkiä, paitsi jos vanhempi on pahaksi lapsille ja silloinhan ero on vaan tosi hyvä asia.

    6. pyytäkää apua omilta läheisiltänne, vanhemmiltanne, sisaruksilta aina kun tunnette siihen tarvetta. Jos sukulaisia ei ole liittykää vertaisryhmään. Puhukaa asiasta jonkun kanssa aina kun siihen on tarvetta. Älä jää kokonaan yksin suremaan. Muista että tarvitset silti toisia ihmisiä. Eivät kaikki ole samanlaisia kuin puolisosi.

    7. Älä katkeroidu. Se ei vie sinua eteenpäin. Se syö sinut sisältä ja elämäsi valuu hukkaan.

    8. Älä katso taaksepäin viikkoa pidempään. Suuntaa täysillä eteenpäin. Hanki itsellesi harrastus, etsi vertaisryhmä, hae ilonaiheita pienistä asioista.

    9. Jos helpottaa, kirjaa paperille ylös entisen elämäsi plussat, mutta kirjaa ylös mitä tuleva elämä voi sinulle myös tuoda. Mitä sellaista voit tehdä nyt eron jälkeen mitä et voinut tehdä hänen kanssaan.
     
  14. Kipper Vierailija

    Lainaus edellisestä :

    Vaatikaa, että puolisonne hoitaa yhteisiä lapsianne yhtä paljon kuin tekin. Älkää antako hänelle etävanhempimahdollisuutta. Kun puolisonne näkee että hänellä on tasan 50% lastenhoitovastuuta myös, se onni ja autuus mahdollisen uuden kumppanin kanssa ei ehkä tunnukkaan enää niin huippuhyvältä. Muista kuitenkin, että lapset eivät ole kiristyskeino.


    Tässä on todellisen järki ihmisen tekstiä ,taitaa katkeruus painaa vielä takaraivossa.Viimeinen lause kruunaa kaiken.Ei tullut mieleen ,että se toinen osapuoli saattaa rakastaa lapsiaan yli kaiken vaikka rakkaus puolisoon on kuivunut.voi helvetti......
     
  15. Toni Vierailija

    Pientä katkeruutta havaittavissa?

    Itse olin 6v naimisissa, 8v yhdessä vaimoni kanssa ja tein saman kuin ap:n mies, joskin en nyt ihan vain ilmoittanut asiaa, yritin myös selittää tilanteen. En koe olevani luuseri, en omista rakastajatarta, en ole juoppo, en ole työtön enkä oikein mitään mikä sopisi tuohon sinun määritelmään. Miksi aina saa tuon saman kuvauksen miehestä joka jättää? Olen kuullut tuon jo itsekkin sata kertaa... perseestä.
    Syy miksi itse lähdin on paljon syvällisempi kuin toinen nainen, vaimoni on erittäin kaunis nainen, mallin hommia vielä pari v sitten tehnyt jne. mutta en vain enää kokenut kuuluvani siihen suhteeseen, kaipasin jotain muuta. Mietin lähes joka päivä, että jos lähtisn tuonne tai tuonne reissuun jne. ei tähän ollut mitään syytä, joskus vain toisen naama ei enää miellytä enkä minä koe olevani velvollinen kuluttamaan elämääni ihmisen kanssa jota en enää rakasta tai halua. One life. Jos oman onnellisuuden tavoittelu tekee minusta luuserin, so be it.
     
  16. JohannaV Uusi jäsen

    liittynyt:
    25.04.2009
    Viestejä:
    351
    Saadut tykkäykset:
    0
    Muistakaa:

    Kaikesta selviää, kun pystyy

    1. Nukkumaan, konstilla tai toisella (lääkkeet, käykää PSYKIATRILLA eikä missään TK:ssa)

    2. Syömään (vaikka väkisin)

    3. Puhumaan asiasta (jos ei ystäville niin ammatti-ihmisille).

    4. Hoitamalla juridinen puoli asiallisesti kuntoon.
     
  17. Sirkku Sirkkunen Vierailija


    Mikä paras ystävä tuollainen on kun noin tekee? Missä ihmeen pumpulissa elätte kun ei ole mitään havaintoa siitä mitä miehen päässä on liikkunut? Pärjäät paremmin kun annat tuosta vaan mennä.
    On vielä palaamassa takaisin, mutta älä vain ota, vaan tähtää eteenpäin. Sinä itse olet oman elämäsi merkitys eikä tuollainen mies. Hyvä elämä odottaa sinua. Tässä maailmassa yksinolo on aivan vapaaehtoinen valinta.
    tekisi mieli sanoa pahemmin, että muka kaikki valokin on teidän perheessä miehen tuomaa ja luomaa. Ei se mikään ihme sitten ole, mies jos lähti. Katsele nyt sitä pimeyttä hetki, pimeässä on turvassa, jopa huomaat jonkin lampun päässäsi syttyvän. Onnea matkaan. Koettu on.
     
  18. grrrr Vierailija

    Ei siinä kuule missään pumpulissa tarvi elää, jos miehen kanssa ostetaaan yhdessä asunto ja 2 kk:n päästä hän toteaa että haluaa eron ja on jo pitkään ollut onneton suhteessa. Tai kuten ystävälleni kävi että kävivät asuntomessuilla taloja katsomassa ja takastulomatkalla mies ilmoitti haluavansa avioeron. Kysynpä vaan että mitä miesten päässä liikkuu?
     
  19. Monimutka Vierailija

    Ainakin miesten päässä liikkuu paljon sellaista jota ei näköjään voi syystä tai toisesta kertoa kuin vasta sitten kun tilanne on jo mennyt liian pitkälle. Onko tämä vain yksin miesten syy vai olisiko naisillakin jotain opittavaa miestensä kuuntelemisesssa ja keskustelussa yleensä? En tiedä vastausta mutta jostain syystä ne miehen todelliset ajatukset pysyvät vain siellä pään sisällä.
     
  20. Western Vierailija


    Oliskohan niin että miehet pitävät sisällään asioita koska tiedostavat että heitä ei kuitenkaan kuunnella. Tai ehkä kuunnellaan, mutta puhutaan niin eri tasolla etteivät pohjimmaiset asiat kohtaa.
    Ja siitä syystä miehet sit tekevät mitä tekevät, kertomatta siitä kumppanilleen. Se jätetyksi tulemisenkin pelko ehkä kolkuttaa mielessä ja samasta syystä eletään parisuhteessakin omaa elämää, ehkä liikaakin.
    Eron jälkeen avaudutaan, puolin ja toisin, huomataan että ehkä kuitenkin olis ollut suhteelle parempi keskustella, ja kuunnella ajoissa.
     
  21. Nameless Vierailija

    Usein nainen jyrää miehen "tietäessään" paremmin mikä "meille sopii". Mies siinä sitten vikisee lyhyessä lieassa. Olen nähnyt näitä.

    Siinä sitten vuosien saatossa tapahtuu yleensä jompikumpi seuraavista asioista:

    1. Nainen kyllästyy kun; "mies on niiin vätys, ei minkäänlaista oma-aloitteisuutta, aina saa kaiken valmiiksi miettiä ja suunnitella. Aivan kuin olisi kolme lasta kahden asemasta... ja plaa-plaa-plaa..." Ero.

    2. Mies saa vihdoin viimein oman selkärankansa jostain kanista ja laittaa jarrun naisen ylivallalle. Siinä vaiheessa, ikävä kyllä, kaikki arvostus, kunnioitus, rakkaus ja yhdessä pitävä liima on kulutettu, tuhlattu loppuun. Ero.

    Jatkossa nainen itkee ja parkuu miestä joka julmasti hänet jätti -"varppina sil'on joku hutsu kulman takana odottamassa"- ajatus palaa kiinni naisen aivoihin, mitkään selitykset ei auta. Nainen on taas kerran päättänyt kuinka asiat oikeasti ovat. Mieshän ei ymmärrä yhtään mitään. Niin kuin ei koskaan aiemminkaan.

    Lähellä on tällainenkin erotapaus meneillään. Lähestyvä ero odottaa kulman takana. Siinä nainen on marttyyri (viimeillä voimillaan), joka käyttää työhönsä päivässä noin 10 tuntia. Vapaapäivinään siivoaa ja tekee niska limassa kodin töitä ja hoitaa lapsia, joista toinen on miehen. Mies ollut lähes vuoden työttömä, eikä tee muuta kuin pelaa pelejä, juo ja yrittää ilmeisesti tehdä sohvalla makailun uutta enkkaa. Loppuu kohta. Naisen selkäranka katkeaa, väsyy.... Mutta ei ihan vielä. Vielä, kaikista faktoista huolimatta -ja niitä on paljon, hän vieläkin jaksaa olla. Läheiset näemme, että voimat hupenee. Olemme koko ajan asemissa ottamaan vastaan kun se hetki tulee.

    Mikä oikein vaivaa? Parisuhteen pitäisi olla voimavara, kodin satama jossa huolet jäävät oven taakse ja siellä kodissa ollaan "me". Vanha klisere, mutta niin totta. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.
     
  22. Valikoiva kuulo Vierailija

    "
     
  23. minä vain Vierailija

     
  24. onnellinen mies Vierailija

    Hyviä kommentteja, aika monessa suhteessa olen nähnyt tuon, että nainen näkee paremmin mikä miehelle on parasta. Kannustankin nyt kaikkia miehiä ottamaan niskasta itseään kiinni ja ryhdistäytymään. Olkaa miehiä. Tehkää jo suhteen alussa selväksi, että tiedätte mitä haluatte, vaikka se seksi onkin niin ihanaa ja alapää vie :) Itse erosin 2 vuotta sitten ja nyt olen elänyt lähes 2 vuotta uudessa suhteessa. ex.än kanssa yhteishuoltajuus lapsista. Myös uudessa suhteessa kumppani näytti alkuun tietävän mikä on minulle parasta, mutta tein asian harvinaisen selväksi, että olen itsenäinen mies. En tarvitse naista arjen pyörittämiseen, vaan elämän tasavertaiseksi kumppaniksi. Anteeksi etukäteen jo seuraava virke :) Lopettakaa miehet se capusiinojen ja puputsiinojen tissuttelu trendikuppiloissa ja olkaa miehiä. Kuka teiltä on ottanut munat pois!!!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti