Yllätysraskaaksi

Hei!

Olisi kiva kuulla muidenkin yllätysvauvaa odottavien kokemuksia. Palstalla tuntuu niin olevan sellaisia, jotka ovat aika pitkään yrittäneet ja suunnitelleet raskautta...

Omat tunteeni olivat ainakin sekaisin kun raskaustesti näytti plussaa, silloin olin viikolla 6, enkä ollut aiemmin ajatellut edes sellaista mahdollisuutta. Raskauden keskeytys ei tullut mieleenikään, vaan olimme mieheni kanssa yhtä mieltä, että vauva saa tulla, vaikkemme vielä edes ole ehtineet naimisiin. (Se oli ollut ajatuksemme, että vasta häiden jälkeen lapsia, mutta toisin kävi). Eniten minua painaa se, että en voi oikein kenekään kanssa asiasta puhua, enkä haluakaan vasta kun sitten, kun raskaus alkaa olla 12 viikon paremmalla puolella. Kellään hyvistä ystävistäni ei ole vielä lapsia, niin kuin ei sukumme nuorimmalla polvellakaan. Suoraan sanoen hirvittää se, kun ihmiset saavat tietää. En jaksa sitä pyöriyystä - tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, kun olo on niin uupunut ja huono, kuin vain voi.

Pieni masennuskin on hiipinyt mieleeni, kun ystävät nauttivat täysin rinnoin kesästä, istuvat patiolla, juhlivat. itse olen linnoittautunut kotia ja yritän selvitä päivän askareista. Minnekään ei huvitä lähteä, kun pahaolo voi vyöryä ylitse milloin vain, ja terassilla lipittää vettä. Baariin ei voi tupakansavuun lähteä. Liikuntaharrastuksista ei tule mitään, sillä voimat ovat poissa.

Toisaalta olen onnellinen pienokaisesta, ja odotan innolla ultria, jotta näen sen kehityksen. Mieheni on onneksi tukenani, minkä töiltään ja aktiiviselta pelaamiseltaan ehtii. Tavallaan haluankin, että hän tapaa kavereitaan ja harrastaa, sillä itse tunnen olevani surkeaa seuraa. Lisäksi vauvan tulon jälkeen voi vapaa-aika kutistua minimiin. Mieheni on myös onneksi jaksanut pitää seksielämämme suhteellisen vireänä, ja saa minut houkuteltua aika helposti petipuuhiin - jos en ole liian huonovointinen. Itseasiassa seksi kyllä helpottaa ja rentouttaa, joten olen kiitollinen hänelle, että hän jaksaa minut innostaa

Sellaista tänne. Mielelläni kuulisin myös muiden ylläriäitien tarinoita ja mietteitä.

 

Hei,

Mulla vähän sama tilanne kuin sinulla,laskettu aika tosin jo vkon päästä 22.6.
Mutta tilanteeni poikkeaa sinänsä sinusta aikalailla eritavalla,koska tulin raskaaksi vasta kuukauden seurustelun jälkeen.Mutta vaava todella toivottu kuitenkin ja missää vaiheessa emme ajatelleet aborttia.Ja odotamme innolla vaavan tuloa.Vaikka se arkea muuttaakin todella rankasti.
Olin kanssa itse aikoinaan ajatellut että naimissa pitää olla ennen lapsia.Mutta ei sillä enään niin merkitystä,kunhan jossain vaiheessa saa saman sukunimen koko perheelle.

itselläni kesti pahaa oloa sen 4kuukautta ja seksikään ei maistunut,mutta onneksi mieheni todella ymmärtäväinen.ja näin loppuvaiheessa seksi jo aika vaikeaa ja ei niin nautinnollista.Mutta toki pidän mieheni tyytyväisenä.

Vaikka raskaus tuli todella yllätyksenä niin missään vaiheessa ei ole tuntunut siltä ettemme olisi siihen olleet valmiita.Olemme molemmat kuitenkin vähän alta 30kymppisiä ja lapsi on jo tervetullut.

Onnea sinun odotukseen ja kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin,viimeistään kun saamme nyyttimme syliimme.
B rv39+1

 

Mielenkiinnosta kysyisin, että kuinka tällaiset iloiset yllätykset/vahinkoraskaudet (siis kumpaankin kastiin näitä suunnittelemattomia raskauksia on) saavat alkunsa kun mielestäni niitä kuitenkin tapahtuu aika lailla? Eli jos suojaa/estoa jos jonkinlaista ei käytetä niin eihän sen silloin pitäisi olla yllätys? Ja jos taas käytetään niin minkälaisia ovat tilanteet, jolloin näin pääsee käymään sillä aika luotettaviahan nämä ehkäisykeinot nykyään ovat eli jotain erikoista kai pitäisi tapahtua, etteivät ne ehkäisisi? Ja kysyn todella ihan vaan mielenkiinnosta, sillä ihmetyttää miten näin voi käydä...Ja vaikka lapsi ei olisi suunniteltu, niin varmasti siinä vaiheessa kun se päätetään pitää se on toivottu lapsi sekin.

 

Ilona: vastaan sinulle kuinka meillä kävi...

Ryhdyn tosiaan täysillä AP:n tunteisiiin, meillä ihan samalla lailla, alkuhämmennyt, masennus, ilon pilkettä ja nyt hullua odotusta..
Ja MISSÄÄN vaiheessa emme keskeytystä edes miettineet..se vain kasvoi heti osaksi minua ensi päivistä lähtien ja tiesin sen kuuluvan minulle täydellä rakkaudella.

Mutta niin Ilona: söin pillereitä viimeisen vuoden ajan säännöllisesti.
MInulla tulehtui jalka todella pahasti ja oltiin lähellä verenmyrkytystä kahdesti, sain aina vain kovempia ja kovempia lääkkeitä ja antibiootteja jotta saadaan tulehdus pidettyä kurissa, en kävellyt kuukauteen. Mutta kaikkea muutahan sitä voi tehdä
Kerran sitten aikani kuluksi lueskelin sitä lääkepaperia mikä tulee paketin mukana niin pikkusta tarkemmin ja siellä olikin maininta että saattaa heikentää ehkäisypillereiden tehoa :O ja näinhän siinä oli
käynyt. Tottakai mulla oli kauhea paniikki onko vauva terve kun sain tietää asiasta mutta kaikki hyvin valtakunnassa ja nyt jo 24+4..

 

On varmasti lukuisia syitä ylläreihin, mutta meillä ainakin kävi niin, että jouduin migreenien takia vaihtamaan pillerit/renkaan keltarauhashormooniin, joka tulee ottaa säännöllisesti. Yleensä olen tunnollinen pillereiden ottaja, mutta hektisestä elämästä johtuen niiden ottaminen ei ollut aina tunnin tarkkaa. Hankimme lisäksi kondomeja varmuuden vuoksi, koska tiesin, että nuo keltarauhashormonit oli epäluotettavempia kuin pillerit, jos niitä ei ottanut ajallaan (olin syönyt niitä n 1 1/2 viikkoa). Joten varmistusta varmistukselle, mutta silti vain se sinnikäs sintti pääsi yllättämään

Kyllä mä oon jälkeenpäin aatellu, katsottuani kaikenmoisia todennäköisyyksiä tulla raskaaksi (esim. yleensä menee n. 2 kk ennenkuin tulee raskaaksi, jos on lopettanut kokonaan pillerit), että melkonen lottopotti. Me ollaan kyllä miehen kanssa keskusteltu tämä asia jo ennen kun alettiin seurustella (yli 3 vuotta sitten), että jos sattuis niin, että tulisin raskaaksi, niin lapsi ois tervetullut. Ja sitä paitsi, kaikki ei tuu raskaaks ollenkaan, vaikka kuinka haluais. Voi olla, kun sitten 3-kymmpisinä yritettäs lasta niin sitä ei tuliskaaan tms. Elämässä ei vain aina voi suunnitella kaikkea, vaikka niin ihmiset uskoo Mä oon todennu, että oikeestaan ihan hyvä aika saada pikkuinen, kun koulut on käyty ja ikää sen verran, että palutumisen pitäs olla suht helppoa ja raskauden riskien vielä aika pienet.

 

Meidän tarina sopis varmaankin teinejen opetukseen: keskeytetty yhdyntä ei ole ehkäisykeino! En ollut muistanu hakea uutta pilleri-reseptiä, joten jouduimme hankkimaan kortsuja. Emme kumpikaan niistä sinänsä pidä, joten, joskus laitoimme kortsun päälle vasta ennen tulemista, ja joskus mieheni vetäytyi pois juuri ennen kuin tuli... No, raskaus oli kuitenkin toivottu, mutta semmoista

 

Täytyy tsempata ap:ta, et noi sun tuntemukset ja ajatukset on luonnollisia varmasti kaikille kun saa tietää olevansa raskaana.Eli myös ei-ylläriraskautuneille.

Eli ei sit tavallaan ookkaan valmis siihen raskauteen, kun saa sen tietoon, pelkää vastuuta ym.Ja haluis välillä perua koko jutun.
Mut se on just hyvä merkki, että miettii asioita ja vastuunkantoa. Sillon on valmis äidiksi.

Tuo alun oireilu pahoinvointeineen ja väsymyksineen ei yleensä kestä 12 rv:a pidempään. Eli itellä on kestäny n.7-8 vkosta 12-14 vkolle. Ootan jo kolmatta. Ja joka päivä ei oo ollu yhtä huono tai väsyny olo. Ja yhessä raskaudessa oireita ei ollu juuri lainkaan.
Se keskiraskaus eli tuon alkuoireiden jälkeinen aika on yleensä tosi hyvinvointista ja energistä aikaa.on ihan normaali olo.Eli parempaa on tiedossa.Ja onnea tosiaan teille pienokaisen tuloillaan olosta!