E
Erofiilikset
Vieras
Niin. Olen nyt siis kertakaikkisen eronnut edellisesta poikaystavastani. Siita ei minun sen enempaa tarvitse keskustella. Olen tyytyvainen paatokseen, eika minun tarvitse enaa pelata etta haksahtaisin takaisin hanen luokseen. Tama on ainut oikea vaihtoehto tassa tilanteessa. Olen siis oikein hyvillani paatoksestani.
Niin paljon kerkesin pettymyksen tunteita ja ikavia yllatyksia hanen kanssaan kertaamaan etten edes kaipaa hanta. Jos ajatukseni harhailevat haneen, niin se on aina negatiivisessa mielessa, ja viela kun tormaan meidan aiheisiimme esim televisiossa, monet jutut muistuttavat hanen kaytoksestaan. Kun muistan hanen niin monet kuvat eri naisitaan edessani ja eri oljytyista ja holskyvista tissivideoista saatan taas muutoin mukavan paivan paatteeksi tulla kiukkuiseksi, ja kokea suurta allotysta ja vihaakin hanta kohtaan.
Ei, ei, en mina hantatiettyyn rajaan saakka tuomitse, vapautin elamaan juuri niin kun haluaa, nythan hanen ei tarvitse vastata kenellekaan tekemisistaan. Mutta han ei ole edes ottanut yhteytta. Olen ollut siita helpottunut. Han on oppinut tuntemaan minut ja kaytokseni merkityksen, han tietaa etta jos soittaisi joutuisi han vain _kuule, eikohan tama meidan juttumme ole ohi, en halua olla kanssasi- tilanteeseen, joita han lahinna kammoksuu. Han tietaa missa vaiheessa suhteemme oli ja mita mielta olin sen ongelmista, han ymmartaa etta oma rajani tuli moninkerrttaisesti vastaan, ja nyt siis se viimeinen pisara. Han on tyyppia joka mieluummin on kohtaamatta asioita kun on ikavassa, tunteita kasittelevassa tilanteesssa, erityisesti pelkaa jatetyksi tulemista. Tama on nahty kovin monta kertaa.
Han siis tietaa jo kaiken. Jos han soittaisikin en haluais puhua hannen kanssaan. Olen jauhanut niin monet kerrat hanen kanssaa, ja selvitellyt ongelmiamme, etta viimeinkin tajuan etta eipa ne siita miksikaan muutu. Enka yksinkerrtaisesti _halua_ edes keskustella hanen kanssaan, yhtaan mistaan. Uson etta on paljon parempi ottaa haneen nyt kunnolla etaisyytta, etta paaseen tunteissani eteenpain, enka palaa samaan jamaan.
Mutta olen nyt tilanteessa jossa minun tulee olla kovin vahva joka paiva, energinen ja keksittya paljon tekemisiini. Se on hyva, silla se tuo ""elamassa eteenpain""- fiilista ja kaikki tuntuu valoisammalta kun ymmarsin jattaa tuon pimean suhteen, viimeinkin todella sen teen. Mutta tunnen kuitenkin olevan aika artyisa ja vaikka en sita laheisilleni naytakaan, minulla palasii helposti pinna jos mistakin jos vain antaisin kaikille tunteilleni vallan. Puren hammasta yhteen kun yhtakkia tulee harmitus mieli jostakin ja ikavat ajatukset mieleen jne.
Halusin vetaista turpaan erastakin seksistista macho-kulttuurin limasilmaista edustajaa joka puhutteli minu a tyyliin -kiss, kiss!! ennen en edes huomannut naiden hyypioiden juttuja, mutta nykyaan kiehahtaa monet asiat mitka jotenkin liittyvat taman miehen naista loukkaavaan seksuaalisuuteen. Ja miten paljon siita kuitenkin on vinkkia ymparistossani!! Kai sen nyt asian kanssa painiessani sitten huomaan selvemmin. myos monet muut asiat saavat minut arsyyntymaan plajon helpommin kuin ennen.
Ymmarran etta tama johtuu siita etten oikastaan voi ilmasita kaikkia tunteitani kenellekaan. Kannan taman kaiken itsekseni, siksipa tasta tanne kirjoitankin. Etta edes jossakin voin vahan lapikayda tata.
Yhdesta asiasta olen onnellinen, en ole ryhtynyt vihaamaan kaikkia miehia.
Sanoisin etta minusta on kehkeytynyt paljon parempi ihmistuntija, osaan tulkita tiettyja juttuja paljon paremmin ja tunnen miehen ajatusmaailmaa hivenen paremmin myos. Oikeastaan aika hyva taito
Tasta syysta koen kykenevani paljon paremmin erottelemaan miehet joita halveksin (vaikka vahva sana onkin..)ja joista pidan ihan ihmisina
Exani nyt sattui vain olemaan ihme runkku. (pliis, antakaa mun vahan haukkua hanta ja paastaa ikavia fiiliksia ulos) no, runkkuihin ei minun enaa tarvitse aikaani kayttaa. Teksis vain mieli vetaa turpaan jokaista marokkolaista/somalialaista joka haikailemattomasti kyylaa naisia ja viheltelee jne. Ihan oikeasti, hyi S*****a! Ehkapa juuri siksi reagoin katlketysti sisallani nain, etta exani , siis mies jonka_mina itse_ paastin lahelleni kuolaa naisia aivan samalla lailla (vaikkakin katkee sen niin hyvin kuin pystyi, mutta sama likainen mieli hanella oli!). Etta miten valitsinkaan niin vaarin! Noh, oppia ika kaikki olihan hanessa niin paljon hyvaakin, mita minun ei tosin tassa tilanteessa kannata muistella!
Jos jollakin on kokemuksia tai ajatuksia niin olisi kiva keskustella kanssanne.
terveisin..
Niin paljon kerkesin pettymyksen tunteita ja ikavia yllatyksia hanen kanssaan kertaamaan etten edes kaipaa hanta. Jos ajatukseni harhailevat haneen, niin se on aina negatiivisessa mielessa, ja viela kun tormaan meidan aiheisiimme esim televisiossa, monet jutut muistuttavat hanen kaytoksestaan. Kun muistan hanen niin monet kuvat eri naisitaan edessani ja eri oljytyista ja holskyvista tissivideoista saatan taas muutoin mukavan paivan paatteeksi tulla kiukkuiseksi, ja kokea suurta allotysta ja vihaakin hanta kohtaan.
Ei, ei, en mina hantatiettyyn rajaan saakka tuomitse, vapautin elamaan juuri niin kun haluaa, nythan hanen ei tarvitse vastata kenellekaan tekemisistaan. Mutta han ei ole edes ottanut yhteytta. Olen ollut siita helpottunut. Han on oppinut tuntemaan minut ja kaytokseni merkityksen, han tietaa etta jos soittaisi joutuisi han vain _kuule, eikohan tama meidan juttumme ole ohi, en halua olla kanssasi- tilanteeseen, joita han lahinna kammoksuu. Han tietaa missa vaiheessa suhteemme oli ja mita mielta olin sen ongelmista, han ymmartaa etta oma rajani tuli moninkerrttaisesti vastaan, ja nyt siis se viimeinen pisara. Han on tyyppia joka mieluummin on kohtaamatta asioita kun on ikavassa, tunteita kasittelevassa tilanteesssa, erityisesti pelkaa jatetyksi tulemista. Tama on nahty kovin monta kertaa.
Han siis tietaa jo kaiken. Jos han soittaisikin en haluais puhua hannen kanssaan. Olen jauhanut niin monet kerrat hanen kanssaa, ja selvitellyt ongelmiamme, etta viimeinkin tajuan etta eipa ne siita miksikaan muutu. Enka yksinkerrtaisesti _halua_ edes keskustella hanen kanssaan, yhtaan mistaan. Uson etta on paljon parempi ottaa haneen nyt kunnolla etaisyytta, etta paaseen tunteissani eteenpain, enka palaa samaan jamaan.
Mutta olen nyt tilanteessa jossa minun tulee olla kovin vahva joka paiva, energinen ja keksittya paljon tekemisiini. Se on hyva, silla se tuo ""elamassa eteenpain""- fiilista ja kaikki tuntuu valoisammalta kun ymmarsin jattaa tuon pimean suhteen, viimeinkin todella sen teen. Mutta tunnen kuitenkin olevan aika artyisa ja vaikka en sita laheisilleni naytakaan, minulla palasii helposti pinna jos mistakin jos vain antaisin kaikille tunteilleni vallan. Puren hammasta yhteen kun yhtakkia tulee harmitus mieli jostakin ja ikavat ajatukset mieleen jne.
Halusin vetaista turpaan erastakin seksistista macho-kulttuurin limasilmaista edustajaa joka puhutteli minu a tyyliin -kiss, kiss!! ennen en edes huomannut naiden hyypioiden juttuja, mutta nykyaan kiehahtaa monet asiat mitka jotenkin liittyvat taman miehen naista loukkaavaan seksuaalisuuteen. Ja miten paljon siita kuitenkin on vinkkia ymparistossani!! Kai sen nyt asian kanssa painiessani sitten huomaan selvemmin. myos monet muut asiat saavat minut arsyyntymaan plajon helpommin kuin ennen.
Ymmarran etta tama johtuu siita etten oikastaan voi ilmasita kaikkia tunteitani kenellekaan. Kannan taman kaiken itsekseni, siksipa tasta tanne kirjoitankin. Etta edes jossakin voin vahan lapikayda tata.
Yhdesta asiasta olen onnellinen, en ole ryhtynyt vihaamaan kaikkia miehia.
Sanoisin etta minusta on kehkeytynyt paljon parempi ihmistuntija, osaan tulkita tiettyja juttuja paljon paremmin ja tunnen miehen ajatusmaailmaa hivenen paremmin myos. Oikeastaan aika hyva taito Tasta syysta koen kykenevani paljon paremmin erottelemaan miehet joita halveksin (vaikka vahva sana onkin..)ja joista pidan ihan ihmisinaExani nyt sattui vain olemaan ihme runkku. (pliis, antakaa mun vahan haukkua hanta ja paastaa ikavia fiiliksia ulos) no, runkkuihin ei minun enaa tarvitse aikaani kayttaa. Teksis vain mieli vetaa turpaan jokaista marokkolaista/somalialaista joka haikailemattomasti kyylaa naisia ja viheltelee jne. Ihan oikeasti, hyi S*****a! Ehkapa juuri siksi reagoin katlketysti sisallani nain, etta exani , siis mies jonka_mina itse_ paastin lahelleni kuolaa naisia aivan samalla lailla (vaikkakin katkee sen niin hyvin kuin pystyi, mutta sama likainen mieli hanella oli!). Etta miten valitsinkaan niin vaarin! Noh, oppia ika kaikki
olihan hanessa niin paljon hyvaakin, mita minun ei tosin tassa tilanteessa kannata muistella!Jos jollakin on kokemuksia tai ajatuksia niin olisi kiva keskustella kanssanne.
terveisin..
