Ylös alas äidin mieli

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ailahtelija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Ailahtelija

Vieras
Synnytyksestä kolme kuukautta, en ole masentunut, mutta edelleen mieli seilaa ylös alas. Välillä olen autuaan onnellinen siitä, että saan olla kotona äitiyslomalaisena ja välillä olen tulla hulluksi aikuiskontaktien vähyydestä. Kai se on sitä, kun on tottunut käymään töissä ja olemaan tekemisissä toisten aikuisten kanssa.

Tunnen suurta riemua vauvani hymystä, jokeltelusta ja melko vakiintuneesta päivärytmistä, välillä risoo, kun saan mikrosta ruuan eteeni ja itkuhälyttimestä kuuluu byääh ja sitten ruoka on kylmää, kun palaan sisälle vaunuja heiluttamasta.

Elämä on ihanaa, vaikka mieli onkin joskus boing boing. Mieheni mielestä olen hassu, mutta ei se mitään.
 
Hei! Minulla on vähän reilun 4kk ikäinen poika ja edelleen mielialat vaihtelee huimasti. En imetä joten sen ei pitäis hormoneihini vaikuttaa.. Ihan saman lailla vaihtelee kuin sinulla ja vielä hyvinkin nopeasti. Ensin saatan iloita ja telmiä pojan kanssa onnellisena kaikesta ja pienen hetken päästä ketuttaa kun aina vaan tätä samaa kotona oloa ja olis kiva päästä tuulettamaan päätään.. Ihan itseäkin välillä pelästyttää tuo vaihtelu ja sen voimakkuus.. Kai se ajallaan ohi menee tai tasaantuu.. Tsemppiä! Kohtalotovereitakin siis löytyy..ainakin yksi! Hih.
 
Jep. En ole asiasta huolissani, mutta lähinnä huvittunut. Enimmän osan ajasta olen onneni kukkuloilla, mutta kaipa tämä elämänpiirin kaventuminen vai pitäisikö sanoa muuttuminen vaatii sopeutumista.

Nyt vauva tuhisee jo yöunillaan, 99%:lla varmuudella herää korkeintaan 2 kertaa yössä ja unet kestävät melkein kellon ympäri. Joten tuntuu ettei saisi valittaa mistään väsymyksestä, koska pikkuperheemme viettää rauhaisia öitä ja illastakin jää minulle ja puolisolleni kahdenkeskistä aikaa. Muutenkin on ollut paljon helpompaa kuin odotin.

Kaikki on vaan niin suhteellista, ja joskus jurppii - yleensä ei. Aika harvoille kehtaan edes myöntää, että joskus pännii, kun mitään todellista syytä ei ole.

 
olen myös 3kk lapsen äiti ja mieliala myös ailahtelee. hetkessä saattaa olla räjähdyspisteessä, mutta kait tuo mies osaa jo jonnii verran jotkot kohtaukset ottaa huumorilla.

itse kanssa tykkään olla vauvan kanssa rauhassa kotona, mutta kaipaan todellakin aikuiskontakteja. mieskin on töistä tullessa yleensä hiljainen väsyksissään ja menee pelaileen tietokoneella...

jännä miten pelkkä kaupassakäynti saa mut tosi hyvälle tuulelle ja puhua pälpättämään :) yksinkertaisuudessaan.

minulla on aikaisemmin ollut vielä laaja sosiaalinen verkosto harrastusten ja opiskelujen myötä, mut ollaan muutettu toiselle paikkakunnalle eikä olla täällä kovin kauaa asuttu enkä ehtinyt työnsarkaankaan kunnolla kiinni ennen vaavin tuloa, joten senkään puolesta ei ehtinyt tuttavuuksia kehittyä.

silloin käyn kyllä kunnolla matalalennolla jos olen ollut vauvan kanssa monta päivää peräkkäin kotosalla eikä olla päästy käymään missään, mutta aina pienet kyläilyt tuovat piristystä elämään.

tosin mieheni ei halunnut minun aloittavan ehkäisypillereiden syöntiä, kun kuuli sanan mielialanvaihtelut.... :) no eikööhän tämä tästä, kun lapsi kasvaa ja kehittyy ja tulee kevät ja auringonpaiste :)
 

Yhteistyössä