Hae Anna.fi-sivustolta

Ylppäreiden leuhkinta

Viestiketju osiossa 'Kodin juhlat' , käynnistäjänä lääkärin koulutuksessa, 26.04.2010.

  1. 5 ällää taskussa Vierailija


    Toiset nyt meistä on vain kympin oppilaita ja toiset hiukan huonompia, sellaista a-c tasoa.
     
  2. ammatin valinta Vierailija

    Tässä saldo meidän vuosikurssilta 1978 luokkakokouksen saldot.
    Kaksi todella hyvää ylioppilasta (toisella 4 toisella 5 ällää). Kouluttautuivat eteenpäin ja ovat molemmat yliopistossa töissä. Kuivia käpyjä tuntuivat olevan niinkuin silloin nuorenakin. Toisella rintamamiestalo, toisella kerrostaloasunto.

    Samaan aikaan luokallani ollut yksi hulivilipoika kävi amiksen ja päätyi putkimieheksi. Iso omakotitalo, uima-allas, kaksi tila-autoa, ulkomaan matkoja tekevät vähän väliä.

    Toinen hulivilipoika joka teki kaikki konnuudet mitä vaan osasi, on talonrakennuspuolen ammattilainen. Yli 350m2 talo kaikilla herkuilla kuten tuolla putkimiehelläkin. Oma firma joka työllistää 10-40 miestä. Firma näköjään kuuluu AAA luokkaan reittauksissa.

    Minä taas lopetin koulunkäynnit tuohon lakkiin kun sain hyvän duunipaikan kesätyöpaikaltani. Tällä hetkellä olen ison yrityksen palveluksessa, palkkataso noin 80.000 per vuosi. Ihan hyvin on pärjännyt elämässä ilman jatkokoulutustakin. Eläkkeestäkin tulee riittävän suuri.

    Loput läsnäolleet; kaupan kassa, sairaseläkkeellä muutama, lääkäri (matematiikassa haka lapsena), kirjastonhoitaja, rekkamies, kaupungin teknisessä toimessa pari, yksi kanttori, opettaja, moni oli vaihtanut ammattiaan useampaan kertaan, ensin merkonomi/sitten sairaanhoitaja jne..

    Näin sitä vanhana luokkakokouksissa näkee mitä kenestäkin on oikeasti elämässään tullut. Minusta kannattaa miettiä mitä sitä itse haluaa seuraavan 10 vuoden aikana tehdä ja suunnata siihen, mutta tehdä back up suunnitelma varalle. Voi olla että alan työllisyystilanne muuttuu ja joutuukin lennosta vaihtamaan suuntaa. Tänä päivänä on ikävä kyllä näin. Toisin oli ennen.
     
  3. to-pi Vierailija

    Edellinen kirjoittaja mittaa näköjään elämässä menestymistä rahassa. Hyvä elämä merkitsee siis hienoja taloja, autoja ja uima-altaita.

    Kuivat kävyt asuvat rintamamiestalossa. Niinpä niin.

    Nämä toisten mielestä niin kuivat kävyt useimmiten taas käyttävät aivan toisenlaisia mittareita maailmankuvansa ja onnellisuutensa muovaajina. Olen itsekin sitä mieltä, että uima-altaat on täysin toisarvoisia, kun puhutaan mielekkäästä elämästä.

    Se, mitä ihmisen pään sisällä liikkuu, on paljon tärkeämpää kuin se kaikki tavara, mitä hän ympärilleen kylvää. Olen vahvasti sitä mieltä, että nämä "kaikkien herkkujen" metsästäjät ovat loppujen lopuksi paljon onnettomampia ihmisiä kuin ne, joille tämänkaltainen keräily on aivan tarpeetonta. Ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun hänellä ei ole ns. liikaa rahaa. Silloin yleensä pysyy elämä parhaiten kasassa. Kun ei ole huvijahtia, ei ole myöskäään tarvetta vaihtaa sitä isompaan eikä kademieltä hienomman jahdin omistajaa kohtaan. Kun rahan ja tavaran perässä aletaan juosta, siitä ei tule koskaan loppua eikä ihminen ole ikinä tyytyväinen.

    Kirjoittaja kertoi, kuinka siis luokkakokouksessa näki, mitä kenestäkin on oikeasti elämässä tullut. Sitä hän ei kylläkään ainakaan kirjoituksensa perusteella nähnyt, ei ollenkaan. Hän näki vain ammatin, tittelin ja tulotason, ei muuta. Sellaisen hän näki, mutta ei sitä mikä ihminen oikeasti oli. Ilmeisesti sellaisesta ei siellä mitään puhuttukaan.

    Sepä vasta olisikin luokkakokous, jossa heti kärkeen sanottaisiin, että kukaan ei saisi mainita yhtään mitään siitä, mikä on hänen varallisuustasonsa ja ammattinsa. Sen sijaan jokaista pyydettäisiin kertomaan, onko elämä kohdellut häntä oikeudenmukaisesti, onko hänellä hyvät ihmissuhteet, onko hänellä todellisia ystäviä ja onko hän katsonut täyttäneensä ihmisen osan maailmassa ja millaisena hän näkee maiilman nyt verrattuna siihen, mitä hän näki ja koki silloin, kun oli vielä nuori ja idealistinen. Entä millaisena hän nyt toivoisi luokkatovereittensa hänet tämän jälkeen muistavan verrattuna siihen entiseen, ja ennen kaikkea, onko hän saanut rakastaa ja saanut myös osakseen rakkautta.
     
  4. liian syvällistä Vierailija

    to-pi hyvä!

    Kirjoituksesi on liian syvällistä elleille. Täällä mitataan rahalla ja tavaralla elämä.

    Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että täysipainoinen elämä ei ole ylenmääräisestä varallisuudesta kiinni. Arvostan putkimiehiä ja muita käsillään töitä tekeviä, mutta itse saan enemmän irti akateemisesta maailmasta. Rakastan harmaata tutkijan työtäni, jossa kaivaudun pintaa syvemmälle, saan oivalluksia ja joudun pinnistämään kieltämättä aika keskinkertaiset aivoni. Toki palkka ei päätä huimaa, minä joudun tekemään kaksi vuotta töitä tuohon 80 000 euron summaan.

    Toivon enemmän ihmisyyttä ja elämisenlaatua kuin taloudellista elintasoa. Ennen kaikkea toivon arvostusta kaikille. Jokainen valitsee elämälleen suunnan itse.

    Aurinko paistaa ja hellii kaikkia tasapuolisesti. Hyvää ja antoisaa kesää kaikille!
     
  5. ammatin valinta Vierailija

    to-pille.
    tässä ketjussa puhuttiin kautta linjan nimenomaan siitä mitä tienaa tai ei tienaa kun on koulutettu. Siitä miten hyvä ammatti jollakin on. Lähtökohtaisesti koulutetut ovat olleet sitä mieltä, että käden taitajat ovat vähän rupusakkia. Amispohjaiset ihmiset tekevät työtään vain sen vuoksi, kun eivät älyllisesti parempaan pysty, mentaliteettia on näkyvillä monissa kirjoituksissa.

    Joten minäkin jatkoin samalla linjalla. Tosin mun pointtini oli se ettei, se koulupohja kaikilla merkkaa mitään varallisuuden ja hyvän elämän hankinnassa. Koulutus ja raha, nehän ne on monella ne mittarit joilla toista ihmistä arvostetaan. Sen vuoksi minäkin niistä kerroin.
    Sori jos ei tullut selkeästi sanottua.

    Sinäkin olet näköjään automaattisesti sitä mieltä ettei putkimiehellä, rakennusmestarilla tai kaupan kassalla voi olla elämässään rakkautta, sisäistä iloa ja onnea eikä yleensäkään ja hyvä elämä. Oletuksena sullakin on ettei he voi saada tyydytystä omasta työstään. Näin minä luen sun rivien välit.
    Vaikka heillä olisikin sen lisäksi ne talot ja tavarat, he ovat onnettomia, kun eivät ole korkeastikoulutettuja ja sisäisesti niiiin täysin henkistyneitä ja atmosfääreissä olevia, niinkö?

    Ja itse asun myös rintamamiestalossa, se on maailman paras paikka asua. Olen asunut myös kerrostalossa, ihania naapureita, hyvä asuinyhteisö. Ja olen myös kuiva käpy, matemaatikko.
    Älä näe moitetta siellä missä sitä ei ole.

    Annetaan arvostus kaikille niille, jotka yhteiskunnan säädösten ja lakien mukaan elävät niin, että se elämä on heille itselleen sopivaa, tyydystä tuottavaa ja omasta mielestään elämisen arvoista.
    Eikä takerruta lainkaan siihen mikä koulupohja, ammatti tai työnimike jollakin on.
     
  6. desin mitta Vierailija


    To-pi nyt vähän meni off topikiin. Ketjun tarkoitus ei ollut vertailla lääkäreitä ja putkimiehiä vaan yliopiston käyneitä ja sitten näitä "huonoja" ylioppilaita jotka päätyvät hoitsuiksi tms.

    Itse olen ihan peruskoulupohjalta ammattiini päätynyt ja ihmettelen kanssa sitä jos rahkeet ei riitä, miksi sinne lukioon tarvitsee väkisin mennä. Että tädit ja kummit saisi sen yo-kuvan piirongin päälle? olisin sinne minäkin aikoinani 8,1 keskarillani päässyt ja läpikin, vaan katsoin että huonolla yo-paprulla ei tee mitään. Samaa sanoi ylaästeen opo, kun hetken pohdiskelin mennäkö lukioon vai amatsuun.
     
  7. to-pi Vierailija

    Miten niin olen automaattisesti sitä mieltä, ettei putkimiehellä tai kaupan kassalla jne. voi olla elämässään onnea ja rakkautta jne.? Miten se muka kirjoituksestani ilmeni? Jos tällaista "luit" rivieni väleistä, luit väärin.

    En todellakaan ole sitä mieltä. Mielipiteeni kirvoitti sinun kirjoituksesi, joka toi niin yksipuolisesti esille maallisen mammonan menestyksen merkkinä. Sitä maallista mammonaa on aivan varmasti suhteessa eniten kertynyt pitkälle koulutetuille ihmisille, kuten lääkäreille, tuomareille, diplomi-insseille, eri alojen professoreille sun muille.

    Vähäiselläkin koulumenestyksellä varustettu ihminen voi aivan hyvin yltää suuriin tuloihin. Tottahan toki.

    On vaan jotenkin niin masentavaa aina törmätä tähän asenteeseen, missä raha ja tavara tuodaan esiin kun mitataan menestystä elämässä. On sitä sitten professori tai putkimies.
     

  8. Ei ylioppilastodistuksen arvosanat paljon vaikuta jatko-opintoihin pääsyyn vaan pääsykokeet. Jos on alasta kiinnostunut ja siitä tietoa, pääsykokeista voi selvitä hyvin läpi. Sitäpäitsi parin vuoden päästä yo-juhlista ei vielä paljon tulevasta tiedä, nykyään voi opiskella milloin vaan. Eihän kaikki edes halua mihinkään korkea-asteelle.

    Itse hain 32-vuotiaana kahden lapsen äitinä vasta yliopistoon, takana yo-merkonomin tutkinto (C:n yo) ja 10 vuotta työkokemusta. Selvisin pääsykokeista hallintotieteitä lukemaan heittämällä, koska olin sitä alaa (kunnalla) työkseni jo tehnyt lähes 10 vuotta.

    Poikani meni C:n yleisarvosanan yo-papereilla (ei yhtään ällää) ekalla yrittämällä Teknilliseen korkeakouluun Espooseen.

    Nuorimmaiseni kirjoitti B:n yo-paperit ja nekin vaativat puserrusta ja opon + äidin suurta panosta ja valmistui ammattikorkeakoulusta poliisiksi, ei ihan huono ammatti sekään. Kävi ensin vartijan ammattitutkinnon, josta oli itselle hyötyä pääsykokeissa.

    Aika moni pääsee sinne minne haluaa, ainakin pitkän kaavan kautta. Konstit on monet. Huono yo-todistus ei katkaise kenenkään "uraa".
     
  9. N50* Vierailija


    Täällä Hämeenlinnassa ainakin lukioon pääsee alemalla keskiarvolla kuin "amitsuun". On päässyt jo monta vuotta.
     
  10. eräsperäs. Vierailija

    No ihan vaikka siksi ettei keksi mille linjalle ammattikouluun hakisi, kun mikään ei sillä hetkellä niistä tunnu omalta.

    Lukiolla ostetaan kolme vuotta lisää aikaa kypsytellä valintoja.

    Jos rahkeet ei oikeasti riitä, niin lukion voi toi keskeyttää. Älkää ihmiset huolehtiko, parinkymmnenen vuoden kuluttua ketään ei kiinnosta miten olette ammattiinne päätyneet, tai minkälainen yo todistus teillä oli.

    Ei se elämä lopu sen jälkeen kun lukio on lusittu tai amiksen paperit kourassa parikymppisenä.
     
  11. eräsperäs. Vierailija

    Aivan näin. Itsekin menin yliopistoon vasta melkein kolmikymppisenä aikuisena, ja amiksen papereilla suoraan..Tälläinenkin vaihtoehto on olemassa.

    Ylioppilastodistukseni ei ollut huono laisinkaan, mutta ei sillä olisi päässyt suoraan minnekään.
     
  12. valkeakoskesta Vierailija


    Täällä on sama juttu, ollut jo 80-luvulla ja on edelleen. Jos haluaa kosmarin tai kampaajan oppiin amatsuun, on keskarin paras hipoa ysiä, Tampereella kuulemma kymppiä. Lukioon pääsee jollain 6,8 keskarillakin.
     
  13. jaapajaaz Vierailija


    No juu mutta kun kaikki eivät halua työttömiksi kosmetologeiksi, ainakaan kovin moni poika ja amiksessa kyllä on linjoja jotka eivät edes saa paikkoja täyteen.
     
  14. pätkäuimamaisteri Vierailija


    ???????????????
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti