Juu ei munkaan mies käsitä, kuinka väsynyt mä oikeasti olen. Alkuraskauden aikana se kyllä itse asiassa hoiti kaiken siivouksen ja kotihommat, mutta kyllä se siitä sitten jossain vaiheessa hiukan huomautti... no, alkuväsymyksen jälkeen kyllä sitten taas siivosin yms., mutta nyt en taas jaksa (rv 26). Ja nyt kyse ei enää ole vain väsymyksestä, vaan siitä, että en yksinkertaisesti PYSTY enää moniin asioihin. Mä luulen, että mun miehen on vain yksinkertaisesti vaikea kuvitella tällaista fyysistä heikkoutta, että on päiviä, jolloin ei yksinkertaisesti pysty tiskaamaan tai kantamaan pientäkään kauppakassia, tai tekemään yhtään mitään töiden jälkeen, ellei sitten tyynesti päätä olla seuraavaa päivää sairaslomalla.
En kyllä itsekään olisi uskonut, että ihan oikeasti kilometrin työmatkan käveleminen olisi näin rankkaa. Ja mä olen todella huono valittamaan mistään ja kertomaan, kuinka tiukoilla mun jaksaminen todella on. Jotenkin vaikea vaatia, että mä saisin auton käyttööni sitä kilometrin työmatkaa varten, kun miehen työmatkat ovat todella paljon pidemmät ja niin hankaliin aikoihin, että julkisten kulkuneuvojen käyttö olisi oikeasti aika vaikeaa.
Mutta musta on kyllä ihan turhaa tulla kenellekään sanomaan, että ""sä et voi tehdä sitä ja tätä koska oot raskaana"". Jokainen varmasti tietää omat rajansa ja joutuu ne tunnustamaan jossain vaiheessa. Mullekin joku töissä kauhisteli, että en kai mä nyt vaan enää näillä keleillä ja tässä tilassa pyöräile, mutta enpä viittinyt sanoa, että kyllä pyöräilen, koska pyöräilemään mä pystyn, toisin kuin kävelemään!
