Ympäristön painostus

Haluan jakaa erilaisen kokemuksen ympäristön painostuksesta kanssanne.

Noin vuosi sitten aloin ajatella, että ehkäpä sitä vauvaa voisi harkita ihan vakavasti kun elämäntilannekin oli hyvällä mallilla (on vieläkin).
MUTTA. Lähipiiriin syntyi pari tenavaa... Niitä sitten työnnettiin syliin ja heiluteltiin nenän edessä että "eikö olekin niiiiiin iiihaaanaaa" ja "tehkää tekin tämmönen", "varo vaan ettei tule vauvakuume" jne. jne hössötihössöti. Minulla se sai aikaan vastareaktion. Koko ajatus omasta lapsesta alkoi tuntumaan jotenkin ahdistavalta, johtuen ehkä noiden läheisten idioottimaisesta käytöksestä. Tuli vaan sellainen tunne kuin yritettäisiin käännyttää tai jotain... Voi mennä taas aikaa ennen kuin vauvahaaveet saa uutta kipinää... Jos saa.

Tulipa sekavaa tekstiä, toivottavasti ymmärsitte =)

 

Kieltämättä ärsyttävää, enkä yhtään ihmettele, että vauvakuumeesi alkoi hiipumaan. Minä olen varmaan huono ihminen, mutta en vieläkään jaksa lässyttää muiden vauvoille tai olla niistä ylimaallisen innostunut, vaikka itselle on kolmas lapsi tulossa. Omat lapset ovat rakkaita ja kyllä minä tulen tosi hyvin toimeen kavereidenkin lasten kanssa, mutta tosiaan tuollainen lässyn-lässyn -meininki on kyllä ällöä. Jätä tuo ympäristön lässytys ja painostus omaan arvoonsa ja mieti tilannetta ihan vain oman itsesi kannalta. Kyllä se siitä .

 

Jep, en ihmettele minäkään reaktiotasi. Joskus toisten ehkä hyvää tarkoittavat kommentit menevät toisinaan yli mullakin. Mua ärsyttää hirveästi se, että sukulaiset kyselee tyyliin "milloinkas niitä lapsia teille sitten tulee" tai "joko on vauvakuume" jne. Pitäis varmaan vaan suoraan vastata "On juu halu saada oma lapsi ja sitä ollaan jo yritetty kauemman aikaakin ja keskenmenokin takana ja vituttaa, kun ei sitä vauvaa vieläkään ole jne. jne.". Joskus ihmiset ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä, että nämä asiat on niin henkilökohtaisia, että ei niitä pitäisi kenellekään tyrkyttää saatikka sitten udella. Jokaisella meillä on omat ajatukset näistä asioista ja sillä siisti. Ja joillekin voi olla tosi arka/kiusallinen paikka (kuten itselle ja miehelleni), jos joku "hyvää hyvyyttään" kyselee tuleeko niitä lapsia vai ei. Ihmettelen vaan, miksi jotkut ylipäätään kyselee ko. asioista, kun ne ei tippaakaan heille kuulu. Mutta ei kai tässä vaan muu auta, kun yrittää hymyillä ja keskiä aina joku tekosyy sille, miksi niitä lapsia ei vielä ole...

 

Voin osaltani ymmärtää tuon tunteen kun hössötetään ja udellaan koko ajan. Meilälkin jo aika pitkä ja vakaa pari suhde menossa niin jo jonkin aikaa joka puolelta on kuulunut, että jokos jokos ja eikö se ois ihanaa??? Tulee kieltämättä sellainen painostettu olo. Ja nyt kun vähän aikaa sitten plussasin (huomenna 6vk) niin ei tee pätkääkään mieli kertoa yhtään kellekään kun sen jo tietää mitä sieltä kuuluu "Mie olen jo tuota oottanut", "No eipä ollu yllätys" ym..
Ehkä kaikkein eniten ärsyttää kun eräs toisella paikkakunnalla asuva kaverini on kans raskaana, 5 viikkoa minua edellä, ja hän ei oikeasti muusta osaa puhuakaan ko vauva sitä ja vauva tätä ja vauva tuota ja on tämä niin rankkaa ja ei voi tehä sitä tai tätä tai tuota, ja ootas ko ite oot samassa tilanteessa.. en ole siis vielä kertonut omasta raskaudestani. Siitähän vasta ilo lisääntyy..

En nyt tiedä, menikö tämä nyt ihan aiheen vierestä, mutta ainakin sinne päin..