Yölliset kauhukohtaukset - tyttö 2v5kk?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elizabeta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

elizabeta

Jäsen
14.06.2008
107
0
16
Tampere
Nyt jo pari yötä tyttö on herännyt yöllä, ollut aivan tärisevä kauhusta, ja kertonut tarkalleen mitä on nähnyt, mustia lintuja sängyssä, hämähäkkejä jne.

Onko kellään kokemusta näistä yöllisistä kauhukohtauksista? Kestävätkö kauankin, ja tulevatko joka yö? Tyttö on nukkunut kokonaisia öitä 3kk iästä, joten on vähän uutta tällainen heräily...:/
 
juu mun tytöllä oli kanssa ja kesti kaikkiaan 6 vuotta. Kaikkea pelkäsi jopa minua ja näki kaikkea mahdollista. Apua en enään eses muista mitä, mut mitä ihmeellisempiä asioita. Alkuun ne kesti 45 min-1h ja tuli noin 3x vkossa, mut sit noin vuoden jälkeen rauhoittuin niin että kerta viikkoon ja siitä sit alkoi harvenemaan, mut tosiaan yhteensä sen 6v kesti.
 
eikös nuo ole ihan tavallisia painajaisia jos herää ja muistaa? Minun saamani tiedon mukaan kauhukohtaukset muistuttavat painajaisia, mutta lasta on vaikea (lähes mahdoton) saada hereille. EIkä lapsi itse muista näistä kohtauskista mitään. eli veikkaan ihan tavallisia painajaisia, jotka alkavta yleensä juuri tuossa iässä, milloin ns kauhukohtaukset.Juttele niistä lapsen kanssa ja luo mahd. turvallinen olo lapselle kaapin ovet kiinni, ehkä yövalo päälle..) Jos lapsi näkee painajaisia jostain ohjelmasta, pitää miettiä onko ohjelma ollut oikeasti liian järkyytävä lapselle (vaikka pelko onkin yksi kehitys vaihe, mutta lapsen pitää pstyä se käsittelemään) Meillä 4-vuotias näkeelähes joka yö painajaista ja tulee viereen nukkumaan (itse sipsuttelee huoneestaan). Ajan kanssa menee ohi.
 
Painajaiset lisääntyy kun mielikuvitus vilkastuu. Kannattaa seurata, ettei lapsi katso liian jännittäviä ohjelmia telkkarista. Ja muutenkin lisätä turvallisuuden tuntua öisin. Esim. yövalo, ja katsoa ettei huoneessa ole pelottavia nurkkia tms. jotka ovat hämärässä pelottavan näköisiä. Myöskin muutosvaiheet esim. päivähoidon aloitus saattaa lisätä pahoja unia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja brunet:
eikös nuo ole ihan tavallisia painajaisia jos herää ja muistaa? Minun saamani tiedon mukaan kauhukohtaukset muistuttavat painajaisia, mutta lasta on vaikea (lähes mahdoton) saada hereille. EIkä lapsi itse muista näistä kohtauskista mitään. eli veikkaan ihan tavallisia painajaisia, jotka alkavta yleensä juuri tuossa iässä, milloin ns kauhukohtaukset.Juttele niistä lapsen kanssa ja luo mahd. turvallinen olo lapselle kaapin ovet kiinni, ehkä yövalo päälle..) Jos lapsi näkee painajaisia jostain ohjelmasta, pitää miettiä onko ohjelma ollut oikeasti liian järkyytävä lapselle (vaikka pelko onkin yksi kehitys vaihe, mutta lapsen pitää pstyä se käsittelemään) Meillä 4-vuotias näkeelähes joka yö painajaista ja tulee viereen nukkumaan (itse sipsuttelee huoneestaan). Ajan kanssa menee ohi.

niin ja kauhukohtauksessa lapsella voi olla silmät auki, vaikka ei ole hereillä. Jos nukkuu niin ei näe sinua, eli ei katso sinua. Näistä voit yrittää herättää lapsen erikeinoin, mutta harvoin herää. Yleensä lapsi huutaa 10min- 1h jonka jälkeen jatkaa uniaan, menee ohi itsestään ja sekin on ihan normaalia. rankkaa vanhemmille :)
 
Meilläkin on kokemuksia. Pojalla oli ihan pienestä pitäen. Pienenä niitä tuli usein ja ilmenivät juuri noin, että lapsi alkoi huutaa, ei häntä saanut mitenkään hereille. Saattoi tulla parikin yössä, yleensä 2-4 kertaa viikossa. Myöhemmin kun lapsi kasvoi niin niihin liittyi unissakävelyä. Poika hyppäsi ylös sängystä, alkoi juosta pitkin asuntoa ja huusi esim. "EI, EI" tai "APUA". Silmät olivat ihan auki. Hän oli kuitenkin ihan unitilassa, saattoi kuitenkin vastailla suhteellisen järkevästi jos kysyi vaikka menetkö pissalle, mennäänkö nyt sänkyyn ja peittelen sinut.
Tää alkoi hiljalleen loppumaan 6-7v iässä, niin että se kauhuhuuto loppui. Poika vaan heräili, ikäänkuin pökertyneenä mutta nukahti kuitenkin kohta.
Lapsi on nyt 9v eikä saa huutokohtauksia enää, paitsi joskus harvoin jos on kovassa kuumeessa.
 
Tosiaan jos lapsi muistaa ja kertoo mitä on nähnyt niin silloin ei yökauhukohtauksesta ole kyse. Meillä lapsi ei siis edes tuntenut minua ja huusi ja kiljui että mene pois ja kuka sä oot. Silmät on kuin teevadit ja katse poissaoleva, katsoo niin kuin läpi. hikinen tietty huutamisesta ja pelosta. Haluaa syliin ja sit samoin tein pois. Juksee ympäri kämppääjotain karkuu.

Oikeasti ensimmäiset kerrat pelästyttää vanhemmat, mut kyse ei todellakaan ole huonoista kotioloista tai mistään sellaisesta. Mulle kaveri kerran heitti et mitä sä olet tehnyt tuolle lapselle kun on tuollainen ihan kuin joku riivattu ( oli meillä yötä silloin ) Tällaista voi tosiaan kuulla sellaisilta ketkä ei ole koskaan aikaisemmin kyseisestä kauhukohtauksesta kuullut mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi olla pahoja unia:
Painajaiset lisääntyy kun mielikuvitus vilkastuu. Kannattaa seurata, ettei lapsi katso liian jännittäviä ohjelmia telkkarista. Ja muutenkin lisätä turvallisuuden tuntua öisin. Esim. yövalo, ja katsoa ettei huoneessa ole pelottavia nurkkia tms. jotka ovat hämärässä pelottavan näköisiä. Myöskin muutosvaiheet esim. päivähoidon aloitus saattaa lisätä pahoja unia.

Mä olen tuo, joka alempana kirjoitin poikani kauhukohtauksista.
Pojallani on tosiaan hyvin vilkas mielikuvitus ja on herkkä luonteeltaan. Hänelle sovi yhtään sellaiset lastenohjelmatkaan missä on vilkkaita tapahtumia, vaikkei erityisesti olisi mitään väkivaltaistakaan juttua mutta ne tulee uniin. Iltahommat pitäisivät olla rauhalliset, illalla ei saa yhtään katsoa telkkaria, ei pelata.
Iltasatu rauhoittaa ja vaikka klassisen musiikin kuuntelu.
 
Totta muuten tuo telkkarijuttu, eilen tuli telkkarista Sunrise Avenuen se biisi jossa se nainen leikkelee niitä kuvia, ja viime yönä sängyssä oli mustia ja punaisia lintuja...

En tosiaan sano koskaan että ei siellä mitään ole, vaan aina "otan ne pois". Se rauhoittaa tytön, ja koko juttu kestää n.45min. On kyllä tosi rankkoja nämä kohtaukset...
 
Alkuperäinen kirjoittaja rankkaa aikaa:
Tosiaan jos lapsi muistaa ja kertoo mitä on nähnyt niin silloin ei yökauhukohtauksesta ole kyse. Meillä lapsi ei siis edes tuntenut minua ja huusi ja kiljui että mene pois ja kuka sä oot. Silmät on kuin teevadit ja katse poissaoleva, katsoo niin kuin läpi. hikinen tietty huutamisesta ja pelosta. Haluaa syliin ja sit samoin tein pois. Juksee ympäri kämppääjotain karkuu.

Oikeasti ensimmäiset kerrat pelästyttää vanhemmat, mut kyse ei todellakaan ole huonoista kotioloista tai mistään sellaisesta. Mulle kaveri kerran heitti et mitä sä olet tehnyt tuolle lapselle kun on tuollainen ihan kuin joku riivattu ( oli meillä yötä silloin ) Tällaista voi tosiaan kuulla sellaisilta ketkä ei ole koskaan aikaisemmin kyseisestä kauhukohtauksesta kuullut mitään.

Ei se tosiaankaan ole kiinni huonoista kotioloista. Mun mielestä sellaisesta, että lapsen aivotoiminta ei jotenkin "rauhoitu" uneen, niinkuin pitäisi.
Meillä on muitakin lapsia, eikä myöskään huonot kotiolot, vaan tämä yksi on saanut näitä kohtauksia.
Ehkä toi on perinnöllistä. Minä olen ollut unissakävelijä pienenä. Aikuisenakin, olen kärsinyt aina todella pahoista uniongelmista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Alkuperäinen kirjoittaja rankkaa aikaa:
Tosiaan jos lapsi muistaa ja kertoo mitä on nähnyt niin silloin ei yökauhukohtauksesta ole kyse. Meillä lapsi ei siis edes tuntenut minua ja huusi ja kiljui että mene pois ja kuka sä oot. Silmät on kuin teevadit ja katse poissaoleva, katsoo niin kuin läpi. hikinen tietty huutamisesta ja pelosta. Haluaa syliin ja sit samoin tein pois. Juksee ympäri kämppääjotain karkuu.

Oikeasti ensimmäiset kerrat pelästyttää vanhemmat, mut kyse ei todellakaan ole huonoista kotioloista tai mistään sellaisesta. Mulle kaveri kerran heitti et mitä sä olet tehnyt tuolle lapselle kun on tuollainen ihan kuin joku riivattu ( oli meillä yötä silloin ) Tällaista voi tosiaan kuulla sellaisilta ketkä ei ole koskaan aikaisemmin kyseisestä kauhukohtauksesta kuullut mitään.

Ei se tosiaankaan ole kiinni huonoista kotioloista. Mun mielestä sellaisesta, että lapsen aivotoiminta ei jotenkin "rauhoitu" uneen, niinkuin pitäisi.
Meillä on muitakin lapsia, eikä myöskään huonot kotiolot, vaan tämä yksi on saanut näitä kohtauksia.
Ehkä toi on perinnöllistä. Minä olen ollut unissakävelijä pienenä. Aikuisenakin, olen kärsinyt aina todella pahoista uniongelmista.

Meillä kanssa vian tytöllä ollut näitä kohtauksia ja minulla on kolme lasta.
 
Minun lapsella on ollut n.3vuodesta 7vuotiaaseen kauhukohtauksia. Sen jälkeen harvemmin, mutta unissakävelyä kuitenkin paljon. Haluaisin kysellä tässä tietääkö kukaan onko vaikealla synnytyksellä/hapenpuutteella synnytyksessä osuutta kauhukohtauksiin? Lapseni on nyt murrosiässä ja kärsii psyykkisistä ongelmista ( ei ole diaknoosia vielä) ja yritän selvittää onko näillä asioilla yhteyttä toisiinsa. Onko täällä ketään kenen lapsella jolla olisi ollut kauhukohtauksia, olisi myöhemmin tullut vakavia psyykeongelmia- ns. psykoottisia oireita ja psykoosi? En halua pelotella, yritän vain keksiä syitä tilanteeseemme. Ja tietysti apua. Kiitos vastausksista!
 

Yhteistyössä