Yrittääkö vai ei? Opiskelut kesken yms.

Heips.

Meillä on sellainen tilanne, että ollaan oltu 5 vuotta yhdessä, naimisissakin jo. Itse olen 20 ja mieheni 23. Opiskelut on molemmilla kesken. Tarkemmin sanottuna miehellä edessä vielä 3-4 vuotta ja itse en ole vielä aloittanutkaan, vaan tehnyt kaikenlaista hanttihommaa tässä vuoden verran kirjoituksien jälkeen. Tuloja yhteensä normaalisti opiskelukuukausina n. 2000 e/kk, kesäisin suunnilleen tuplat. Onko tälläinen tilanne täysin mahdoton perheenlisäystä ajatellen? Ollaan todella nuoria, kyllä, taloudellinen tilanne on vähän mitä on, ja opiskelutkin pahasti kesken. Argh... kyllähän se pahalta kuulostaa, tajusin juuri itsekin taas...

Mutta tämä vauvakuume on jotain aivan järkyttävää. Monta kuukautta olen riutunut vauvakuumeen kourissa (tiedän, että niin olette tekin, vaikka suurin osa teistä on sentään päässyt jo yritystasolle. Ja tiedän, ettei se yristysvaihekaan ole mitään helppoa ja onnellista aikaa välttämättä. Ja ettei niitä lapsia noin vain tehdä.) Olen tätätkin palstaa seuraillut jo useamman kuukauden ajan PÄIVITTÄIN. Ja vauvakuume pahenee päivä päivältä. Aluksi se oli sellaista ajatuksella leikittelyä, mutta nyt olen ihan vakavissani jo ruvennut miettimään olisiko mahdollista yrittää lasta tässä elämäntilanteessa. Ja tietysti yrittänyt keksiä kaikki järkisyyt hankkia lapset juuri nyt. Mies tietenkin yrittää kovasti puhua järkeä ja on sitä mieltä, että tässä vaiheessa ei lapsia pitäisi edes ajatella. Mutta siis, kertokaa omista kokemuksistanne, jos olette/olette joskus olleet vastaavassa tilanteessa. Kaikki muutkin SELKEÄT mielipiteet suuntaan tai toiseen otetaan mieluusti vastaan. (Sekä neuvot vauvakuumeen karistamiseksi...)

Kiitos.

 

EI täällä nettipalstalla kukaan voi sinulle sanoa, että tee nyt näin. Kuuntele sisintäsi ja jos siltä tuntuu niin antaa mennä vain. Tuloja ja työtilannetta paljon tärkeämpää on se, tunnetteko miehesi kanssa olevanne valmiita vanhemmuuteen.

 

Komppaan edellistä vastaajaa. Tunne on tärkein! Harva hankkii lapsia järkisyillä. Myös tulevan isän on oltava täysillä mukana, sillä varsinkin opiskelijaperheessä isän aktiivisuus vauvanhoidossa on tärkeää.

Lasten hankkiminen opiskeluaikoina on riskinottoa. Kannattaa ottaa rennosti eikä suunnitella liikaa. Joko saat opiskeltua tai sitten et, riippuu siitä miten raskaus sujuu, millaisen vauvan saatte, onko hän terve jne. Rahaa tuskin on paljon, joten työtä on tehtävä ja menoista karsittava. Omien kokemusteni perusteella suosittelen aloittamaan opinnot, niin olet hyvässä vauhdissa ennen vauvan syntymää. Se madaltaa kynnystä jatkaa äitiysloman jälkeen (jotkut eivät pidä sitäkään).

Me saimme kaksi lasta kummankin vanhemman opiskellessa, ja kaikki on mennyt hyvin. Tosin olin jo saamassa kandipaperit ennen ensimmäistä, eli opinnot olivat hyvällä mallilla, ja töissäkin olimme olleet. Raha-asiat olivat kunnossa kummankin työnteon sekä lasten isovanhempien avustuksella, asuimme halvassa opiskelija-asunnossa.

Vauvahaaveet ja raskaudet olivat loistavia tapoja saada vauhtia opintoihin, ne eivät siis hidastaneet tahtia - päinvastoin. Tosin omat raskauteni menivät hyvin ja saimme paljon hoitoapua. Nyt gradun juuri palauttaneena voin sanoa, että lasten hankkiminen opiskeluvaiheessa ei kaduta. 28-vuotiaana olen kuitenkin jo väsynyt lastenhoidon, työnteon ja opiskelun kanssa sumplimiseen ja jatkuvaan huonoon omatuntoon. Koko ajan olisi "pitänyt" tehdä jotain. Kolmannen kanssa olisi kiva olla "vaan" äitiyslomalla!

Onnea päätöksentekoon!

 

Pyysit selkeitä vastauksia,joten ...itse olen ehdottomasti sitä mieltä,että ensiksi on hoidettava opiskelut alta pois ja oltava vakaa taloudellinen tilanne,ennenkuin alkaa perheenlisäystä tulemaan.Olet vielä nuori,joten ikä on puolellasi,kerkeät saamaan lapsia vielä myöhemminkin.Ja kerta miehesi on myös sitä mieltä,että lapsen aika ei ole vielä,niin asiahan on sillä selvä .Ei vais,tiedän kyllä millaista on riutua vauvakuumeessa,itse olen nyt odottanut 2 vuotta ja aika alkaa olemaan nyt kypsä.Olen itse ihminen,joka on tunteellinen,mutta ajattelee aina viimekädessä järjellä...nämä vaikuttavat varmaankin asioiden päättämiseen.Tsemppiä!

 

edellisen kanssa..
Opiskelut kannattaa yrittää hoitaa edes johonkin vaiheeseen ennen lapsia. Ihan jo pelkästään taloudellisista syistä, sekä myös jaksamisen kannalta.

Jos rahatilanne ei ole kovin hyvä nyt, eikä se todellakaan parane kummankin opiskellessa, niin "köyhyyttä" voi jatkua lähemmäs seuraavat 10v. Jos miehesi opiskeluun menee 4v(lapsi hidastaa varmasti vähän) ja sinulla menisi lapsen saamisen jälkeen n.5-6v, jos korkeakoulututkintoa haluat, niin tuo tarkoittaisi sitä että sinä olisit poissa työelämästä seuraavat 7-8v. Pelkästään opiskelun ja työntekeminen voi ottaa koville, mutta entäs jos siinä on vielä lapsi, joka vaatii oman osansa ajasta ja energiasta.

http://www.city.fi/artikkeli/Opintotuki+18X+perseest%E4/2217/
En tiedä oletko lukenut tuon, mutta itseä kyllä hirvittäisi perhettä perustaa, jos lähes ainoana tulona olisi vuosia pelkkä opintotuki. Vaikka kuinka vauvakuume päällä olisikin, ei lasta kuitenkaan rakkaudella ruokita. Ja ainakin minulla tekee pahaa ostaa ruokaa lainalla, vaikka se opintolainaa onkin. Vanhempani opiskelivat meidän ollessa pieniä ja vielä yli 10v jälkeen he maksavat lainaa takasin. Tuollainen vaan ei tunnu hyvälle, että elämisen turvaamiseksi on jouduttu ottamaan lainaa ja seuraukset siitä ulottuvat vuosien ja vuosien päähän.

Eli todellakin suosittelisin että siirrätte lisääntymispuuhia muutaman vuoden. Voihan olla että opiskelutkin sujuvat keskimääräistä nopeammin kun on joku tavoite miksi valmistua nopeasti.

 

Kiitos kaikille vastauksista. Ja tosiaan, eihän sillä edes ole väliä, vaikka muuten olisikin mahdollista, mutta mies ei lähde vauvaprojektiin mukaan Kai se on sitten hyväksyttävä vaan, että lapsien aika on myöhemmin. Mutta en minä kyllä ymmärrä, miten tämän vauvakuumeen sais karistettua! En olisi uskonut, että voi mokoma näin pahaksi äityä tässä vaiheessa. Onko ideoita, joilla vauvakuumeesta pääsisi eroon seuraavaviksi 4-7 vuodeksi...? Taitaa olla kyllä väärä palsta kysellä vauvakuumeen karkoittamisideoita

Ps. Toki lukisin mielelläni edelleen mielipiteitä ja kokemuksia, jos sellaisia löytyy.

 

No,itse olen siis "pahaa" vauvakuumetta sietänyt nämä pari vuotta sillälailla,että olen tehnyt kaikkea sitä,mitä sitten en voisi/pystyisi/haluaisi tehdä sitten kun/jos olisin raskaana tai lapsi olisi jo syntynyt...minulle ne ovat olleet sellaisia asioita kuten; ulkomaan matkailu,yöelämän vietto kavereiden kanssa,erilaiset työprojektit...ja elänyt niin sanotusti itsekästä elämää,tullut ja mennyt ja tehnyt kaikkea muuta mukavaa...suunnittelematta sen kummemmin asioita.Kyllähän se kuume on koko ajan päällä ollut,mutta yritä vaikka olla pyörimättä täälä lukemassa vauvoihin ym liittyviä asioita

 

Jos haluat tekemistä, niin opiskele, ja nopeasti! ;-)

Halusin omilla kokemuksillani kertoa siitä että vanhemmuus ja opiskelu käyvät yhteen, eikä tarvitse olla edes niin tiukkaa taloudellisesti kuin pari vastaajaa kertoivat. Mutta olen samaa mieltä että opinnot kannattaa saada voiton puolelle, tienatkaa rahaa sukanvarteen ja kerätkää työkokemusta. Sen jälkeen on pari huolta vähemmän.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin saada myös mies mukaan täydellä sydämellä.

Onnea kuumeen kestoon!

 

sama täällä, 20 v. ja vaavikuume ja opiskeluita jäljellä yli puolet.. nyyh yyh. pitänee opiskella oikein tohinalla. jotenkin nämä vauvakeskustelut vaan vetää puoleensa ja täällä sitä aina surffataan vaikka pitäis nenä olla kirjassa kii...

 

Hihihi. Joo, vois olla ihan hyvä idea laittaa nää vauvahaaveilufoorumit jotenkin banniin, ettei edes vahingossa eksyis tänne lueskelemaan. Mutta joittenkin palstalaisten juttuja olen lueskellut enemmänkin niin pakkohan se on seurata, että milloin se plussa pärähtää! Ja sitten pakko seurata, miten se raskaus etenee.. millaista vauva-arki on ja.. Juu-u.

Vaikuttaiskohan e-pillerit sillei vauvakuumetta hälventävästi? Epätoivoista.

 

Minä olen itse valmistumassa nyt kuun lopussa ammattiin ja ikää 23. Itse olen pyörinyt tuolla Vela-palstalla useammankin kuukauden, ja olin vakaasti sitä mieltä, että ei mulle lapsukaisia.

Mutta nyt on ollut jonkinlaista mielen muutosta ilmassa, sillä olen alkanut ajattelemaan, et voisihan se oma lapsi ollakin kova sana. Tässä kun on ollut opiskelut kesken ja stressiä tulevista töistä, niin olen vakaasti pitänyt mielen poissa lasten hankinnasta. Toisaalta olen aina ajatellut, että lasten aika on sitten, kun on ammattiin opiskeltu. Ja nyt se on.

Meillä valmistui omakotitalo viime keväänä, kihloihinkin mentiin viime syksynä. Silloin ei ollut lähelläkään lasten hankinta.

Toisaalta haluaisin nyt tehdä töitä ainakin sen vuoden verran, jotta minun ei tarvitsisi elää minimiäitiyspäivärahalla. Mies maksaa nytkin kaikki laskut, ja minä vastaan täysin omista kuluistani opintotuen turvin. Olen itse tällainen järki-ihminen joissakin asioissa ja tämä vauva asia on muodostunut myöskin järkiasiaksi omalla kohdallani.

Jos olisin saanut lapsen opiskelujeni aikaan, olisin joutunut aloittamaan uudestaan koulutuksen (OPS muuttui kokonaan), eli ammatti olisi häämöttänyt kolmen vuoden päästä. Emme olisi myöskään välttämättä voineet rakentaa taloa. Toisaalta nyt on kaikki "valmista" uudelle perheenjäsenelle - mutta mistä sitä tietää onko se aika just nyt?

Oma neuvoni AP:lle on, että kannattaa yrittää opiskella niin pitkälle kuin mahdollista - voitte vaikka opiskelujen lopun häämöttäessä yrittää saada lasta alulle. Ja jos miehesi nyt ajattelee, et ei lapsia - voi mieli muuttua. Minäkin kysyin omalta mieheltäni aiemmin (olen ollut siis hyvin vastaan asiaa) ja vastaus oli et ei missään nimessä. Sitten kun minä ehdotin muutaman päivän päästä uudelleen asiaa, et minä haluaisin - niin jopa miehen silmät loisti ja sanoi et kyllä. Mutta nämä ei ole helppoja päätöksiä ja varmasti niiden kanssa joutuu painimaan.

Voihan olla, että pärjäisitte vallan mainiosti vauvan kanssa myös taloudellisesti ja opiskelut sujuisi hyvin. Ei sitä koskaan tiedä. Mutta tsemppiä ratkaisullenne, mikä hyvänsä se onkin

 

Kiitos edellisellekin. Mukava lukea teidän mietteitä.

Mieheni kyllä haluaa joskus lapsia, ehdottomasti, mutta ei vielä tässä vaiheessa. Se on vaan vähän liian järkevä...

 

Mieheni kyllä haluaa joskus lapsia, ehdottomasti, mutta ei vielä tässä vaiheessa. Se on vaan vähän liian järkevä...

Mikä niitä miehiä oikein vaivaa, minun miehelläni sama "vaiva"! ;-D

Meillä on vääntöä tällä hetkellä mahdollisesta kolmannesta lapsesta ja sen "ajoituksesta". Nyt joutuu kantamaan seuraukset siitä että kaksi ekaa lasta on hankittu opiskeluaikoina: CV on reikäinen kuin emmentaljuusto, eikä se näytä hyvältä miltei kolmikymppisellä. Vielä kolmas äitiysloma tähän niin työnsaanti vaikeutuu entisestään. Koska työ poikii työtä, olisi pakko painaa duunia...

 

Meillä esikoinen syntyi, kun me molemmat vielä opiskelimme. Mies valmistui kun, kun lapsi oli reilun vuoden ja sai heti töitä. Olen tosi tyytyväinen tähän meidän ratkaisuun, eikäpä sitä toisenlaista elämää osaa itselleen kuvitellakaan enää

Pari kirjoittajaa tässä sanoi, että on niin järki-ihminen, että on siirtänyt vauvayrityksen valmistumisen jälkeen. Niin minäkin aina kuvittelin olevani, järkevä siis Mutta se vauvakuume oli ihan älytön, mulla taisi biologinen kello käydä vähän ylikierroksilla, vaikka olinkin vasta 21 kun esikoinen syntyi. Jossain vaiheessa mieskin sai tartunnan siitä vauvakuumeesta, mutta sitten minä pistin jarrut päälle. Sovittiin, että katsotaan vuoden päästä tilanne uudestaan. Ja sitten se siinä vuoden aikana vauvakuume oli vaan entisestäänkin kasvanut, joten heitin pillerit pois....

Taloudellisesti ei ollut mielestäni kovin tiukkaa. Vauvatarvikkeet ja -vaatteet saatiin kaikki melkein käytettynä sukulaisilta, tavaraa olisi riittänyt varmaan vaikka kolmosille Näin jälkeen päin ajateltuna, kyllähän me elettiin aika lailla kädestä suuhun, mutta opiskelijana oli totuttu köyhäilemään. Nyt kun molemmat ollaan töissä, niin olisi ihan eri juttu heittäytyä yhtäkkiä pelkälle opintotuelle ja minimiäitiysrahalle.

Suosittelen surffailemaan vähän Kelan sivulla, laskeskelemaan mitä tuloja teillä olisi, jos vauva syntyisi...

 

Lähestytään mieheni kanssa jo kolmeakymppiä ja molemmilla opiskelut kesken... Syystä ja toisesta on tosiaan meillä molemmilla kaikki vielä vaiheessa. Miehelläkin taitaa olla koulun ja alan vaihto edessä. Minä taas en ole vieläkään päässyt haluamaani kouluun. Kaikki opiskelut siis vielä opiskelematta. Noh, päätettiin kuitenkin runsas vuosi sitten, että nyt saa vauva tulla. Nyt on meillä sitten iki-ihana pikku vauva. Ollaan myös päätetty, että annetaan tulla toinen saman tien jos on tullakseen! Ihan hyvin ollaan pärjätty. Mies tosin on onnistunut käymään koko ajan kokopäivätöissä. Te nyt olette vielä kuitenkin sen verran nuoria, että helpompihan se olisi opiskella ensin. Se oli oma alkuperäinen suunnitelmani, mutta elämä heittelee aina vähän miten sattuu, joten me teimme näin.

 

Kiitos taas vastauksista!

Rupesin tuossa miettimään, että mitäs jos en saakaan opiskelupaikkaa syksyksi? Jos tulee toinen tälläinen täysin turha välivuosi, niin en kyllä rupea. Jotain järkevää on tehtävä... Vaikka yksi kappale pieniä ihmisiä? ;D

Liisaleena, miten onnistuit tartuttamaan vauvakuumeen mieheesi?

 

Miten tartutin vauvakuumeen mieheen... Hmm... Kai minä vaan höpötin ja höpötin niistä vauvoista, ja kun lähipiiriin syntyi muutama pienokainen, niin ei sitä miestä tarvinut edes kauheasti käännyttää. Nyt ihmeekseni mies ei ollutkaan heti innokas toisen lapsen yritykseen. Jossain vaiheessa sitten sanoin, että jätän pillerit pois parin kuukauden päästä ja mies huolehtikoon ehkäisystä jos haluaa. Ei se sitten halunnut, ja nyt ollaan yritetty pikkukakkosta n. puoli vuotta.

Tunnen aika monia kesken opiskelujen lapsia tehneitä. Useimmilla on kyllä ollut mies "leivän syrjässä kiinni," eli töissä. Jotkut on vauvaloman jälkeen jatkaneet opiskeluja hyvällä menestyksellä, mutta kyllä muutamalla tutulla jäi opiskelut kesken. Itse pidin 1,5 vuotta kokonaan "lomaa" ja sen jälkeen urakoin opiskelut pois reippaaseen tahtiin. Olen sen verran kunnianhimoinen, etten millään olisi voinut jättää opiskeluja kesken...

 

Helpompihan se on koulun aikaan tehdä ne muksut kuin sitten valmistumisen jälkeen. Käy koulua vuoden kaks, on vuoden-kaks kotona ja jatkaa koulua sitten. Sitten kun valmistuu on lapsi jo valmiina ja eikun vaan mukaan työelämään. Ei kai ole mitään järkeä valmistua äitiyslomalle? Menee vähän niinku koulutus hukkaan. Pitäis valmistumisen jälkeen olla töissä joku vuosi, ei uudesta työpaikastakaan ihan heti viittis äitiyslomalle jäädä.. Eikä nuori nainen ees saa kovin helposti töitä, pelkkiä pätkähommia. Ja kaikki ihan vaan sen takia, että saatat tulla raskaaksi ja jäädä äitiyslomalle ja työnantajan on sitten hankittava sijainen, pidetään sinut määräaikaisena, niin eipä tarvii tommosia huolehtia. Eikä oo sit työpaikkaa mihin palata äitiysloman jälkeen. Koulusta on muutenkin helpompi järjestää vapaata, jos lapsi sairastaa. Eikä se lapsen saanti miehen koulunkäyntiä vaikeuta millään tavalla, nainenhan siellä kotona on, sen kun mies vaan painaa opintonsa loppuun ja kaikki on tyytyväisiä.. Minä ainakin..

 

Mä olen potenut jo useamman vuoden, ja olen jo valmistunutkin aika vasta... Nyt ongelmana se, että työhommat on mitä on. Eli uskaltaako edes alkaa näin epävarmana aikana ilaman tietoa työstäkään, yrittämään.

 

Helpompihan se on koulun aikaan tehdä ne muksut kuin sitten valmistumisen jälkeen. Käy koulua vuoden kaks, on vuoden-kaks kotona ja jatkaa koulua sitten. Sitten kun valmistuu on lapsi jo valmiina ja eikun vaan mukaan työelämään.

Niin, mutta entäs sitten jos haluaakin useamman lapsen? Meillä kaksi lasta tiiviissä tahdissa opiskeluaikoina meni vielä, mutta nyt valmistuessani polttelee kolmannen kuume. CeeVee on täynnä äitiyslomien ja opintojen tekemiä aukkoja. Hankalaa matematiikkaa.

Yritän kuitenkin olla miettimättä työuraa tai sen puutetta liikaa, kunhan saan jotenkuten ylläpidettyä ammattitaitoa. Ehtiihän tässä tehdä vielä 35 vuotta töitä! Nyt lasten ollessa pieniä voi tehdä jotain vaatimattomampaa ja lähteä uraputkeen vasta heidän kasvaessa itsenäisemmäksi.

 

Voe voe voe. Houkuttelisi semmonen järjestely, että mies paiskii opiskelut loppuun (mutta itku, vielä ainakin kolme vuotta menee siihen) ja alkaa tehdä ihan sikana massia ja minä sitten opiskelujeni ohella pyöräyttäisin meille palleron, ettei tarvitsisi sitten valmistua äitiyslomalle, niin kuin joku tuossa mainitsikin. Mutta toisaalta, haluttaisiin näillä näkymillä kaksi lasta. Voi voi voi. Mutta kuten Aurora Vee sanoi, onhan siinä monta kymmentä vuotta aikaa vielä paiskia niitä hommia ja tehdä se loistokas ura.. Haluaisin kyllä lapset reilusti alle kolmekymppisenä. Esimerkiksi vaikka nyt.. Se on se vauvakuume, mikä puhuu taas.

 

"Käy koulua vuoden kaks, on vuoden-kaks kotona ja jatkaa koulua sitten. Sitten kun valmistuu on lapsi jo valmiina ja eikun vaan mukaan työelämään."

No veikkaan että parissa vuodessa unohtaa jo lähes kaiken oppimansa, kuten kävi ystävälleni joka oli rauhanturvaamassa puolitoista vuotta ja piti taukoa yliopisto-opinnoista tämän vuoksi 2v. Aloitti sitten alusta, kävi samoja kursseja uudelleen kun eteneminen on aika hankalaa jos ei muista perusjuttuja hyvin.

"Pitäis valmistumisen jälkeen olla töissä joku vuosi, ei uudesta työpaikastakaan ihan heti viittis äitiyslomalle jäädä.. Eikä nuori nainen ees saa kovin helposti töitä, pelkkiä pätkähommia.Ja kaikki ihan vaan sen takia, että saatat tulla raskaaksi ja jäädä äitiyslomalle ja työnantajan on sitten hankittava sijainen, pidetään sinut määräaikaisena, niin eipä tarvii tommosia huolehtia."

Puolisen vuotta kannattaa töitä ainakin tehdä, että saa paremmin rahaa. Onhan tuossakin se riski että heti pamahtaa paksuksi ja joutuu heti pian saikulle, ja putoaa minimiäitiyspäivärahalle. Totta, nuoret naiset saavat aika usein vain pätkätöitä, mutta siihen ei vaikuta ollenkaan se onko jo olemassa lapsia vai ei. Työnantaja ei todellakaan voi tietää aikooko nainen hankkia lisää lapsia vai ei. Jokainen lisääntymisiässä oleva nainen on työntekijän silmissä potentiaalinen lisääntyjä. Keskimäärin synnyttäjät ovat lähempänä 30 ikävuotta, mutta AMK:sta ja yliopistosta voi valmistua jo 22-23 vuotiaana, jos ahkerasti opiskelee. Jos pääsee työelämään 24 vuotiaana, ehtii tehdä noin viitisen vuotta töitä ennen lapsien hankintaa, noin suunnilleen.

Mutta töitä hakiessa lapsettomuus voi olla etukin, poissaoloja ei tule lapsen sairastelun yms takia ja tarvittaessa työntekijä voi mahdollisesti joustaa ja tehdä pidempää päivää toisinaan.

"Koulusta on muutenkin helpompi järjestää vapaata, jos lapsi sairastaa."

Miten sen nyt ottaa.. Joistakin kouluista saa pitää vapaata vain tietyn aikaa, mutta entäs jos haluaakin jäädä hoitovapaalle tai hankkia toisen lapsen perään. Siinä menee koulupaikka sitten. Meillä "lapselliset" opiskelijat on aika heikoilla lapsen sairastaessa. Jos ei pääse tenttiin, tai pakollisiin harkkoihin, se on tervetuloa uusintaan tai ensi vuonna uudestaan. Syyllä ei ole niin väliä, oli sitten oma tai lapsen sairaus. Töissä taas poissaolo lapsen sairauden takia on hyväksyttävä syy olla pois, oli sitten mitä tekemistä tahansa.

 

Olen myöskin 20v. ja pitkän aikaa potenut vauvakuumetta. Poikaystäväni on 24 v. ja hänkin olisi valmis. Olemme harkinneet tätä jo jonkun aikaa. Tosin poikaystävälläni on vielä pari vuotta opiskelua ja minä olen aloittamassa vasta. Lukio käyty sekä työelämää reilut kaksi vuotta takana, sekä välivuosi ja opistotason opintoja. Tiedän, että osa sanoo että ei ole järkevää vielä, mutta onko todellakaan koskaan sitä sopivaa aikaa? Aina on joku esteenä, opiskelu, työelämä juuri aluillaan, tai parhaassa vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin tajutaan, että aletaan olla liian vanhoja, tai hedelmällisyys vähenee yms. Ja hedelmällisin ikähän on juuri (19-) 20-25v. Enkä nyt tarkoita, että alan juuri nyt yrittämään. Harkitsemme vielä jonkun aikaa ja katselemme, mutta lähiaikojen haave tuo on. Vanhemmat toivovat että opiskelen ja harkitaan vielä ja ehtii myöhemminkin, mutta samalla kuitenkin he ymmärtävät. Nuorena ovat molempien vanhemmat saaneet meidät ja myöskin omat sukulaiset 20-22v. ensimmäisen lapsensa saaneet.

Saattaa olla että täälläkin sanotaan, että en ole perehtynyt asiaan, enkä tajua että se on vaativaa, enkä ole valmis. Mutta missä sitäkin määritellään? Olen tosissaan paljon pohtinut, keskustellut ja lukenut asiasta ja varsinkin nuorista äideistä. Kyselly tuttavapiiristä jossa on nuoria äitejä 17-21v. ja hyvin hekin ovat pärjänneet. Asennekysymys ja siitä mistä on valmis luopumaan. Toiset sanovat, että elämäni menee pilalle, en voi bilettää: "Nauti kun olet vielä nuori". Tietysti, kuitenkin tuollaisetki asiat ovat järjestelykysymys, mutta minua ei rehellisesti sanottuna enää kiinnosta. Elin sen "villin" elämänvaiheen sillon kun täytin 18v. Tiedän olevani perhekeskenen ihminen, ja olen mielummin kotoisalla kuin lähden joka viikonloppu, tai edes kerran kuussa mihinkään ulos. Kavereiden kanssa voin olla, mutta mielummin rauhallista koti-iltaa.

Ja mitä opiskeluun tulee, niin aina jotenkin pärjää. Kuitenkin kesällä kummatkin käy töissä ja opiskelun oheella poikaystäväni käy vielä tukien lisäksi töissä. Monet jotka ovat saaneet lapsen nuorena jaksavat paljon paremmin, eikä kukaan koskaan ole katunut päätöstään. Ja niinhän nykyään kehotetaankin "opiskelijat, lisääntykää". Näin se vaan on, jos tämä tuntuu oikealta itselleen ja kumppanilleen, ei siinä kai sitten esteitä ole.

 

Pientä kommenttia nimimerkille Perhe ensin.

Olen samaa mieltä kanssasti siitä, että aina jokin on esteenä tai ainakin haasteena lasten saannille, on se sitten opinnot tai työuran eri vaiheet. Minusta tuntuu, että haluaisin vielä sen kolmannen lapsen ennen kuin voin satsata täydellä sydämellä työuraan, sillä nyt olisi aikaa ja energiaa. Kummankin vanhempien työtahti vain kiihtyy tästä eteenpäin ja työpäivät pitenevät.

Kirjoitit, että "aina jotenkin pärjää". Se on totta, mutta kannattaa silti tehdä realistisia laskelmia että _varmasti_ pärjää taloudellisesti, ja laskea myös yllätysten varaan - entä jos lapsi onkin sairas? Miettikää suunnitelma B ja C valmiiksi. Säästöjä on hyvä olla kaiken varalta.

Ja nimimerkille "no jaa":
Se, miten paljon tiedosta jää päähän ja miten hyvin pystyy jatkamaan opintoja tauon jälkeen, vaihtelee varmasti alasta alaan. Mutta opiskelijan on hyvä ylläpitää virettä jo vanhempainloman aikana tekemällä jotain pientä. Se myös madaltaa kynnystä jatkaa opintoja täysillä myöhemmin.

Itse esimerkiksi pidin 6kk sekä 3-4kk täydellistä äitiyslomaa, jolloin keskityin vain lapsiin. Sen jälkeen sain hoitoapua isovanhemmilta ja mieheltä, jotta saisin opiskella muutaman tunnin viikossa. Gradun viimeistelin 2kk opintovapaalla, jolloin lapset olivat tarhassa ja olin aloittamassa uutta työtä.

 

Toivon, että vauvakuume tarttuu mieheeni, kun kesällä lähipiiriin syntyy pari vauvaa. Meitä pyydettiin toisen lapsen kummeiksi Ihanaa. Mutta jos miehen järki vielä senkin kestää, niin sitten aion luovuttaa ja unohtaa vauvat muutamiksi vuosiksi. Ei ole mies vielä hermostunut jatkuviin vauvapuheisiini, naureskelee vain. Hänestä on kuulemma suloista, kun minuun on iskenyt tälläinen tauti ja yrittää ymmärtää minunkin näkökulmani. Minusta tässä ei kyllä ole mitään erityisen suloista. :/

Mutta juu. En kyllä toisaalta halua lasta sellaiseen tilanteeseen, että joudutaan kituuttamaan rahallisesti ja "pärjätään jotenkin". Onneksi se järkikin välillä nostaa päätään...