yrittämällä yrittämisestä ja stressistä huolimatta raskaaksi?

  • Viestiketjun aloittaja -maijuliini-
  • Ensimmäinen viesti
-maijuliini-
Ajattelin kysellä teiltä onnistuneilta, että onko teistä kukaan tullut raskaaksi kovalla yrittämisellä ja stressistä huolimatta. Meillä vauvaa toivottu kohta vuoden eikä mitään ole tapahtunut. Kaikki sanovat, että lopeta stressaaminen ja yrittäminen niin mahdollisuudet paranevat. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty näin vauvakuumeisena jonka ympärillä lisäännytään ensimmäisestä yhdynnästä. Ahdistusta ei helpota se että pitää vielä stressata sitä että stressaa :)

Eli tsemppiä itselleni täältä etsin, onko jollain tärpännyt vaikka ovista on tikutettu ja asian takia on stressattu???
 
Juu...
...näin kävi.
Vaavia tekemällä tehtiin parisen vuotta, ja kierto kierrosta kun kuukautiset aina vaan alkoivat kerta toisensa jälkeen stressi kasvoi kovemmaksi. Asiaa ei todella helpottanut yhtään uteliaat kyselyt perheenlisäyksestä sekä ympärillä tiuhaan sikiävät kaverit.

Sitten taas kerran kuukautiset oli pari päivää myöhässä, tätä kävi usein johtuen juurikin stressistä ja kovasta toivomisesta. olin jo oppinut että kun teen jälleen negatiivisen raskaustestin, jännitys ja turha toive laukeaa ja hanat aukeaa eli menkat tulee ja taas voi alkaa yrittää uudestaan. Mutta, sillä kertaa sitten tulos olikin se toivottu :)
Nyt sitten menossa rv13. Eli onnea yrittämiseen vaan!
 
onnistui..
Meillä oli yritystä jo kaksi ja puoli vuotta takana. Ehkä en enää siinä vaiheessa stressannut niin paljon kuin joskus vuoden yritämisen jälkeen, mutta asia oli kipeä todella surullinen. Kierto, jolloin tärppäsi, oli sellainen, etä petipuuhia harrastettiin kaksi keraa (!!) oviksen aikoihin, puoliksi "pakolla".. Miehellä oli siinä vaiheessa uhka päällä joutua ympärileikkaukseen jatkuvasti uusivan tulehtuvan esinahan takia. Olimme siis siinä uskossa, että nyt menossa viimeinen yrityskerta pitkään aikaan, emme yhtään tienneet miten nopeasti siitä leikkauksesta olisi toipunut fyysisesti/henkisesti (oli tosi kova paikka miehelle). No, onneksi leikkausta ei sitten tarvittukaan, mutta ei myöskään tarvinnut enää yrittää raskautumistakaan! Juuri nyt 1 kk ikäinen tyttö tuhisee vaunuissa päiväunilla.

Tsemppiä sinulle!
 
meillä
Meillä ensimmäinen kierto, jossa ei stressattu, oli se tärppikierto. Siihen asti oli hampaat irvessä tikutettu kaikki ovikset ja tilaisuudet käytetty hyväksi. Kierto tosin muutenkin todella säännöllinen mutta ovistikuilla vielä varmisteltiin. Ei tulosta. Sitten päätettiin ottaa parin-kolmen kuukauden hengähdystauko ja hakeutua sen jälkeen tutkimukseen. Heti tärppäsi kun ei stressattu. Olen vakaasti sitä mieltä, että meidän kohdalla asialla stressaaminen on "parasta " ehkäisyä. Mutta tiedän paremmin kuin hyvin, että helpommin sanottu kuin tehty se ohje "älä stressaa". Omalla kohdalla siihen auttoi se, että vähän kyllästyin koko projektiin minkä vuoksi päätettiin pitää paussia.
 
-maijuliini-
KIITOS kaikille viesteistänne, ne antavat uskoa siihen että ehkä meilläkin on mahdollisuus onnistua vaikka tälläinen stressaaja olenkin. Onneksi mies ei vielä stressaa, se tästä puuttuisikin. Hyvää odotusaikaa tai ihania hetkiä teille vauvojen kanssa ;)

 
meillä
Meillä eka stressitön kierto oli kuopuksen kohdalla tärppikierto. Odottelin kuumeisesti menkkojen alkua, että pääsisin gynelle jonkinlaisiin alustaviin tutkimuksiin..niimpä sitten kävikin että tuli testiin plussa ja tyttäremme oli saanut alkunsa.

Kolmatta "tehdessä" ei stressattu lainkaan, kakkosen syntymän jälkeen vaan pähkäiltiin että halutaanko vielä kolmas vai ei. Yllättäin testiin tuli sit plussa kakkosen ollessa vain 3kk vanha ja nyt sitten kolmannen odotus lähenee loppusuoraa!
 
Nadele
Meillä vauva suvaitsi saada alkunsa vasta sitten, kun molemmat stressasivat. Pelkästään mun paiseilut eivät vielä auttaneet, vaan heti kun mieskin alkoi osoittaa vauvattomuusstressin merkkejä, niin prinssille/prinsessalle kelpasi :)
 
H.Assua
Ensin "annettiin vauvan tulolle mahdollisuus", kun meni reilu puoli vuotta sen enempää yrittämättä, alkoi tulla pientä stressiä... entä jos ei saadakaan lapsia ? Aloin vahtia ovispäiviä ja juoda greippimehua päivittäin. Seksin jälkeen makasin 5min. jalat katossa ja johan 9. kierrossa tärppäsi :) Tosin otin pitkästä aikaa myös kunnon kännit juuri ovulaation aikoihin :)
 
toivoo&stressaa&yrittää
Kiitos! Tämä ketsu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Vauvaa on toivottu&yritetty 9kk ja kyllä se jo stressia pukkaa. Keho toimii kuin kello ja ovikset on tikuteltu, mutta vauvaa ei kuulu. Vähemmästäkin stressaa ja suorastaan ärsyttää kommentit "älä stressaa, lopettakaa yrittäminen, kyllä se sieltä tulee...". Eli iso kiitos :)
 
-åäöpåäö
Samaa mieltä että nämä kirjoitukset antavat toivoa meille stressaajille. Vaikka on mukaan näköjään eksynyt taas joku jolla on tärpännyt ekassa stressittömässä kierrossa. Näitähän tarinoita sitä kuulee usein :) kunpa se olisi helppoa... Lisää onnistumisia, kiitos!
 
Tuuli!
Minä en koe olevani varsinainen stressaaja luonteeltani, mutta kyllä se pitkään jatkunut tärppäämättömyys oli mielessä päivittäin eli liekö jonkinlaista stressiä kuitenkin? No joka tapauksessa meillä oli takana yritystä vuosi (tosin siihen vuoteen sisältyi yksi keskenmeno), kun kävin gyneni juttusilla. Hänen mielestään kannatti yrittää vielä ovistikkujen avulla joitakin kuukausia ennen kuin oltaisiin harkittu muita keinoja (jotka olisivat minun tapauksessani olleet clomit). Ostin sitten digitaalisia ovistestejä ja aloin tikuttelemisen ihan vakavissani. Lisäksi todella tietoisesti harrastettiin seksiä useana päivänä peräkkäin oviksen aikana. Lääkärissä käynti tapahtui helmikuun alussa ja toukokuun alussa raskaustesti näytti plussaa. Ja nyt tämä kovan yrittämisen tulos makoilee tuossa leikkikaarensa alla :) Eli kyllä se stressaaminen ja yrittämällä yrittäminenkin voi tuottaa tuloksia. Tosin erilaisia kun kaikki olemme, niin mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Tsemppiä kaikille yritykseen ja pikaisia plussia!
 
Oonamaria
Minä olen todellinen stressaajaluonne ja stressasin sitä enemmän mitä kauemmin lapsettomuutta jatkui. Kävimme lapsettomuushoidossa ja joka kierrossa tutkailin oireita, laskin päiviä ja oli vuorotellen kiukkuinen, masentunut ja lannistunut. Tärppikierrossa olimme kesälomalla, joten varmasti vähemmän stressiä esim. työn puolesta kuin normaalisti, mutta kyllä se seksi oli oviksen aikoihin aikamoista pakkopullaa ja samalla lailla stressasin, että jos nyt ei tärppää tulee tauko hoitoihin ym. Ja siinä kierrossa sitten tärppäsi! :) Joten en voi todellakaan sanoa olleeni stressittömässä tilassa, mutta usein olen pohtinut sitä onkohan tuolla kesälomalla ollut osuutta asiaan.

Todella ihmeellistä, että tähän ketjuun ei ole tullut yhtään viisastelijaa neuvomaan, että "älä stressaa, kyllä se siitä". Minusta ehkä ärsyttävin neuvo mitä voi olla. Ei kyllä minun luonteella olisi onnistunut olla stressaamatta, kun oli kyseessä niin iso asia kuin oma tuleva lapsi!! Nyt lapsen myötä on sitten löytynyt uusia stressin aiheita eli ei ne siihen lopu, mutta se stressi on erilaista, ei niin ahdistavaa.
 
kurjaa oli mutta kannatti
No ihan itku silmässä ja väkipakolla alkuun väännettyjä lapsia on meillä 2 kappaletta. Mutta suosittelen oikeasti hakeutumaan tutkimuksiin jos tulee yli vuosi yritystä.
 
Toivoton tapaus?
Juu ja täällä tikutettiin ovista. Kaiken kukkuraksi, en koko kierrosta ikinä löytänyt ovista! :0 Olin siis täysin vakuuttunut etten tule kovin helpolla raskaaksi, jos ollenkaan. Kovasti kuitenkin yritettiin ja kun testejä tein niin aina odotin negatiivista tulosta, vaikka salaa sisimmässäni silti toivoin positiivista. Plussa sitten kerran tulikin ja tuolla meidän parin viikon ikäinen vauva nukkuu! :)
 
s9
Heippa! Meillä ollaan puolisen vuotta lasta yritetty eikä ole vieläkään tärpännyt. Toki onhan niitäkin kenellä menee monta vuotta ennenkuin tärppää, mutta on ruvennut jo mietityttämään että onkohan jokin vialla... Mulla on yleensä säännölliset menkat mutta nyt ne alkoi 23.6 vaikka niiden olisi pitänyt alkaa vasta 2.7, eikä minulla ole ollut mitään kipuja tai ei ollut edes merkkejä menkoista, yleensä aina kun viikkoa ennen niitä on kamalat mahakivut ja rintakivut ja se kestää noin. 2 viikkoa. Kävin syksyllä viimeksi gynekologin perustarkastuksessa ja siellä sanoivat kaiken olevan kunnossa kun tunnustelivat munasarjoja. Jalkoja pidin viime ovuna ylhäällä ja olen syönyt vitamiineja ja tupakoinninkin olen vähentänyt. Toivottavasti joku osaisi vähän auttaa ! Kiitos !
 
nostress
Arvatkaapas mitä, stressaajat.
Luin jokin aikaa sitten oliko se Tiede-lehdestä, että stressillä ei ole tutkitusti vaikutusta ihmisen lisääntymiseen. Tutkijoiden mukaan raskaaksitulo on ihmislajin jatkumisen kannalta niin perustavanlaatuista (duh!) että luonto on järjestänyt niin, ettei stressi vaikuta tähän prosessiin.
Koska jos stressi oikeasti vaikuttaisi, HYVIN monet parit kokisivat suuria vaikeuksia raskaaksitulemisessa.
Joten ei tosiaankaan kannata vaivata stressillä päätään. Raskaaaksi tuleminen vaatii vain niin monen eri tekijän täydellistä onnistumista (hormonit, kiinnittyminen jne jne) joten ei ole ihmekään, jos ei ihminen heti raskaudu. Tai siis: raskautuminen on IHME.
Tsemppiä !!
 
nappis
Täällä yritettiin raskautumista yli vuosi ja siinä välissäkin pari keskenmenoa. Tikutin ovista joka kierrossa ja petipuuhat ajoittuivat oikeastaan vain oviksen aikoihin. Eli stressiä kyllä riitti. Mutta sitten yhdellä kierrolla raskautuminen onnistuikin ja nyt mennään ihan loppumetreillä. Mä en erityisemmin usko, että se stressi lisääntymiseen vaikuttaa eli kyllä se sieltä onnistuu jos on onnistuakseen. Tietenkin jos stressaaminen menee ihan liiallisuuksiin, niin sehän vaikuttaa jo kiertoihinkin eli en ihmettelisi, että silloin plussaakaan ei tulisi. Eli kannattaa se järki kumminkin mukana pitää. Kaikki eivät raskaudu ensimmäisestä kierrosta, eivät edes vuosien jälkeen. Mutta sitten kun se plussa sieltä pärähtää, niin kyllä se onkin maailman hienoin asia.
 
Yksi yrittäjä
Ihanaa lukea näitä kommentteja. Itse ollaan yritetty n.11 kuukautta ja kokoajan mielessä että entä jos en voi tulla raskaaksi. Äiti sanoo kokoajan juuri tuota että: "Älä stressaa, kyllä se tulee kun tulee". Itse tekivät kolmatta lasta puoltoista vuotta mutta helppohan se on kun tietää jo että voi saada lapsia. Ympärillä jatkuvasti teinit saa vahinkolapsia ja tekee jopa abortteja ja itse itken epätietoisuutta vaikka yritän vakuutella ittelleni että ei se aina heti tule. Kummini yrittivät lasta kymmenisen vuotta ennen kuin saivat lapsen hedelmöityshoidolla ja isäni serkku on joutunut turvautumaan adoptioonkin joten synkkiä ajatuksia ei voi estää. Toivo elää vielä ja päässä soi että "kyllä asian eteen pystyy tekemään vielä enemmän" mutta mies ei ole huolissaan ja itse olen ihan masentunut. Onneksi ole vielä edes suhteellisen nuori (26v.). Onnea kaikille yrittäville ja odottaville :)
 
Kesä12
Edellistä lasta piti yrittää yhdeksän kiertoa. Epätoivo oli jo lähellä. Ymmärtääkseni nainen voi raskautua vain muutamana päivänä kuukaudessa, joten itse ymmärtäisin, että jonkinlainen aikatauluttaminen ja suunnitelmallisuus on tärkeää. Käytössä ovulaatiotestit. Raskaustesti kannattaa tehdä todellakin vasta sitten, kun kuukautiset ovat myöhässä. Itse olen jo useita kertoja kuvitellut kaikki raskausoireet yms, vaikka en todellakaan ole ollut raskaana. Olen ajatellut, että raskaaksi yrittäminen kannattaisi pitää ns. oheisprojektina muiden asioiden ohella, jottei homma lähde aivan lapasesta.
 
Jasmine
...näin kävi.
Vaavia tekemällä tehtiin parisen vuotta, ja kierto kierrosta kun kuukautiset aina vaan alkoivat kerta toisensa jälkeen stressi kasvoi kovemmaksi. Asiaa ei todella helpottanut yhtään uteliaat kyselyt perheenlisäyksestä sekä ympärillä tiuhaan sikiävät kaverit.

Sitten taas kerran kuukautiset oli pari päivää myöhässä, tätä kävi usein johtuen juurikin stressistä ja kovasta toivomisesta. olin jo oppinut että kun teen jälleen negatiivisen raskaustestin, jännitys ja turha toive laukeaa ja hanat aukeaa eli menkat tulee ja taas voi alkaa yrittää uudestaan. Mutta, sillä kertaa sitten tulos olikin se toivottu :)
Nyt sitten menossa rv13. Eli onnea yrittämiseen vaan!
Meillä mieheni kanssa vähän erilainen tarina: Eli, olemme yrittäneet lasta jo 6 vuotta. Olimme muutaman kuukauden myös hormonihoidoissakin mutta en kestänyt noita hoitoja.
Itselläni on jo valmiina liiúta sairauksia ja oviksen kanssaklin on jotakin ongelmaa. Eli raskautuminen noilta osinkin jo vaikeaa-etenkin kun ei hormonihoitoja kestänyt.
Itsestä tuntui, että olin jo muutama vuosi sitten jo lopettanut stressin lapsettomuudesta, mutta siltikään mitään ei kuulunut.
Nyt sitten, kun edessäni on koulun penkille lähtö ja muutenkin elämä suunniteltiin kirjaimellisesti niin, että ollaan ja eletään kahdestaan (siis tehtiin juuri ihan käytännön suunnitelmia) niin enkö nyt sitten Heinäkuun alussa plussannut! =) Nyt menossa rv. 8. On kyllä jo nyt ollut ongelmia (pistelyitä, viiltoja vatsassa) mistä tulikin sitten aika nopeasti saikkua. Eli rauhallisesti yritetään ottaa ja lääkäri kehoitti nytkin olemaan stressaamatta, se kuulemma helpottaisi raskauden etenemistä.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä