Se pitäävaan ymmärtää, että se yrittäminen on ennemminkin elämäntapa kuin työ. Siihen yrityksen hoitoon hyvin harvoin riittää se 8 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa. Ja lomillekin on vaikee päästä.
V
vierailija
Vieras
Täällä yrittäjän vaimo ja täysin tyytyväinen osaansa. Mies töissä 8h päivässä, joskus harvoin ilta"vuoro". Mies on osallistunut täysipäisesti perheen arkeen ja joskus kun ei ole ehtinyt, iso tili on mahdollistanut esim siivoojan palkkaamisen, jos minä en ole ehtinyt/jaksanut.
V
vierailija
Vieras
Olisipa mielenkiintoinen tietää mitä edelliset vastaajat tuollon aikanaan on tarkottanu 24/7 tekemisellä. Mun ystäväni on kans tuollanen nurisija että kun mies jatkuvasti nyt töissä ku osti oman yrityksen. Mutta todellisuudessa tämänkin vuoden puolella hänen mies ollut enemmän kotona mitä minun palkkatyö mies. Ja hänellä paljon enemmän vapaa-aikaa mitä minulla duunarin vaimolla. Raha kumminkin tuntuu kelpaavan ja sitä palaa ihan kiitettävästi. Minä voin vain unelmoida sellaisesta (toisaalta olen kateellinen hänelle, että ei tarvi miettiä onko rahaa ostaa vaan ostaa, mutta ei se raha näytä sen onnellisemmaksi tekevän ja mekin pärjätty vähemmällä rahalla). Mieheni miettii omaa yritystä ja tämä ystävä sanoi että ei ikinä kun on niin paljon paperihommaa ja rahan pyöritystä sen lisäksi, että mies aina töissä. No paperi hommaa tulee varmasti olemaan, mutta hänen miehellään miehellään varmaan 500 000€ kiinni yrityksessä ja 3 työtekijää. Lisäksi saan armoilla joutuu työtä tekemään ja jos koneet menee rikki niin tehdään sillon hommia vaikka yö. että ne saadaan kuntoon. Me jouduttaisiin ottamaan lainaa 10 000-5000€ riippuen pääsenkö töihin minä yms. Ja mies olisi yrityksen ainut työtekijä+tilitoimisto paperit mitä heille kuuluu, mies loput ja minä autan sen mitä osaan. Että vähän eri sarjassa tässä painitaan.
Kumpi tahansa on huono vaihtoehto. Toki tuo on ihan ok, jos sinua ei kerran haittaa se, että miehesi yrittäjyys rajoittaa omaa elämääsi. Mutta eihän tuo harrastusesimerkkisi (jossa mies vaan harrastaa koko ajan) olisikaan ok. Normaalikäytäntö on se, että parisuhteen molemmilla osapuolilla voi olla omaa elämää, kummankin asiat ovat tärkeitä ja niihin panostetaan - ei niin, että toinen uhrautuu toisen harrastusten tms vuoksi.
Silloin ei tietysti ole ongelmaa, jos kumpikin osapuoli on tyytyväinen tilanteeseen. Mutta mitä enemmän olen näitä yrittäjä puolisoiden tekstejä lukenut, sitä varmempi olen siitä, että itselleni ei ikinä sopisi sellainen elämä. Oma työni ja omat harrastukseni kärsisivät liikaa, ja vaikka yrittäjyyden seurauksena olisi käytössä enemmän rahaa, ei se riittäisi minulle korvaukseksi siitä, mistä olisin joutunut luopumaan.
Vai niin. Kuitenkin tässä ketjussa ja muissakin vastaavissa on usein tilitetty sitä, miten mies ei edes tuo normaalia enempää rahaa kotiin. Joissian tapauksissa miehen tulot ovat tosi pienet tai perhe elää jopa pelkästään naisen tuloilla - tai kuten tämän ketjun yhdessä esimerkissä: naisen äitiyspäivärahoilla! Onpa tosi reipasta tienaamista perheen hyväksi.
Jos miehen yrittäjyys haittaa perheen arkea, niin veikkaanpa että moni pitäisi parempana sitä, että miehellä olisi tavallinen työ tavallisilla työajoilla ja vaikka huomattavasti pienemmällä palkalla. Perheen ruokkimiseen ja muumimaailmareissuun ei niin paljon rahaa mene, että sen vuoksi täytyy perustaa yritys. Tuon saa tehtyä jopa pienilläkin tuloilla. Ja tavallisen, peruselämisen myös. Ja kun kumpikin vanhempi tienaa, niin kyllähän sillä normaalisti pärjää, vaikka olisi ihan peruspalkansaaja.
Olen mörköäidin kanssa aika samoilla linjoilla.
Tietysti kukin voi elää elämänsä tavallaan ja hoitaa asiansa kuten haluaa. Ei siinä mitään, jos on tyytyväinen siihen, miten elämänsä on järjestänyt.
Omasta puolestani voisin sanoa, ettei minusta olisi koskaan sellaisen miehen vaimoksi, joka viettää suurimman osaa aikaansa poissa himasta.
Olen valinnut mieheni siksi, että pidän hänestä, rakastan häntä ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan. Myös arjen. Haluan nähdä hänet ja haluan, että hän on läsnä. Teimme lapset, jotta voimme yhdessä kasvattaa heidät ja viettää heidän kanssaan aikaa. Ei siksi, että minä pyörittäisin yksin rättipoikkiväsyneenä kotia ja mies rehkisi yrityksensä parissa aamusta iltaan ja jokapäivä.
Miksi mulla sitten enää edes pitäisi olla mies?
Tietysti kukin voi elää elämänsä tavallaan ja hoitaa asiansa kuten haluaa. Ei siinä mitään, jos on tyytyväinen siihen, miten elämänsä on järjestänyt.
Omasta puolestani voisin sanoa, ettei minusta olisi koskaan sellaisen miehen vaimoksi, joka viettää suurimman osaa aikaansa poissa himasta.
Olen valinnut mieheni siksi, että pidän hänestä, rakastan häntä ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan. Myös arjen. Haluan nähdä hänet ja haluan, että hän on läsnä. Teimme lapset, jotta voimme yhdessä kasvattaa heidät ja viettää heidän kanssaan aikaa. Ei siksi, että minä pyörittäisin yksin rättipoikkiväsyneenä kotia ja mies rehkisi yrityksensä parissa aamusta iltaan ja jokapäivä.
Miksi mulla sitten enää edes pitäisi olla mies?
Y
Yrittäjän puoliso
Vieras
Yrittäjyyden vaimoksi voi myös kasvaa. Pari vuotta vastusteltuani sitä vaan turtuu ja alkaa pohtia miten asiat saa järjestettyä. Kun ei päässyt kuntoilemaan, perustin oman kuntoilukeskuksen meidän kotiin. Nyt lapset hyörii siinä samalla ja minä hikoilen. Vapaa-ajan puutteeseenkin tottuu, mies ei ole koskaan kotona niin löytää mahtavia ystäviä joille voi vaikka kirjoitella tai kahvitella.
Kun luopuu siitä uhrin asemasta ja alkaa pohtimaan ratkaisuja tilanteeseen, aukeaa uusi ovi. Minulle treenaaminen kotona on henkireikä, eikä siihen tarvita kalliita kuntosalikortteja ja lapsiparkkeja, tai palkattua lastenhoitajaa. Lapset kyykkäävät kanssani ja kun poljen kuntopyörää, katsovat piirrettyjä.
Teemme lasten kanssa kaiken yhdessä, ja he ovat tykänneet siitä. Vapaa-ajan menetys ei enää harmita kun löytää oman tavan saada se oma hetki päivittäin. Sillä jaksaa taas!
Kun luopuu siitä uhrin asemasta ja alkaa pohtimaan ratkaisuja tilanteeseen, aukeaa uusi ovi. Minulle treenaaminen kotona on henkireikä, eikä siihen tarvita kalliita kuntosalikortteja ja lapsiparkkeja, tai palkattua lastenhoitajaa. Lapset kyykkäävät kanssani ja kun poljen kuntopyörää, katsovat piirrettyjä.
Teemme lasten kanssa kaiken yhdessä, ja he ovat tykänneet siitä. Vapaa-ajan menetys ei enää harmita kun löytää oman tavan saada se oma hetki päivittäin. Sillä jaksaa taas!
Tosi hyvä, että olet löytänyt itsellesi sopivan ratkaisun. En millään lailla arvostele ratkaisujasi, koska oikeastihan se on tosi hyvä, että teillä kaikki sujuu. Silti puuttuisin tuohon "uhrin asemasta luopumiseen" - tuolla lailla ei voi kuitata sellaista kokemusta, jossa joku toinen puolestaan kokee oman elämänsä kärsivän miehen yrittäjyyden vuoksi (tai voihan se yrittäjä olla nainenkin). Jokaisella on omat haaveensa ja oma elämänsä, ja jos puolison yrittäjyys on esteenä niiden toteutumiselle, ei se ole mitään marttyyriasennetta. Joskus se on realismia. Joskus on ihan fiksu päätös todeta, ettei halua olla yrittäjän puoliso. Kaikkia haaveita ei voi toteuttaa kotona eikä kaikkea elämää voi toteuttaa kotona. Kaikki eivät halua tottua vapaa-ajan puutteeseen, ja se on ihan ok. Yrittäjyyden tukeminen ja sietäminen kun ei ole kenenkään velvollisuus.
Minusta pikemminkin ne yrittäjämiehet päästetään liian helpolla. Moni nainenkin on yrittäjä, mutta saattavat silti joutua sumplimaan yrittäjyyden ja perheen välillä. Miesyrittäjät saavat olla intohimoisia yrittäjiä ja keskittyä siihen yritykseen, ja puoliso tukee ja auttaa vielä omasta ajasta ja omista harrstuksistaan tinkien. Joskus tuntuu, että 24/7-yrittäjyyden kritisointia ei edes oikein hyväksytä, koska siihen on vaan niin totuttu, että mies voi kadota yrityksensä pariin ja vaimon edellytetään mahdollistavan sen. Mitä, jos samaan aikaan sillä naisellakin olisi jotain omia pyrkimyksiä ja tavoitteita?
V
vierailija
Vieras
Täälläkin yksi. Tosin ei katkera, vaan yksinkertaisesti väsynyt. Miehellä on melkoisen pitkiä työpäiviä ja meillä kun on isompien lasten lisäksi myös vauva talossa, niin kotonahan sitä ollaan. Mies pitää työstään ja suhtautuu siihen kunnianhimoisesti, mikä on minusta hienoa. Toivoisin kuitenkin voivani silloin tällöin voivani viettää edes hetken, että tarvii tehdä kotitöitä tai hoitaa ketään. Mutta ei. Mies tulee töistä ja kysyy, onko ok, jos torkahtaa hetkeksi. Myönnyn, koska ei liene hyödyllistä että molemmat väsähtää. Mutta joka tapauksessa mun päiväni vain jatkuu ja jatkuu, pitkästi sen jälkeenkin kun lapset on peitelty yöunille. Vituttaa. En jaksa pyydellä, luulisi näkevän nämä konkreettisimmat tekemisen kohteet mutta eipä taida kiinnostaa. Ei kovin arvostettu olotila ole, kun aloitat joka aamu klo. 6:00 ja lopetat klo. 22:00. Miehen päivä päättyy kotiutumiseen. Mun maailmasta on kadonnut värit, olen liian väsynyt ajattelemaan selkeästi tai edes puhumaan asiasta miehelle.
Oletko ajatellut, että miehesi voisi vaikka palkata teille kerran viikossa siivoojan tai lastenhoitoapua?
On muuten aika sokia mies sulla, jos se ei huomaa, että vaimo on noin väsynyt ja huolehtii päivittäin ensimmäisenä omista torkuistansa.
Oliskohan kuitenkin parempi, että sanoisit sille riittävän ajoissa, millä tolalla asiat on ja miten väsynyt sinä olet?
Y
yrittäjän vaimo*
Vieras
Yrittäjän vaimona ja itsekin siinä mukanaolevana kuulostaa niin tutulta, niin tutulta. 19 vuotta on yritetty ja nyt haluaisi jo vaihtelua tähän arkeen. Olen puhunut miehelle, että kumpikin lähtisi vieraan töihin. Loppuisi ylimääräinen raastava stressi tästä elämästä. Koittaisi rauhallisempi kausi, kun vielä työikää on jäljellä 20 vuotta. Voisin harkita vaikka alan vaihtoa, jos omalta alalta ei löydy töitä. Saisin tehdä jotain ihan itselle, eikä miehellä olisi siihen urputtamisen sijaa. Tällä hetkellä tuen hänen yritystoimintaansa. Kuitenkaan saamatta arvostusta häneltä tekemästäni työstä. Ilman työpanostustani firmaa ei olisi olemassa. Yritys = ME.
V
vierailija
Vieras
Minäkin olen ihan lopussa. En jaksa enää kovin kauaa. Sama tausta kuin edellisellä kommentoijalla! Aivan kuin löyhässä hirressä roikkuisi ja silmukka on kiristymässä! Haluan oman työn ja tukea joskus myös itselle. Mulla on kohta leikkaukseen meno ja työnhaku pahasti vaiheessa. Yrittäjämies voisi edes vähän tukea näissä asioissa, mutta ei! Irvistää vain! Apua! Näiden asioiden kanssa on niin YKSIN. :-(
V
vierailija
Vieras
Minkälaisissa yrityksissä miehenne ovat töissä? Kaverini mies perusti juuri piharakennusfirman ja meillä pienellä paikkakunnalla niitä on valmiiksi jo 7. Pohdin, että mahtaako moinen kannattaa? Heillä on pari minikaivuria, traileri ja muuta siinä yrityksessä ei taida ollakkaan. Mies käy lisäksi toisessa työssä tämän yrityksensä päälle. Heillä 3 pientä lasta ja mietin, miten he meinaavat jaksaa tuota hommaa.
Nainen ei tässä taloudessa ole elättinä vaan käy vuorotöissä :/
Nainen ei tässä taloudessa ole elättinä vaan käy vuorotöissä :/
V
vierailija
Vieras
Helvetin vaativaa,jatkuvasti pitää "ymmärtää " väsymystä ja pitkiä päiviä. Parisuhteen hoito jää nollille ,koska toinen aina puolikuollut.Kuka uhraa mitäkin..
V
vierailija
Vieras
Mikä teidät saa jaksamaan? Miten vältätte eron? Itse harkitsen vakavasti, tuntuu että olen vain lasten ja kodin hoitaja, jotta toinen saa tehdä sitä mistä tykkää eli töitä
V
vierailija
Vieras
Tässä eräs vanhan ketjun kirjoittajista. Nykyään olemme eronneet. Yrittäjämiehen lupaukset helpommasta tulevaisuudesta ja paremmasta elämästä osoittautuivat valheiksi. Tein paljon töitä hänen firmansa eteen, säästettiin tuhansia euroja siinä. Hoidin lapset ja räjähdin ulkonäöllisesti kun hoidin yksin kotona koliikkilasta. Yli 2 vuotta olin yksinhuoltajana lapsellemme. Loppu liitolle tuli kun mies lähti yrityskiireiden hellittäessä yksin lomalle. Minä en lomaa tarvinnut koska olin kuulema saanut monta vuotta lomailla lapsen kanssa. Mitään tuestani tai työstäni ei enää muistettu.
Kun firma alkoi tuottamaan, nousi hänellä kusi hattuun. Ei tullut enää 12 tuntisen työvuoron jälkeen kotiin vaan jäi kaupungille hengailemaan. Kun kysyin ja pyysin perheaikaa, hän vain huusi ja syyllisti että on työkiireitä. Haukkumisen ja nimittelynkin aloitti.
Olen iloinen erosta. Sain oman itseni ja elämäni takaisin. Mies ei muuttunut, hän edelleen laiminlyö lapsensa tapaamista ja tekee ylipitkää työpäivää.
Minä en enää koskaan sekaannu yrittäjämieheen. Muunlaisiakin varmasti on, mutta meillä mies käytti minua hyväkseen ja piti vielä kaikki yritystuotot ja rahat itsellään erossa.
Siksi neuvonkin kaikkia miettimään mitä on valmis uhraamaan yrittäjäpuolison edessä.
Tos kannattaa muistaa, että yritys ei o sama kuin "mä olen vaan duunissa täällä".
Jos olet sopinut toimittavasi tuhat hilavitkutinta juhannukseen mennessä niin siitä on pidettävä kiinni. Et voi sanoa, että toimitan vaan kahdeksansataa kun ajattelin pitää pari viikkoa lomaa. Se ei useinkaan ole työnarkomaniaa vaan sitä, että yritys yleensä on olemassa huomennakin tai että saa sen sovitun summan kassaansa. Ei tartte paljoa mennä pieleen niin sen tuhannen toimittamisessa onkin ongelmia.
Silloin ei parane sanoa, että voisit joskus olla kotonakin kun sen kodin lainat on kiinni siitä saako ne tuhat hilavitkutinta toimitettua.
Toi muuten pätee moniin palkansaajiinkin. Itte muistan kun olin nuorena musatukun varastolla. Jokakeväinen rumba oli koulujen laulukirjatoimitukset. Ensimmäistäkään ei voinu toimittaa ennen kuin ne tulee painosta mut kaikki on saatava perille ennen kuin koulut lyö ovensa kesäksi kiinni.
Joten toukokuut tuli nukuttua makuupussissa firman varastolla. Palkansaajana mä tein ton vapaaehtoisesti, koska ylityökorvaukset olivat ruhtinaalliset. Kesäkuun tilinauhani taisi olla paksumpi kuin toimitusjohtajan.
Osaltani pidin huolen, että firma pitää minkä lupaa niin minunkin työpaikkani on turvassa ensi vuonnakin.
Ja siinä puhutaan silti niin halvasta asiasta kuin raha.
Ihan palkansaajanakin vaikkapa hälyajoneuvolainen ei voi heittää hanskoja tiskiin klo 16 kesken katastrofin. Vaikka vaimo olis synnyttämässä.
Jos olet sopinut toimittavasi tuhat hilavitkutinta juhannukseen mennessä niin siitä on pidettävä kiinni. Et voi sanoa, että toimitan vaan kahdeksansataa kun ajattelin pitää pari viikkoa lomaa. Se ei useinkaan ole työnarkomaniaa vaan sitä, että yritys yleensä on olemassa huomennakin tai että saa sen sovitun summan kassaansa. Ei tartte paljoa mennä pieleen niin sen tuhannen toimittamisessa onkin ongelmia.
Silloin ei parane sanoa, että voisit joskus olla kotonakin kun sen kodin lainat on kiinni siitä saako ne tuhat hilavitkutinta toimitettua.
Toi muuten pätee moniin palkansaajiinkin. Itte muistan kun olin nuorena musatukun varastolla. Jokakeväinen rumba oli koulujen laulukirjatoimitukset. Ensimmäistäkään ei voinu toimittaa ennen kuin ne tulee painosta mut kaikki on saatava perille ennen kuin koulut lyö ovensa kesäksi kiinni.
Joten toukokuut tuli nukuttua makuupussissa firman varastolla. Palkansaajana mä tein ton vapaaehtoisesti, koska ylityökorvaukset olivat ruhtinaalliset. Kesäkuun tilinauhani taisi olla paksumpi kuin toimitusjohtajan.
Osaltani pidin huolen, että firma pitää minkä lupaa niin minunkin työpaikkani on turvassa ensi vuonnakin.
Ja siinä puhutaan silti niin halvasta asiasta kuin raha.
Ihan palkansaajanakin vaikkapa hälyajoneuvolainen ei voi heittää hanskoja tiskiin klo 16 kesken katastrofin. Vaikka vaimo olis synnyttämässä.