yrityksen alku

Olisikohan joku samoilla viivoilla meikäläisen kanssa?
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.

Meillä siis yritys alkoi 2004 elokuun puolivälissä.
Tässä reilun vuoden aikana minulla on ollut kaksi keskenmenoa, jonka vuoksi en ole vielä hakeutunut tutkimuksiin.

kauris

 

Hei! Minulla myös vähän yli vuosi yritystä takana. Pillerit jätin pois 23.8. Olen 23-vuotias ja mieheni 30-vuotias.

Tammikuussa kierrot venyi ja luulinkin olevani raskaana. Kaikki testit näytti miinusta, ja tulihan ne menkat kp43. Seuraavakin kierto oli pitkä. Sainkin sitten gyneltä Terolutit, joita söin kesäkuuhun saakka. Samalla lääkärireissulla ultrattiin, ja kaikki oli kunnossa. Vauvaa vaan ei kuulu!

Eilen aloitin terolutit uudelleen, pidin tässä välissä kaksi kuukautta taukoa. Toivottavasti ne nyt tuottaisi tulosta ja saisi ""aivot heräämään"" lapsentekoon. Jännä kyllä, että nyt on hirmuinen stressi vauvansaamisen suhteen hävinnyt, esim. tässä kuussa en ollenkaan laskeskellut ""otollista hetkeä"". Minulla on vielä kuukausi teroja jäljellä ja kunhan ne syön ja jos ei tulosta tule, menen lääkäriin uudelleen.

Juu, mutta siinä pähkinänkuoressa mun tarinaa. Olisi todella kiva vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia!

 

Moikka Hannamari!

Taidetaan olla molemmat tuolla viikon 38 jännääjissä.
Mutta siellä ei pääse niin keskustelemaan, kun kaikki lähinnä vahtaa sitä ""omaa napaa"".

Olen myös kirjoitellut Kermit-ketjussa. Liityin sinne ensimmäisen keskenmenon jälkeen, joten olen siellä tavallaan kaikkein vanhin jäsen. Ja kun porukka on vaihtunut, niin on vähän orpo olo.

Siksi ajattelin laittaa pystyyn tälläisen ketjun, jossa suht samassa tilanteessa olevat voisivat vaihtaa kuulumisia.

Minä myös olen 23-vuotias ja avomies 25-vuotias. Yhdessä olemme olleet jo kohta 9 vuotta.
Vuonna 2000 alkoi vauvakuume hiipiä minulle, mutta ei miehelle. Sitten 2003 juhannuksena jätin pillerit pois ja käytimme pari kuukautta kondomia. Sitten elokuun puolessavälissä olleiden menkkojen jälkeen, jätimme kumit pois ja tulinkin heti raskaaksi.
No se meni kuitenkin kesken lokakuussa rv 7+5. Kaavinnalla tyhjennettiin kohtu.
Toista yritettiin melkein puoli vuotta ennen kuin tärppäsi. Kuitenkin np-ultrassa rv 12+, todettiin sikiön kuolleen ja taas kaavintaan.
Sitten ei enää odotettu niitä yksiä menkkoja vaan alettiin heti yrittämään, mutta ei tärpännyt ja nyt siis toinen kierto kaavinnan jälkeen menossa.
Ja pikaisia hyviä tuloksia siis toivotaan ; )

Tutkimuksiin menosta ollaan miehen puhuttu, mutta kun tuo raskautuminen näyttää käyvän suht helposti, niin ei olla vakavisammemme sitä mietitty. Ja jos vielä menee kesken *koputtaa puuta*, niin sittenhän pääsemme jo niihin tutkimuksiin, että miksi raskaus ei kestä.
Joten sen puoleen ei ole vielä ajankohtaista, vaikka yli vuosi onkin yritystä takana.

Sinulla on siis kierron kanssa ollut vähän ongelmia. Toivottavasti saat teroilla sen pysymään kurissa. Minä en noista jutuista oikein tiedä, kun itsellä on ollut ihan säännöllisen kierrot.
Ennen ensimmäistä raskautta oli tosi lyheyt sen pari kuukautta (25 ja 23 päivää) ja sen jälkeen on ollut 26-31, keskimäärin 29 päivää.

Minäkään en ole juurikaan kp:ä laskenut. Tuntuu jotenkin paremmalta olla tietämättä, niin ei turhia stressaa. Sen verran kun katsoo, että milloin seuraavat menkat saisivat jäädä tulematta, niin se riittää ; )

Huh! Kylläpä kirjoitin romaanin. Juttua tuntuu riittävän ; )

kauris

 

Heippa,

Mä voisin myös tuppautua tähän seuraan.
Aloitimme yrityksen keväällä. Kirjoittelin aluksi kesäyrittäjissä, joista siirryin maaliskuun odottajiin, kun meillä tärppäsi heti toisesta kierrosta. Kaikki ei kuitenkaan sujunut niin ruusuisesti, kyseessä oli kohdun ulkoinen raskaus, joka ilmeni rv 7. Jos jotain hyvää haluaa hakea, niin se meni itsestään kesken, en tarvinnut lääkehoitoa enkä leikkausta. Sairaalassa olin vähän aikaa. Henkisesti ""tapaus"" oli minulle kuitenkin todella rankka, tietysti myös miehelleni. En vain tiedä itsekään kuinka se koskettikin minua niin älyttömästi vaik oli kuitenkin vasta niin alussa. No, olen kyllä todella lapsirakas ja vauva olisi ollut meille niin niin toivottu. Olen ollut ihan masiksessa, nyt kuitenkin alkaa aurinko paistaa risukasaan...

Nyt sitten elokuun lopulla oli eka ovulaatio (eka kiertoni keskeytymisen jälkeen ei siis alkanut menkoilla) ja tänä keskiviikkona tuli ekat (sika kipeet) menkat. Elämä alkaa siis jälleen normalisoitumaan. (koputtaa puuta...)

Olen tässä kokoajan lueskellut näitä palstoja, miettinyt kesäyrittäjiin palaamista ym. mut tää tuntus nyt parhaalta vaihtoehdolta.

Vähän viel taustoja (vaik tästä alkaakin kehketyä melkoinen romaani ). Eli mä ole 25v. ja mieheni 26v. Minä vielä istuskelen koulunpenkillä, joskin työharjoittelua on tiedossa lähes koko syksy. Olemme olleet yhdessä ihan pian 8 vuotta joista reilut 4 vuotta naimisissa. Omaa taloa ollaan juuri aloitettu rakentaan.

Jep, mut eiköhän siinä ollut tarpeeksi musta tällä erää. Mistäs päin suomen maata te olette? Me asustellaan tässä Tampereen kupeessa mukavalla pienellä paikkakunnalla.

Ai, niin kauris. Mä olen myös kauris .

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa.

 

Oletkos sinä Sunny sama henkilö kuin Myy ja Lumiperhonen?

 

Jep, Sunny olin ihan alunperin kesäyrittäjissä. Maaliskuisissa vaihdoin Myyksi, koska siel oli jo joku Sunny. Lumiperhosenakin olen hetken kirjoitellut, mut päätin nyt palata alkuperäiseen.

Oletko sä Suvi, jonka kans Myynä kirjoittelin? Jos olet niin mitä kuuluu? Niin kuin varmaan jo luit niin mulla alkaa pikku hiljaa helpottaan, ainakin nyt tuntuis siltä. Vauva saa tulla, kun meille niin suodaan. Toivataan, että mahdollisimman pian . Mullahan tosin tuli vähän takapakkia, kun vasemmasta munasarjasta löytyi sellainen verikysta. Nyt kun olen asiasta joidenkin kans keskustellu, niin olen tullut siihen tulokseen, että se kysta on voinu olla siel jo ennen raskautta ja aiheuttaa sen ulkopuoliseksi jäämisen. No, tiedä häntä...

 

Juu, heippa Sunny! Olen sama tyyppi! Kirjoittelinkin sulle johonkin ketjuun joku aika sitten, mutta se ketju katosi ilmeisesti jonnekin... Meillä on yritys taas alkanut, nyt kp 22 menossa ja pienet toiveet tietysti on, josko uusi raskaus olisi alkanut. Liikoja en uskalla toivoa, koska tähän ekaan tärppiin meni niin pitkään. Toivottavasti päästäis pian kumpikin takaisin tuonne odottajien puolelle. Missäs vaiheessa kiertoa sä menet?

 

Olitkin sopivasti linjoilla, kun vastailit noin pian.
Mulla on kp 4, joten just alkaa ekat menkat kaiken jälkeen olla loppusuoralla. Tuntuu taas olo enemmän omalta itseltä, kun kierto normalisoituu. Selkeästi huomaa että hormonit alkaa tasaantuun..

Kuinkas teillä muilla on keskenmenojen jälkeen hormonit järkkynyt? Ja kauanko on mennyt että olotila on normalisoitunut?

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. Toivotaan kauniita syysilmoja, meilläkin perustusten muuraus olisi hyvällä säällä huomattavasti helpompaa .

 

Sunny, te ette siis ymmärtämäni mukaan ole kovin pitkään vielä yrittäneet? Vai ymmärsinkö ihan väärin?

Kyselit tuosta keskenmenon jälkeisestä hormonitoiminnasta ja muutenkin olotilasta.

Ensimmäinen keskenmenoni oli minulle henkisesti todella rankka ja siitä selviäminen vei aikaa. Se alkoi tuhruvuodolla, joka kuitenkin koveni ja lääkäriin päästyäni oli kohtu jo lähes tyhjä. Kipuja ei ollut. Kaavinnalla sitten poistettiin loput jäänteet. Tämä tapahtui siis rv 7+5.
Ensimmäiset menkat tulivat normaalin kuukautiskierron tapaan 30 päivää kaavinnasta (runsaina ja kivuliaina) ja jatkuivat siitä sitten ihan normaalisti sen 6 kk, ennenkuin raskauduin uudelleen.

Toiseen keskenmenoon olin jo (ensimmäisen takia) hieman valmistautunut henkisesti (pelkäsin siis pahinta), joten se ei ollut niin suuri shokki, mutta fyysisesti toinen keskenmeno oli ensimmäistä tuhat kertaa rankempi.
Kävin alkuraskauden ultrassa varmistamassa, että kohdussa on yleensäkin jotain ja että mukula on elossa. Kaikki oli hyvin, ennen kuin menin np-ultraan rv 12+. En koskaan saa silmistäni sitä kuvaruutua, jossa pikkuisemme köllötti elottomana. Kaavintaan sain ajan parin päivän päästä, mutta sitä edellisenä yönä alkoi valtavat kivut ja niagaramainen vuoto. Ei muuta kun päivystykseen ja aamulla kaavintaan.
Kaavinnan jälkeen menkat alkoivat taas 30 päivän kuluttua ja seuraavien odotankin jäävän pois kokonaan ; )

Hormonaalisia häiriöitä minulla ei ainankaan ole ja fysiikka on muutenkin palautunut hyvin. Henkinen puoli se on se, joka vaatii eniten hoitoa.
Että näin minulla.

 

Nyt, hokasinkin että toi otsake olikin yrityksen alku 8/2004 ei 2005. Ajattelin jotenkin että olette nyt elokuussa aloittaneet yrityksenne uudestaan keskenmenon/-menojen jälkeen.

Eli en siis vieläkään taida olla oikeassa paikassa....

 

Kurkkaappa Sunny tuonne Kermit -ketjuun. Siellä on mukava porukka, vaikka kovia on jokainen kokenut. Loistavaa vertaistukea : )
Itse olen siellä kirjoitellut 2004 marraskuusta, ensimmäisen keskenmenon jälkeen.

Mitäs Hannamari?
Kuinka viikonloppu meni?

 

Heippa! Kiitos kysymästä, viikonloppu meni ihan mukavasti. Kelit olivat mitä hienoimmat ja olinkin melkein koko viikonlopun ulkohommissa. Rapsuttelin puutarhaa, siirsin kukkia toisesta kukkapenkistä toiseen ja ajelin nurtsin. Niin, ja kovasti leikin tuon meidän koiruuden kanssa . Eli oli oikein rentouttava viikonloppu!

Juu, näköjään molemmat kirjoitellaan tuolla vkon 38jännääjissä. Yhtään ei kyllä ole enää jännäämistunnelmat, sillä rinnat on sen verran kipeät, että tiedän melkein 100% varmaksi menkkojen alkavan ensi viikolla. Toivotaan että sinulla tärppää...

Jännä vaikka olen kuinka yrittänyt unohtaa vauvanteon, se väkisinkin välillä tunkee mieleen... Sitä rupeaa suremaan ja harmittelee ettei me saada lasta alulle. Eniten mua ärsyttää se, ettei mun mies välttämättä saa koskaan kokea isyyttä. Itseäni en niin harmittele, mutta tuo mies... Sitten välillä mielialat poukkoilee ja eilenkin ajattelin, että kyllähän me kahdenkin tullaan toimeen, eikä välttämättä tarvita sitä lasta ollenkaan... Toisaalta en enää edes välitä kiertopäivistä yms. Kaipa sitä kaikkeen ""tottuu"" ja sopeutuu, mutta kyllä sitä silti haluaa sitä vauvaa niin kovin. Mutta eikös ""surun vaiheetkin"" etene niin; eli kieltäminen, suuttumus, asian hyväksyminen yms. Tieto lisää tuskaa ja ammattini puolesta tiedän hieman liikaakin asioista...

No, voi olla hieman aikaista murehtia. Missään tutkimuksissa ei nimittäin vielä olla käyty. Voihan olla, että hyvällä hoidolla saadaan nopeastikin lapsi. Huh, johan kepeästi alkanut viesti päättyi surusteluun ja vielä sekavaan sellaiseen ...

Juu, mutta tämmöisiä tunnelmia täällä, mitenkäs siellä?

 

Hops! Oltiinkin ehditty putomaan toiselle sivulle, kun en eilen ehtinyt koneella käymään.

Pihatöitä oli meilläkin eilen aamusta iltaan. Laitettiin salaojaputket ja sitten kun oli vielä valoisaa, niin en malttanut mennä sisälle vaan siistin vähän takapihaa. Siinä se päivä sitten vierähtikin.

Minäkin haluaisin koiran, tai olen halunnut jo pitkään. Minulla oli koira, mutta se jouduttiin lopettamaan noin 3 vuotta sitten. Nyt voisin jo ottaa uuden hännänheiluttajan. Mies vain pistää hieman hanttiin : (

Kirjoittelin tuonne viikon 38 jännääjiin ja tarkistin sitten samalla missä mennään. Kp 22/~29. Pisin oli 31 päivää ja kerran 30 päivää ja muut on olleet se 29 tai vähän alle, ja keskiarvo on 29 niin ajattelin ""käyttää"" sitä.
Nyt taas yritän unhoittaa sen ainakin ensiviikkoon asti ; )

Minä en yhtään tykkää oireiden vahtaamisesta, enkä meinaa sitä tehdäkkään. Tuntuu kuin kokoajan kehittelisin itselleni kaikkea raskauteen sopivaa ja sitten tipun korkealta ja kovaa, kun/jos menkat alkaa. Hulluksi tulen siinä hommassa.

Kirjoitit tuosta vauvan alulle saamisesta. Minä olen miettinyt että olisiko parempi, jos en olisi koskaan tullut raskaaksi, enkä siten myöskään kokenut keskenmenoja.
Ja sinä varmaan mietit toisin päin.

Vaikeaa : (

 

Hei! Meinataan tipahtaa toiselle sivulla koko ajan .

Mitäs kuuluu? Mulle ei kummempaa. Ulkotöissä olen ollut viikonlopun (taas). Kukkapenkkejä olen setvinyt. Yksi kukkapenkki takapihalta on ollut oman onnensa varassa siitä asti kun tänne muutettiin, eli kaksi vuotta. Nyt nostin kaikki kukat siitä pois, käänsi mullan ja kitkin rikkaruohot+juuret pois. Nyt on niin siisti kukkapenkki . Ajattelin tänään istuttaa kevätkukkien sipuleita, mutta eipä ole ulos menemistä. Siellä tuulee niin uskomattoman kovaa, ettei pystyssä meinaa pysyä !

Mun mies oli kanssa ensi koiran hankintaa vastaan. Sitten kun tuo koiruus meille tuli, oli mies myyty. Kysyinkin häneltä yksi päivä kun koira oli oikein riiviö, että palautetaanko. Mies vastasi että EI! Yhtä paljon mies tykkää koirasta kuin minäkin, ellei vielä vähän enemmän . Se onkin meidän vauva nyt.

Täällä kp 25/29-31. Nännit arat ja kipeät, kummallista. Muuten olo ihan normaali. Eli ensi viikolla alkaa menkat....

 

Moikka! En ole päässyt näille sivuille pariin päivään. Kone temppuili jotain : (

No nyt kuitenkin täällä ja oli taas pakko kurkata kalenteriin ja tarkistaa tilanne. Kp tänään 26/~29, eli ensi viikolla taitaa täälläkin rymähtää : (
No toivottavasti ei. Olen aika varma ettei ole tärpännyt, mutta pitää silti pikkaisen uskoa kuitenkin ; )

 

Moikka!

Mikäs tilanne? Taidat olla muutaman päivän minua ""jäljessä"" menkkojen alkamisen suhteen.

Minulla kp 29/~29 lopuillaan. Pisin kierto oli kerran sen 31 päivää, joten ihan rauhallisin mielin vielä toistaiseksi ; )
Luulen että jos menkat alkaa, niin kierto on siinä 31 sisällä, tai ainankin toivon niin. Parempi olisi, (jos ovat tullakseen) että alkaisi sitten huomenna, niin olisi kierto sen 29, mikä on useimmin ollut.

Me lähdetään huomenna mökille. Joten paras tietysti olisi, jos ei menkat alkaisi ollenkaan, olisin siis raskaana, eikä tarvitsisi mökillä tuskailla vuodon kanssa ; )

Palataan asiaan loppuviikosta.
Toivottavasti molemmilla olisi silloin hyviä uutisia : )

 

Huonoja uutisia, täällä kp2. Suututtaa ja vituttaa...

 

Joo, kävin lukaisemassa uutiset viikkoketjusta : (
*halaus*
Oli tosi lupaava se sinun vuoto, joka olisi saanut olla kiinnittymisestä johtuva. Harmi ettei ollut : (

Minullakin alkoi menkat perjantaina ja näyttää siltä, että kierto on tasaantumassa 30 päivään. Siitä täytyy kuitenkin olla kiitollinen, että kierto on säännöllinen. Laiha lohtu, mutta kuitenkin.
Mieskin jo sanoi, että aika ihmehän se olisi ollut jos olisi näin pian keskenmenon jälkeen tärpännyt, kun sitä edellistä yritettiin se puoli vuotta. Mutta toisaalta taas se ensimmäinen tärppäsi heti, kun ehkäisystä luovuttiin...
On tämä hankalaa : (

Mutta kyllähän me tästä taas noustaan, eikös niin...
Kun menkat loppuu, niin jo on taas heti parempi mieli, kun pääsee uuteen yritykseen ; )

Itse jännään seuraavaksi viikon 42 lopussa, mihinkäs se sinun osuu? 43...?

Ehdotin puolitosissani miehelle, että tutkitutettaisiin (kauhea sana!) hänen sperma. Mutta en tiedä rupeaako ne julkisella tutkimaan, vaikka ollaankin jo yli vuosi yritetty, kun siinä on ne keskenmenot kuitenkin välissä. Ja viimeisestä vain parikuukautta.
Olisi kuitenkin helpompi aloittaa miehestä, koska sen ei tarvitse mennä sörkittäväksi mihinkään... No katsotaan nyt vielä vähän aikaa ainankin.

Jos jotain positiivista täytyy keskenmenoista (jo kokemistani siis löytää), niin ainankin seuraavan jälkeen tutkitaan missä on vika. Toivon tietysti yli kaiken ettei sellaista enää tule, mutta jokatapauksessa se olisi sitten jo se kolmas minkä jälkeen pääsee tutkimuksiin.

Jotkut sanoo (ja ehkä sinäkin ajattelet), että ainankin minä tulen raskaaksi. No tottahan se on sillätavalla, että olen kaksi kertaa ollut raskaana, mutta eihän sekään takaa, että lapsen joskus kuitenkin saisin.

Kylläpä masentaa taas : (
Tämä on henkisesti aika tosi rankkaa puuhaa.

Kerrohan kuulumisia, kun selviät pahimman vitutuksen yli.

kauris kuittaa kp:n ollessa 3/30

 

Heips!

Pahin vitutus alkaa olemaan takanapäin. Kumma miten sitä väittää itselleen, ettei se vauvan saaminen niin tärkeää ole, mutta kuitenkin mekkojen takia tulee tälläinen olo...

Ainoa hyvä puoli täälläkin on se, että kierto näyttää vakiintuneen siihen 28-29 päivään. Ihan hyvä. Tänään on kp 4 ja onneksi menkat meni nopeasti ohi. Kierto tasaantuu, mutta menkat vaan lyhenee... Outoa sekin. Tänään ja eilen on oikeastaan tullut pelkkää tuhrua, joten menkat kesti sen kaksi päivää. Eikä silloinkaan tullut kunnon tulvaa. Tänään ja eilen oli outua kipristelyä vatsalla. Mitäköhän se keho on nyt keksimässä...?

Juu, minäkin puhuin jo miehelle siitä sperman tutkituttamisesta. Mies oli kovin vaitonainen, kunnes kerroin miten helpolla se tulee selviämään mahdollisten tutkimusten kanssa... Annoin meille ""armonaikaa"" tämän kuukauden, ja jos ei nyt tärppää, varaan ajan lääkärille. Mies muuten vitsaili tuostakin, sanoi etteikö terveydenhoitajan perusteellinen tutkimus riitä ...

Niin, vielä menkkojen alkamisesta. Mies ei oikeastaan ollut yllättynyt niistä. Tokaisi vain että kai sen lapsen aikaansaamikseksi pitäisi seksiäkin harrastaa. Silloin tajusin, että meillä on ollut kaikenmaailman kiireitä, ettei edes olla ehditty sänkyyn loppukierrosa kuin muutaman kerran. Jotenkin tämä liiallinen yrittäminen vie lopulta mehut seksistäkin. Pitää ottaa itteään nyt niskasta kiinni ja miettiä ihan muita asioita taas tämä kuukausi... Kunpa se olisikin niin helposti tehty.

 

Unohdin äsken vielä mainita, että seuraava jännääminen osuu viikon 42 puoliväliin (jos kierto pysyy edelleen aisoissa).

 

Aika jännä sattuma, että ollaan molemmat yritetty suht saman aikaa saada vauvaa ja sitten vielä kierto on melko samanmittainen ja siinäkin mennään ""käsi kädessä"".

Meillä ei vielä ole mennyt into seksistä. Minulla on oviksen aikaan, joku ihme kiima, niinkuin eläimillä. Heh!
Limojen lisäksi ovis on helppo huomata, kun päässä pyörii vaan seksi ja kokoajan tekee mieli ; )

Sinä kun ilmeisesti olet terveysalan ihmisiä, niin tiedät varmaa paremmin mihin sitä sitten pitää soittaa kun haluaa tutkimuksiin? Ihan terveyskeskukseen vai mihin?

Hitto, pitäisi tehdä vähän taloyhtiön papereita, mutta ei oikein jaksa innostaa...
Täällä vaan roikuin.

 

Morjens!

Juu, ihan omaan terveysasemaan kannattaa ottaa ensimmäiseksi yhteyttä. Itse kävin edellisen kerran yksityisellä, josta sain terolutit. Gyne sieltä lupaili, että kun yritystä on vuosi takana laitetaan lähete erikoissairaanhoitoon.

Yksityiselle menin sen takia, että INHOAN omaa ta lääkäriä. Lääkäri on itseään täynnä, ei kuuntele asiakasta, tekee ihme diagnooseja. Viimeksi kävin valittamassa hiivatulehdusta ja ajattelin että samalla voisi tehdä vuosittaisen tarkastuksen. Eipä tämä lääkäri viitsinyt edes vilkaista paikkoja, vaan laittoi suoraan labralähetteen näytteistä. Samalla valitin pientä haavaumaa, joka oli tullut tuonne limakalvoille. Lääkäripä neuvoi laittamaan sinne erästä perusvoidetta. Tätä ohjetta ihmeteltiin myös apteekissa, ja selvitinkin sitten Pharmacasta ettei kyseistä voidetta edes saa laitttaa avohaavoille....

Tämän takia menen yksityiselle ennemmin kuin tuonne arvauskeskukseen. Hinta on tietenkin ihan toista luokkaa, ihan hirvittää. Viimeksi oli niin ihana lääkäri, joka kuunteli ja joka osasi ajatella asioita minun näkökulmasta. Varmaan seuraavaksikin menen yksityiselle, tosin voisin käydä peruslabroissa ta:lla (jos vaan onnistuu). Niin, vielä se omalääkäristäni, että olen kaksi kertaa soittanut sille että saisin papa lähetteen. Kerran kävin jo labrassakin, mutta lähetettä ei ollut...

Kovasti tässä haukun julkista terveydenhuoltoa, vaikka tosiaan itsekin siellä työskentelen . Olen terveydenhoitajana kotisairaanhoidossa, tosin unelmoin jatkuvasti kouluterkkarin urasta. Paikkaa ei vaan ole vielä löytynyt, mutta enköhän joskus pääse kouluun lapsia kiusaamaan !

Juu, eikös työpaikoillakin naisilla ""pyöri kierrot samaa tahtia""? Tai ainakin niin sanotaan. Jospa myös siten tässä ketjussakin !

 

Ei taida meillä oikein olla varaa yksityiseen : (
Kun olin töissä ja kuuluin sairaskassaan, niin silloin kyllä siellä kävin. En kylläkään näissä asioissa vielä silloin. Hyvää palvelua ja lääkärit todella välittää. Siihen hintaan kyllä kuuluukin välittää ; )

Minulla ei kyllä noin ikäviä kokemuksia ole arvauskeskuksesta. Oma lääkärini on nykyisin sama, kuin neuvolalääkärini olisi ollut molemmissa raskauksissa. Hänellä olen käynyt jälkitarkastuksissa ja ennen raskauksia myös jotain ihottumaa valittelemassa. Ja toisen keskenmenon jälkeen sain heti lähetteen papaan, kun pyysin. Tosi mukava melko nuori mies.
Aika harvoin kyllä käynkään lääkärissä, olen ilmeisesti aika terve ; )

Meinasin tämän vuoden loppuun vielä katsella tilanteen kehittymistä ja sitten alkuvuodesta tartun toimeen, jos ei ala tärppiä kuulua. Silloin yritystä olisi takana vuosi ja ~ 5 kk, sisältäen 2 keskenmenoa : (

Toivottavasti ei tarvitsisi lähteä rönkittäväksi : (
Meidän kummankaan, ukkoinemme.

 

Nostampa meitä, kun oltiin vajottu jo kolmannelle sivulle!!

Ei mitään uutta kuulu tännepäin.
Mites sinne?

Tänään juhlitaan miehen kanssa 9. vuosipäivää!!
Kyllä aika kuluu nopeasti.

Olisi kiva, jos ovistelut olisi osuneet tälle päivälle, mutta ei : (
Kp on vasta jotain 8/30. Tylsää.

Kävin ostamassa nätin ja ehkä vähän seksyn alusasun ja meinasin laittaa illaksi kynttilöitä palamaan ja sitten ukkokulta saa kokovartalo hieronnan kun töistä kotiutuu ; )

 

Kirjoittelen vielä, jospa vaikka eksyt linjoille ; )

Kävin liittymässä viikon 43 jännääjiin. Olin niin ajatellut että en liity. No, mutta mukavampihan se on porukassa jännätä.

Kp on 12/30 ja ovista odottelen.