Yrityksen ilo kateissa

Olen aivan totaalisen väsynyt vauvakuumeiluun. Yritystä meillä on puolitoista vuotta. Toiveet vauvasta on pikku hiljaa vaan siirtyneet yhä kaukaisemmiksi. Tutkimuksissa ei ole todettu mitään hälyyttävää, myös mieheni simpat on ok. Ainoastaan munasarjojen aukioloa ei ole tutkittu. Se tutkimus tehdään joulukuussa. Ainut keillä riittää positiivista mieltä, on lääkärit.

Nyt vaan oma kärsivällisyys ei enää riitä. Tuntuu ikuiselta paikallaan junnaamiselta, odottelulta, josko jotain vielä tapahtuisi. Nyt vaan tiedän jotenkin, etei mitään tapahdu, ainakaan ilman apua. Hoitoihin lähtö pelottaa ja ahdistaa. Usein illat menevät tilannetta pohtiessa ja itkeskellessä, nytkin tätä kirjoittaessani en voi muuta kuin itkeä. En tiedä mistä noita kyyneleitäkään enää riittää. Joskus on asian takia niin paha olo, että ihan oksettaa.

Viimeinen niitti tuli eilen illallala, jolloin veljen vaimo soitti onnellisena että vauva olis tuloillaan, yritystä heillä oli JOPA kaksi kuukautta.....Voi että oli vaikeeta olla iloisen kuuloinen, onhan se kiva että saavat vauvan, mutta jostain syystä sitä niin vajoaa siihen omaan itsesääliinsä.

Tää on kai loputon suo. Ei tästä varmaan ikinä nouse. Jos joskus tullaan lapsi saamaan, ei nämä kokemukset ja tunteet unohdu kuitenkaan. Voi kun vois vaan nukkua ja herätä aamulla vauva kainalossa.....

 

Voi...tiedän ton tunteen niin tasan tarkkaan,
vaikka itselläni siitä on jo vuosia aikaa...
Susta vaan tuntuu nyt siltä, ettei sitä masennusta ja pahaa oloa voi unohtaa koskaan,
mutta jos joskus käy niin onnellisesti,
että se vauva on vihdoin siinä kainalossa,
niin sekunnin murto-sassa noi tunteet unohtuu,
sen voin sulle taata =o} .

Mutta menin asiain edelle;
Vertaistukea saat esim. väestöliiton sivuilta,
siellä on muistaakseni (ainakin ollut ) joku puhelinnumerokin,
johon voi oikeasti vaikeina hetkinä soittaa...
koita sitä, näin ensihätään.
( On niitä varmaan muitakin, mutta tän nyt heti tiesin )
eli avaa sivut www.vaestoliitto.fi
ja koita ! ( et ainakaan menetä mitään siinä )

Ja oikeesti tiedän, että susta nyt tuntuu superkurjalta,
mutta tuo 1,5 vuotta ei ole vielä mitenkään paha aika,
eikä tarkoita lopullista lapsettomuutta....
Meillä selittämätön lapsettomuus ja 2 vuotta yritystä+3,5 vuotta hoitoja
tuotti tulosta vasta, ystäväpariskunnalla meni 12 vuotta ( okei, mä oisin jo luovuttanut aiemmin, mutta nyt heillä on sinnikkyyden johdosta 2 ihanaa lasta )
Ei tämä ehkä Sua auta, mutta halusin vaan vertailun vuoksi jakaa tämän kanssasi.

Sitäpaitsi itellä auttoi kaikkein eniten varmaan se,
että hommasin muuta ajateltavaa
( uusia harrastuksia, yms..) ja unohdin sen tekemis"projektin".
Hommattiin kotiin elokuvia ja leluja, joilla saatiin taas seksi maittavaksi,
jolloin ne mahdollisuudetkin sitten lisääntyi enempi.
Kivaa oli ! ( vaan ei meillä sitten itse asiaa auttanut...)
Mutta kokeilkaa kaikkea, koskaan ei tiedä, mistä se apu tulee....

Tsemppiä teille =o} !!

 

Ihme ettei tota aukiolotutkimusta oo tehty aiemmin? Tiedän vaan, että joillain se on tavallaan "avannut" teitä tuolla ja sitten onkin heti raskauduttu.

Koita jaksaa vielä yrittää.. toivottavasti joulu piristää sinua! VArmasti saat sen nyytin vielä, vaikka tie onkin kivikkoinen. Hae sitä vertaistukea, se on hyvä lohtu!

 

Aina kannattaa mennä pian tutkimuksiin. Itse olen sitä mieltä, että jos on puoli vuotta yrittänyt ovulaatiotikkujen avulla, niin ei kannata odottaa vuotta! Jos ei käytä o-tikkuja, on asia eri. Lapsettomuushoidoissakin käytetään o-tikkuja!!

 

Tällaiset kokemukset valitettavasti todentavat sen vanhan lausunnon, että lapsia ei tehdä, niitä saadaan.

Minulla oli lähes vastaavanlaisia tuntemuksia, turhautumista viime kesänä. Meillä yritystä myös takana puolitoista vuotta. Aloitimme yrityksen ehkä vähän löysemmin: tulee-jos-on-tullakseen. Aika pian siirryimme tikutteluun, vuosi sitten km, ja jälleen totista yritystä ovulaation aikoihin. Jostain syystä tutkimukseen meno ahdisti kai kumpaakin, ja vasta kesän lopulla saimme sovittua miehelle tutkimusajan. Olo oli turhautunut, ja lähes luovuttanut. Oma tutkimukseni oli suunniteltu miehen tutkimuksen jälkeen. Ja niin vain kävi, että miehen käytyä tutkimuksissa huomasin olevani raskaana. En tiedä, mikä vaikutus stressillä on raskautumiseen, mutta itse en voi välttää ajatusta sen vaikutuksista. Juuri kun itse olin luopunut ajatuksesta, että oma yritys johtaisi toivottuun raskauteen, huomaankin olevani raskaana.

Tutkimukseen varmasti kannattaa mennä eikä painiskella yksin asian kanssa. Silti myös tämä tarinani rohkaisuna, että luomuyllätyksiäkin tapahtuu.

 

Toivon sydämestäni rimpsessa, että joku päivä teillä raskautuminen vielä onnistuu.