Yritys alkaa alkuvuodesta 2

Aloitin nyt sitten uuden ketjun, kun alkoi olemaan sata täynnä..

Aurora: Ettekö voisi aloittaa nyt ja sitten jos ei tärppää ennen sopivaa ajankohtaa, niin jätätte yrityksen tauolle ja jatkatte myöhemmin..? Sitä kun ei tiedä sitten että kauanko siihen yrittämiseen oikein menee...

 

Kiitos Anna kun aloitit uuden ketjun! Sivut muuten (taas vaihteeksi) temppuilevat niin etten edes löydä vanhaa.

Juuri kuten ehdotat olen ajatellut - meillä olisi sopiva ""ikkuna"" vauvayritykselle helmi-maaliskuussa, ennen kuin täytyy odottaa kolme-neljä kk remontin takia. Itse ajattelin että voisi antaa ""kohtalon"" päättää, josko tulisin raskaaksi heti, mutta yllättäen mies ei usko kohtaloon vaan järkeen. Hänelläkin ajatukset vaihtelevat laidasta laitaan. Esikoista tehdessä vierähti puoli vuotta, mutta suunnitelmat täytyy tietenkin laatia sen mukaan että tärppää heti.

Rupesin miettimään viime petipuuhien jälkeen (anteeksi yksityiskohdat), että ensi kerralla voisin tulla jo raskaaksi! Se pelotti yllättävän paljon, en tiedä olenko sittenkään valmis samaan ryöpytykseen jo nyt. Mutta toisaalta se pelottaa varmasti yhtä paljon esim. puolen vuoden päästä.

Ihme että niin pienellä ajalla voi olla niin suuri merkitys - se ei olisi niin tärkeää jos elämä muuten olisi tasaista työntekoa, mutta kun kummallakin vanhemmalla on suunnitelmissa valmistua ensi lukuvuonna ja etsiä töitä... Muutamassa kuukaudessa elämä saattaa muuttua todella paljon.

 

Jos itse olisin tilanteessasi, varmastikin käyttäisin kaikki mahdolliset tilaisuudet hyväkseni.

Varmasti pelottaa ja jännittää ajatuskin siitä, että kohta olisit taas raskaana.. Yksi lasta on eri, kuin kaksi. Tosin valmistuttuasi saattaisit olla vahvoilla työmarkkinoiden suhteen verrattuna lapsettomiin työnhakijoihin..Siinä on monta monessa.

Mutta tsemppiä nyt kuitenkin päätöksentekoon, ilmoitathan täälläkin alkaako yritys vai ei! Yhdessä on niin paljon mukavampi käydä näitä asioita ja tunteita läpi.

 

Aurora: sulle toivon kovasti plussaonnea ennen ""remonttitaukoa""...Tulee pitkä väli odotella 3-4 kk taas seuraavaa yrityskertaa jos nyt ei tärppää!

Pippa: Myöki mennään ens kuussa naimisiin, milloin teillä on hääpäivä? Meillä 14.2 eli ystävänpäivänä. Käydään vaan maistraatissa ja hotellihuone varattuna LIKAISIA hääyön puuhia varten ovis sattuu muutama päivä yli hääpäivän, joten heelmöittämispuuhat varmasti kovassa vauhdissa, ellei menkkojen alku veny ja satu just puolukkapäivät

Tietääköhän kukaan miten menkkojensiirtopillerit vaikuttaa ovikseen ja hedelmöittymismahdollisuuksiin? En haluaisi siirrellä menkkoja jos sillä menettää mahdollisuuden raskautua heti ekassa yrityskierrossa...

Anna: Me taidetaan liikkua tismalleen samassa kp:ssä, jos sullakin on tänään perjantaina kp6? Toivon tietenkin sullekkin plussauutisia mutta jos ei tärppää niin eikun vaan seuraavaan kiertoon porukalla jännäämään!

Mitähän se Heikku puuhastelee nykyään? Joko lääkärit on käyty ja syyt selvitetty? Miten on yrityksen laita? Plussia tulossa? Toivottavasti kuullaan uutisia pian!

Minkäslainen remppa teillä Aurora muuten on tulossa? Myö aloitellaan talon rakennusta ehkä ens kesänä(07), tontti ostetaan ihan näinä viikkoina...Tuntuu mukavalta kun alkaa elämään kertyä pikkuhiljaa kaikkea pysyvää: tuo1v4kk ihana poika, avioliitto, oma talo ja lisää pieniä vauvoja! Aika harva kavereista edes haaveilee vielä moisista asioista, kun ovat suurin osa vasta himpun verran yli 20, niinku itsekkin. Tuntuu vaan turhalta kaikki ""jonninjoutava"" nyt kun on saanut kokea tätä äitiyden ihanuutta jo reilun vuoden! Tekee jo mieli perustaa oma koti...! Tällä hetkellä asutaan vuokralla, mutta onneks haave omakotitalosta toteutuu jo parin vuoden kuluessa. Sinne on mukava alkaa tehdä suurperhettä

 

Niin Aurora, eikun yritystä vaan kovasti ennen taukoa..=)

Kk: Kyllä vaan, kp 6 menossa. Toivon kyllä minäkin niitä plussia tikkuun, mutta olen yrittänyt ajatella realistisesti etten pahasti pettyisi. Onhan kyseessä kuitenkin vasta ensimmäinen yritys. Siis ehkä jännäillään yhdessä myöhemmin..!

Mekin haaveillaan talosta, ja ehkä se rakennetaankin muutaman vuoden kuluessa.. Pohjapiirustuksen olen jo suunnitellut..! Yhdessä tasossa tämäkin. Nyt kuitenkin ostettiin kerrostalo-osake, joten pari vuotta asuttava tässä. Juuri rempattu, joten hyvin kelpaa! Naimisiinmenoa olemme suunnitelleet 07 kesään. Mies haluaa kirkkohäät..=)

 

Kk: piti vielä kysyä, että kauanko yrititte ensimmäistä lastanne?

 

Anna: No ekan lapsen kohdalla juttu oli silleen jännä, että oltiin kumpikin vielä tosi nuoria,19 vuotiaita kumpikin(mies taisi muuten silloin olla 18, olen 1/2 vuotta vanhempi!) ja just valmistuttu lukiosta ja ammattikoulusta. Elettiin kesäkuuta03 ja vauva-asia oli suunniteltu jonnekkin tulevaisuuteen, n. 5 vuoden päähän. Jostain syystä ei kuitenkaan käytetty muuta ehkäisyä kuin ulosveto juuri ennen laukeamista. Tätä jatkui joulukuuhun03, eli puolivuotta, kun eräällä rakastelukerralla mies sitten laski sisään ja minä pidin ""pyllyä pystyssä"" ja kohta saatiinkin tietää esikoisen olevan tuloillaan...Eli mikä oli sit se yritysaika? Jaa-a...

Onko kellään muulla ongelmaa nimeltään APPIUKKO? Meillä tuppaa nimittäin olemaan! Tehän tiedätte että minusta tulee rouvasihminen n. kuukauden päästä. Ollaan ilmoitettu hyvin ykskantaan että juhlia ei tule, ja halutaan vaan juhlistaa ihan kaksin tätä avioliittoa. Se on meidän valinta. Kun kerrottiin naimisiinmenosta appivanhemmille, niin appiukko jo alkoi touhottaa että ""kyllä nuorelleparille pitää (juopottelu)juhlat pitää!"" Ja nyt viimeaikoina on alkanut anoppilan pöydillä lojua valssinuotteja(musiikkimies kun on) ja muuta häihin liittyvää. Sanoin jo anopille että puhuu ukolleen järkeä, mutta taitaa kaikua kuuroille korville meidän toiveet. Pahinta mitä tiedän on että appiukko tulee jonkun porukan kanssa hotelliin, josta huone on varattu hääyöksi ja pilaa meidän tositosiharvinaisen kahdenkeskisen yön, hääyön kaikenlisäksi! Oma mieheni taas ei ota uskoakseen moista, vaan vähättelee koko asiaa...Kyllä suorastaa vituttaa jos se #¤@$ appiukko menee ja pilaa koko jutun
Niin ja semmonen pointti vielä, että jos onnistun raskautumaan jo ekalla, niin olen sitten raskaana kun nämä hitsin pirskeet mahd. olisi ja ala sitten selittää miksi ei zamppanjat maistu...Voi jee kun tympii!

 

joo kyllä meilläkin on harjoitettu tota keskeytettyä yhdyntää oikeastaan parin vuoden ajan. Välillä on päässyt ihan sisällekin asti, mutta tiedä sitten mistä johtuu, että ""vahinkoa"" ei ole sattunut..? Välillä sitä olen tosiaan toivonutkin. Ehkä ne päivät eivät ole sattuneet ovulaation aikoihin...

Vai semmoisia se appiukko touhuaa...=) Toivottavasti se nyt ei kuitenkaan sinne hotelliin paukahda. Se olisi törkeätä..

Jos sitten myöhemmin järjestääkin juhlat, niin saatat tosiaan jäädä kiinni masuasukista..=) Toisaalta ihan kivahan se sitten olisi hääjuhlissa kertoa kaikille jos sattuisi olemaan riskiajat ohitse.

 

Törkeetä se tosiaan olisi jos hotellille paukahtaisi appiukko tulla, mutta en myöskään toivo enää jälkikäteen mitään sukujuhlia, sinne kun tulisi vain todennäköisesti miehen sukulaiset...Voi kun ei puuttuisi niin paljon meidän elämään!
Ollaan ajateltu, tai siis minä olen ajatellut, että jos ekalla tärppää ja viikot alkaa sujua ihan normaalisti, niin olis aika ihanaa kertoa vauvauutiset mummoloissa äitienpäivänä, joka on myös minun syntymäpäivä! Viikkojakin olis jo siihen mennessä kertynyt ""turvallinen"" määrä...Tiedä häntä, kuitenkin joudutaan puoli vuotta nyhräämään ennekuin onnistuu

Nyt pitää jatkaa miehen pikkusiskon synttäreitä!

 

Meikäläisellä alkoi eilen uusi kierto. Taitaa nyt siis virallisesti olla ensimmäinen yrityskierto meneillään. Voi että, kyllä jänskättää että uskaltautuuko tuo mies sittenkään. Saati että uskaltaudunko itse. No, laitan mietintämyssyn viikoksi päähän ja sitten vaan pitää odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Eikös riskiviikot olleet viikkoon 12 asti? Mistä tuo johtuu? Onko sen jälkeen jotenkin dramaattisesti pienempi keskenmenon riski? Juteltiin eilen miehen kanssa että missä vaiheessa raskaudesta sitten voi kertoa ja kenelle. Sanoin että en haluaisi kertoa muille kuin vanhemmille ja sisaruksille, ja ehkä ihan parhaille ystäville ennen kuin viikon 12 jälkeen. Mutta en oikein osannut perustella että miksi näin.

 

Vko 4 (23pv.?) pitäisi alkaa menkat ja ne olis ensimmäiset luomumenkat. Saa nähä.. Oletetun ovulaation aikaan sekstailtiin parikin kertaa aluksi ihan paljaaltaan, eli vahinko olisi ihan hyvin voinyt sattua Sitten tuli kuitenkin pupu pöksyyn ja käytettiin lopuksi kortsua. Jos vko 4 ei ala menkat niin varmasti teen testin. Se olisikin elämäni ensimmäinen. Tiedän kuitenkin että pillereiden lopettamisen jälkeen menkkoja ei välttämättä tule pitkään aikaan eikä syynä välttämättä ole raskaus, mutta eihän siitä testin tekemisestä haittaakaan ole..

Vaikka meillä ei sitä virallista yritystä vielä ole niin tiedän, että kun/jos menkat alkavat olen pettynyt. Tavallaan sitä vain toivoo että luonto ottaisi ohjat käsiin niin ei tarvitsisi itse miettiä ja päättää milloin..

 

Heissan Kk!

Me mennään 18 päivä! Kuahea kun alkaa jo jännittämään... Toivoo että olis jo ohi..

Mullakin vähän jänskää toi menkkojen alku kun pitäis alkaa joskus 10 päivä ja jos ne venähtää niin kiva sit hääyönä olla ""ilman""!!

Onnea kaikille yrityksille!!

 

Hellurei ja onnea uudelle viikolle!

Minullapa pitäisi tänään (!!) alkaa nuo ensimmäiset ""luomumenkat"", mutta vielä ei ole näkynyt. Päivä tietysti vasta puolessa, mutta yleensä minun kk:t on alkanut AINA aamupäivällä. Tietysti tämä pillereiden lopettaminen varmasti vaikuttaa kiertoon, eikä meillä tuota varomatonta aktia harrastettu kuin kerran, ja sekin kp 8 eli ei minkäännäköistä mahdollisuutta raskauteen.
Ai niin, ja mulla oli ensimmäistä kertaa aivan kauheat rintakivut!! Nännit nöpöttivät (ei siis enää) viime viikon pe-su aikana niin että ja olivat muuten kipeät! Mistä ihmeestä johtuu, pillereiden vaikutus lakannut vai mitä on? Onko kellään tietoa asiasta?

Minulla tuota varsinaista yrityksen aloittamisen odotusta on vielä pari kk jäljellä, kolme on varmaan aika lähellä oikeaa aikaa...voih, niin kauan vielä! Mutta sitä odotellessa voin hekumoida ihanilla aurinkolomakuvilla, oikein odotan että pääsen auringon alle. Muutama (about 10) kiloa tarvis kyllä tässä 2½ kk:n aikana saada pudotettua, jos vaikka se veisi ajatukset pois tästä vauvahaaveilusta.

Onko tuohon painonpudotukseen joitakin vinkkejä??

 

Nämä on varmaan ihan selviä juttuja mut painonpudotukseen voisin sen verran antaa vinkkiä että vähennä reippaasti (jos niitä paljon syöt) hiihydraatteja eli mm. vaalea leipä, pasta, karkit, sipsit, pullat, keksit ja turha sokeri. Lisää vihanneksia ja hedelmiä + liikuntaa. Muista juoda ainakin pari litraa vettä vuorokaudessa. Turhan tiukille ei kannata itseä vetää sillä silloin on suurempi vaara tympääntyä painon pudotukseen ja repsahtaa herkuttelemaan ja syöpöttelemään entiseen tapaan. ( siis en tietenkään tiedä sinun nykyisestä ruokavaliosta, joten en tarkoita henkilökohtaisesti)

Kaikki 10 kiloa ei varmastikaan lähde parissa kuukaudessa. Jos pudottaa liian paljon liian nopeasti ne tulee helpommin takaisinkin.
Onnea!!

 

Kiitokset Viiville vinkeistä!

Tiedän kyllä, ettei tuo kaikki 10 kiloa (jos sitä nyt on niin paljon ylimääräistä edes) lähde tässä 2½ kk:n aikana, mutta jos edes osan saisi, niin hyvä olisi. 10 viikkoa noin olisi aikaa, ja jos sen ½ kiloa/viikko sais pois, niin sekin olisi sitten jo 5 kiloa vähemmän. Sen jos saisi nimenomaan tuosta vatsan seudulta, niin ah!

Karkkia, pullaa, keksejä tai vaaleaa leipää en syö oikeastaan lainkaan, harvoin kylässä, mutten muuten. Pastaa syön, mutta olen siinäkin siirtynyt vaaleasta tummaan ja täysjyväpastaan, eli parempaan suuntaan siinäkin. Samoin riisi. Perunaa syön 2-3 kertaa viikossa, keskimäärin 2 keskikokoista perunaa/kerta, joten omasta mielestäni se on ok. Hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia syön ainakin sen ""puoli kiloa päivässä"". Liikuntaa harrastan 2 x jumppa, kuntosali ja vielä sählyä siihen päälle pari tuntia. Jos sen suklaan syönnin saisi pois (jäi varmaankin päälle joulusta), niin sitten voisi jotain tuloksia näkyäkin. Ja eilen illalla päätin, että tästä päivästä lähtien teen vatsalihaksia (eri tyyleillä) iltaisin vähintään 50, 100 olisi parempi.

Ja olisihan se tuon vauvaprojektin kannaltakin parempi, että tuleva odottava äiti olisi kunnossa. Ja tiedä vaikka helpottaisi tuo laihduttaminenkin, vaikkei tuota ylipainoa sen enempää kuitenkaan ole.

Töihin!

 

Heippa kaikille!

Täällähän on ollut vilskettä! Heippa vaan kaikille uusille!

Mä olen ollut saikulla tässä jonkun aikaa, en ole päässyt kirjoittelemaan. Täällä ei uutta. Ekoja luomumenkkoja odottelen. Kiertopäivä on jo 70. Huomenna on lääkäri. Saan varmaan jotkut pilsut jolla menkat alkaa..

Ihanaa, että niin monilla on yritys käynnissä. Paljon plussatuulia kaikille! Minä taidan luopua koko hommasta. Olen tässä miettinyt etten taidakaan olla valmis äidiksi. Ja meidän parisuhde ei ole valmis äiti-isä suhteeseen. Ja tämä kaikki yhden typerän vauvakirjan takia! Mutta hyvä, että luin opuksen, ettei tartte kohta olla yksinhuoltajana.. Pelkään, että minulla ja miehelläni menee samaa rataa kun hänellä ja exällä kun lapsen saivat. Kaikki kulkee vain vauvan ympärillä ja parisuhde kuihtuu. Sitten jossakin vaiheessa huomataan, että mitäs hittoa me tässä yhdessä ollaan, kun ei olla ikinä oikeasti yhdessä. Ollaan vaan äiti ja isä, ei puolisot. Molemmilla omat menot ja ei enää ole mitään yhteistä kun se lapsi.

Ymmärrän, etten ole pelkoni kanssa yksin. Varmaan kaikki pohtii mitä lapsen saaminen tekee parisuhteelle. Mutta sitten siihen lisätään oma epävarmuus. En ole ikinä tuntenut itseäni äiti-ihmiseksi. Taidan rakastaa nukkumista ja omia menoja liikaa, koska tuntuu, etten ole valmis niistä luopumaan.

Hitto! Ärsyttää, kun kaikki meni niin hyvin tuossa ennen joulua. Minä odotin luomumenkkoja ja sitten olin jo kääntymässä sille kannalle, että heti kun mahdollista, aloitetaan yritys. Teilläkin, ihanat naiset, oli hyvä tsemppi päällä minua kohtaan! Nyt sitten romahtaa tällä tavalla. Ehkä hormoonit tekee tepposet ja kunnolla. Tuntuu muutenkin, että kaikki masentaa ja itken pienestäkin syystä. Jospas saisin hormoonit kuntoon ja vauvahalut tulee takaisin..

Mieheni on kuin maansa myynyt. Hän niin innolla odotti yrittämistä ja vauvaa. Nyt vaan syyttää minua, että sain hänet innostumaan ja nyt hän joutuukin nielemään pettymyksen.

Sori tällainen valitusvirsi. On vaan pakko saada purettua muuallekin kuin miehelle. Kaverit eivät tiedä aikaisemmista vauvahaaveista, joten en kehtaa niille mennä puhumaan.

 

Voi itku heikku!!! Toivottavasti sulle on nyt käynyt niin, että ovis on tullut vihdoin viimein, ja keltarauhashormoni on saanut sun mielen mustaksi.

Me eilen viimeksi naureskeltiin miehen kanssa mun/naisten hormoneille, kun nyt taas olen kuin eri ihminen uuden kierron alettua ja keltarauhashormonin hälvettyä mun elimistöstä!

Siis todellakin, olen sanonut aiemminkin että Tiffanya ei taida olla ollenkaan olemassa. On vaan Tiffanyn hormonit, kaksi eri satsia eri annostuksilla. Toiset aurinkoiset hormonit ja toiset kuin myrskyn merkki.

Toivttavasti sulla on tämä sama ja menkat tulee ihan ilman lääkkeitäkin nyt 2 viikon sisään. Pidän ihan kamalasti peukkuja!!!

Olisi todella ihanaa jos saisi sut kanssa yrittäjien listoille (takaisin). Tsemppiä Heikku. Ei tietysti väkisin, anna miehen odottaa jos todellakin olet epävarma. Mutta toivon että nämä ajatukset on hormonimyrskyjä sun elimistössä.

Mulla taas kyllä on ollut jo piiiitkään niin päin että nautin kyllä omasta ajastani ja rauhasta neljän seinän sisällä. Viikonloppuisin pitkään nukkuessa mietin, että ihanaa kun saa nukkua vaikka iltapäivään. Mutta vielä voimakkaampana mulla on kyllä ajatus, että voi kun olisi ihanaa että olisi pieni ihminen jonka takia herätä vaikka aamukuudelta rääkymiseen.

Mies pelkää kauheasti sitä, että jää vaille mun huomiota ja että musta tulee vain äiti, että unohdan vaimon ja rakastajan roolin kokonanaan. Olen sille yrittänyt vakuutella, että älä huoli - anna mulle muutama kuukausi aikaa toipua synnytyksestä, oppia imettämään, tutustua tulokkaaseen, ja kyllä se siitä sitten lähtee taas parisuhde nousuun.

Näin mä sille sanon, vaikka mistä senkin etukäteen tietää miten vauvan tulo taloon vaikuttaa parisuhteeseen. Ties vaikka tuhoaisi sen täysin. Rakkaus lapseen mulla on kuitenkin takuulla voimakkaampaa kuin rakkaus kehenkään mieheen. Ja haluan oman vauvan vaikka sitten parisuhteen kustannuksella jos niin täytyy olla.

Heikku muista että sinä et ole miehen ex-nainen. Eikä teidän parisuhde ole hänen entinen parisuhteensa. Hän on nyt sinun kanssaan eikä exänsä kanssa koska rakastaa sinua. Hän on tehnyt nuoruudessaan, kauan aikaa sitten, virheitä, ja takuulla oppinut niistä. Kantapään kauttahan ihminen parhaiten oppii. Teillä on nyt kaikki hyvin ja kaikki mahdollisuudet saada ihanin pieni tuhisija ja hellin ja huomaavaisin parisuhde. Koko paketti joka ihmisen tekee onnelliseksi. Älä heitä vielä kirvestä kaivoon jos et ole ihan varma siitä haluatko.

Halaus sulle, Heikku!

 

Heikku: Todella sääli teidän yrityksen puolesta.. Mulla on hyvin samanlaiset ajatukset ollut kun sulla. Ite oon ollut koko ikäni hyvin epäileväinen sen suhteen, että haluanko lapsia ikinä. Suurin pelkoni on parisuhteemme kestävyys siinä pyörityksessä. Oon kanssa aina pitänyt siitä, että saan tehdä kaikkea mitä haluan ja oman aikatauluni mukaan. Mua jollain tavalla pelottaa ajatus siitä, että joku on musta riippuvainen 24/7. Mä arvostan hyvin paljon omaa aikaani ja omaa elämääni. Tykkään matkustella, bilettää ja viettää aikaa kavereitten ja poikaystävän kanssa.

Nyt on todellakin pää sekaisin kun vauvakuume on vallannut aivot ja kaikki mitä päässä liikkuu, liittyy vauvoihin. Uskomatonta. Välillä epäilyttää kaikki. Haluanko vauvaa oikeasti, miten käy parisuhteen, loppuuko oma elämäni kokonaan ja jaksanko hoitaa sitä? Pelottaa aivan hirveästi. Kaikesta huolimatta oon kuitenkin päättänyt katsoa tämänkin jutun ja ajatellut, että eiköhän se luonto opeta.

Jos meillä on joskus lapsi, niin aijon hyvin itsekkäästi pitää kiinni siitä, että saan viettää aikaa yksin ja aikaa parisuhteessa, jossa vauva ei sillä hetkellä ole mukana. Mä tiedän, että en tule kestämään mitään, ellen saa tilaa itselleni. Sitä, miten sen toteutan, en tiedä.

Mä oon vierestä seurannut hyvin monta parisuhteen kaatumista pikkulapsivaiheessa. Ihmettelen kyllä, että kaiken näkemäni jälkeen itse lapsia haluan.. Se on varmasti kovin paikka parisuhteelle. Mutta jos se kaatuu, se kaatuu. Ihan helpolla en kuitenkaan aio luovuttaa.

Kaikesta huolimatta ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen olevani valmis äidiksi. Oon ihan tietoisesti päättänyt olla ajattelematta sen enempää sitä asian vaikeutta ja hankaluutta. Pää kylmänä eteenpäin, kyllä se elämä kantaa.

Kaiken tämän miinuspuolen jälkeen pitäisi sitten varmaan mainita niitä äitiyden ja isyyden plussapuolia..! Toivottavasti ne loppupeleissä selättää miinukset! Minulla kokemusta ei ole, mutta kertokaapa te, joilla sitä on.

Toivottavasti Heikku pysyt palstalla, vaikka sitten vaan seuraamassa muita ja kommentoimassa muuten vaan elämääsi ja ajatuksiasi. Jospa tosiaankin ne hormoonit siellä vaan myrskyävät ja kohta alkaa taas ajatukset palailla entisille urilleen.. Mene ja tiedä.

Toivottavasti en itse saa sitä kirjaa mistään käsiini. Luulen, että kävisi samalla tavalla.

 

Ja sanomatta vielä jäi, että

Syysmarja: Kuulostaa ihan hyvältä tuo sinun kunto-ohjelmasi! Sitten kun vielä lisäät ihan pieneltä tuntuvaa hyötyliikuntaa niin eiköhän paino ala tippumaan. Ite kans muutamaa kiloa tiputtelen..Tai oikeastaan olen tiputellut jo pidemmän aikaa..=)

Viivi: Jännää miten likan käy! Mun serkku söi aikoinaan n. 10 vuotta pillereitä ja kun lopetti ne, tuli heti raskaaksi. Olikohan jopa ihan ensimmäinen kierto! Kuitenkin seksiä oli harrastanut yhden ainoan kerran siinä kuussa.. Että aika tärppi oli.

Tiffany: Kiva jos säkin alat jännäilemään tässä kierrossa..! Saadaan seuraa toisistamme.! Mulla siis eka yrityskierto menossa..

Pippa: Plussaonnea sinulle!!!

 

Huomenta ryhmäläiset!

Kuulostaa niin tutuilta nuo teidän mietteet ja ajatelmat tulevasta perheenjäsenestä ja äitiydestä. Itsekin sitä olen tooooodella paljon miettinyt, että kestääkö pää kaiken sen muutoksen, mitä se pieni ihmisenalku tuo...ja koska niin moni muukin on sen kestänyt, miksi emme me?!?! Tai minä?!

Olen liikkunut tuolla samalla tavalla nyt jo vuoden päivät ja syömisiä olen (yrittänyt) seuraillut, ja pyrkinyt syömään kevyemmin, mutta tuloksia ei vaan synny. Olen vähän sellaista tyyppiä, että kun retkahdan, retkahdan kunnolla, mutta palaan ruotuun kyllä nopeastikin..ähh! Ei jaksa selittää tätä mun ikuista laihdutusprokkista, olette varmaan jo siihen aivan kyllästyneitä.

Mulla muuten nuo ekat luomumenkat kanssa odotuttaa itseään, eilen piti alkaa, mutta ei. Kp tietty vasta se normaali 29-30, eli ei ihan niissä lukemissa olla vielä mitä heikku. Heikulle pitikin sanomani, että tsemppiä! Toivottavasti mielesi laantuu ja vauvahaaveet valtaavat taas ajatuksesi. Kunhan saat tuon kiertosi kuntoon, niin luulenpa, että elämä voittaa ja voit taas iloisin mielin aloittaa vauvoista haaveilun.

Mulla ei oikein mitään asiaa varsinaisesti, meillähän se yritýs alkaa vasta huhtikuussa, mutta mielenkiinnolla teidän keskustelua seuraan ja kommentoinkin

 

Heips taas,
katsotaan muistanko kommentoida kaikkea mitä ajattelin...

Hmm, ei ehkä ollutkaan niin fiksua kysellä ""odottaako vaiko ei""-kysymyksiä vauvahaave-palstalla, kun kaikki vauvahaaveista sekaisin menneet vastaavat että tietysti pitää ottaa riski ja yrittää ennen remonttia... ;D Tosi puolueettomia vastauksia, hehe! Katsotaan, katsotaan...

Heikku,
kyllä se siitä varmasti lutviutuu, aika monella taitaa olla vastaavia ongelmia pillereiden lopettamisen jälkeen. Ainakin mielialamuutokset kuulostavat ""lupaavilta"", eli hormonitoiminta on lähtenyt käyntiin. =)

Mulla meni nuppi ja elimistö niin sekaisin pillereistä että lopetin ne parin vuoden käytön jälkeen. PMS-oireet ovat voimakkaita ja menkat tosi kivuliaita, mutta kestän luonnolliset myrskyt mielummin kuin pillereiden aiheuttamat ongelmat.

Laihduttamisesta ja liikunnasta:
kannattaa myös vahvistaa selkälihaksia raskautta odotellen, sillä odotus on koettelemus keskivartalolle ja lantiolle. Silti hyväkuntoisellekin voi tulla ongelmia, näin kävi mm. urheilevalle ystävälleni, jolle raskausaikana tuli niin kipeä selkä ettei päässyt ulko-ovesta ulos... =( Hyvä kunto ja säännölliset liikuntatavat varmasti auttavat palautumista raskauden jälkeen.

Ite oon sohvaperuna jolla geeneissä ""huonoselkäisyyttä"", ja selässä tuntuu vieläkin raskauden vaikutukset (tyttö 9,5 kk). Mulla on myös mahdollisesti lanneranka hieman vääntynyt (ilmeni uutta sänkyä ostaessa, kun menin sellaiseen mittauslaitteeseen). Siinä vielä toinen syy empiä seuraavaa raskautta.

Äitiyden plussista ja miinuksista:
Onhan tämä rankkaa aikaa ja välillä tuntuu ettei uskallakaan laskea plussia ja miinuksia! Mutta ei lapsen saaminen ole kaduttanut vakavissaan oikeastaan kertaakaan. Pari kertaa oon harmitellut kun en saa käydä pitkissä kylvyissä useammin: aina on tyttö rapsuttamassa kylppärin ovea, isin ahkerista viihdyttely-yrityksistä huolimatta. Eihän äiti saisi suoda huomiota vain itselleen... Tosin arjen muutos ei ollut yhtä suuri meillä kuin kenties muilla, sillä oltiin kotihiiriä myös ennen lasta.

Näin tällä kertaa...

 

Heipä hei!
Juu, minäkin oottelin niitä ""luomullisia"" aikani ja pieni onnenkipinäkin sieltä tuli jo mieleen..mutta eipä siinä mitään, eillen ne sitten bongahti ja oli kyllä reilun viikon n.10pvä jäljessä siihen mitä oli pillereillä tottunut odottelemaan...että odottele ihan rauhassa hehheh-
Ja mitä tuohon nännien nöpötykseen oli täällä kanssa ihmettelyä, kai se juurikin on niin että kun ne pillerit lopettaa niin tulee aina huomattua jotain uutta kropassa ja se reagoi sellaiseen taas uudella tavalla. Mulla ainakin tuli vaikka mitä oireita ja olin aivan ihmeissäni. Mutta tästä se taas lähtee...

 

Tuo Perhosen viesti taisi olla kommenttia minulle, kiitos siitä!

Totta kai kroppa muuttuu pillerien lopettamisen jälkeen, ja itse asiassa tuo nännien nöpötys ja kipu olivatkin itseltäni sellaista enemmän huomioitavaa kommenttia kuin ihmettelyä, vaikka kyllä se myöskin sitä osaltaan oli. Mulla kun ei ole koskaan ollut mitään tollaista toimintaa, niin pistää elämän jännäksi.
Eli oikeasti, olen vain iloinen ja jännittynyt, millä tavalla kroppani nyt muuttuu ja itsestään ilmoittelee. Ja kk:t saattaa tosiaan tulla vasta ensi viikolla, saa nyt nähdä. Meinaan sellaisen yhden kk:n odotella niitä, ja JOS(!!!!!!!) teen raskaustestin ja KUN (!!!!) se näyttää negaa, niin vasta sitten soitan lekurille ja ihmettelen tätä kiertoani. Mutta siis, tämä on hyvinkin ennakoitua puhetta, sillä ne kuuluisat kk:t on vasta sen YHDEN päivän myöhässä Eli elämä on yhtä pelkkää odottelua vain....

Juu, olen kuullut kauheita uhkakuvia selän toiminnasta, joten senkin takia olen ajatellut sekä selkää että vatsaa vahvistaa, niin kestää ehkä paremmin tuon mahdollisen raskauden aiheuttamat muutokset. Eikä varmasti ole muutenkaan pahitteeksi, vaikka selkää pitäisi kunnossa

 

Täällä naistenpalstoilla ne vaan hormoonit hyrrää!

Heikku: Olen tosi pahoillani puolestasi, mutta jospa ne vauvahalut sieltä vielä tulisivat...?

Tottapuhuen itsellekkin tuli heikkona hetkenä mieleen että enää en halua vauvaa. Katsokaas kun tuo ah, niin ihana vajaa1,5v esikoinen on aloittanut jonkun esiuhmaiän ja eilen otettii pojan kanssa yhteen kunnolla. Viskoutui iltapuuron ääressä jne...(keneltähän perinyt luonteensa...???) ja minä olen turjottanut neljän seinän sisällä varmaan viikon. Äiskällä sitten napsahti pinna kerralla katki ja juoksin itkien ulos 20 asteen pakkaseen ja uhosin etten enää IKINÄ tule kotiin! Mies siinä sitten himpun verran levänneempänä ja rauhallisempana toimi sovittelijana...Sanoin jo miehelle että ei enää ainuttakaan kakaraa tähän huusholliin ja mies meni hiljaseksi. No saunan jälkeen ja terävän vodkapaukun jälkeen olo oli jo rentoutuneempi ja levänneempi ja pahan sanat peruttiin ja päästiin taas ruotuun. Vaan kyllä otti aivoon!

Niin tämä vaan silleen kannustuksena teille jotka epäilette jaksamista lapsen kanssa! No mutta todenperään niin sehän nyt on ihan normaalia että välillä kaduttaa koko lapsi, mutta ne hetket kestää vaan sadasosasekunnin, kunnes taas huomaa ettei elämällä ole mitään merkitystä ilman sitä pikkuista.

Parisuhdetta pitää ilmanmuuta hoitaa kun vauva tulee taloon, ja omaa aikaa pitää ottaa vaikka väkisin. Eikun vaan ukit ja mummit lunastamaan hoitolupauksensa ja baanalle joko yksin tai yhdessä. Meilläkin luvassa romanttinen viikonloppu, kun esikoinen menee mummolaan hoitoon yöksi. Luvassa mm. savusauna, pihvi-illallinen, jälkiruokaa, drinksuja, ja takuulla äänekästä sekstailua kerrankin kun siihen on mahdollisuus!!! Sattuu just oviskin viikonlopulle, harmi vaan ettei ole yritystä päällä pitääkin lähteä tästä kauppaan ostamaan kortsuja etteivät kesken lopu

Niin sitä vaan halusin sanoa että älkää anatko vauva-ajatusten ihan kokonaan nielaista teitä, olette hyvät naiset edelleenkin naisia vaikka lapsen saattekin. Ei suhteet hoitamatta pysy kunnossa...

No nyt sinne kauppaan

 

Hei vaan!

Kiitos piristävistä ja kannustavista viesteistä! En ihan vielä taida kokonaan heittää kirvestä kaivoon tässä lapsiasiassa, kyllä mä täällä vielä pyörin. Kannustan muita, jos ei muuta! Täältä tulee taas itkuvirsi, sori siitä. Inhottaa olla täällä omalla negatiivisuudella pilaamassa muiden iloa... Mutta koittakaa jaksaa. Kukas muukin oli jättänyt pilsut samaan aikaan pois kuin minä? Siis marraskuun alussa? Joko sulla tullut menkkoja?

Tänään oli se lääkäri. Aika paska maku suuhun jäi koko käynnistä. Muutenkin itkuherkkä ja tunteet pinnassa niin piti mennä heti lääkärin jälkeen tk:n vessaan itkemään.

Ekanakin oli mieslääkäri. Oma lääkärini on ihana nainen, mutta hän oli sairaana. Mies ekanakin oli sitä mieltä, että olen jo niin vanha (26-vuotta), että olis pitänyt lapset tehdä aikaisemmin, niin ei tartteis kärsiä nyt heikommasta hedelmöittymisestä. Alkoi ensi aluksi kertomaan lapsettomuustutkimuksista ja -hoidoista. Just joo... Se antoi terolut kuurin ja sanoi, että nämä käynnistää kuukautiset tai sitten ei. Voi olla, että ne tuovat täsmällisyyttä myöhemmin kiertoon tai sitten ei. Just joo sillekin. Kysyin, että milloin tulla uudelleen, jos terolut-menkkojen jälkeen ei vieläkään oikeita menkkoja tule. Sanoi, että palaa asiaan puolen vuoden päästä. Sitten se otti papan ja teki sisätutkimuksen. Menen myös verikokeeseen, jossa tutkivat kilpirauhasen ja prolaktiivin (tai joku vastaava). Tulokset näistä 3 viikon kuluttua. Yritin kysellä, että miksi nuo tutkitaan ja mihin ne voisivat viitata, mutta mies oli jo avaamassa huoneen ovea ja työntämässä minua ulos. En kehdannut enää kysellä muiden odotushuoneessa istuvien kuullen. Oisko jollakin tietoa?

Pitää ehkä käydä sitä kummipoikaa hoitamassa, niin varmaan sais taas uutta tuulta tähän hommaan Sen jälkeen on aina tullut hirmuinen kuume.